sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Ranskan-matkaa odotellessa

Tätä kirjoittaessani Suomessa on juuri annettu ensimmäiset koronarokotteet. Toivottavasti ne  jouduttavat koronan selättämistä, sillä tähyän ensi kevään ratsastusmatkaan Ranskassa. Jouduin koronan vuoksi siirtämään sen viime keväältä vuodella eteenpäin. Odotan reissulta upeaa ratsastusta, ranskalaista sielunmaisemaa ja ranskalaisia herkkuja!

Poseeraus Villesavin-linnan edessä

Kevään 2021 Ranskan-reissuni toteuttaa sama Horsexploren yhteistyötalli, joka järjesti toissakesäisen ratsastusvaellukseni ”linnasta linnaan” Loiren laaksossa. Tässä linkki Loiren ja Bordeaux-alueen ratsastusreissuille.

Tänä keväänä tähtäimessä on Black Perigord-alue, joka tunnetaan tummanpuhuvista tammimetsistään, tryffeleistään sekä ihanista keskiaikaisista pikkukaupungeista.

Ranskalainen picnic

Hevoset huilasivat picnic-alueen lähettyvillä

Kevään reissua odotellessani olen muistellut edellisiä Ranskan-ratsastusvaelluksia täällä koto-Suomessa kokkaamalla ranskalaisherkkuja Teresa Välimäen Le Keittokirjasta. Tänään pyöräytin alkupaloiksi sitruuna-oliiviöljy -marinoituja kesäkurpitasiivuja. Teresan kirjassa on reseptejä vuorokauden kaikille aterioille. Viimeksi herkuttelin kasviksilla täytetyllä soccalla. Seuraavaksi on suunnitteilla Dijonin broileria ja valkosipulipapuja…


Kesäkurpitsasiivoja ranskalaisittain

Tässä pari kuvamuistoa Ranskan-vaelluksilta.

Vilvoittelua joessa ratsastuspäivän alussa


Picnic on nautittu. Matka jatkuu. Taustalla Chambordin linna

Näkymä majatalon ikkunasta


Tässä ja tässä linkki juttuihini ratsastusvaelluksella Provencessa.

Tässä ja tässä ja tässä linkkejä ratsastusvaellukseen linnasta linnaan Loiren laaksossa. Lisää linkkejä juttujen lopussa.

Tässä linkki Horsexploren Ranskan-ratsastusmatkoihin.

www.horsexplore.com

Matkalla mukana ihana House of Horses Helsinki

perjantai 18. joulukuuta 2020

Cowboy-viikonloppu suokkiparatiisissa

Eipä arvannut ystäväni mitä teki, kun antoi minulle 8 vuotta sitten lahjaksi aidon kanadalaisen stetsonin! Aloitin sen innoittamana lännenratsastuksen, ja hyvä niin, koska länkässä voi tehdä vaikka mitä! Tuoreimpana kokemuksena cowboy-lajien kyllästämä viikonloppu, jonka Horsexplore järjesti Kylämäen hevostilalla. Ratsastus on siitä(kin) hyvä laji, että siinä on helppo säilyttää koronavälit.

Reissasin huisin hauskalle CMAS-ratsastusammuntakurssille

Kurvasimme hevostilalle – siis ranchille – lauantaiaamuna, majoittauduimme, hörppäsimme tuvassa kaffet ja suunnistimme cowboy-oppiin maneesiin, jossa meidät vastaanottivat opettajat: Kari Cowboy Kallonen tiimeineen sekä Katariina Cozmei.

On se kumma, miten pienillä jipoilla perisuomalainen maneesi muuttuu lännenhenkiseksi: country-musaa kaiuttimiin, pari lassoa roikkumaan telineeseen, western-juliste seinälle ja kaasu-&ilma-asesetti pöydälle odottamaan cowboy-kurssilaisten treeniä.

Aseet ovat ilma- ja kaasuaseita, panokset esim muovikuulia.

Toin mukanani pari stetsonia sekä kasan Cozmein valmistamia ratsastushameita ja hevoskuvioillisia suusuojia. Hameet lämmittivät ja saivat meidät näyttämään Calamity Janelta. Suusuojat näyttivät kaikilla hyviltä ja asianmukaisilta bandiittivarusteilta! Siispä ryhmäkuvaan!

Tässä Calamity Janet

Ja tässä koko bandiittilauma

Olimme suorittaneet netissä orientoivan teoria-ja aseenkäsittelyn tietopaketin, joka on hyvä olla suoritettu ennen Cowboy Mounted Air Shooting- treeniä (CMAS).

Cowboy-päivän aluksi Kari tiimeineen kertoi CMAS-ammunnasta ja esitteli kurssilla käytettävät ilma-ja kaasuaseet, joilla ammutaan tolppien päälle kiinnitettyjä ilmapalloja. Panoksina käytetään esimerkiksi biohajoavia muovikuulia. Ei siis mitään "kovia piipussa". 

Ensin opeteltiin ammuntaa maastakäsin pahvitauluun

Tällä kurssilla ammuimme ”vain” yhdellä kädellä revolvereilla/pistooleilla (emme kaksin käsin haulikolla) eli saatoimme pitää ohjia toisessa kädessä. Samaan syssyyn kuulimme pole bending- pujottelusta sekä keyhole- vauhtiratsastuksesta, joita saimme myös kokeilla päivän aikana.

Selvisi myös, miksi cowboy-lajit ovat niin HAUSKOJA! Siksi, että cowboyt ovat itse kehittäneet ne joutohetkinään viihtyäkseen niiden asioiden parissa, joita parhaiten osaavat: ratsastusta, ammuntaa, vauhtia, kimpassa tekemistä.

Sain käteeni aidon Colt-lännenaseen, niin kutsutun ”Peace makerin”, replikan ja aloin ampumaan maastakäsin pahvitauluihin. Jippona oli osoittaa tauluun asekäden etusormella (tähtäys), virittää ase ja siirtää vasta sitten etusormi liipasimelle laukaisuun. Turvallista ja osumatarkkaa.

Kari Cowboy Kallonen opetti myös lassoamista

Aikamme ammuttuamme heitimme vielä pari kertaa lassoa ennen lounastaukoa. Nautittuamme lämpimän keittolounaan, satuloimme hevoset, 4 iki-ihanaa Kylämäen suokkia, joilla ratsastimme kahdessa ryhmässä. Suokit saivat korvasuojat puhkeavien ilmapallojen poksahduksilta suojaamaan.

Ammuimme kahdessa ryhmässä niin, että toinen ryhmä ampui, ja toinen hurrasi, kuvasi ja vaihtoi uusia ilmapalloja. Ensin ammuttiin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi laukassa. Ilmapallot oli asetettu riviin niin, ettei ratsastaessa tarvinnut juurikaan ohjata.

Minä ja Lulu vauhdissa. Lulu teki tätä toista kertaa, minä ensimmäistä.

Käyntikierroksella taisin osua jokaiseen palloon. Ampuminen sujui oikeastaan paremmin kuin maastakäsin, koska nyt olin ”tositoimissa” eli tapitin tähdätessäni ilmapalloa tiukasti ja herkeämättä. Ensimmäisellä ravikierroksella osuin huonommin, koska ravi täristi, mutta suokkini liikkeeseen totuttuani sekin alkoi sujua.

Laukkakierroksilla ilmapallot räpsähtivät eteen sellaista vauhtia, että ase oli viritettävä ja laukaistava nopeasti. Pienikätisenä se oli minulle vaikeaa, koska peukun liikerata on minulle hieman suuri. Osuin kuitenkin pariin palloon per kierros. Mahtava fiilis kun ilmapallo poksahti!

Videoita katsellessani huomaan myös, että ammuin palloja sivusuunnasta eli vasta ollessani niiden kohdalla. Siis liian myöhään.  Olisi helpompi osua jos ampuisi palloa edessä eikä sivulla.  

Mutta hauskaa oli! Olimme kaikki ihan liekeissä! Jokaisesta ratsastajasta kuoriutui Calamity Jane ja hevosista Jolly Jumper! Ihan mahtavaa hommaa!

Oli ihan pakko tuunata sarjakuvaversio länkkäridauksestani (instan kuvankäsittely)


Eikä tässä vielä kaikki: ammunnan päälle toinen ryhmä veti kierroksen pole bendingiä, jossa karautetaan laukassa tolpille, pujotellaan ravissa tolpparivin päästä päähän ja laukataan takaisin lähtöpisteeseen (tolpat voi pujotella myös laukassa). Kylläpä oli sulavaliikkeisiä suokkeja!

Minun ryhmäni tempaisi keyhole-aikaratsastusradan: laukkasimme starttiviivalta yksitellen maahan piirrettyyn ympyrään, jossa käännyimme 180 astetta ja laukkasimme takaisin startti/maaliviivalle. Vaikka Kylämäen hevoset tekivät tätä ensimmäistä kertaa, sukeutui kaikista kettärästi kääntyviä keyhole-ässiä! Näistä radoista on videopätkiä Riitta Reissaa- ratsastuslomatarinoita -facebook-ryhmässä.

Ihan järkyttävän kiva länkkäpäivä!

Päivä päättyi herkulliseen jouluillalliseen, minkä jälkeen vetäydyimme illanviettoon saunoineen,  paljuineen ja rivitansseineen (porrastetusti korona-aika huomioiden, totta kai).  Arki unohtui!

Jouluruokaa länkkäpäivän päätteeksi

Sunnuntaina suunnistimme parin tunnin maastolenkille.  Koska sattui olemaan Lucian-päivä, Elina-emäntä kaivoi meille kynttiläseppeleen ja vaalean turkisliivin, joilla koristelimme maastoon oman Lucia-neitomme, ryhmän nuorehkon vaaleaverikön. Kopsuttelimme pakkasen kovettamia hiekkateitä käynnissä ja ravissa ja tuikkasimme laukkapätkille sänkipelloille.  Happea ja rentoa meininkiä.

Lucia-neitomme

Koska kyseessä oli Horsexploren ratsastuslomaviikonloppu, kuului viikonloppupaketin ohjelmaan myös tutustuminen Kylämäen ratsutilan toimintaan. Tervehdimme ”poikien pihatossa” puolivuotiaita ja kaksivuotiaita suokkipoikia (sekä tilan kahta aasia), jotka hörisivät meille iloisesti heinänmutustelun lomassa. Suokkeja on vielä kaupan, tiedoksi kiinnostuneille! Tammapihatossa ihastelimme varsavatsoja ja kuulimme kevään tuovan 12 varsaa.

Pojat pihatossa

Näitä poikia näkyy aiemmissa postauksissa orilaitumella

Minä ja tamma, joka varsoo keväällä


Suunnitteilla on pari Horsexploren järjestämää länkkäviikonloppua tammi- ja maaliskuussa. Ohjelmassa luultavasti CMAS-ammuntaa, keyhole-aikaratsastusta, pole bending -pujottelua ja muuta lännenhauskaa. Muina päivinä ratsastusmiekkailua ja/tai ratsastusjousiammuntaa. Ohjelma on suunnitteilla. Laita minulle viesti, jos kiinnostaa riitta@horsexplore.com!

Horsexplore järjestää Kylämäkeen myös ”perusratsastusviikonloppuja”, joiden ohjelmassa on ratsastustunti maneesissa sekä paljon maastoilua. Tässä esittely&varauslinkki.

Riitta Reissaa ratsastuslomatarinoita -ryhmässä on video CMAS-viikonlopustamme.

Tässä linkki ratsastushameisiin by Coz by Cozmei.

Ja tässä linkki heijastavaan takkiin by House of Horses Helsinki.

Tässä ja tässä linkki CMAS-ratsastusammuntaan.

tiistai 1. joulukuuta 2020

Ratsastusmatka, makumatka ja Le Keittokirja!

Minulle ratsastusmatkat ovat myös makumatkoja ja Ranska on molempien mekka. Olen ratsastusvaeltanut Ranskassa Horsexploren reissuilla Provencessa ja Loiren laaksossa. Molemmilla reissuilla picnic-pöydät notkuivat ja illalliset veivät kielen mennessään. Tänä koronasyksynä olen fiilistellyt Ranskan makuja koto-Suomessa Teresa Välimäen Le Keittokirjan reseptien parissa.

Ranskalaisen ruuan raamattuni: Le Keittokirja

Pyöräytin eilen illalla Le Keittokirjan kasviksilla höystettyä soccaa, joka nizzalainen lettu tai pannukakku. Teresan reseptissä kikhernejauhoista tehty soccalettu voidellaan valkosipulihummuksella ja täytetään ihanalla herkkusieni-kevätsipuli-kesäkurpitsa -kasvisseoksella. Aikaa soccan pyöräyttämiseen hurahti vain kolme varttia, joten se toimi hyvin työpäivän päätteeksi.

Tuli siitä melkein samanlaista - ja hyvää!

Le Keittokirja tarjoilee ”ranskalaisen maaseutukeittiön tunnelmaa ja tuoksuja” jaotellen reseptit vuorokauden eri aterioille jälkiruokia ja juustohetkiä unohtamatta. Löysin kirjasta monta houkuttelevaa reseptiä – ja ilokseni kaikki vaikuttivat mutkattomilta valmistaa. Raaka-aineetkin löytyvät hyvin varustetuista ruokakaupoista. Tässäpä hyvä vinkki vaikka joululahjaksi!

Provencelais-tallin pihamaan rauhaa
Ratsastusmatkat Ranskaan ovat nostaneet picnic-käsitykseni aivan uudelle kulinaariselle tasolle: reissujen picnic-pöydät ovat notkuneet salaatteja, melonia, parmankinkkua, makkaraa, ankkaa, kalahöystöjä, sardiineja, wrappeja, pateita, patonkeja, ranskalaisia juustoja, omena- ja vaniljapiirakoita sekä punaviiniä ja paikallista roseeta niin, ettei ratsastuksesta ole tullut mitään ennen kunnon ruokalepoa puun katveessa. 

Herkuttelu on jatkunut illallisilla, joista mieleen ovat painuivat erityisesti bataattipiirakka, jänispaisti, terriinit, marokkolaiset lihapadat, sekä sen sata juustosorttia ynnä sitruunapiirakka. Nam! 

 

Picnic-pöytä Provencen ratsastusreissulla



Illallisia ratsastusreissulla Loiren laaksossa

Hevoset on hoidettu - nyt picnicille!

Ensi kevääksi suunnittelen Horsexploren ratsastusreissua Ranskaan Périgord Noir-alueelle – toivottavasti se toteutuu! Sitä odotellessa ehdin kokata monta Le Keittokirjan reseptiä!

Horsexploren Loiren vaelluksella ratsastettiin linnasta linnaan. Tässä Chambord

Tässä ja tässä linkki juttuihini ratsastusvaelluksella Provencessa.

Tässä ja tässä ja tässä linkkejä ratsastusvaellukseen linnasta linnaan Loiren laaksossa. Lisää linkkejä juttujen lopussa.

Tässä linkki Horsexploren Ranskan-ratsastusmatkoihin.

www.horsexplore.com

Matkalla mukana ihana House of Horses Helsinki