Monté-treeni nro 3: Appelsiini-istunta!

Aiempien Monté-treenikuvieni tarkkailu on johtanut siihen, että olen päättänyt päästä eroon ”vesimeloni takamuksen alla” -istunnastani ja opetella mahdollisimman oikeaoppisen monté-istunnan, jossa takamuksen ja satulan väliin mahtuu vain appelsiini.

Jetin kanssa Vermon etukaarteessa.

Niinpä aloitin treenin jo tallikäytävällä, jossa pyysin Hanna-opettajaa muovaamaan minut satulassa oikeaan istuntaan. Hanna työnnätti takamustani reilusti taaksepäin, kehotti pitämään pohkeet mieluummin himpun edessä kuin työntämään niitä taakse satulavyötä kohti, asetti käteni eteenpäin pitkin hevosen niskaa, ja madallutti istuntaani kohti satulaa, kunnes hanurin ja satulan väliin jäi vain appelsiinin mentävä rako. Kun oikea asento oli muovattu, olo tuntui oikeastaan aika mukavalta ja tasapainoiselta. Siis radalle!

Kävelimme muotoonvalettuina tallipihaa pitkin suuntana Vermon raviradan portti. Jeti pysähtyi hetkeksi  ja samalla ehdin havainnoida pari radalle ajavaa ravikärryä. Päätimme pysyä niistä radalla kaukana, eli lopettaa oman ravimme heti kun ravikärryt lähestyvät takaa tai edestä. Se onnistuikin hyvin, sillä osasin jo kertoa Jetille, että meidän tahti on meidän tahti, muiden tahti on muiden tahti.

Vedimme taas kolmen kierroksen setin ja keskityimme erityisesti appelsiini-istuntaan. Katselimme toistemme istuntaa (sen mitä pystyimme) ja olimme tyytyväisiä istunnan madaltumiseen. Emme enää seisseet jalustimilla vaan kyykimme kohti satulaa. Tästä on hyvä jatkaa.

Vasemmalla viime treenin istunta, oikealla ensimmäisen treenikerran räpellys.

Jaksoimme jopa vetäistä neljänneskierroksen mittaisen pikkuspurtin, etenkin kun teimme sen heti ensimmäisellä kierroksella ennen reisien happoontumista. Voittajafiilis!

Opettelin myös tasapainoisempaa hevosen pysäyttämistä. En enää yrittänyt pysäyttää Jetiä ”ratsumaisen” napakasti ravista käyntiin (koska se ei kuitenkaan onnistu), vaan sallin ravin hidastumisen käyntiin tietyllä viiveellä. Samalla tasapainoitin itseäni keventämällä ravia, jotten istuisi satulassa sekuntiakaan ravin aikana. Tämä on kuulemma sallittua ja ainakin hevoselle mukavampaa kuin taaksepäin kiskominen.

Palattuamme talliin koimme pienen ihmeen: reidet pitivät melkein heti satulasta noustua! Lihasten voimistumista tai asentoon tottumista on siis tapahtunut! Tämä tietää hyvää seuraavia treeneja ajatellen!

Tässä linkki Vermon ravikouluun.

Tässä ja tässä linkit edellisiin monte-treenipostauksiini.

Menossa mukana House of Horses Helsinki, ihana suomalainen ratsastusvaatemerkki!

Juu, appelsiini-istunta alkaa pikku hiljaa hahmottua

Matka jatkuu!