Monté-kokeilu Vermossa

 ”Istukaa heti maahan, kun laskeudutte satulasta. Teidän reidet eivät tule pitämään”, neuvoi monté-opettajamme Erika kokeilutuntimme päätteeksi. Ja toden totta: reidet eivät sallineet ensimmäiseen minuuttiin edes suorana seisontaa! Se oli outoa, sillä vaikka treeni tuntui reisissä, en tuntenut suoranaista kipua. Reidet olivat pikemminkin hervottomat. Voiko olla parempaa (ja hauskempaa) reisiprässiä? Tätä täytyy saada lisää!

Elämän tähtihetkiä: montéa Vermossa!

Sain monté-kokeilutunnin kaverilta joululahjaksi ja aikani pähkäiltyäni rohkaistuin ystäväni kanssa Vermoon. Olin etukäteen vakoillut somesta ihmisten monté-postauksia, ja tiesin Vermossa olevan ainakin yhden rauhallisen monté-hevosen nimeltä Jeti. Vinguin ja sain siis itselleni Jetin. Ystäväni sai Herkun.

Jeti kiinnitettiin ravitallityyliin tallin käytävälle ja hoidimme hepan monté-kuntoon. Harjasin Jetin, puhdistin kaviot ja varustimme Erikan kanssa Jetille monté-tykötarpeet: satulahuovan, lättänän satulan häntäremmeineen, kaksiremmisen satulavyön, suitset, joiden turparemmi jätettiin väljähköksi ”jotta kuolaimet toimisivat kunnolla jarruna”, sekä ohjat, joissa on monta lenksua ohjastajan eri otteita varten. Korviin tungettiin pallot hälyäänien estämiseksi. Annoin Erikan asentaa pallot just in case.

Jetiä oli kiva hoitaa!

Vermon ravikoulua

 

 Erika pukkasi meidät yksitellen satulaan ja yllättävän vaivattomasti löysin itseni istumasta pikkuruisessa satulassa jalat ”jockey-jalustimiin” aseteltuina. Tein ensimmäiset monté-istuntakokeilut jo tallissa. Polvet kiinni satulan läppiin, pohkeet irti hevosen kyljistä, takamus irti satulasta ja kädet ohjiin+harjaan. Takamus olisi saanut kurottaa enemmän taaksepäin, niin että sen ja satulan väliin jää appelsiininkokoinen rako. Mutta se oli vaatinut enemmän reisiä, joten istuntani oli ”puoliseisontaa”.

Suurin piirtein monté-istuntaa

Sitten baanalle. Vermon raviradalla oli joitakin ravikärryllisiä ottamassa tyyppejä (tai jotain), joten aloitimme treenin metsän vieressä harjoitusradalla. Aloitimme käynnissä, ja kun luotin Jetin pysähtyvän, rohkaistuin ravaamaan eestaas Erikan lähettyvillä. Ajattelin, että tarpeen tullen ope saa pysäytettyä hevosen. Jeti ja Herkku olivat kuitenkin herrasmiehiä ravaten ja pysähtyen täysin tahtomme mukaan.

Niinpä rohkaistuimme myös noin sadan metrin kierrokselle, vaikka se tarkoittikin näköyhteyden menettämistä Erikaan. Puolivälissä kierrosta reiteni huusivat sellaista hoosiannaa, että siirsin Jetin käyntiin. Onneksi se sopi Herkullekin, joten pysyimme parvena. Mutkassa puun takana nostimme  pätkäksi ravin, jotta kuvista ja videoista tulisi ravivideoita eikä löntystelyä.

Harjoitusradalla ennen Vermon rataa

 

Monté-istunnan hakua

 Omat reiteni olivat niin huterat, että kaverini otti vielä yksin ravirundin, ennen kuin päätimme siirtyä varsinaiselle raviradalle. Vermon raviradalle!!! Kävelimme sinne hallitusti, astuimme sisään radan portista ja saimme ohjeet kulkea vastavirtaan ulkoreunaa. Meitä neuvottiin välttämään kisasuuntaa ja sisärataa, jotteivät hevoset ottaisi kilpavaihdetta. Se oli helppo muistaa.

Vaikkei radalla saisi seistä (ravihevoset pidetään jatkuvassa liikkeessä tallista radalle ja radalta talliin), pysähdyimme hetkeksi ”Mepäs ollaan Vermossa ravaamassa” -kuvaan, jossa takana häämöttää Se Vermon Ravintolarakennus. 

Pieni pose Vermon ravintolan edessä

 

Jeti vetää häntä suorana Vermon takasuoraa

Odotimme yhden ravikärryn ohittavan meidät ja nostimme sitten hetkeksi ravin ravintolan edessä. Jetissä oli radalla selvästi enemmän virtaa! Pysäytimme hetken päästä ja kävelimme puoli kierrosta kerätäksemme voimia grande finaleen, jossa ravaamme montéa Erikan filmatessa. Molemmat hevoset lähtivät aivan ihanaan sileään ja pehmeään monté-raviin, joka tuntui jaloissakin niin tasaiselta, että tasapaino pysyi hyvin heikoista reisistä huolimatta. Aivan ihana tunne! Tuo spurtti sai kuitenkin riittää, mutta takaisin tullaan, jahka ollaan ensin vahvistettu reisiä!

Reidet höllinä!

 

Kiitos kuvaajille kuvista!

Tässä linkki Vermon ravikouluun