Näytetään tekstit, joissa on tunniste Etelä-Afrikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Etelä-Afrikka. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 25. maaliskuuta 2026

Afrikassa ratsain, omia vinkkejäni

Ratsastussafari Afrikassa on ratsastusreissujen aatelia – eikä se ole henkisesti tai taloudellisesti niin saavuttamaton unelma kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Olen käynyt ratsastussafarilla Etelä-Afrikassa, Botswanassa ja Namibiassa hyvin erilaisilla reissuilla, mutta kaikki kokemukset olivat upeita.

Opas Botswanan Tuli-safarilla

Tässä muutama vinkki kohteen valintaan. Linkit kohteisiin löytyvät postauksen lopusta:

Hinta-laatu -vertailu kannattaa

Ratsastussafarien hinnat vaihtelevat suuresti kohteesta riippuen. Upean safarin savannilla voi kokea suhteellisen edullisesti, erityisesti Etelä-Afrikkassa, Namibiassa ja Botswanassa. Esimerkiksi viikko Namibiassa täyshoitoineen maksaa edulliseen aikaan noin 1700 euroa ilman lentoja, mikä kilpailee hyvin kotimaan matkailun kanssa.

Turvallisesti resortissa vai savannilla yöpyen?

Olen ollut safareilla, joissa vaelletaan ja yövytään villissä luonnossa leijonien ja norsujen keskellä, sekä safareilla, joissa yövytään resortista käsin alueilla, joilla isoja eläimiä tavataan. Molemmissa on omat vahvuutensa.

Resortti-loma on rento, koska tiedät, ettei voi vahingossa törmätä liian lähelle leijonaa tai norsuja. Nähtävää riittää: antilooppeja, puhveleita, seeproja, kirahveja, mangusteja, pahkasikoja, gepardeja… Kaikki eläimet suhtautuvat hevosiin luontevasti, ja ratsukon pääsy lähelle on helppoa. Onhan hauskaa ottaa selfie kirahvin kanssa luonnon keskellä!

Hevosten elämä on resorteissa myös rauhallista: ne yöpyvät savannilla heinää mutustellen ja kopsuttelevat aamulla tallille aamupalalle. Iltaratsastukset Namibiassa päättyivät savannille katetulle drinkkipöydälle, jossa riisuimme hevosilta varusteet ja annoimme niiden laiduntaa vapaana. Hevoset olivat todella rentoja ja tekivät työnsä mielellään.

Iltaratsastuksen päätteeksi riisutaan hevosilta varusteet ja nautitaan iltadrinkit savannilla

Norsuja ja leijonia voi nähdä erillisillä jeeppisafareilla, joita monet kohteet järjestävät lisämaksusta.

Botswanan Tuli-safarilla vaelsimme 30 000 hehtaarin suojelualueella ja yövyimme leijonien ja norsujen mailla. Ennen safaria osallistujille järjestettiin testiratsastus, jossa harjoiteltiin laukkaa, lisäyksiä ja tiukkoja käännöksiä – testin läpäisy oli edellytys safarille. Jos testi ei mennyt läpi, matkailijalle järjestettiin vaihtoehtoinen safarikokemus. Safarilla oli kaksi aseistettua opasta: yksi edessä riistaruoskan kanssa ja toinen takana valmiina toimimaan tarvittaessa ”saaliina”. Oppaat olivat jatkuvasti yhteydessä alueen riistanvartijoihin leijonien ja norsujen liikkeiden ennakoimiseksi. Heidän ammattitaitonsa ja luontotietämyksensä oli huikeaa seurattavaa.

Testiratsastus on tarpeen, koska varotoimista huolimatta ryhmät joutuvat joskus pakenemaan pensaan takaa ilmestyvää norsua. Leijonaa ei paeta, jotta sen saalistusvietti ei heräisi – toinen opas vie ratsastajat tiiviinä ryhmänä turvaan, toinen jää leijonan luo.

Reissullamme bongasimme leijonalauman turvallisesti jeepistä ja seurasimme norsuja turvallisen matkan päästä. Muista kissaeläimistä näimme gepardin juuri kaatamansa antiloopin ääreltä. Gepardi hypähti heti pakoon, mutta palasi saaliinsa luo matkan jatkuessa. Huikea kokemus oli myös laukata seepra- ja puhvelilauman rinnalla!

Yöpyminen savannilla oli elämys: teltat ja leirit olivat varustettu sängyillä ja posliinipöntöillä. Teltasta ei saanut poistua yöllä eikä edes avata vetoketjua, ennen kuin oppaat toivat aamukahvin ovelle. Aamiaiselle sai tulla vasta kutsusta.

Norsu Namibiassa päiväretkellämme Etoshan kansallispuistoon


Mihin vuodenaikaan savannille?

Omat safarini osuivat kevättalveen ja kevääseen, jolloin kohteissani oli kuivahko kausi. Namibiassa sadekausi ohi ja Botswanassa isoimmat sateet olivat ohitse. Tuolloin eläimiä bongasi helposti kuivassa maastossa ja näki niiden kokoontumisen juomapaikoille. Namibian resortissa savannin elämää seurattiin myös lounasta terassilla nauttien. Savannille voi matkustaa ympäri vuoden: sadekausi tuo vehreyttä ja monille eläimille poikaset syntyvät tuolloin.

Huone Namibiassa

Ulkoilmakylppäri Botswanan savannilla

Kohteita myös ei-malaria -alueilla

Kaikkialla ei tarvitse varautua malariaan: malariattomia alueita ovat esimerkiksi Namibian Kambaku ja Etelä-Afrikan Tuli-safari. Omalla kohdallani pärjäsin hyvin ilman malarialääkkeitä, vaikka muutama reissukaveri otti varmuuden vuoksi. Kannattaa kuitenkin aina tarkistaa kohteen terveys- ja rokotustilanne ennen matkaa.



Perheen kanssa vai yksin?

Moni ratsastuskohde tarjoaa tekemistä myös niille, jotka eivät ratsasta. Savannilla voi tutustua alueeseen oppaan kera jeepein, polkupyörällä tai patikoiden. Kohteissa on usein myös muuta vapaa-ajan ohjelmaa. Namibiassa esimerkiksi ammuimme savikiekkoja ja harjoittelimme jousiammuntaa. Nykyisin kohteessa on myös ihana kauneushoitola ja joogasali.

Namibiassa järjestettiin vähän ratsastaneille oma käyntimaasto savannilla. Se toimii hyvin, sillä savannilla ei ole kiire: pääasia on bongata villieläimiä ja päästä niiden lähelle.


Linkkejä tämän postauksen kohteisiin

Muita safarilinkkejä

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Italia ja Puola: esteratsastusta myös arkajalalle


Italia, maastoeste, ratsastusmatka, riitta reissaa
Rooman liepeiltä löytyy mainio maastoestepaikka
Ennen ratsastusmatkailun aloittamista minulla oli kaksijakoinen suhtautuminen esteratsastukseen. Hyppääminen oli mannaa, kun alla oli käteeni ja takamukseeni sopiva pehmeäliikkeinen ratsu eikä estekorkeus haastanut myötäämiskykyäni.  Joskus tehtävät ja hevonen tuntuivat kuitenkin liian vaikeilta, jouduin liian syvälle epämukavuusalueelleni ja kynnys estehyppäämiseen kasvoi.
Ratsastusmatkat ovat tuoneet estetunteihin uuden, tarvelähtöisen näkökulman. Nykyisin haluan ja aion harjoitella estehyppyä, koska ratsastusmatkoilla tulee usein vastaan tilanteita, joissa tarvitaan estetunneilla opittua henkistä ja fyysistä joustavuutta.

esteratsastus, riitta reissaa
Kuivaharjoittelua maneesissa Tilda-chihuahuan haukankatseen alla
Omilta reissuiltani muistan useita yllättäen eteen tulleita ”estehyppytilanteita”, kuten laukkapätkän Albaniassa, jossa tarpaaniratsuni yllättäen loikataroiskautti pellonreunalla risukasan yli. Ja Ecuadorin tulivuoren, jossa ”jouduin” hyppäämään kieli keskellä suuta mutaisen ojan yli, kun ojan ylittävä puusilta olikin hajonnut. Oikeastaan myös tavallinen jyrkän rinteen nousu ja lasku edellyttävät ratsastajalta tasapainoa ja myötäämistä, jota oppii nimenomaan esteratsastustunneilla.
albania, vuoristo, ratsastustmatkailu, riitta reissaa
Albanian vuoristopolut haastavat ratsastajan tasapainon

Ecuador, vuoristo, ratsastusmatka, riitta reissaa
Ecuadorin tulivuorten jyrkillä rinteillä mennään kieli keskellä suuta
Albania, ratsastusmatka, riitta reissaa,
Kauniita "esteitä" albanialaisessa vuoristokylässä
Esteratsastus palkitsee nopeasti. Jo perustaidot riittävät antamaan mukavia elämyksiä. Muistan, miten innoissamme laukkasimme Etelä-Afrikassa luonnonpuistoa halkovaa hiekkatietä, jonne oli ratsukoiden iloksi kannettu sopivin välein matalia puunrunkoja. Miten paljon hauskaa menettikään se yksi ratsastaja, joka ei ollut koskaan hypännyt esteitä ja päätti laukata ryhmän rinnalla tasamaata pitkin!
Etelä-Afrikka, laukka, ratsastussafari, riitta reissaa
Etelä-Afrikan Waterbergin mainioita laukkapolkuja
Kaikkien terapeuttisimmat esteratsastushetket olen kokenut Italiassa ja Puolassa. Italiassa Rooman liepeillä sijaitsevassa ratsastus- ja hyvinvointikeskuksessa osallistuin muutama vuosi sitten ”ketunjäljestykseen”; jossa ratsukot karauttivat vehreille nummille ketun hajujälkeä seuraavien jahtikoirien perään. Kyseessä oli jahti-imitaatio ilman kettua, aseita ja metsästyssaalista, eli viaton ja hauska maastoesteratsastus, jolle pukeuduttiin tyylikkäisiin ratsastusasuihin kuten perinteisessä kettujahdissa.
Ratsukot laukkasivat ”metsästysjohtajan” perässä ja hyppäsivät kymmenien matalahkojen puunrunkojen yli välillä tasamaassa, välillä ylämäkeen, välillä alamäkeen. Muutama hevonen kielsi ja pörräsi väkkäränä muiden jaloissa, mutta jotenkin kaikki sujahtivat eteenpäin. Oma maremmanhevosratsuni oli rutinoitunut konkari, joka totteli mukisematta reittivalintojani, vaikka kiersinkin alussa puunrungot hyppäämättä, kunnes uskalsin irrottaa henkisen käsijarruni. Jahdin puolivälissä nautittiin herkullinen viini- ja juustomakupala ja jahti päättyi kuohuviinin ryydittämään yhteiseen lounaaseen.
Iltalia, ratsastusmetsästys, riitta reissaa, ratsastusmatkailu
Italiassa pääsee "jäljestämään" ketun hajujälkeä
italia, rooma, ratsastusmatka, mestästys
Rooman liepeiden kauniit nummet ovat loistavia ratsastusmaastoja
Italia, ratsastusmatka, esteratsastus
Ennen "kettujäljestystä" treenataan esteitä tilavalla kentällä
Puolan Masuriassa opettelin hyppäämistä kauniisti entisöidyssä kartanossa, jossa kasvatetaan holsteinin-ja  westfaleninhevosia sekä puolalaisia puoliverisiä. Tallin estetekniikka oli hieman erilainen kuin mihin olin tottunut. Opettaja istutti minut tiiviisti satulaan estettä lähestyttäessä ja neuvoi pitämään napakan ohjasotteen ennen esteellä myötäämistä. Kevyeen istuntaan ja ”ajoissa myötäämiseen” tottuneena tyylissä oli opettelemista, mutta vauhdikas ratsuni tykkäsi tyylistä ja tasaantui neuvojen avulla miellyttäväksi hyppääjäksi.
Kurssin lopuksi pääsimme hyppäämään suuren maailman tyyliin valtavalle nurmikentälle, jolle opettaja oli rakentanut yhdeksänesteisen pystyistä, oksereista, lankkuesteistä ja hauskasti kuvioiduista erikoisesteistä koostuvan radan.
Puola, Masuria, esteratsastus, ratsastusmatkailu
Puolan Masurian upea esteratsastusnurmikenttä

Puola, Masuria, esteratsastus, ratsastusmatkailu, riitta reissaa
Aluksi harjoitellaan matalilla esteillä
Puola, Masuria, esteratsastus, riitta reissaa
Ristikoilla tuntumaa esteisiin
Puola, Masuria, esteratsastus, riitta reissaa
Esteitä monen tasoisille ratsastajille
Estehyppääminen testaa myös ratsastajan arvostelukykyä. Ratsastusmatkoilla kannattaa miettiä normaalia tarkemmin, millaisiin riskeihin heittäytyy. Itse jouduin valintatilanteeseen Botswanan safarilla, kun ryhmän muut ratsastajat äkkäsivät maassa lojuvia puunrunkoja ja aloittivat (oppaan luvalla) spontaanin estehyppysession.

Minun ei olisi kannattanut olla yllytyshullu, sillä hevoseni livahti äkisti esteen ohi ja päädyin ottamaan perstuntumaa savanniin. En onneksi satuttanut itseäni, joten reissu jatkui iloisesti. En ehkä kuitenkaan enää riskeeraa vaelluksia yllytyshulluudella, sillä kolarointi voi mutkistaa myös koko ryhmän reissua.
Toisaalta, tumpsahdus savanniin vahvisti entisestään esteharjoitteluhaluani: jos olisin taitavampi, en olisi pudonnut. Seuraava estetunti on jo varattuna. Hui ja ihanaaJ!