Edullinen Andalusia: laukkasuoria oliivitarhassa (sisältää useita laukkavideoita)

Laukka kruunaa ratsastusmatkan.  Olin sitten koulu- tai maastoratsastusreissulla, odotan eniten laukkapätkiä. Niitä myös reissun jälkeen muistelen innokkaimmin. 

LAUKKASUORA AVAUTUU!

Ratsastuslomallani Andalusiassa koin toistaiseksi ”terapeuttisimman” ratsastustunti&maastoilu – kombon. Jokaiseen ratsastuspäivääni sisältyi sekä perinteisiä avo-, sulku- ja pohkeenväistöharjoituksia että rentouttavia maastoretkiä ihanine – osin vauhdikkainekin - laukkapätkineen.  

Mars maastoon!

Kaunista andalusialaista maaseutua

Etualalla viinitarhaa, taustalla Mollinan valkoinen kylä

Vaikka harjoittelinkin reissulla kouluratsastusliikkeitä, oli loman idea mielestäni rennoissa maastolenkeissä, jotka halkovat andalusialaismaisemaa oliivi- ja mantelipuuviljelmineen ja viiniköynnöspeltoineen.  

oliivipuita...

...viinitarhoja...

...mantelipuita...

 Reitit kulkevat selkeitä vakiintuneita väyliä, sillä ratsutilan omistava Hartfieldin perhe ei halua kuluttaa maastoa tarpeettomasti. Maastoratsastusryhmät jaetaan vauhdin mukaan ja ryhmää vetää 1-2 opasta ryhmän koosta riippuen.

Välillä mentiin pellon laitaa...

...välillä naapuritilan mailla...

Tässä laukkavideo kylätieltä

Parituntisten maastolenkkien lisäksi perjantaisin järjestetään kokopäiväratsastus luonnonhelmaan katetulle picnic-lounaalle.

Ratsut huilasivat varjossa

Herkkuja luvassa (kuva Heli Hirvelä)

Lounas-lasagne

Lounaaksi nautimme lasagnea luonnollisena kyytipoikanaan paikallista viiniä. Tässä vielä pieni videonpätkä picnic-tunnelmista.

Ratsastuskouluhevosten kanssa maastoillessani huomaan kuikuilevani mahdollisia säpsymisärsykkeitä. Sitä suuremmin ilahduin huomatessani, etteivät hevoset piitanneet tuon taivaallista maatilojen porteilla räksyttävistä koirista, vaikka ne tempoivat juoksunaruaan niin että rytinä kävi. Sivuutimme myös satapäisen ponnekkaasti määkivän lammaslauman, eivätkä hevoset välittäneet, vaikka lampaat karkasivatkin paimeneltaan hetkeksi letkueemme luo.
Hämmästyttävän viileästi ratsut katselivat myös mutkan takaa eteemme putkahtanutta hevosvaljakkoa – semminkin kun kuulimme etteivät olleet vmoista aiemmin nähneet. Ainoan järkytyksen aiheutti sadepäivänä vastaamme saapastellut sateenvarjokaksikko, joka sai yhden hevosistamme pyörimään karusellina ”petojen” ohi. 

Ei peolota valjakko...

... ei lammaslauma...

...ei puimuri...

Alla vielä videonpätkä huisin hauskasta ylämäkispurtista, jolle karautumme  tihkusadetta uhmaten reissumme viimeisenä päivänä. Hevoset pysyivät hyvin käsissä, vaikka niiden huomasi tietävän mitä on tulossa. Osa ratsastuista olisi spurtannut pidempäänkin, osalle ylämäen loppumetrit olivat selvästi kuntohaaste.

 

Paluu ratsutilalle oli pittoreski. Meidän helmikuisen reissumme aikana maisema loi kauniin kellanruskean kontrastin mäen päällä nököttävälle valkeaksi rapatulle ratsutilalle.

Ratsutila häämöttää mäen laella

Kotiportista sisään

Ihastuttava vastaanotto tallipihalla

Reissumme oli yhdistetty ratsastus&valokuvauskurssi, jolla toimi opettajana ammattivalokuvaaja Heli Hirvelä JauJau-islanninhevostallista.

Mukana reissussa laadukas suomalainen ratsastusvaatemerkki  www.houseofhorses.fi

Kiinnostuitko kohteesta? Ohessa linkit reissuni aiempiin postauksiin: kohde-esittely ja ratsastus-&valokuvakurssi Andalusiassa

Tässä edellinen juttu Andusian-reissulta (juttua rescue-eläimistä)

Tässä linkki Andalusian kohteeseen

Espanjan Andalusia: Ratsastusta ja hyväntekeväisyyttä (mukana laukkavideo)

Ratsastuslomallani Andalusian Mollinassa koin rentouttavaa ratsastusta ja näin aimo annoksen paikallista hyväntekeväisyyttä. Ratsutilan omistaja Christine Hartfield pyörittää tilaa vähintään yhtä paljon sydämellä kuin laskukoneella ja käyttää osan bisneksensa voitosta erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin.

Ratsutila henkii perinteistä Andalusiaa

Ratsutilan filantropialla on vuosisataiset juuret. 1800-1900 -lukujen taitteessa kauniin valkoiseksi rapatun tilan omisti Malagan lääketieteellisen instituutin johtaja, kuningastakin hoitanut lääkäri, joka pyöritti tilaa 12-lapsisen perheensä virkistyskäyttöön. Siinä sivussa hän paransi kyläläisiä maksutta ja jakoi heille auliisti maatilan antimia. 

Ratsutilaa ympäriövät upeat niityt ja pellot

Tilan nykyiset omistajat, englantilaiset Christine ja Paul Hartfield, jatkavat jaloja perinteitä. He työllistävät kylän väkeä, järjestävät keräyksiä kylän lapsille ja antavat kodin lähialueen hylätyille koirille ja hevosille. Kiitokseksi sydämellisestä yhteistyöstä kylä lahjoitti Hartfieldeille hauskan hevosenpään muotoisen oksaveistoksen, joka komistaa nyt ratsutilan ruokasalia. Paikallisen hyväntekeväisyyden lisäksi Hartfieldeilla on hyväntekeväisyyskohteita myös Afrikassa. 

Rescue-koirat odottavat emäntää

Hartfieldit ostivat Mollinan maatilan vietettyään Espanjassa useita talvia ja kyllästyttyään lopulta hevosenpitoon koleassa Englannissa.  Viiden vuoden remontoinnin jälkeen satoja vuosia vanha tila nousi ammatikseen rakennuksia korjaavan Paulin käsissä  uuteen kukoistukseen.  

Ratsutilan sisäpiha kutsuu nauttimaan auringosta

Ratsut käpäisivät sisäpihalla ryhmäkuvassa

Ratsastin viikonloppuna sekä maastossa että tunneilla. Loma alkoi katsausratsastuksella, jossa opettajat arvioivat asiakkaiden ratsastusosaamisen maastoryhmän tasoa silmällä pitäen. Pääsin rivakkaan laukkaryhmään, jossa leppoisten käynti- ja ravipätkien lomassa karautimme laukkaan kyläteillä, oliivipuutarhoissa - ja säpäkästi ylämäkeen keväisissä viljapelloissa. Vaikka hevosista löytyi moottori ja ne tiesivät odottaa ”ihanaa laukkaa”, ne pysyivät hyvin käsissä. Maastolenkit olivat niin hauskoja, että teen niistä myöhemmin erillisen postauksen kuvineen ja lisävideoineen.

Yksi lukuisista oliivipuutarhoissa avautuvista laukkasuorista

Maastoratsastus kulkee paikallisen maatilan - ja räkyttävien koirien - sivuitse

Kouluratsastustunnit pidettiin joko suurella katetulla avoseinäisellä kentällä tai pienemmällä ulkokentällä. Molemmat kentät sijaitsivat tallialueella matalaseinäisten hevosboksien laitamilla, joten tuntejamme seurasivat sekä toiset oppilaat että hevoset. 

Valtavalla katetulla kentällä on tilaa ja raikasta ratsastaa kuumanakin päivänä

Hevoset viihtyvät suurissa olkipohjaisissa avoimissa bokseissaan

Sain opetusta nuorilta reippailta brittinaisilta, joista moni asuu Espanjassa – osa opiskelee ratsastuksen opettajaksi sekä Englannissa että Espanjassa. Teimme tunneilla perustason lateraaliliikkeitä, jotka olivatkin hevosilla hyvin hallussa. Hevoset olivat kilttejä ja kuuliaisia, mutta niitä oli ratsastettava huolella liikkeiden parantamiseksi. Pari ratsua tarvitsi ratsastajan tukea myös unohtaakseen kentän laidan ”epäilyttävät” liikahdukset. 

Minulla oli tuuria, sillä samaan aikaan tilalla vieraili Christinan valmentaja, marbellaistunut GP-ratsastaja Jemma Gooding, joka antoi pienestä lisämaksusta halukkaille turisteille kouluratsastustunnin. Sain Jemmalta hyviä vinkkejä käden rentouttamiseen sekä pohkeenväistön ja avojen ratsastamiseen. 

Ryhmäselfie hyvän kouluratsastustunnin päälle

Riitta reissasi Jemman treeniin

Christina on entinen kenttäratsastaja, joka keskittyy nyt rauhallisempaan menoon, mutta haluaa pysyä hyvässä vireessä taitavan valmentajan avulla. 

Christine Hartfield ja upea P.R.E.valmennustunnillaan

Christinan hevoset elävät raikasta maalaiselämää. Ne huilaavat katoksen suojassa tilavissa olkipohjaisissa matalaseinäisissä bokseissaan, joista voivat seurata henkilöstön työskentelyä ja seurustella tallikoirien kanssa. Hevoset ja talli hoidetaan perienglantilaisella hevososaamisen täsmällisyydellä. Roskat ja jätökset siivotaan samantien eikä satulahuoneen marmorilattialla(!) näy pölyhiukkastakaan. 

Kuolaimet ojennuksessa

Satulat ja lattia englantilaisessa ratsastusryhdissä

Hyvä on elellä tilavassa boksissa

Christina hankkii hevoset lähialueelta. Moni ratsu on rescue-hevonen, joka on ostettu hetkeä ennen joutumista teurasautoon, esimerkiksi kun entiset omistajat ovat ostaneet ”kauniimman” eikä entiselle ole ollut enää käyttöä. Christina kouluttaa hevoset avuille, jotka pohjautuvat yhteistyöhön ratsastajan kanssa – ei hevosen alistamiseen. Christina haluaa myös säilyttää hevosten oman luonteen, niinpä sainkin alleni lukuisia eri tyyppisiä ratsuja. Voimakkaan ja kuuliaisen P.R.E.- Rubion kanssa koin upeimmat maastolaukat, kookas ja hitaasti syttyvä P.R.E.-Gorrion antoi esimakua hienosta kouluratsastuksesta, hispanoarabi-Varon totteli kiltisti koulutunnilla, mutta piti kärkiratsuna opas-ratsastajansa hereillä maastossa, ranskalaisrotuinen Ramon sopi hyvin andalusialaismaisemiin ja vaquero-taustainen Miki kertoi maastossa joka solullaan haluavansa mieluiten laukata.

Ihana Rubio, P.R.E. (kuva Minna Heikkilä)

Vauhdikas maastoheppa Miki (kuva Heli Hirvelä)

Ranskalainen ratsuni (kuva Annukka Valkama)

Ratsastusloma Espanjassa on minulle myös silmänruokaa ja makuhermojen kutkuttelua. Ihastelin kauniisti entisöidyn maatilan pikantteja suihkulähteitä, mosaiikkisia portaita ja rautataoksin koristeltuja jyhkeitä puuovia. Yövyin kahden hengen studiossa, jossa molemmilla oli omat makuu- ja kylpyhuoneet. Jos olisi ollut kesä, olisin pulahtanut takapihalle rakennettuun uima-altaaseen.  

PIhaa koristaa kulkakalalammikko suihkulähteineen

Espanjalainen ruoka juurruttaa minut monella tapaa tukevasti ruokapöytään. Etenkin tapas-illallinen sardiini-, liha-, ja katkarapuannoksineen patatas bravas -perunoilla ryyditettynä toimi mainiosti. Kyytipoikana maistui talon valko- ja punaviini, joita sai ostaa myös kotiin. Maatilan entiseen kappeliin rakennettu ruokasali muhkeine takkoineen oli nähtävyys sinänsä. 

Entiseen kappeliin rakennettu ruokasali

Koska olin yhdistetyllä valokuvakurssilla ja ratsastuslomalla, piipahdin puoleksi päiväksi valokuvaamaan läheiseen Antiquearn historialliseen 5000 vuotta vanhaan kaupunkiin, jonka ylpeyksiä ovat pronssikautiset dolmini-rakennelmat, roomanaikainen kylpyläraunio, maurilainen linna, goottilaiset kirkot, renessanssiajan lähteet, barokkityyliset kellotornit sekä lukuisat luostarit, palatsit ja pyhätöt. Korkealta kirkkomäeltä avautui upea maisema kaupungin tiilikattojen yli auringonlaskuun.

Antequera vilisee rakennushistoriaa

Täytyy kuvata ilta-aurinko! (kuva Heli Hirvelä)

Illastin seurueeni kanssa iberialaisessa ravintolassa, jossa herkuttelin saksilla paloiteltua mureaa mustakalaa. Ravintola oli lähes tyhjä saapuessamme iltakahdeksalta, mutta kuhisi perheitä poistuessamme kello kymmenen kieppeillä. Lapsilta ei siis ollut pääsy kielletty iltaravintolaan, mutta eipä heistä ollut aikuisille mitään häiriötäkään.

Auringonlasku Antequerassa

Jos olisi ollut aikaa, olisin piipahtanut päiväreissulla myös Córdoban perinteisessä ratsastusnäytöksessä. Ihan jo sen vuoksi, että kuningas Filip II kehitytti P.R.E.-hevosrodun Córdobassa 1500-luvulla. Täytyy mennä takaisin!

Tässä videonpätkä maastolaukasta oliivitarhassa.

Ratsastusreissuni oli yhdistetty valokuvauskurssi&ratsastusloma, jossa valokuvausta opetti ammattikuvaaja Heli Hirvelä (pyörittää Suomessa myös JauJau-islanninhevostallia).

Tässä linkki kohteeseen.

Reissussa mukana laadukas suomalainen ratsastusvaatemerkki  House of Horses  www.houseofhorses.fi