keskiviikko 23. marraskuuta 2022

Five Rings Stable: Janni Martikaisen Midi-ori esittäytyi omistajille

Kerroin aiemmin lähteneeni osakkaana mukaan kilparatsastaja Janni Martikaisen olympiaratsuprojektiin, joka kulkee nyt  nimellä Los Angeles 2028. Suureksi iloksemme Five Rings Stable -yhtymä löysi monen ahkeran ja työntäyteisen mutkan jälkeen Jannille kilparatsuksi viisivuotiaan KWPN-orin nimeltä Mister Diamond, tuttavallisemmin Midi. Pääsimme tutustumaan Midiin sekä Midin ja Jannin yhteistyöhön osakasiltaan Ruskasuon maneesiin. Kyllä on komea oripoika!

Midi, Janni ja minä (kuva: Ritva Waris-Wörlin)

Midi saapui maneesiin omistajien ihailtavaksi hieman ihmettelevin askelin ja arpoi muutamaan otteeseen mistä tässäkin tilaisuudessa ja mikrofoniselostuksessa on kyse, semminkin kun ei tämä miltään kilpailultakaan näytä. Selvästi ujostutti. Pikku hiljaa Midi rentoutui Jannin herkässä, taitavassa ja määrätietoisessa ratsastuksessa ja esitti meille kaunista, rentoa ja hyvätahtista ravia sekä hyvin pyörivää laukkaa. Passagekin näytti irtoavan helposti kaiken lomassa.

Jannin ratsastuksen lomassa projektin vetäjä Tarja "Tippa" Teräväinen kertoi ratsukon treenikuulumisia. Koska Midi on vielä kovin nuori, ovat ratsastustreenit lyhyitä,  korkeintaan puolen tunnin settejä, mutta sitäkin ajatuksellisempia. Tällä hetkellä ratsukko tekee paljon avoja ja sulkuja eräänlaisina "baby-versioina" pieninä pätkinä. Sulkutaivutukset auttavat Midiä saamaan voimaa takajalkoihin, sillä kuten Jannin valmentaja Janne Bergh totesi: Midi on ikäisekseen järkevä ja asiallinen ori, mutta tarvitsee voimaa. Taivutusten rinnalla Midin kanssa tehdään päivittäin laukanvaihtoja, joissa ori onkin jo osaava.

Jannin ja Midin meno (sorry kuvanlaatu, kuvasin katsomosta)

Lopuksi projektin kummi Katja "Kavioliitto" Ståhl kutsui halukkaat fanikuvaan Midin kanssa. No, kyllä menin! Katja antoi ohjeeksi, ettei Midille sitten löperrellä, koska Midi on salskea ORI. Vannon, etten löperellyt, mutta niin vaan Midi painoi päänsä syliini pariinkin otteeseen, vaikkei taskuissani ollut edes herkkuja. Herkät hetkemme ikuisti ammattikuvaaja Ritva Waris-Wörlinin.

Kas näin Midi tuli syliin (kuva: Ritva Waris-Wörlin)


Katja on olympiaheppaprojektin kummi

Five Rings Stable -projektiin voi hyvin liittyä vielä mukaan! Ota yhteyttä Janniin tai Virve Ruutu-Martikaiseen Hipposportiin! janni@hipposport.fi tai virve@hipposport.fi

Hyvissä fiiliksissä kaikki kolme! (kuva: Ritva Waris-Wörlin)



keskiviikko 2. marraskuuta 2022

Ecuador: Vuoristotautia väistellessä



”Herään vuoristohotellissa 3,6 kilometrin korkeudessa. Päätä särkee ja kuvottaa. Matelen vapisevin jaloin 100 metriä rinnettä ylös hevosten luo. Seuraavat tunnit ovat ratsastusreissuni tuskaisimmat. Onneksi ratsuni Tostado selviää vaikeakulkuisesta vuoristoreitistä suvereenisti, vaikka kuski onkin heikossa hapessa. Minuun on iskemässä vuoristotauti, soroche, joka voi lopettaa reissuni lyhyeen. Jos olo pahenee, joudun laskeutumaan laaksoon ja pysyttelemään siellä, kunnes olo kohenee. ” Näin kirjoitin jokunen vuosi sitten Hevoset ja Ratsastus- lehdessä Ecuadorin seikkailua muistellessani.
Chain of volcanos on the horizon!
Vuoristotauti ei ole leikin asia. Taudin vaara alkaa noustaessa liian nopeasti noin 2,5 km korkeuteen, kun elimistö altistuu alhaiseen ilmanpaineeseen ja elimistön hapen vähentyneeseen osapaineeseen.
Tulivuoriratsastuksen nousutahti on yleensä maltillinen, mutta meidän viikollemme osui poikkeuksellisia sateita, joiden vuoksi kiipeilyn aikataulua rukattiin tiiviimmäksi. Nousimme neljään kilometriin lähes yhteen menoon emmekä koko viikon aikana laskeutuneet paljoa 3,5 kilometria alemmas.
Matkantekkoo

Vuoristotaudin oireita ovat päänsäryn lisäksi ruokahalun menetys, pahoinvointi, väsymys, tasapainohäiriöt ja univaikeudet. Oireet saattavat mennä ohi muutamassa päivässä, mutta ne voivat myös pahentua hengenvaaralliseksi aivo- tai keuhkoödeemaksi.
Oireita voi koettaa kahlita särkylääkkeillä tai estolääkkeellä, jos sietää sulfaa. Minä en siedä, joten estolääkitys ei tullut kysymykseen.
Sitä paitsi oireiden peittäminen voi  antaa valheellisen kuvan elimistön tilanteesta. 
Our hotel at appr 4 km altitude
 
Kaikkein tärkeintä on totutella rauhallisesti uuteen korkeuteen ja nousta sen jälkeen vain 300 metriä päivässä.
Tämän tietäen aloitin reissun oikein. Majailin matkakumppanieni kanssa 2,8 kilometrin korkeudessa sijaitsevassa Quitossa pari päivää ennen ratsastusta.
Siihen totuttelu kuitenkin loppui, sillä reipasotteinen ratsastusoppaamme johdatti meidät heti ensimmäisenä ratsastuspäivänä yli 1,5 kilometriä korkeammalle. Päivittäiset korkeuserot pyörivät kilometrin tienoilla ja lähes joka päivä käytiin yli neljässä kilometrissä.  
Neljässä kilometrissa kasvaa etenkin heinätuppoja
 
Korkea ilmanala näkyi kaikessa olemisessa. Pienikin kapuaminen hengästytti nopeasti.  Aivotoiminta hidastui. Espanjankieliset sanat juuttuivat aivojen perukoille ja tavallinen yhteenlasku tuntui pitkältä matikalta. Kännykän akku ja kameran patterit kuluivat ennätystahtia. Hammastahnatuubi purskahti, kun sen avasi yöpuulle mennessä kaikkien korkeimmissa majapaikoissa.
Laakson pohjalla siintävästä karja-aitauksesta voi päätellä korkeuseroja 
 
Miten selvisin? No, saavuttuamme illalla vuoristohotelliin, kokeilin paikallisia vuoristotaudin karkotuskeinoja. Valvoin yön litkimällä termospullollisen lehdistä uutettua korkean paikan mate-juomaa. Valvominen, litkiminen ja vessassa juokseminen kannattivat, sillä oireet helpottivat.
Korkeita vuoria riittää...

Loppureissun ratsastin mate-pullo povarissa kuin puliukolla ja otin tiheästi huikkia stimuloidakseni verenkiertoa ja nestetasapainoa. Huolehdin myös verensokerista napsimalla rusinoita ja suklaata.  Vältin kahvia ja alkoholia, sillä ne kuivattavat elimistöä. Soroche ei enää palannut.

 
Ecuadorin ratsastusreissu oli varsinainen korkean paikan leiri, jolla oli myös monia suotuisia vaikutuksia. Pitkät paluulennot sujuivat harvinaisen vähäisin turvotuksin. Kotona olin kuin energinen Duracell-pupu.  Hiihtäessä suksi luisti, sillä suonissa vilisi ennätysmäärä punaisia verisoluja. Yöunen tarve väheni. Kahvi ja ruokaviini alkoivat tuntua elimistöä rasittavilta myrkyiltä.
Niinpä niin, me sherpat elämme tervettä ja raitista elämää. 

Tässä linkki Ecuadorin vaelluskuvaukseen
Tässä juttu criollo-hevosista
Tässä juttu caghra-hevospaimenista
Ensituntuma 4 km korkeuteen Quiton köysiradalla