Ranskan-matkaa odotellessa

Tätä kirjoittaessani Suomessa on juuri annettu ensimmäiset koronarokotteet. Toivottavasti ne  jouduttavat koronan selättämistä, sillä tähyän ensi kevään ratsastusmatkaan Ranskassa. Jouduin koronan vuoksi siirtämään sen viime keväältä vuodella eteenpäin. Odotan reissulta upeaa ratsastusta, ranskalaista sielunmaisemaa ja ranskalaisia herkkuja!

Poseeraus Villesavin-linnan edessä

Kevään 2021 Ranskan-reissuni toteuttaa sama Horsexploren yhteistyötalli, joka järjesti toissakesäisen ratsastusvaellukseni ”linnasta linnaan” Loiren laaksossa. Tässä linkki Loiren ja Bordeaux-alueen ratsastusreissuille.

Tänä keväänä tähtäimessä on Black Perigord-alue, joka tunnetaan tummanpuhuvista tammimetsistään, tryffeleistään sekä ihanista keskiaikaisista pikkukaupungeista.

Ranskalainen picnic

Hevoset huilasivat picnic-alueen lähettyvillä

Kevään reissua odotellessani olen muistellut edellisiä Ranskan-ratsastusvaelluksia täällä koto-Suomessa kokkaamalla ranskalaisherkkuja Teresa Välimäen Le Keittokirjasta. Tänään pyöräytin alkupaloiksi sitruuna-oliiviöljy -marinoituja kesäkurpitasiivuja. Teresan kirjassa on reseptejä vuorokauden kaikille aterioille. Viimeksi herkuttelin kasviksilla täytetyllä soccalla. Seuraavaksi on suunnitteilla Dijonin broileria ja valkosipulipapuja…

Kesäkurpitsasiivoja ranskalaisittain

Tässä pari kuvamuistoa Ranskan-vaelluksilta.

Vilvoittelua joessa ratsastuspäivän alussa

Picnic on nautittu. Matka jatkuu. Taustalla Chambordin linna

Näkymä majatalon ikkunasta

Tässä ja tässä linkki juttuihini ratsastusvaelluksella Provencessa.

Tässä ja tässä ja tässä linkkejä ratsastusvaellukseen linnasta linnaan Loiren laaksossa. Lisää linkkejä juttujen lopussa.

Tässä linkki Horsexploren Ranskan-ratsastusmatkoihin.

www.horsexplore.com

Matkalla mukana ihana House of Horses Helsinki

Cowboy-viikonloppu suokkiparatiisissa

Eipä arvannut ystäväni mitä teki, kun antoi minulle 8 vuotta sitten lahjaksi aidon kanadalaisen stetsonin! Aloitin sen innoittamana lännenratsastuksen, ja hyvä niin, koska länkässä voi tehdä vaikka mitä! Tuoreimpana kokemuksena cowboy-lajien kyllästämä viikonloppu, jonka Horsexplore järjesti Kylämäen hevostilalla. Ratsastus on siitä(kin) hyvä laji, että siinä on helppo säilyttää koronavälit.

Reissasin huisin hauskalle CMAS-ratsastusammuntakurssille

Kurvasimme hevostilalle – siis ranchille – lauantaiaamuna, majoittauduimme, hörppäsimme tuvassa kaffet ja suunnistimme cowboy-oppiin maneesiin, jossa meidät vastaanottivat opettajat: Kari Cowboy Kallonen tiimeineen sekä Katariina Cozmei.

On se kumma, miten pienillä jipoilla perisuomalainen maneesi muuttuu lännenhenkiseksi: country-musaa kaiuttimiin, pari lassoa roikkumaan telineeseen, western-juliste seinälle ja kaasu-&ilma-asesetti pöydälle odottamaan cowboy-kurssilaisten treeniä.

Aseet ovat ilma- ja kaasuaseita, panokset esim muovikuulia.

Toin mukanani pari stetsonia sekä kasan Cozmein valmistamia ratsastushameita ja hevoskuvioillisia suusuojia. Hameet lämmittivät ja saivat meidät näyttämään Calamity Janelta. Suusuojat näyttivät kaikilla hyviltä ja asianmukaisilta bandiittivarusteilta! Siispä ryhmäkuvaan!

Tässä Calamity Janet

Ja tässä koko bandiittilauma

Olimme suorittaneet netissä orientoivan teoria-ja aseenkäsittelyn tietopaketin, joka on hyvä olla suoritettu ennen Cowboy Mounted Air Shooting- treeniä (CMAS).

Cowboy-päivän aluksi Kari tiimeineen kertoi CMAS-ammunnasta ja esitteli kurssilla käytettävät ilma-ja kaasuaseet, joilla ammutaan tolppien päälle kiinnitettyjä ilmapalloja. Panoksina käytetään esimerkiksi biohajoavia muovikuulia. Ei siis mitään "kovia piipussa". 

Ensin opeteltiin ammuntaa maastakäsin pahvitauluun

Tällä kurssilla ammuimme ”vain” yhdellä kädellä revolvereilla/pistooleilla (emme kaksin käsin haulikolla) eli saatoimme pitää ohjia toisessa kädessä. Samaan syssyyn kuulimme pole bending- pujottelusta sekä keyhole- vauhtiratsastuksesta, joita saimme myös kokeilla päivän aikana.

Selvisi myös, miksi cowboy-lajit ovat niin HAUSKOJA! Siksi, että cowboyt ovat itse kehittäneet ne joutohetkinään viihtyäkseen niiden asioiden parissa, joita parhaiten osaavat: ratsastusta, ammuntaa, vauhtia, kimpassa tekemistä.

Sain käteeni aidon Colt-lännenaseen, niin kutsutun ”Peace makerin”, replikan ja aloin ampumaan maastakäsin pahvitauluihin. Jippona oli osoittaa tauluun asekäden etusormella (tähtäys), virittää ase ja siirtää vasta sitten etusormi liipasimelle laukaisuun. Turvallista ja osumatarkkaa.

Kari Cowboy Kallonen opetti myös lassoamista

Aikamme ammuttuamme heitimme vielä pari kertaa lassoa ennen lounastaukoa. Nautittuamme lämpimän keittolounaan, satuloimme hevoset, 4 iki-ihanaa Kylämäen suokkia, joilla ratsastimme kahdessa ryhmässä. Suokit saivat korvasuojat puhkeavien ilmapallojen poksahduksilta suojaamaan.

Ammuimme kahdessa ryhmässä niin, että toinen ryhmä ampui, ja toinen hurrasi, kuvasi ja vaihtoi uusia ilmapalloja. Ensin ammuttiin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi laukassa. Ilmapallot oli asetettu riviin niin, ettei ratsastaessa tarvinnut juurikaan ohjata.

Minä ja Lulu vauhdissa. Lulu teki tätä toista kertaa, minä ensimmäistä.

Käyntikierroksella taisin osua jokaiseen palloon. Ampuminen sujui oikeastaan paremmin kuin maastakäsin, koska nyt olin ”tositoimissa” eli tapitin tähdätessäni ilmapalloa tiukasti ja herkeämättä. Ensimmäisellä ravikierroksella osuin huonommin, koska ravi täristi, mutta suokkini liikkeeseen totuttuani sekin alkoi sujua.

Laukkakierroksilla ilmapallot räpsähtivät eteen sellaista vauhtia, että ase oli viritettävä ja laukaistava nopeasti. Pienikätisenä se oli minulle vaikeaa, koska peukun liikerata on minulle hieman suuri. Osuin kuitenkin pariin palloon per kierros. Mahtava fiilis kun ilmapallo poksahti!

Videoita katsellessani huomaan myös, että ammuin palloja sivusuunnasta eli vasta ollessani niiden kohdalla. Siis liian myöhään.  Olisi helpompi osua jos ampuisi palloa edessä eikä sivulla.  

Mutta hauskaa oli! Olimme kaikki ihan liekeissä! Jokaisesta ratsastajasta kuoriutui Calamity Jane ja hevosista Jolly Jumper! Ihan mahtavaa hommaa!

Oli ihan pakko tuunata sarjakuvaversio länkkäridauksestani (instan kuvankäsittely)

Eikä tässä vielä kaikki: ammunnan päälle toinen ryhmä veti kierroksen pole bendingiä, jossa karautetaan laukassa tolpille, pujotellaan ravissa tolpparivin päästä päähän ja laukataan takaisin lähtöpisteeseen (tolpat voi pujotella myös laukassa). Kylläpä oli sulavaliikkeisiä suokkeja!

Minun ryhmäni tempaisi keyhole-aikaratsastusradan: laukkasimme starttiviivalta yksitellen maahan piirrettyyn ympyrään, jossa käännyimme 180 astetta ja laukkasimme takaisin startti/maaliviivalle. Vaikka Kylämäen hevoset tekivät tätä ensimmäistä kertaa, sukeutui kaikista kettärästi kääntyviä keyhole-ässiä! Näistä radoista on videopätkiä Riitta Reissaa- ratsastuslomatarinoita -facebook-ryhmässä.

Ihan järkyttävän kiva länkkäpäivä!

Päivä päättyi herkulliseen jouluillalliseen, minkä jälkeen vetäydyimme illanviettoon saunoineen,  paljuineen ja rivitansseineen (porrastetusti korona-aika huomioiden, totta kai).  Arki unohtui!

Jouluruokaa länkkäpäivän päätteeksi

Sunnuntaina suunnistimme parin tunnin maastolenkille.  Koska sattui olemaan Lucian-päivä, Elina-emäntä kaivoi meille kynttiläseppeleen ja vaalean turkisliivin, joilla koristelimme maastoon oman Lucia-neitomme, ryhmän nuorehkon vaaleaverikön. Kopsuttelimme pakkasen kovettamia hiekkateitä käynnissä ja ravissa ja tuikkasimme laukkapätkille sänkipelloille.  Happea ja rentoa meininkiä.

Lucia-neitomme

Koska kyseessä oli Horsexploren ratsastuslomaviikonloppu, kuului viikonloppupaketin ohjelmaan myös tutustuminen Kylämäen ratsutilan toimintaan. Tervehdimme ”poikien pihatossa” puolivuotiaita ja kaksivuotiaita suokkipoikia (sekä tilan kahta aasia), jotka hörisivät meille iloisesti heinänmutustelun lomassa. Suokkeja on vielä kaupan, tiedoksi kiinnostuneille! Tammapihatossa ihastelimme varsavatsoja ja kuulimme kevään tuovan 12 varsaa.

Pojat pihatossa

Näitä poikia näkyy aiemmissa postauksissa orilaitumella

Minä ja tamma, joka varsoo keväällä

Suunnitteilla on pari Horsexploren järjestämää länkkäviikonloppua tammi- ja maaliskuussa. Ohjelmassa luultavasti CMAS-ammuntaa, keyhole-aikaratsastusta, pole bending -pujottelua ja muuta lännenhauskaa. Muina päivinä ratsastusmiekkailua ja/tai ratsastusjousiammuntaa. Ohjelma on suunnitteilla. Laita minulle viesti, jos kiinnostaa riitta@horsexplore.com!

Horsexplore järjestää Kylämäkeen myös ”perusratsastusviikonloppuja”, joiden ohjelmassa on ratsastustunti maneesissa sekä paljon maastoilua. Tässä esittely&varauslinkki.

Riitta Reissaa ratsastuslomatarinoita -ryhmässä on video CMAS-viikonlopustamme.

Tässä linkki ratsastushameisiin by Coz by Cozmei.

Ja tässä linkki heijastavaan takkiin by House of Horses Helsinki.

Tässä ja tässä linkki CMAS-ratsastusammuntaan.

Ratsastusmatka, makumatka ja Le Keittokirja!

Minulle ratsastusmatkat ovat myös makumatkoja ja Ranska on molempien mekka. Olen ratsastusvaeltanut Ranskassa Horsexploren reissuilla Provencessa ja Loiren laaksossa. Molemmilla reissuilla picnic-pöydät notkuivat ja illalliset veivät kielen mennessään. Tänä koronasyksynä olen fiilistellyt Ranskan makuja koto-Suomessa Teresa Välimäen Le Keittokirjan reseptien parissa.

Ranskalaisen ruuan raamattuni: Le Keittokirja

Pyöräytin eilen illalla Le Keittokirjan kasviksilla höystettyä soccaa, joka nizzalainen lettu tai pannukakku. Teresan reseptissä kikhernejauhoista tehty soccalettu voidellaan valkosipulihummuksella ja täytetään ihanalla herkkusieni-kevätsipuli-kesäkurpitsa -kasvisseoksella. Aikaa soccan pyöräyttämiseen hurahti vain kolme varttia, joten se toimi hyvin työpäivän päätteeksi.

Tuli siitä melkein samanlaista - ja hyvää!

Le Keittokirja tarjoilee ”ranskalaisen maaseutukeittiön tunnelmaa ja tuoksuja” jaotellen reseptit vuorokauden eri aterioille jälkiruokia ja juustohetkiä unohtamatta. Löysin kirjasta monta houkuttelevaa reseptiä – ja ilokseni kaikki vaikuttivat mutkattomilta valmistaa. Raaka-aineetkin löytyvät hyvin varustetuista ruokakaupoista. Tässäpä hyvä vinkki vaikka joululahjaksi!

Provencelais-tallin pihamaan rauhaa

Ratsastusmatkat Ranskaan ovat nostaneet picnic-käsitykseni aivan uudelle kulinaariselle tasolle: reissujen picnic-pöydät ovat notkuneet salaatteja, melonia, parmankinkkua, makkaraa, ankkaa, kalahöystöjä, sardiineja, wrappeja, pateita, patonkeja, ranskalaisia juustoja, omena- ja vaniljapiirakoita sekä punaviiniä ja paikallista roseeta niin, ettei ratsastuksesta ole tullut mitään ennen kunnon ruokalepoa puun katveessa. 

Herkuttelu on jatkunut illallisilla, joista mieleen ovat painuivat erityisesti bataattipiirakka, jänispaisti, terriinit, marokkolaiset lihapadat, sekä sen sata juustosorttia ynnä sitruunapiirakka. Nam! 

 

Picnic-pöytä Provencen ratsastusreissulla

Illallisia ratsastusreissulla Loiren laaksossa

Hevoset on hoidettu - nyt picnicille!

Ensi kevääksi suunnittelen Horsexploren ratsastusreissua Ranskaan Périgord Noir-alueelle – toivottavasti se toteutuu! Sitä odotellessa ehdin kokata monta Le Keittokirjan reseptiä!

Horsexploren Loiren vaelluksella ratsastettiin linnasta linnaan. Tässä Chambord

Tässä ja tässä linkki juttuihini ratsastusvaelluksella Provencessa.

Tässä ja tässä ja tässä linkkejä ratsastusvaellukseen linnasta linnaan Loiren laaksossa. Lisää linkkejä juttujen lopussa.

Tässä linkki Horsexploren Ranskan-ratsastusmatkoihin.

www.horsexplore.com

Matkalla mukana ihana House of Horses Helsinki

Monté-treeni nro 4: näin EI sivuuteta ratakonetta

Tämänkertainen monté-treenimme sujui sateen merkeissä. Ensin tihuutti ja välillä oli kuulemma satanut kovaa, mutta me emme sitä tohotukseltamme huomanneet. Kotiin palattuani olivat takki, housut ja hanskat lätimärät. No, se ei selvästikään menoa haitannut!

Etukaarteessa lähes appelsiini-istunnassa!

Vetäisimme taas kolmen kierroksen treenin Vermon pääradalla. Päätimme  keskittyä appelsiini-istuntaan, mikä onnistuikin tällä kertaa suht hyvin ja aiempaa pidempiä pätkiä. Edistymisen kunniaksi saimme Erikalta uusia ohjeita: alamme keskittyä myös ratsastajille tuttuun lapatukeen. Sen pitäisi auttaa pitämään korsetti kasassa ja  helpottaa koko ”istuntaa” (jossa siis ei istuta, vaan ollaan hieman jockey-asentoa muistuttavassa asennossa).

Ensimmäisellä treenikerralla takamuksen ja satulan väliin mahtui kengurupallo

Parin treenikerran jälkeen vesimelooni

Neljännellä treenikerralla  enää appelsiini

Vaikka sade ei haitannut, koimme kuitenkin pienen jännitysmomentin, kun radalle saapui ratakone.  Kone kulki sisärataa kisasuuntaan eli vastapäivään, kun taas me menimme ulkorataa myötäpäivään. Kohtaaminen oli väistämätön.

Näppäränä tyttönä päätin ottaa ravispurtin hyvissä ajoin ennen ratakoneen kohtaamista, ja sivuuttaa kone hallitussa käynnissä. Se oli itse asiassa huonoin ratkaisu, koska Jeti otti kipinää sekä ravipätkästä että lähestyvästä koneesta, joten käyntiin siirtyminen oli todella työlästä. Ratkaisu oli myös typerä, sillä nyt Jetillä oli aikaa kauhistella konetta. 

Steppailimme hetken holtittomasti keskellä rataa, mutta sain kuitenkin hepan ”hanskaan” kunhan kone oli häipynyt kurvin taa. Opetus: ensi kerralla lukitsen hevosen ajatukset päätyöhön - eli raviin - menemällä hiljaista ravia vastaantulijoita kohdatessa ja siirtämällä hevosen käyntiin vasta myöhemmin.

Tuli tunnilta toinenkin idea, nimittäin hepan vaihto päittäin. Treenikaverini on minua pidempi ja hänen ratsastamansa Herkku Jetiä pienempi, joten hepan vaihto päittäin voi toimia molemmille. Lisäksi Herkulla on sen verran ratsukokemusta, että pysähtyy helpommin. Maitohapporeiteni kiittävät!

Mustavalkokuva sadepäivän kunniaksi

Tässä linkki Vermon Ravikouluun.

Tässä,ja tässä ja  tässä on juttuja aiemmista monté-treeneistämme.

Tässä linkki ihanaan House of Horses Helsinkiin, jonka tamineissa on mukava myös ratsastaa.

Monté-treeni nro 3: Appelsiini-istunta!

Aiempien Monté-treenikuvieni tarkkailu on johtanut siihen, että olen päättänyt päästä eroon ”vesimeloni takamuksen alla” -istunnastani ja opetella mahdollisimman oikeaoppisen monté-istunnan, jossa takamuksen ja satulan väliin mahtuu vain appelsiini.

Jetin kanssa Vermon etukaarteessa.

Niinpä aloitin treenin jo tallikäytävällä, jossa pyysin Hanna-opettajaa muovaamaan minut satulassa oikeaan istuntaan. Hanna työnnätti takamustani reilusti taaksepäin, kehotti pitämään pohkeet mieluummin himpun edessä kuin työntämään niitä taakse satulavyötä kohti, asetti käteni eteenpäin pitkin hevosen niskaa, ja madallutti istuntaani kohti satulaa, kunnes hanurin ja satulan väliin jäi vain appelsiinin mentävä rako. Kun oikea asento oli muovattu, olo tuntui oikeastaan aika mukavalta ja tasapainoiselta. Siis radalle!

Kävelimme muotoonvalettuina tallipihaa pitkin suuntana Vermon raviradan portti. Jeti pysähtyi hetkeksi  ja samalla ehdin havainnoida pari radalle ajavaa ravikärryä. Päätimme pysyä niistä radalla kaukana, eli lopettaa oman ravimme heti kun ravikärryt lähestyvät takaa tai edestä. Se onnistuikin hyvin, sillä osasin jo kertoa Jetille, että meidän tahti on meidän tahti, muiden tahti on muiden tahti.

Vedimme taas kolmen kierroksen setin ja keskityimme erityisesti appelsiini-istuntaan. Katselimme toistemme istuntaa (sen mitä pystyimme) ja olimme tyytyväisiä istunnan madaltumiseen. Emme enää seisseet jalustimilla vaan kyykimme kohti satulaa. Tästä on hyvä jatkaa.

Vasemmalla viime treenin istunta, oikealla ensimmäisen treenikerran räpellys.

Jaksoimme jopa vetäistä neljänneskierroksen mittaisen pikkuspurtin, etenkin kun teimme sen heti ensimmäisellä kierroksella ennen reisien happoontumista. Voittajafiilis!

Opettelin myös tasapainoisempaa hevosen pysäyttämistä. En enää yrittänyt pysäyttää Jetiä ”ratsumaisen” napakasti ravista käyntiin (koska se ei kuitenkaan onnistu), vaan sallin ravin hidastumisen käyntiin tietyllä viiveellä. Samalla tasapainoitin itseäni keventämällä ravia, jotten istuisi satulassa sekuntiakaan ravin aikana. Tämä on kuulemma sallittua ja ainakin hevoselle mukavampaa kuin taaksepäin kiskominen.

Palattuamme talliin koimme pienen ihmeen: reidet pitivät melkein heti satulasta noustua! Lihasten voimistumista tai asentoon tottumista on siis tapahtunut! Tämä tietää hyvää seuraavia treeneja ajatellen!

Tässä linkki Vermon ravikouluun.

Tässä ja tässä linkit edellisiin monte-treenipostauksiini.

Menossa mukana House of Horses Helsinki, ihana suomalainen ratsastusvaatemerkki!

Juu, appelsiini-istunta alkaa pikku hiljaa hahmottua

Matka jatkuu!

 

Toinen monté-treenini: missä spurtti?

Ei riittänyt yksi monté-kokeilu, vaan päätin mennä uudestaan ravaamaan reidet maitohapoille! Hurautin siis toistamiseen kaverin kanssa Vermon Ravikouluun. Sanoisin, että nyt meni paremmin kuin viimeksi – mitä se sitten tarkoittaakaan. Reidet ovat kuitenkin taas hapoilla, joten hyvä!

 

Lämminveriravurit Jeti ja Herkku odottivat meitä tyyninä bokseissaan ja antautuivat ravihevosen rentoudella satuloinnin kohteiksi. Nyt tunnistimme jo monté-tamineet, joten saimme varustettua hevoset lähes itsenäisesti tyyliin ”itse tein, opettaja korjasi”. Eniten mietitytti korvapallojen työntäminen hevosen korviin, mutta Jeti ojensikin korvansa käsittelyyn ihan itse.

Ravikoulun Hanna punttasi meidät selkään, tarkisti varusteet ja sitten matkaan. Suuntasimme suoraan Vermon Suurelle Raviradalle. Emme halunneet ensin pienemmälle harjoitusradalle väsyttämään itsemme siihen kuntoon, että suurella radalla pyöriminen jäisi vain yhteen kierrokseen.

Pysäytimme hevoset radan portilla valokuvaa varten ”kun nyt vielä keikumme selässä” ja lähdimme sitten astelemaan radan ulkorataa vastasuuntaan (kuten hitaassa harjoittelussa kuuluu).

 

Hännät alhaalla, siis mennään vasta harjoitusvauhtia

Kuulostelimme reisien kestävyyttä ottamalla lyhyehköjä ravipätkiä, eli etenimme koko kierroksen käynti-ravi -seteissä. Jeti ja Herkku kuuntelivat meitä hyvin, eivät rynnineet ja siirtyivät pyynnöstä käyntiin. Edes ohi hujahtanut ravikärry ei keskeyttänyt harrasta reisitreeniämme, vaikka Jeti olisikin selvästi halunnut lähteä kärryn perään.

Reidet kestivät rääkkiä kolme kierrosta. Päätimme lopettaa ennen totaalista maitohappoontumista, koska hevosen pysäyttäminen testaa tasapainoa ja vaatii lihaksia. Huomasin Jetin ja Herkun olevan hieman ihmeissään treenin loppumisesta: ”missä spurtti?” ”miksi vain kolme kierrosta?” ”joko nyt talliin?”. Mutta tämä oli nyt reisitreeni ja sillä siisti.

Tallissa pudottauduimme tuttuun tyyliin suoraan lattialle istumaan ja odottelemaan reisien palautumista. Hetken päästä könysimme ylös ja reidet hervottomina purimme hevosilta varusteet.

Koska kaikki oli mennyt hyvin, alkoi tekemättä jäänyt spurtti hieman kaduttaa. Päätimme, että palaamme parin viikon päästä  takaisin ja mahdutamme treeniin edes lyhyen takasuoraspurtin.

Kotona tutkailimme treenistä otetut kuvat ja videot. Tasapaino näyttää jo paremmalta, mutta kaverin monté-istunta näyttää oikeammalta kuin minun, sillä satulan ja takamuksen väliin saa mahtua appelsiini, ei enempää. Minulla mahtuu vesimelooni. Siis takaisin treenaamaan!

Kaikkeni annoin ja hevonen vaan nauraa!

 

Suokkiparatiisissa lokakuukin on parasta aikaa

Taas vierähti viikonloppu suomenhevostilalla Horsexploren ratsastuslomalla! Maastoilimme hapekkaassa syysilmassa, hikoilimme kouluratsastustunnilla ja piipahdimme pihatossa rapsuttamassa varsoja ja tammoja – niitä samoja, joita moikkasimme kesällä ja alkusyksystä valtavilla laitumilla. Joillakin Horsexploren suokkiviikonlopuilla pääsee myös kokeilemaan ratsastusjousiammuntaa – tämä oli juuri sellainen viikonloppu!

Lokakuun aurinko eikä tuulen virettäkään

Viikonlopun vietto alkoi piipahduksella kuntoutusrakennukseen, jossa pääsimme seuraamaan  kuntoutusta vesikävelykoneessa. Heppa katseli hieman ihmeissään, mutta asteli reippaasti sessionsa loppuun samalla, kun kuulimme hevostilan Elina-emännältä miten kävelykonetta käytetään eri kuntoutustarkoitukseen. Kiinnostavaa!

Viikonlopun ratsastussessio alkoi 1,5 tuntia kestäneellä ratsastustunnilla Satu-opettaja johdolla. Satu on napakka ja havainnollistaa oppinsa huumoristisilla kielikuvilla. Kun kuulee siirtyneensä käyntiin ”viikon myöhässä”, ymmärtää laahustavansa eikä ratsastavansa. Sadun opeilla pyöreä ja aavistuksen mukavuuden haluinen suokki muovautui allani rennosti koottuna kulkevaksi kouluratsuksi. Teimme tunnilla paljon erilaisia siirtymisiä sekä laukkaympyröitä ja pohkeenväistöä. KAIKKI tykkäävät Sadun tunneista. Hikeä ja ahaa-elämyksiä!

Suomenhevosilla maastoilu on niin sympaattista, että kavionjäljetkin ovat sydämenmuotoisia. Tällä kertaa maastoilimme 3 tuntia hapekkaassa, aavistuksen usvaisessa syysilmassa. Reitti halkoi varsinaissuomalaista maalaismaisemaa harmaantuvine sänkipeltoineen, maalaistaloineen, hevos- ja lihakarjalaitumineen. Kolme tuntia hujahti hetkessä käynti-  ravi- ja laukkapätkien rytmittäessä kulkuamme. Nämä hevoset tuntevat reitit ja maastot ja tietävät ammattinsa. Terapiamaasto! Seesteistä tunnelmaa ei turmellut edes reitille osunut suurisarvinen hirvi, joka pysäytti letkamme hetkeksi, mutta tajusi tuijotuskilpailun jälkeen vetäytyä pusikkoon. Hevoset pysyivät viilipyttyinä koko episodin ajan.

 

Hirvi vetäytyi pusikkoon

Tämä viikonloppu oli erityinen ratsastusjousiammuntaviikonloppu (muina Horsexploren viikonloppuina on ohjelmassa ”vain” maastoa ja koulua, ei joutskaria). Vietimme koko päivän Katariina Cozmein joutskariopissa ampuen aamupäivällä maasta käsin ja lounaan jälkeen ratsailta. Tällä kertaa tuntui, että oppi on alkanut mennä perille: osumatarkkuus oli viime kerrasta parantunut ja nuolen lento terävöitynyt. Kannattaa harjoitella. Oikeastaan pitäisi osaa oma jousi ja pari nuolta, jotta oppisin nokittamaan varmemmin. Sokkona nokitusta voi treenata vaikka telkkua katsellessa.

Ensin harjoitellaan ampumaan käynnissä

Tässä mennään vielä käynnissä, mutta ampuapasautettiin laukassakin!

Treenin tämänkertaiset oivallukseni: kun ammut, saata nuolikäsi ”nutturaan” (jottei nuoli lörpähdä maahan ennen taulua) ja tähtää alas vasemmalle (koska nuoleni tuppaa suhahtamaan aina oikealta ohi).

Porukassamme oli eri ikäisiä äitejä, tyttäriä ja ratsastuskavereita – ja täytyy sanoa, että tutussa hurtin huumorin porukassa treenaaminen on ihan huippua! Vitsi lentää ja tilannekomiikka loistaa!

Oripojat aterialla

Horsexploren ratsastusloma päättyy aina kierrokseen suokkitilan tiluksille ja pihatoille – vuodenajasta riippuen. On mahtavaa seurata hevosten elämänkiertoa astutuksineen, varsojen syntymisineen, tammojen, varsojen ja orien laitumineen.  Seuraava reissu on jo varattuna!

Varsat ja tammat pihatossa

Tässä ja tässä linkit edellisiin juttuihin suokkitilalta.

tässä juttu ratsastusjousiammunnasta

Horsexplore järjestää tänne viikonloppupaketteja:

Lisätiedot: riitta@horsexplore.com

La-su 12.-13.12. maasto&CMAS

La-su 6.-7.2. maasto&koulu

Reissussa mukana ihana ja laadukas House of Horses Helsinki  – ratsastus&vapaa-ajan vaatemerkki. Tällä kertaa erityisen hyvin pelitti heijastava säänkestävä takki.

Katariina Cozmei opettaa ratsastusjousiammuntaa ja CMASia sekä valmentaa eri puolilla Suomea.