Mietitkö lähtisitkö ratsastusmatkalle? Itse en kadu ainuttakaan tekemääni reissua, ainoastaan tekemättä jääneitä... Kokosin Happy Rider -medialle listan hyvistä syistä lähteä reissuun!
Klikkaa tästä:
tai tästä:
10 + 1 syytä lähteä ratsastusmatkalle - HappyRider
Portugali on yksi suosikkiratsastuskohteistani. Maaliskuinen ratsastusviikonloppu Portugalin Santarémissa muistutti taas kerran, miksi Portugal on best.
 |
| Bolero-lusitano osaa show-temppuja, kuten maahanmenon ratsastaja selässä |
Ratsastin ja majoituin perinteikkäässä Quinta do
Falcaossa, jonka omistaa härkätaistelija Rui Salvador. Quinta sijaitsee kylässä,
jossa Ruin suku on asunut jo useita sukupolvia. Menin Quintassa muutaman
tunnin kouluratsastusta, kokeilin innolla Working Equitationia ja
maastoilin mäkisissä eukalyptusmetsissä. Hyvä setti!
 |
| Tällä lusitanolla oli hauska pontevan ketterä laukka |
 |
| Pedro-opettaja asettaa seivästettävää rengasta |
 |
| Matkalla maastoon |
Quinta do Falcaossa opettaa Pedro Teixeira Farto, ”lusitanojen kehdossa” Ribatejon alueella syntynyt ja kasvanut hevosalan ammattilainen. Pedron opetus on intensiivistä, sillä hän haluaa tunnille vain yhden oppilaan kerallaan. Syyni on tarkka, mutta rakentava ja kannustava. Goooooood!, kaikuu maneesissa tuon tuosta kun on vähänkin aihetta. Pedro on ratsastanut koko elämänsä ja hakenut oppia useilta osaajilta, kuten olympiaratsastajat Daniel Pinto , Juan Muñoz Dias ja Coby van Baalen, Working Equitation -mestari Jorge Sousa ja kansainväliset tuomarit José Paulo Vidigal ja Eddy de Wolff van Westerrode.
 |
| Tunneilla on vain yksi oppilas kerrallaan |
Pedron tunnit alkavat intensiivisillä taivutuksilla ensin käynnissä, sitten ravissa ja laukassa. Tunteja ei siis aloiteta reippaalla ravilla, joskin yhtenä aamuna Pedro neuvoi houkuttelemaan ratsun ajatukset ensin eteenpäin, sillä ulkona oli alkaaut linnunmetsästyskausi – ja pauke oli sen mukainen.
Taivutustehtävät ovat monipuolisia, vastataivutusta, avotaivutusta ja sulkua, usein kulmassa tehtävällä voltilla käynnistäen, jotta hevosen takaosa tai etuosa – tehtävästä riippuen – olisivat valmiina oikeassa paikassa.
Koska Quintan lusitanot ovat herkkiä ja reagoivat
välittömästi oikein, tuli tunneilta useita oivalluksia esimerkiksi siitä, miten sisäjalka polvineen ja pohkeineen tukee ja taivuttaa
hevosta, miten katsetta kohdistamalla vaikuttaa sekä ratsastustiehen että
hevosen taipumiseen ja miten painoa pitää vaihdella istuinluilla tehtävän
mukaan. Oli hienoa huomata laukkasulun paranevan, kun sain ankkuroitua sisäistuinluuni
oikein.
Quintassa nostetaan laukka ulkopohkeella, mikä
tuotti ensin hieman ongelmia, mutta toimi hyvin, kun olin saanut hevosen ensin
aktiiviseksi. Myös laukanvaihdot onnistuivat kivasti diagonaalilla ja
tuntuivat mukavilta, sillä pehmeäaskeliset lusitanot tiesivät tarkalleen mitä
tekivät. Mieleeni jäi erityisesti, että ratsun piti antaa ”lentää” vaihdon
aikana, kuten laukanvaihdon nimi englanniksikin muistuttaa: ”flying change”.
Tunnit olivat intensiivisiä ja ajatuksia herättäviä. Pedrolle sai toki esittää kysymyksiä tunnin aikana, vaikka Pedro kannustikin kysymään vähemmän ja fiilistelemään enemmän, sillä ”ahaa-elämykset ja ymmärrys tulevat usein toistojen kautta”, etenkin näin herkillä hevosilla.
Otimme tunneilta paljon videoita. Niistä ammensin lisää ahaa-elämyksiä esimerkiksi rauhattomasta kädestäni, joka on aina ollut perisyntini. Näillä hevosilla ratsastajan epämääräisyys johti herkästi pysähdykseen. ”Olen opettanut hevoset mieluummin pysähtymään kuin pakenemaan, jos ratsastajan avut ovat epäselvät. Se on turvallisinta kaikille”, Pedro kertoo.
Tunnin lopussa tehdään – hevosesta riippuen - usein laukanvaihtoja tai piffejä ja paffeja. Yhden tunnin päätteeksi sain yllärin, kun Pedro houkutteli ratsuni laskeutumaan makuulle ja nousemaan takaisin seisaalle ratsastaja selässä. Kunnon show-meininkiä!
 |
| "Appelsiinivarkaissa" tunnin jälkeen |
Quinta do Falcao on myös Working Equitation -paratiisi. Quintan maille on rakennettu kattava WE-rata portteineen, tolppineen, tynnyreineen, laukka-aitauksineen, härkäfiguureineen, siltoinen, kelloineen ja heinäpaaliesteineen. Otin viikonlopun aikana kaksi WE-tuntia (aidossa portugalilaisessa satulassa!), ja sain kokea miltä tuntuu pujotella tolppien ja tynnyrien välejä laukkaa vaihdellen, napata rengas seipääseen, avata naruportti ja hypätä heinäpaalien yli. Teen myöhemmin erillisen postauksen working equitation -tunneista Santaremissa. Suosittelen niitä ihan kaikille! Eikä todellakaan tarvitse osata etukäteen.
 |
| Puomipujottelu laukanvaihtoineen on HAUSKAA! |
 |
| Onnistuimme seivästämään renkaan |
 |
| Ja sitten sillan yli kohti seuraavaa tehtävää! |
Teimme ensin kaiken käynnissä ja ravissa, jotta
osasin ratsastaa tarkat tiet etenkin käännöksissä. Se palkitsi, ja sain
laukkaosuuden tuntumaan tanssilta hevosen kanssa. Ihastuin WE-treeniin
ikihyviksi, kuten myös reissulla mukana ollut vannoutunut kouluratsastajakaverini,
joka kertoi saaneensa WE-tunnilta vinkkejä myös perusratsastukseensa.
Kävin reissullani myös maastossa. Kuljimme rentoa käyntiä pellonlaitaa, kylän raittia ja eukalyptusmetsän polkuja pitkin. Välillä laukkasimme lyhyttä, koottua, tyylikästä laukkaa. Tällä kertaa maastolenkki kesti noin tunnin, mutta kesällä ratsastetaan muutaman tunnin päähän joenrantaan picnicille ja uimaan. Joen vesi on puhdasta, ja siitä saa juomavetensä myös Lissabon.
 |
| Maaliskuussa kukki jo |
 |
| Maastoreissun uhkea kaktuspensas |
 |
| Maastoon lähdössä |
Quintasta löytyy pari näyttävää härkätaistelumuseota, joihin on koottu lajin historiaa, upeita pukuja, varusteita ja lehtileikkeitä Ruin urasta. Pisteenä i:n päällä quintassa on myös vaunumuseo, jonka ylpeys on 270-vuotias Binder-vaunu. Yhtenä aamuna näin Ruin säpäkkää ratsastustreeniä härkäfiguurin ympärillä. Hevonen laukkasi sivuttain eri suuntiin ja teki upeita väistöliikkeitä. Taitavia ratsuja!
Hevosilla oli selvästi useita vaihteita. Sama ratsu,
joka chillaili kanssani eukalyptusmetsän maltillisilla laukkapoluilla, korisi
ja tepasteli WE-radalla niin terhakkaana, että Pedro avasi ratsun show-asentoon
paketoidun hännän, jotta saimme treenistämme rennompaa. ”Ai tää ei olekaan
esitys, vaan harjoittelua!”, totesi hevonen ja alkoi opettamaan minua esiintymisen
sijaan.
 |
| Rui Salvador ja lapsuusajan ratsastuspuku |
Quinta do Falcaossa tuntee sukeltavansa syvälle perinteisen ratsutilan elämään. Tila on ollut suvun hallussa useita sukupolvia ja rakennukset sulautuvat kylään sopuisasti. WE-ratakin rajautuu naapurin pihaan, eli treeniäni seurattiin kiinnostuneina naapurin ikkunoista. Yhteisöllisyys tuntuu kylällä vahvana. Kaikki tuntevat toisensa ja ovat sukulaisia keskenään. Kylän raitilla piipahdimme Afrikka-vaikutteisessa tyylikkäässä suuressa baarissa, jota pitää Ruin aikoinaan Mosambikissa asunut ja työskennellyt serkku, ja joka kuulemma houkuttelee asiakkaita pitkin Portugalia.
Quinta do Falcaossa tunsin olevani perinteisellä portugalilaisella hevostilalla, joka sykkii hevostilan arkea osana tiivistä kyläyhteisöä. Tila on kotoisa, ja isäntäväki viettää aidosti aikaa asiakkaiden kanssa. Myös lounaat ja illalliset nautitaan yhdessä.
Tässä linkki ratsutilan lomiin.
Kirjoitin keväällä Hippos-lehteen jutun Tuohivirsusta ja Uuraasta, kahdesta upeasta suomenhevosesta, jotka tunnetaan taitavina työhevosina. Uuras ja Tuohivirsu asuvat Tanja Lundstenin Koti-tallilla Mäntsälässä ja käyvät sieltä käsin ”heittämässä” työhevoskeikkaa eri puolille Suomea. Minulla oli ilo tavata 10-vuotias Tuohivirsu Kumpulan koulupuutarhassa Helsingissä, jonne Tuohivirsu oli tilattu perunanistutuspuuhiin. Sainpa itsekin kokeilla miltä tuntuu pellon auraaminen ja äestys taitavan suokin kanssa.
 |
| Pääsin Tuohivirsun kanssa kyntöhommiin Helsingin Kumpulaan |
Tanja oli hurauttanut Kumpulaan Tuohivirsun ja apuriensa Lemmyn ja Anetten kanssa aamuksi. Saapuessani paikalle Tuohivirsua jo varustettiin kyntöhommiin. Päälle sovitettiin luokkivaljastus kakkula-aisoihin, eli länget, setolkka, mäkivyöt, setolkkaremmini ja työsuitset pitkine ohjineen.
Ja sitten pellolle. Ensiksi Tuohivirsun
kakkula- aisojen koukkuun kiinnitettiin kyntöaura. Katselin muutaman
kierroksen, miten asiaa osaava kolmikko hoiti homman: Tuohivirsu veti, Anette
ohjasi maastakäsin ja Lemmy hoiti auran käsittelyn. Tuohivirsu veti auraa kokeneesti
mullassa tarpoen. Anette kannusti ”mennään”. Käsky ”liki” tarkoitti että pitää
kävellä ihan auratun peltokohdan reunaa, eli liki vakoa. Muina käskyinä kuului
tuon tuosta ”Prrryyy” ja ”seis”.
 |
| Näin kynnetään mallikkaasti |
Alku näytti varsin huvittavalta, sillä roikuin
ensin takapuoli pitkänä auran perässä tarpoen, mutta pikku hiljaa auran kahvat
osuivat paremmin lantion tienoolle ja meno oli tasatahtista hevosen kanssa.
Mikä voittajafiilis, kun sain tehtyä yhdellä kerralla samalla rytmillä
viivasuoran tasasyvyisen uran! Tanja antoi hyvän neuvon: käsittele auraa kuin
vedellä täytettyä kottikärryä – älä kallista liikaa mihinkään suuntaan, ettei
vesi läiky yli.
 |
| Tuohivirsu päätti pysähtyä hetkeksi kesken vaon kynnön |
 |
| Tuohivirsu, työhevonen |
Kyntäminen oli yllättävän rankkaa. Hiki valui
itsellä jo parin 50-metrisen uran jälkeen. Hatunnosto menneille hevos-ja
maamiessukupolville, jotka ovat raivanneet ja viljelleet peltoja vuosisatoja!
Seuraavaksi Kumpulan koulupuutarhan porukka
heitti kynnetylle pellolle kanankakkaa, joka meidän oli määrä äestää mullan
sekaan. Jouduimme kuitenkin hetken odottamaan, koska Kumpulaan iski kevään
rankin ukkonen. Istuimme Tanjan kanssa sadeasuissamme muna-asennossa pellon
laidalla Anetten ja Lemmyn viedessä Tuohivirsun katokseen suojaan.
Jousipiikkiäes on kuin kaarevapiikkinen hara, joka raapii kanankakat auralla möyhityn mullan sekaan. Normaalisti työ ei ole kovin ”rankkaa”, mutta ukkosen kastelemassa mullassa rämpiminen teki siitä rankkaa sekä hevoselle että minulle. Äestäessä tehtäväni oli ”vain” ohjata hevosta niin, että pyörimme pellolla soikionmuotoisesti äestäen koko alueen.
Oli yllättävän vaikeaa ohjata herkkäsuista Tuohivirsua äestetyn alueen reunoja
pitkin suorine pätkineen ja u-käännöksineen. Kaikki korjausliikkeeni olivat
liian suuria, jolloin Tuohivirsu veti äestä milloin vasemmalle, milloin
oikealle. Pikkuhiljaa ohjasotteiden ja suullisten kehotusten vuoropuhelu alkoi
sujua, ja saimme siihenkin hommaan suuntaa ja rytmiä. Vaikeinta oli kääntää
Tuohivirsu äestyslaitteineen pellon pienissä päisteissä ympäri, vaikka heppa tottelikin
sanaa ”käänny”.
 |
| Tässä käännän Tuohivirsua pellon päässä |
 |
| Tässä ohjasin huti ja käännymme takaisin äestyskohtaan |
Päivä täyttyi kyntämisestä ja äestyksestä.
Tuohivirsu alkoi himpun väsyä märässä mullassa tarpomisesta, joten
perunanistutuksen seuraavat vaiheet jätettiin toiselle päivälle. Toki
Tuohivirsu sai runsaasti lepotaukoja myös peltotöiden lomassa. Välillä heppa
riisuttiin puolittain varusteita ja ohjattiin huilaamaan herkullisen
melassijuoman ääreen ja ruohomättäitä rouskuttamaan. Välillä ”Virsu” otti työn
lomassa omia taukoja teeskennellen pissahätää. Se sopi meille kyllä, sillä
peltotyötkin tehdään hevosen hyvinvointi edellä.
 |
| Tuohivirsu juomatauolla |
Tuohivirsu on upea kiiltäväkylkinen ori, joka
on oppinut työhevoseksi mentorinaan upea konkari, tänä vuonna 30 vuotta
täyttävä Uuras. Tuohivirsu ja Uuras ovat maatöiden moniosaajia. Keväisin,
kesällä ja syksyllä he ahkeroivat lähinnä pelloilla, talvella metsätöissä.
Metsätöistä he pitävät erityisesti, sillä työn tulos on ”kavionkosketeltavissa”
kun raskaiden tukkien täyttämä parireki kevenee reissun aikana kevyen tyhjäksi.
 |
| Tuohivirsu palaamassa peltohommista |
 |
| Varusteiden purkua |
Maatöiden lisäksi kaksikko tekee paljon
muutakin, muun muassa vetää asiakkaita kärryissä ja reessä ja käy
maastoilemassa ratsain ja ajaen Tanja Lundstenin tallilaisten kera. Lisäksi hevoset
tekevät hääajoja, käyvät vanhainkodeissa ja palvelutaloissa virkistämässä
asukkaita sekä kaikennäköisissä tapahtumissa. Molemmat hevoset toimivat myös
hevosavusteisissa palveluissa sekä terapiahevosina. Elokuvissakin on esiinnytty.
Ota yhteyttä Tanja Lundsteniin, jos tarvitset
esimerkiksi hevoskärrykyytiä!
Aika rientää kun on mukavaa! Tuntuu uskomattomalta, että Riitta Reissaa -ratsastusmatkablogin perustamisesta on jo viisi vuotta! Kerron blogissani toistakymmentä vuotta sitten käynnistyneestä ratsastusreissuputkesta, joka on vienyt eri puolille maailmaa yli 20 maahan ja yli 30 kohteeseen.
 |
| Costa Rican rantalaukoilla |
Minulta kysytään usein reissujen helmiä, ja vastaan aina luokittelemalla reissut ratsastustyypin mukaan. Tässä muutamia nostoja. Ehkä sinäkin löydät tästä seuraavan reissukohteesi:
Kouluratsastusta
teen mieluiten Portugalissa ihanilla lusitanoilla. Lempikohteitani Portugalissa ovat Monte Velho sekä Golega. Portugalin huikeilla opetusmestari-lusitanoilla olen päässyt tekemään laukanvaihtoja, piffeja ja paffeja sekä tavoittelemaan piruettiakin.
Vaellusten aatelia
ovat yhtäältä ratsastussafari Botswanan savannilla, Mongolian aroilla,
Ecuadorin tulivuorilla ja Albanian vuoristossa. Vaelluksilla on
myös ihanaa sukeltaa kulttuurihistoriaan, kuten vaelluksella Loiren linnalaaksossa
kuninkaiden ja kreivien linnasta toiseen. Golegan huikeissa lusitanofestareilla
Portugalissa olen käynyt useammankin kerran ymmärtämässä, miten jokaisen portugalilaisen
sielussa asuu pieni lusitano.
Välillä on ollut mahtavaa osallistua
hevosihmisten arkeen, kuten hevosajossa Idahossa tai karjatilalla Argentiinassa.
 |
| Hevosajossa Idahossa |
 |
| Ratsastusvaelluksella Ranskan linnalaakossa |
Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Rantalaukat issikoilla Länsi-Tanskan rannikolla ja ratsastusvaellusTunturi-Lapissa, samoin viikonlopun maastoilut Levillä on helppo toteuttaa. Hyvä hinta-laatu -suhde löytyy edullisesta puolalaisesta kartanosta ja unkarilaisesta lännenratsastustilasta.
On ollut hauska löytää issikoita eri
puolilta maailmaa: Islannista, Gotlannista, Tanskasta, Romaniasta… Kaikki
ovat olleet huikeita reissuja!
Toisinaan opin jotain uutta: Irlannissa
pääsin maastoesteille, Portugalissa kokeilin Working Equitation
-työratsastusta ja Argentiinassa sain pientä tuntumaa hevospooloon.
Hauskaa!
Jokaiselle jotakin: Olemme tykänneet kavereiden kanssa Portugalissa kohteista, joissa voi treenata sekä koulua että esteitä. Voi valita jomman kumman tai molemmat. Itse menen molempia, koska muuten hyppään niin harvoin. Hyviksi havaitut: Golega ja Porto.
Ja ruuat! Ne ovat
iso osa matkaelämystä. Miten autenttisempaa ruokaa, sen parempi. Ranskassa se
tarkoittaa herkkuja ja viiniä notkuvia picnic-pöytiä, Mongoliassa katsoin
lähiruokalammasta silmiin muutamaa tuntia ennen ateriointia. Espanjan paellat,
Georgian hachapurit, Costa Rican tuoreet hedelmät…Koskaan ei ole reissuilla
jäänyt nälkä, päinvastoin!
Entä majoitus? Tarkoituksen
mukaan: rantahotelleja Portugalissa ja Costa Ricassa, posliinipöntöllä
vartustettu teltta tai sänky tähtitaivaan alla Botswanassa, kenttäteltta
Lapissa ja Mongoliassa, perhemajoitusta Albaniassa. Kaikissa olen saanut hyvät
unet, kunhan oma varustus on ollut asianmukainen.
 |
| Ulkoilmakylppäri Botswanan savannilla |
 |
| Savannilla keskellä kirahvilaumaa |
Entä koronaepidemia? No, aavistuksen jarrutti reissujalkaa, mutta avasi rinnalle kiinnostavaa
tekemistä kotimaassa, kuten ratsastusjousiammuntaa, trick riding -temppuratsastusta,
puomitreenejä länkkätunneilla. Mukavaa uutta tekemistä! Näistäkin olen
postannut juttua blogiin.
 |
| Kylämäen hevostilalla Katariina Cozmein ratsastusjousiammuntakurssilla |
Hevoselämään on tullut blogin myötä muutakin uutta kiinnostavaa, kuten osakkuus Janni Martikaisen Paris 2024 -olympiahevosprojektissa. Mukaan kuulemma mahtuu vielä lisää innokkaita osallistujia tukemaan suomalaista kouluratsastusta!
Matka jatkuu! Kiitos matkaseuralle, olit
sitten reissukaveri tai reissujuttujen lukija!
 |
| Georgian vuoristossa vauhtilaukkareissulla |
 |
| Portugalin dressage-lomalla kävin myös maastossa |
 |
| Ihana heppaystäväni Mongolian arolla vuonna 2009 |
Taas Monte Velhossa! Vietin taas tammikuussa ihanan ratsastusviikonlopun lusitanoparatiisissa Portugalin Monte Velhossa: opettelin kouluratsastuskiemuroita, maastoilin korkkipuulaaksoissa, herkuttelin lähiruualla ja ihailin tähtitaivasta ulkoilmaporealtaassa. Reissu oli ties kuinka mones samassa paikassa. Olen huomannut myös muiden Monte Velhossa kerran käyneiden palaavan sinne aina uudestaan. Jäin miettimään, mikä saa minut palaamaan Monte Velhoon yhä uudestaan. Keksin vaikka kuinka monta syytä:
 |
| Poseerasimme maastoretken päälle Monte Velhon portilla |
Saan kouluratsastustehokuurin
Koen oppivani paljon sekä Monte Velhon ihanilta kouluratsastuslusitanoilta että opettajilta, joiden joukossa on Portugalin olympiratsastaja Joao Torrao. Keskityn tunneilla ratsastamaan hiljaa, ja hakemaan tasapainoisen istunnan ja lapatuen käytön kautta rauhallista ratsastusta, jossa myös hevonen muuttuu kevyemmäksi. En tietenkään aina onnistu, mutta joka tunnilla etenen oikeaan suuntaan.
Pääsen välillä myös maistamaan mansikkaa, eli kokeilemaan laukanvaihtoja, passagea ja piaffea – ja joskus jopa laukkapiruetin alkeita – Monte Velhon opetusmestareilla. Huikeat liikkeet eivät kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan nautin suunnattomasti myös perusratsastuksen kehittymisestä. Edistystä tapahtuu, koska opettajat sopeuttavat hevoset ja tehtävät oppilaan tasoon.
Opetus on yksilöllistä, sillä opettajalla on kerrallaan vain kaksi oppilasta. Kentällä saattaa ratsastaa samaan aikaan sekä kokeneita että vähemmän kokeneita ratsastajia, mutta opettajat kehittävät sopivat tehtävät kaikille.
Toisinaan on ilo saada opetusta olympiaratsastaja Joao Torraolta Opettaja eläytyy passage-harjoituksessa Monte Velhossa on ihania opetuslusitanoja!
Nautin lusitanoparatiisista
Lusitanot ovat huikean hyvä rotu, sillä kokoaminen on niille luontaista. Ratsastamme kangilla, mitä ensin aristelin, mutta totuin pian, semminkin kun kanget ovat hevosille arkipäivää.
Ratsastusviikonlopun ohjelmaan kuuluu tutustuminen lusitanojen kasvatukseen ja elämään. Monte Velhossa kasvatetaan kouluratsastuslusitanoja. Asiakkaat viedään tammalaitumille rapsuttamaan ystävällisiä tammoja ja varsoja sekä tutustumaan kasvatustyöhön. Välillä oppaana on tilan omistaja Diogo Lima Mayer Jr, mutta viimeksi meitä opasti Joao Torrao, joka kertoili samalla olympiakokemuksistaan ihanan ratsunsa Equador MVL:n kanssa. Monte Velhossa on mukava seurata sivusilmällä Joaon ja Equadorin yhteistä elämää: harjoittelua, harjailua, ja hengailua tilan vehreillä niityillä. Ei ihme, että Equador on niin tasapainonen ratsu.
Diogo Lima Mayer Jr ja Equadorin poika
 |
| Vierailu tammilaitumelle |
 |
| Siellä se olympiaratsu Equador nauttii elämästä Monte Velhossa |
Nautin kauneudesta
Monte Velho on kaunis. Lima Mayerin pariskunta valitsi ratsutilalle paikan sen kauneuden tähden: kumpuilevaa korkkipuumaastoa, oliivipuulehtoja, solisevia puroja…
Diogo Lima Mayer Sr on arkkitehti ja piirsi ratsutilasta juuri sellaisen, jossa itsekin viihtyy. Tila on tyylikäs, laadukas sekä perinteitä ja luontoa kunnioittava. Pihapiiri koostuu moderneista ja perinteisistä rakennuksista. Allasalueelle on jätetty runsaasti kauniita luonnonkiviä. Saunan lasisesta etuseinästä avautuu maisema vehreään laaksoon lampineen.
Valitsen aina mixed-ohjelman, ratsastustuntien lisäksi käydään luonnossa maastoilemassa. Vetäjä sopeuttaa tempon ryhmän mukaan, pääsääntöisesti edetään leppoisasti käyntiä tai koottua laukkaa maisemista nauttien. Välillä sivuutamme tilan lihakarjalaitumia, välillä kuljemme hevoshakojen halki. Yleensä pysähdymme juottamaan hevoset laitumille rakennetuilla juomakaukaloilla. Viimeksi nousimme rinteiden laelle ihailemaan edessä avautuvaa kumpuilevaa korkkipuumaastoa. Ryhmäkuvan paikka!
Uusi ja vanha arkitehtuuri sulautuvat toisiinsa Monte Velhossa
Koen lämmintä vieraanvaraisuutta
Monte Velho ei ole mikään kasvoton ratsastuskeskus, vaan perheyritys, jossa vanhemmat, lapset ja kälytkin tuovat oman panoksensa, liittyi se hevosiin, infraan tai liiketoimintaan. Koko henkilökunta puhaltaa yhteen hiileen, tai kuten Joao sanoo ”olemme pikemminkin tiimi kuin työpaikka”. Myös paikallisuutta arvostetaan: lentokenttäkuljetuksista huolehtii lähikylän ammattiautoilija. Asiakas kokee tiimityön henkilökohtaisena välittämisenä. Monte Velhossa on helppo rentoutua.
 |
| Maastolenkillä tilan mailla |
 |
| Terasilla on mukava rentoutua tai katsella tunteja |
Tästä voit varata loman Monte Velhossa.
Tässä linkkejä aiempiin juttuihin Monte Velhosta:
Monte Velhon kasvatit Joao Torrao & Equador MVL Tokion olympialaisissa
Koulua ja maastoilua vihreän talven Portugalissa
Maastolaukkapotpuri Monte Velhosta
Kouluratsastuslusitanojen kasvatusta Monte Velhossa
Mukana menossa laadukas kotimainen ratsastus- ja vapaa-ajan merkki House of Horses Helsinki.
Hippos-lehdessä julkaistiin vuoden 2021 aikana juttusarjaa puomiharjoituksista eli siitä, mitä millaisia puomiharjoituksia itse kukin voisi ratsunsa kanssa tehdä ja mitä hyötyä puomityöskentelystä on. Minulla on ollut viime vuodet ilo ratsastaa lännenratsastuksen trail-luokkaa, joka perustuu puomityöskentelyyn. Rakastan trail-tunteja - ja allekirjoitan täysin kaikki puomityöskentelyyn liittyvät positiiviset havainnot.
 |
| Puomisarjan lopussa korotettu puomi |
Välillä teemme side-pass -sivuliikettä yksittäisen puomin tai esim L-muotoon ladottujen puomien yli. Välillä peruutamme eri muotoisia puomikäytäviä. Joskus laukkaamme puomeista rakennettuun neliöön, teemme siellä äkkipysäyksen, pyörähdämme hevosen akselin ympäri ja laukkaamme ulos. Vaihtelemme myös askellajeja puomitehtävien aikana.
Puomitehtävät opettavat tarkkaa ja huolellista
avujen käyttöä, istunnan ja painon merkitystä ja pohkeiden käyttöä. Lännenratsastuksessa
tämä korostuu, koska hevosia ratsastetaan pitkillä ohjilla eli olemattomalla
kuolaintuntumalla.
Mitä opin? Opin tarkkuutta
perusratsastukseen. Puomit eivät saa kolista, joten tiet on ratsastettava
huolellisesti ja askelten on oltava oikein mitotettuja sekä riittävän
ilmavia. Puomeilla opin arvioimaan ja valitsemaan oikeat tiet, laskemaan
lähestymistä puomeille ja ymmärtämään hevoseni askelpituuksia. Opin valitsemaan
sellaiset reitit, joissa hevosen on mahdollista suorittaa tehtävä puomeja
kolistelematta. Puomin päällä en tee enää mitään, korkeintaan siirrän painoani
enemmän jalustimille antaen hevosen selälle tilaa liikkua.
Opin myös oivaltanut katseen merkityksen kääntävänä
avuna. Olen välillä kammennut hevosta otsa hiessä pienellä puomiympyrällä, kunnes olen muistanut käyttää katsetta
kääntävänä avuna niin, että olen siirtänyt katsetta koko ajan riittävän
kauas haluttuun pisteeseen. Tällöin hevonenkin on alkanut kääntymään helposti ja
oma kroppani lopettanut jäkittämisen. Sellaisille ympyröille voisi jäädä pyörimään
rentoina loputtomiin!Painoa voisi olla himpun lisääkin jalustimilla
Puomityöskentelyssä oivallan, että hevosen on oltava sopivasti koottuna ja takajalat
on saatava mukaan, ihan kuten kaikessa ratsastuksessa tavoitellaan. Hevosen
on oltava todella hyvin avuilla, jotta pystyn esimerkiksi vaihtamaan
askellajista toiseen puomitehtävien sisällä. Puomeilla tarvitaan hyvää
perusratsastusta - ja puomit kehittävät perusratsastusta.
Peruutus L-muotoisessa puomikäytävässä
Puomitehtävät opettavat itsestäni
ratsastajana. Huomaan esimerkiksi usein olevani toispuoleinen:
tiukat laukkakäännökset kaareen asetetuilla puomeilla onnistuvat yleensä
paremmin oikealle kuin vasemmalle, koska vasemmalle minun on vaikea saada
sisäistä diagonaaliani toimimaan ulkopohkeesta sisäolkapäähän (eli keskivartalo
ei ole mukana riittävän jämäkästi).
Puomit opettavat valmistelun merkityksen:
en mitenkään saa hevosta pysähtymään laukasta puomilaatikkoon, jos en ole
valmistellut hevosta ja pidä ratsua ”pohkeissani” myös viimeisen
laukka-askeleen ollessa ilmassa.
Minulle puomitunnit – eli koko
trail-lännenratsastus – on ihan parasta ratsastusta. Nautin suunnattomasti
voidessani keskittyä 110-prosenttisesti edessäni häämöttävään puomitemppurataan
ja suorittaa sen ratsuni kanssa mahdollisimman tyylipuhtaasti.
 |
| Pohkeenväistöä eli side pass L-muotoon ladottuja puomeja pitkin |
Hevonen tulee puomitehtävissä avuille ja kuulolle, sillä puomit auttavat minua kokoamaan hevosta. Lisäksi hevonen huomaa, ettei selviä tehtävistä keskittymättä itsekin. Sitä paitsi, kuulen joka ikisen puomitunnin aikana hevosen hörisevän tyytyväisenä.
Tässä linkki juttuun, jossa kerrotaan mitäkouluratsastaja oppii lännenratsastustunnilla.
Tässä linkki instaan, jossa videonpätkiä mm.puomitreeneistä.
Mukana menossa: lännenvarusteliike WesternSpirit sekä House of Horses Helsinki.
