torstai 12. marraskuuta 2020

Monté-treeni nro 4: näin EI sivuuteta ratakonetta

Tämänkertainen monté-treenimme sujui sateen merkeissä. Ensin tihuutti ja välillä oli kuulemma satanut kovaa, mutta me emme sitä tohotukseltamme huomanneet. Kotiin palattuani olivat takki, housut ja hanskat lätimärät. No, se ei selvästikään menoa haitannut!

Etukaarteessa lähes appelsiini-istunnassa!


Vetäisimme taas kolmen kierroksen treenin Vermon pääradalla. Päätimme  keskittyä appelsiini-istuntaan, mikä onnistuikin tällä kertaa suht hyvin ja aiempaa pidempiä pätkiä. Edistymisen kunniaksi saimme Erikalta uusia ohjeita: alamme keskittyä myös ratsastajille tuttuun lapatukeen. Sen pitäisi auttaa pitämään korsetti kasassa ja  helpottaa koko ”istuntaa” (jossa siis ei istuta, vaan ollaan hieman jockey-asentoa muistuttavassa asennossa).

Ensimmäisellä treenikerralla takamuksen ja satulan väliin mahtui kengurupallo

Parin treenikerran jälkeen vesimelooni

Neljännellä treenikerralla  enää appelsiini

Vaikka sade ei haitannut, koimme kuitenkin pienen jännitysmomentin, kun radalle saapui ratakone.  Kone kulki sisärataa kisasuuntaan eli vastapäivään, kun taas me menimme ulkorataa myötäpäivään. Kohtaaminen oli väistämätön.

Näppäränä tyttönä päätin ottaa ravispurtin hyvissä ajoin ennen ratakoneen kohtaamista, ja sivuuttaa kone hallitussa käynnissä. Se oli itse asiassa huonoin ratkaisu, koska Jeti otti kipinää sekä ravipätkästä että lähestyvästä koneesta, joten käyntiin siirtyminen oli todella työlästä. Ratkaisu oli myös typerä, sillä nyt Jetillä oli aikaa kauhistella konetta. 

Steppailimme hetken holtittomasti keskellä rataa, mutta sain kuitenkin hepan ”hanskaan” kunhan kone oli häipynyt kurvin taa. Opetus: ensi kerralla lukitsen hevosen ajatukset päätyöhön - eli raviin - menemällä hiljaista ravia vastaantulijoita kohdatessa ja siirtämällä hevosen käyntiin vasta myöhemmin.

Tuli tunnilta toinenkin idea, nimittäin hepan vaihto päittäin. Treenikaverini on minua pidempi ja hänen ratsastamansa Herkku Jetiä pienempi, joten hepan vaihto päittäin voi toimia molemmille. Lisäksi Herkulla on sen verran ratsukokemusta, että pysähtyy helpommin. Maitohapporeiteni kiittävät!

Mustavalkokuva sadepäivän kunniaksi


Tässä linkki Vermon Ravikouluun.

Tässä,ja tässä ja  tässä on juttuja aiemmista monté-treeneistämme.

Tässä linkki ihanaan House of Horses Helsinkiin, jonka tamineissa on mukava myös ratsastaa.

maanantai 9. marraskuuta 2020

Monté-treeni nro 3: Appelsiini-istunta!

Aiempien Monté-treenikuvieni tarkkailu on johtanut siihen, että olen päättänyt päästä eroon ”vesimeloni takamuksen alla” -istunnastani ja opetella mahdollisimman oikeaoppisen monté-istunnan, jossa takamuksen ja satulan väliin mahtuu vain appelsiini.

Jetin kanssa Vermon etukaarteessa.


Niinpä aloitin treenin jo tallikäytävällä, jossa pyysin Hanna-opettajaa muovaamaan minut satulassa oikeaan istuntaan. Hanna työnnätti takamustani reilusti taaksepäin, kehotti pitämään pohkeet mieluummin himpun edessä kuin työntämään niitä taakse satulavyötä kohti, asetti käteni eteenpäin pitkin hevosen niskaa, ja madallutti istuntaani kohti satulaa, kunnes hanurin ja satulan väliin jäi vain appelsiinin mentävä rako. Kun oikea asento oli muovattu, olo tuntui oikeastaan aika mukavalta ja tasapainoiselta. Siis radalle!

Kävelimme muotoonvalettuina tallipihaa pitkin suuntana Vermon raviradan portti. Jeti pysähtyi hetkeksi  ja samalla ehdin havainnoida pari radalle ajavaa ravikärryä. Päätimme pysyä niistä radalla kaukana, eli lopettaa oman ravimme heti kun ravikärryt lähestyvät takaa tai edestä. Se onnistuikin hyvin, sillä osasin jo kertoa Jetille, että meidän tahti on meidän tahti, muiden tahti on muiden tahti.

Vedimme taas kolmen kierroksen setin ja keskityimme erityisesti appelsiini-istuntaan. Katselimme toistemme istuntaa (sen mitä pystyimme) ja olimme tyytyväisiä istunnan madaltumiseen. Emme enää seisseet jalustimilla vaan kyykimme kohti satulaa. Tästä on hyvä jatkaa.

Vasemmalla viime treenin istunta, oikealla ensimmäisen treenikerran räpellys.


Jaksoimme jopa vetäistä neljänneskierroksen mittaisen pikkuspurtin, etenkin kun teimme sen heti ensimmäisellä kierroksella ennen reisien happoontumista. Voittajafiilis!

Opettelin myös tasapainoisempaa hevosen pysäyttämistä. En enää yrittänyt pysäyttää Jetiä ”ratsumaisen” napakasti ravista käyntiin (koska se ei kuitenkaan onnistu), vaan sallin ravin hidastumisen käyntiin tietyllä viiveellä. Samalla tasapainoitin itseäni keventämällä ravia, jotten istuisi satulassa sekuntiakaan ravin aikana. Tämä on kuulemma sallittua ja ainakin hevoselle mukavampaa kuin taaksepäin kiskominen.

Palattuamme talliin koimme pienen ihmeen: reidet pitivät melkein heti satulasta noustua! Lihasten voimistumista tai asentoon tottumista on siis tapahtunut! Tämä tietää hyvää seuraavia treeneja ajatellen!

Tässä linkki Vermon ravikouluun.

Tässä ja tässä linkit edellisiin monte-treenipostauksiini.

Menossa mukana House of Horses Helsinki, ihana suomalainen ratsastusvaatemerkki!

Juu, appelsiini-istunta alkaa pikku hiljaa hahmottua

Matka jatkuu!

 

maanantai 2. marraskuuta 2020

Toinen monté-treenini: missä spurtti?

Ei riittänyt yksi monté-kokeilu, vaan päätin mennä uudestaan ravaamaan reidet maitohapoille! Hurautin siis toistamiseen kaverin kanssa Vermon Ravikouluun. Sanoisin, että nyt meni paremmin kuin viimeksi – mitä se sitten tarkoittaakaan. Reidet ovat kuitenkin taas hapoilla, joten hyvä!

 

Lämminveriravurit Jeti ja Herkku odottivat meitä tyyninä bokseissaan ja antautuivat ravihevosen rentoudella satuloinnin kohteiksi. Nyt tunnistimme jo monté-tamineet, joten saimme varustettua hevoset lähes itsenäisesti tyyliin ”itse tein, opettaja korjasi”. Eniten mietitytti korvapallojen työntäminen hevosen korviin, mutta Jeti ojensikin korvansa käsittelyyn ihan itse.

Ravikoulun Hanna punttasi meidät selkään, tarkisti varusteet ja sitten matkaan. Suuntasimme suoraan Vermon Suurelle Raviradalle. Emme halunneet ensin pienemmälle harjoitusradalle väsyttämään itsemme siihen kuntoon, että suurella radalla pyöriminen jäisi vain yhteen kierrokseen.

Pysäytimme hevoset radan portilla valokuvaa varten ”kun nyt vielä keikumme selässä” ja lähdimme sitten astelemaan radan ulkorataa vastasuuntaan (kuten hitaassa harjoittelussa kuuluu).

 

Hännät alhaalla, siis mennään vasta harjoitusvauhtia

Kuulostelimme reisien kestävyyttä ottamalla lyhyehköjä ravipätkiä, eli etenimme koko kierroksen käynti-ravi -seteissä. Jeti ja Herkku kuuntelivat meitä hyvin, eivät rynnineet ja siirtyivät pyynnöstä käyntiin. Edes ohi hujahtanut ravikärry ei keskeyttänyt harrasta reisitreeniämme, vaikka Jeti olisikin selvästi halunnut lähteä kärryn perään.

Reidet kestivät rääkkiä kolme kierrosta. Päätimme lopettaa ennen totaalista maitohappoontumista, koska hevosen pysäyttäminen testaa tasapainoa ja vaatii lihaksia. Huomasin Jetin ja Herkun olevan hieman ihmeissään treenin loppumisesta: ”missä spurtti?” ”miksi vain kolme kierrosta?” ”joko nyt talliin?”. Mutta tämä oli nyt reisitreeni ja sillä siisti.

Tallissa pudottauduimme tuttuun tyyliin suoraan lattialle istumaan ja odottelemaan reisien palautumista. Hetken päästä könysimme ylös ja reidet hervottomina purimme hevosilta varusteet.

Koska kaikki oli mennyt hyvin, alkoi tekemättä jäänyt spurtti hieman kaduttaa. Päätimme, että palaamme parin viikon päästä  takaisin ja mahdutamme treeniin edes lyhyen takasuoraspurtin.

Kotona tutkailimme treenistä otetut kuvat ja videot. Tasapaino näyttää jo paremmalta, mutta kaverin monté-istunta näyttää oikeammalta kuin minun, sillä satulan ja takamuksen väliin saa mahtua appelsiini, ei enempää. Minulla mahtuu vesimelooni. Siis takaisin treenaamaan!

Kaikkeni annoin ja hevonen vaan nauraa!