keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Ratsastaja elefanttien jäljillä Botswanan Tuli-maassa


”Elefanttia lähestytään hiljaa. Jos se tulee kohti korvia heiluttaen ja kärsällä huitoen, on ratsukon pysähdyttävä ja peräännyttävä heti. Pakotie on varmistettava etukäteen”. 
mashatu, elefantti, norsu, safari, botswana
Telefooni Afrikassa, Mashatun villieläinpuistossa



riitta reissaa, bloggari, ratsastussafari, kirahvi,. Riitta Kosonen
Riitta reissaa ja bloggaa
Näin neuvoi eräopas David meitä ratsastusmatkailijoita Botswanan Tuli-maan Mashatu-reservaatissa.  Ärsyyntynyt norsu voi rynniä 40km tuntinopeudella ja on erityisen kiukkuinen, jos tunkeilija osuu naaraiden, pikkunorsujen ja uroiden väliin.

Onnettomuuksien ehkäisemiseksi ratsastussafariyritys teettää asiakkailla yksitellen pakollisen testiratsastuksen, parin minuutin mittaisen kaksi tiukkaa käännöstä ja laukanlisäyksen sisältävän radan, joka paljastaa ratsastajan tasapainon ja hevosenkäsittelytaidon.  Testi on läpäistävä päästäkseen mukaan safarille. Reputtaneille tarjotaan kevyempää ratsastusohjelmaa. Limpopon safariammattilaisiksi kouliintuneet hevoset lisäävät turvallisuutta. Ne ovat eteenpäinpyrkiviä, pelottomia ja avuja tunnollisesti kuuntelevia boeperdeja, appaloosia, irlantilaisia urheiluhevosia sekä näiden sekoituksia. Villieläimet ei pidä hevosia saaliina tai uhkana, kunhan ratsukko kiertää eläimet sopivalta etäisyydeltä, pysyttelee yhtenä joukkona, eikä ratsastaja jalkaudu.
Varmuuden maksimoimiseksi eräoppaiden satuloissa on kivääri ja riistaruoska. Ruoskalla ei hutkita eläimiä, vaan paukautetaan tarvittaessa ilmoille voimakas pamaus. Hyvin koulutettu, taitava ja kokenut David ei onneksi ole joutunut 13-vuotisen uransa aikana kivääriä käyttämään. Ei edes silloin, kun lähettyvillä on hiipinyt leijonia tai gepardeja.

safariopas, kivääri, jäljestäminen, Botswana, mashatu
Safariopas David ja ase, jota ei ole tarvinnut käyttää 
teltta, mashatu, botswana, safari, riitta reissaa, ratsastus
Ratsastussafarilla yövytään teltoissa, joissa on kunnon sängyt
ratsastussafari, mashatu, botswana, riitta reissaa
Mashatun villieläinpuistossa norsuja jäljestämässä
Mashatussa, Botswanan suurimmassa villieläinreservaatissa vaeltaa, lentää ja matelee valtava eläinrepertuaari
Joukossa on useita Afrikan jättiläisiä: elefantti, leijona, kirahvi, virtahepo, krokotiili, strutsi ja gnu.  Seassa on myös ”pienempiä” asukkaita, kuten seeproja, antilooppeja, guduja, hyeenoja, shakaaleja – sekä luonnollisesti ”Timon ja Pumba”, eli puuhakas pahkasika ja ystävänsä mangusti. Parhaiten Mashatu tunnetaan elefanteistaan, joita ratsastajat bongaavat yleensä jo safaritallin porttien ulkopuolella. Runsaat kevätsateet ja tulvivat joet olivat kuitenkin ajaneet norsut etäämmäs, joten viikon ratsastusmatkastani tuli jännittävä norsun jäljestysreissu.

Safaripäiväni käynnistyivät aamuviideltä hörppimällä teltalle tuotua kahvia.
Samalla sonnustauduin ratsastustamineisiin ja odottelin päivän valkenemista. Pimeään en saanut astua yksin, eikä teltasta saanut kurkistella öiseen luontoon. Eipä tehnyt mielikään, sen varmisti jokaöinen leijonien karjunta. Ulkona nautitun aamiaisen jälkeen noustiin ratsaille ja startattiin päivän seikkailuun.

Maasto vilisi elefanttien merkkejä, kuten hiekkaan painuneita pyöreitä jalanjälkiä ja heinäpitoisia jätöksiä. Täyskasvuinen, jopa seitsemän tonnia painava elefantti ahmii päivässä pari-kolmesataa kiloa ravintoa, joten jätöksiä löytyi tuon tuostakin, etenkin kun elefantin elimistö hyödyntää ruuastaan vain vajaat puolet. Havaitsimme pensaistossa myös kuiviksi kaluttuja oksia, joiden mineraalipitoinen nila on norsujen herkkua. Välillä liikkeellä oli vain yksi norsu, välillä eteemme avautui norsulauman polkema tantere kaluttuine risukoineen. Pitkin savannia havaitsimme norsujen mutakylpykoloja sekä puita, joita vasten norsut kiehnäsivät mutaista nahkaansa. Kiehnäyspuut ovat kovaa arvokasta materiaalia, josta valmistetaan muun muassa huonekaluja.

norsut, mashatu, botswana, riitta reissaa
Norsujen ruokailupaikka
safaariopas, oksa, norsu, mashatu, botswana
Safariopas esittelee norsun järsimää herkkuoksaa
norsu, kylpykuoppa, botswana, safari, riitta reissaa, elefantti
Norsut kaivavat itselleen mukavia mutakylpykuoppia

norsu, kallo, botswana, safari, mashatu, hevonen, riitta reissaa
Safariopas David esittelee kuolleen norsun kalloa
Norsun jäljestyksemme palkittiin kolmesti.
Onnistuimme bongaamaan norsut kolme kertaa eräänä sateisena iltapäivänä, kun kapusimme piiiiiiiiiitkän laukkapätkän jälkeen joen ympäröimän kumpareen laelle ja erotimme vastarannalla oudosti liikahtavan ”pensaan”, yksinäisen norsun. Pian silmä hahmotti toisenkin ”möykyn”. Ihailimme aikamme möykkyjen hiljaista liikehdintää ja jatkoimme sitten matkaa trumpettimaisen, Tarzan-leffoista tutun, norsuntöräyksen saattelemana.

Pian David pysähtyi äkisti ja pyysi meitä tiivistämään jonomme: etuvasemmalla seisoskeli muutama oksia hamuava norsu. Ohitimme elefantit tiiviinä hiljaisena ratsukkonauhana. Kohtasimme vielä yhden elefantin, mudan kuorruttaman yksinäisen, ilmeisesti laumasta häädetyn norsun, jonka kanssa etenimme tasajalkaa, kunnes norsu kaarsi verkkaisesti editsemme pensaikkoon ja heilutti hyvästiksi korvillaan ja kärsällään viestin: tiemme erkanevat nyt, älkää seuratko.

norsu, mashatu, botswana, ratsastussafari, hevonen, riitta reissaa
Ratsastusjoukko seuraa norsua kunnioittavan matkan päästä
norsu, mashatu, botswana, hevonen, safari, riitta reissaa
Urhea ratsuni ja norsu
Vielä lähemmäs elefantteja pääsimme turvallisesti autosafarilla.
Mashatun safarilla eteemme avautui elokuvamainen näky, kun toistakymmentä eri kokoista norsua seisoskeli laakson pohjalla korviaan leyhytellen. Laakson laidalta askelsi kaksi urosten, naaraiden ja pikkunorsujen muodostamaa norsuletkaa.  Norsut sallivat meidän ajaa lähelleen parinkymmenen metrin päähän. Suurimmat norsut katsoivat meitä ohi kävellessään tarkasti, mutta pikkunorsut kipittivät keskittyneesti eteenpäin. 

Muutamaa päivää aiemmin, Etelä-Afrikan Entabenin autosafarilla päädyimme hetkeksi liian lähelle heinikossa ruokaillutta norsulaumaa, jolloin kookas uros marssi heinikosta valtavilla korvillaan uhitellen, kunnes peräännyimme muutaman metrin. Norsu jäi hetkeksi viereemme tuijottamaan, mutta käänsi sitten selkänsä ja jatkoi ruokailua. Jännittävä tilanne oli kuitenkin hallinnassa, sillä kuljettaja osasi tulkita norsun käskyjä ja me turistit muistimme istua ääneti penkissä raajat avoauton sisäpuolella. Näin norsut hahmottavat auton ääriviivat yhtenä rauhallisena kokonaisuutena.

norsu, entabeni, safari, riitta reissaa
Norsu häätää safariautoa kauemmas
entabeni, etelä-afrikka, safari, riitta reissaa, Riitta Kosonen
Bloggaaja cokis-tauolla
Monumentaaliseen norsuun kapseloituu koko savanniluonnon viisaus. Norsuissa on jotain inhimillisen oloista. Niillä on hyvä muisti, ne katsovat kohdettaan ilmeikkäästi ja varoittavat tyylikkäästi etäisyyden säilyttämisestä. Lauman johtaja on viisas naaras, jota ei koskaan haasteta. Norsujen mahtavia maastomerkkejä seuratessa tuntee, miten  turha käsite aika on savannilla.
Ratsastussafarilla pätee:  ”jäljestäessä olet jo perillä”.
Tässä linkki kohteeseen: http://www.horsexplore.com/botswana-tuli-safari-2

safari, mashatu, botswana, ratsastus, hevonen, riitta reissaa
Paluu safarileiriin ennen auringonlaskua

entabeni, safari, ilta, etelä-afrikka, riitta reissaa
Entabenin villieläinpuisto auringonlaskun aikaan


maanantai 13. toukokuuta 2019

Ylitin talon, ylitin itseni



Vielä viime vuonna en voinut kuvitellakaan hyppääväni joskus maastoesteitä – ja tykkääväni siitä kuin hullu puurosta. Esteratsastus on kivaa, mutta rutiininpuutteen vuoksi jo tavallisten estetuntien pystyt ja okserit ovat olleet riittävä haaste. Viime vuoden Kavioliitto-reissu Irlannin Adareen avasi oven maastoesteiden hauskuuteen ja opetti, etteivät itselle sopivat maastoesteet tunnu vaikeammalta kuin ”normiesteetkään”, etenkään rutinoituneella maastoesteratsulla.
Riitta reissaa, Riitta Kosonen, Horsexplore, Adare,
Että tämmöinen tällä kertaa
Postasin Kavioliitto-reissulta gopro-videoita tulvivan jutun maastoradalta. Löydät nuo videot tästä. Tässä postauksessa kerron tarkemmin Adaren (mielestäni) hauskimmasta esteestä – taloista.   
Adaren maastoesteistä voi aina valita itselle sopivan korkeuden, niinpä taloja on aseteltu niitylle vierekkäin kolme. Matalin on ehkä 60cm korkea ja 40cm leveä, korkein ehkä metri kertaa viisikymmentä senttiä. Esteiden kokoa on todella vaikea arvioida, sillä maastossa kaikki näyttää ja tuntuu todellista pienemmältä. Siihen ehkä osin perustuukin hyppäämisen hauskuus. Maneesissa EN IKINÄ edes yrittäisi hypätä moisia.
On se aika iso maasta käsin...
Viime vuonna olin tohkeissani pelkästä talon näköisen erikoissesteen ylittämisestä, ja minulle riitti matalimman esteen ylitys. Tällä kertaa – Korumies-Arvin porukassa -  intouduin ylittämään taloja moneen otteeseen ja tyyliin.
Hypättyäni matalimman talon kertaalleen, kokeilin hypätä sen ohjat yhdessä kädessä. Ensin hevonen kiersi esteen, jolloin napakoitin pohjetta  - ja yli mentiin! Seuraavaksi hyppäsin pari kertaa keskikorkean talon ja olin jo päättänyt lopettaa homman siihen ja antaa muiden jatkaa hyppäämistä. (tuo juuri on Adaressa kivaa: ratsastamme letkassa esteeltä toiselle, kuuntelemme, miten esteet ylitetään, minkä jälkeen jokainen hyppää valitsemiaan estekorkeuksia omaan tahtiinsa. Kun kaikki ovat valmiita, jatketaan letkana seuraavalle esteelle).
Katseltuani syrjästä muiden rennon näköisiä hyppyjä suurimman talon yli, kysyin opettajalta, mitä hevoseni tykkäisi jos kokeilen. Koska opettaja vakuutti, ettei este ole hevoselle kovinkaan kummoinen, eikä edes ratsastajalle tunnu käytännössä kovin erilaiselta, päätin kokeilla.
Nostin laukan jo pitkälti ennen estettä ja kaarsin napakassa hallitussa tahdissa kohti estettä. Hetkeä ennen estettä iski pieni panique, joten tarrasin varmuuden vuoksi oikealla kädellä kiinni martingaalista. Hyvä niin, koska hevonen päättikin hypätä esteen huomattavan kaukaa, joten  löysin itseni liitämästä laajassa hienossa kaaressa yli punaisena hohtavan talonkaton. Olo oli muikea kuin supersankarilla jalkauduttani hallitusti maahan ja palattuani kavereiden luo. Siitä oli kiva jatkaa taas seuraaville esteille.
Tässä kuvia ylityksestä
Ratsastamme letkassa seuraavalle maastoesteelle

Kokoonnuimme taloesteille

Taloesteitä oli kolmea eri kokoa

Tutkailemme estettä

Että tämän kokoinen...

Hyppäsimme esteen yksitellen... joku jo vauhdissa


Tässä linkki kohteeseen
Tässä linkki edelliseen postaukseen reissustani.
Matkalla mukana laadukas suomalainen ratsastusvaatebrandi House of Horses.



tiistai 7. toukokuuta 2019

Irlanti: Dublin, Limerick ja maastoesteitä Adaressa


Irlanti innostutti minut taas ylittämään itseni maastoesteillä! Tällä kertaa reissasin Irlantiin Korumies-Arvin hauskassa porukassa treenaten estetekniikkaa, hyppien intopinkeänä maastoesteitä, rauhoittuen ratsastuslenkeillä puistomaisemissa ja keskittyen hetkeksi myös kouluratsastukseen.
Edellisen kerran ratsastin Adaressa elokuussa  Kavioliiton  reissulla. Voit katsella tuon reissun maastoestevideoita tästä. Kirjoitin tuolloin myös Irlannista esteratsastusmaana
riitta kosonen, riitta reissaa, horsexplore, clonshire, ratsastusmatka, irlanti, kenttäratsastus, maastoeste
Hieman jäykkänä mutta intopinkeänä hyppy yli aidan
Tällä kertaa porukkamme oli sekalainen seurakunta ”äijiä”, äitejä ja tyttäriä, joista muodostimme tuttuun tapaan ”kanojen” matalien esteiden ryhmän ja ”kotkien” liitokavioporukan. Mutta niin siinä vaan kävi, että kanatkin innostuivat kasvattamaan itselleen (ainakin hetkellisesti) kotkan siivet!

korumies-arvi, riitta reissaa, horsexplore, irlanti
Kanoja ja kotkia
Norwegianin lakkautettua ostamamme suorat lennot päädyimme yöpymään menomatkalla Limerickissä ja paluumatkalla Dublinissa.
Vuokrasimme lentokentältä auton ja hurautimme parin sadan kilometrin päähän Irlannin kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin, runsaan 90.000 asukkaan Limerickiin. Majoituimme kävelykadun varrelle viehättävään perheomisteiseen Bedford Bed&Breakast -hotelliin. Hotellin respassa kävi ilmi, että hotellin vanha emäntä oli asunut Adaren tallimme naapuritilalla! Irlanti on pieni maa…

limerick, bedford bed & breakfast,
Bedford on mukava perheomisteinen hotelli

Limerickin laitamilla

Limerickissä nautimme fish&chipsit ja Guinnesit ja tutustuimme pintapuolin normannien perustamaan King John’s Castle - linnaan. Olo oli kotoinen, onhan kaupunki kuulemma viikinkien 800-luvulla perustama. Illalla suuntasimme ystävällisen taksikuskin neuvomana muutaman korttelin  päässä sijaistevaan rauhalliseseen Horse&Hound –pubiin, jossa muutama paikallinen piipahti töiden jälkeen lasilliselle television jalkapallo-ottelun ääreen.  
Fish&chips

King John's Castle

Illanviettopub
Ennen tallille saapumista pysähdyimme lounaalle 1200-luvulla perustettuun, runsaan tuhannen asukkaan Adareen, eli matkailu-, golf-, ja konferenssikylään, jota mainostetaan Irlannin kauneimmaksi kyläksi. Napsimme pubin edustalla tuhdit irlantilaiset lounaat tyypillisine ranskanperunalisukkeineen. Pari iltaa myöhemmin piipahdimme samaan täpötäyteen pubiin kuuntelemaan paikallisten papparaisten kitara&banjo-trioa. 
Adare
Vietimme Adaren ratsastuskeskuksessa kolme yötä ratsastaen neljänä päivänä. Nousimme ratsaille heti tulopäivänä, jolloin Sue-opettaja arvioi tasomme ja päätti saman tien viedä meidät maastoon ensimmäisille maastoesteille. Tunti vierähtikin maastoesteiden täyteiseksi tunniksi ja palasimme majoitustaloomme suut messingillä.
Kanat ja kotkat käyskentelevät yhdessä seuraavalle maastoesteelle

Esteitä oli moneen lähtöön: tämän voi hypätä neljästä eri suunnasta
Seuraavat kaksi päivää ratsastimme pari tuntia kerrallaan lounasajan molemmin puolin. Sovimme keskenämme mitä halusimme tehdä, ja yleensä maastoesteseikkailu voitti. 
Yhtenä iltana kiersimme maastoesteet kävellen ja moikkasimme laajalla ruohikolla laiduntaneita hevosia. Adaressa hevoset laiduntavat paljon ja usein. Oli hauska hypätä esteitä maastossa, jossa samaan aikaan laidunsi joukko hevosia.
Esterata kulki laitumen halki

Näin mukavia laidunheppoja kohtasimme iltakävelyllä
Pari kertaa vetäydyin muutaman muun äidin kanssa hypyttömälle maastolenkille Hollywood-puistoon. Puiston perusti aikoinaan amerikkalaistunut irlantilainen elokuva-ammattilainen, ja itse asiassa Kalifornian Hollywood on saanut nimensä tämän puiston perusteella. Yhtenä iltapäivänä me ”kanat” emme menneetkään maastoon, vaan jäimme kouluratsastustunnille työstämään avoja, pohjeenväistöjä ja kiemurauraa.
Hollywoodissa

Koulutunnin laukkapätkä
Tuo juuri on Adaressa parasta: ratsastusryhmät voivat tehdä mitä haluavat, tunneilla ja maastossa on kiireettömyyden tuntu, kaikista esteistä löytyy eri korkeuksia ja jokainen voi ylittää tai olla ylittämättä mitä haluaa.
Adaren hevoset ovat irlantilaisia rotuja, eli pääsääntöisesti urheilullisia, hyväluonteisia, selväpäisiä ja syntyneet hyppäämään esteitä. Hevoskauppaa harjoittava Suen Dan-puoliso kertoi parhaiden maastoestehevosten olevan sekoitus irlantialaista ”hyväluonteista” esteratsua ja esim hollannin täysveristä hyppykapasiteettia tuomaan.
Käytössämme oli toistakymmentä ratsua, jotka kaikki olivat ystävällisiä ja hyväpäisiä ja hyppyominaisuuksiltaan vaihtelevia. Oma ratsuni oli täydellinen maastoesteautomaatti, joka ammattilaisen rennosti ylitti jokaisen esteen edellyttämättä minulta muuta kuin mukautumista.  Tyttären ratsuista osa antoi ratsastajan päättää ponnahduspaikan, osa tarjosi mielipiteitään, osa oli  kevyitä kädell, osa vahvemmin esteelle imeviä ferrareita.

Meille esiteltiin myös myyntihevosia
Heidi-tytär tutustuu seuraavaan esteeseen lempiratsunsa kanssa
Piipahdimme myös ratsastuskeskuksen mailla sijaitsevalla jahtikoirafarmilla, jossa iloksemme hyppelehti myös kaksi pentuetta. Koiratarhan hoitaja kertoi tuntevansa kaikki runsaat sata koiraa nimeltä ja kouluttavansa nuoret koirat kytkemällä ne ensin kokeneen jahtikoiran pariksi. Vierailumme aikana näimme parin pennun lähtevän autolla sijoituskoteihin kasvamaan, kunnes ne palautetaan kenneliin jahtihommiin.
Isot jahtihaukut

riitta kosonen, riitta reissaa, adare, jahtikoira
ja pienet jahtihaukut

Paluumatkalla pysähdyimme yhdeksi yöksi Dubliniin, jossa vietimme lauantain tutustuen Oscar Wilden keikaripatsaaseen, irlantilaisiin villatuotteisiin, Trinity College -yliopiston kampukseen sekä Temple Bar pubialueeseen, jossa oli täysi meno päällä jo lauantai-iltapäivänä. 

riitta reissaa, riitta kosonen, dublin, auld pb
Sisään vaan!

Dublin, edessä jossain Molly Malonen patsas

Se kuulu Temple bar

Trinity College

Oscar Wilde syntyi Dublinissa
Postaan myöhemmin lisää maastoesteratsastuksesta, etenkin jännittävien ”talojen” ja autonrengasvallien ylittämisestä.
 Postaan videoita Riitta Reissaa -sivulla erikseen myös myöhemmin.
Tässä linkki kohteeseen.
Tässä ja tässä linkit edellisiin juttuihin Irlannista.
 
riitta kosonen, riitta reissaa, house of horses helsinki, horsegirl and proud of it, ratsastusmatka, alberto fasciani, equitar
Hyvin varustettuna Irlannin vaihtelevissa keleissä
Menossa mukana suomalainen ratsastusvaatemallisto House of Horses sekä joka kelin tekniset Alberto Fasciani -ratsastussaappaat, jotka ostin keväällä Italian Marchen -ratsastus&tehdasvierailureissun innoittamana.
https://www.horsexplore.com/