Kuusi "peetä": eversti Carden opit parempaan ratsastukseen

On hienoa, että Suomessakin pääsee toisinaan seuraamaan maailman huippuosaajien klinikoita. Onneksemme myös maailman akateemisen ratsastuksen pyhättöjen kunniatehtävä on levittää osaamista ympäri maailmaa. Niinpä eversti Christian Carde, joka on kantanut ylpeydellä ranskalaisen Cadre Noir:n mustaa univormua jo lähes neljännesvuosisadan, pitää klinikoita toistuvasti myös Suomessa. Niin myös tällä viikolla.

Eversti Christian Carde (kuva: Tuuli Oksalahti)

Toissa kesänä istuin kuunteluoppilaana everstin kaksipäiväisellä klinikalla Raaseporissa.  Se kannatti: nappasin mukaani aimo annoksen eväitä omille ratsastustunneilleni. Tavoitteenani on ratsastaa everstin oppien mukaisesti hevosella, jolla on aktiivinen takapää ja vastustelematon pehmeä suu, jolloin tunnen koonnin hevosen kropan läpi omaan käteeni. 

Tätä tavoitellessa koetan pitää mielessä everstin opettamat kuusi peetä: valmistelu (prepare), kärsivällisyys (patient), tarkkuus (precise), lisääntyvä vaativuus (progress), sitkeys (persistant), kiittäminen (praise).

1. Muistan valmistella (prepare)

- Eversti neuvoo työskentelemään ennen ratsastusta hetken aikaa maasta käsin, kunnes hevonen hyväksyy tuntuman sekä paikoillaan seisten että käynti- ja raviympyröillä. Tuloksena oli suustaan pehmeä, kuolaimia tyytyväisenä imeskelevä kosteasuinen hevonen. Vasta sen jälkeen noustaan selkään. Ratsastustunnilla tähän ei liene aikaa, mutta ajatus valmistelusta on tärkeää kaikessa mitä hevosen kanssa teen.

- Ratsastustehtävien onnistumiseksi hevosen ja ratsastajan on oltava tasapainossa. Niinpä yritän istua ryhdikkäänrennosti lysähtämättä eteen tai taakse sekä jännittämättä hartioitani, istuntaani tai jalkojani. Tasapainotan myös hevostani. 

- Tasapainon lisäksi eversti korostaa aktiivisuutta. Siispä en anna aktiivisuuden hiipua, vaan aktivoin hevosen takajalkoja ylläpitääkseni eteenpäin ajattelevaa ratsastusta. Muistan, että aktiivisuus on eri asia kuin nopeus. Aktiivinen hevonen ajattelee eteenpäin, vaikka polkisi paikoillaan. 

- Ja vielä: vaalin tasapainoa, joten muistan valmistella kaikki liikkeet, jottei hevonen menetä tasapainoaan.

2. Olen kärsivällinen (patient)

- Muistan, että hevonen pyrkii suorittamaan annetut tehtävät, jos se on fyysisesti tai psyykkisesti mahdollista. Kun tehtävissä tulee ongelmia, en puske, vaan pysähdyn miettimään, miten voisin korjata olosuhteita tai omaa ratsastustani. 

- Opettajalla on tarkka silmä, joten maltan kuunnella ohjeet ja yritän noudattaa niitä tarkasti.

3. Olen tarkka (precise)

- Eversti peräänkuuluttaa tarkkuutta ratsastukseen. Eversti alleviivaa, että ratsastajan käden ja hevosen suun välissä pitää olla yhteys, muttei jännitettä. En siis anna käteni kivettyä kiinni ohjaan, vaan yritän pitää käden pehmeänä. Yritän ylläpitää tuntuman, vaikka vaihtelen hevosen muotoa pidemmäksi, lyhyemmäksi, matalammaksi ja korkeammaksi.

- Muistan pitää erillään käden ja pohjeavut. Käytän kättä ilman jalkaa ja jalkaa ilman kättä. Eversti neuvoi avaamaan aavistuksen verran sormia, kun antaa hevoselle pohjetta. Pitääpä kokeilla.

 

Eversti Carde ja Nan Ekblomin Rebecka  (kuva Tuuli Oksalahti)

4. Vaadin maltillisesti (progress)

- Ratsastustunneilla rakennetaan tehtäviä ensin käynnissä ennen ravi- ja laukkasuorituksia. Jos ratsastan yksin, maltan palata tarvittaessa alkuasetelmiin. Jos tehtävä ei onnistu laukassa, treenaan sitä ravissa. Jos suoritus mättää ravissakin, kokeilen käynnissä. Jos sekään ei toimi, pysähdyn ja kokeilen paikoillani.

- Hyödynnän käyntiharjoitukset tehokkaasti enkä haikaile ”vauhdikkaampiin askeliin”. Muistelen everstin tarinaa 1600-luvulla eläneestä ranskalaisesta mestariratsastajasta, joka työskenteli aina kaikki tehtävät käynnissä ennen kuin teki mitään muissa askellajeissa.

5. Olen päättäväinen ja sitkeä (persistance)

- Eversti muistuttaa, että ratsastaja päättää hevosen muodon. En päästä hevosta valahtamaan luotiviivan alapuolelle, jottei ratsu muutu etupainoiseksi. Pidän vastaan ainoastaan sen verran kuin hevonenkin vastustaa. En yhtään enempää, etten joudu vetokisaan.

- Koetan vaalia hevosen muotoa everstin niksien mukaisesti ympyrällä, otan tarvittaessa ohjat ulkokäteen ja asetan kädet vierekkäin kevyesti kiinni hevosen niskaan. Hevoselle tulee turvallinen olo, kun se tuntee rauhallisen tasaisen käteni suussaan ja niskassaan. Leikin sormilla, kunnes hevonen myötää niskasta.

- Tarkkailen muotoa myös siirtymisissä. Olen erityisen päättäväinen siirtymisissä alaspäin hitaampiin askellajeihin. Ylläpidän tasapainon, suljen nyrkkini rennosti enkä anna hevosen rojahtaa siirtymisessä eteenpäin.

6. Muistan kiittää (praise)

- Hevosen täytyy tietää, milloin se toimii oikein. Muistan kiittää hevosta välittömästi oikeasta reaktiosta vähentämällä painetta. Muistan, että kuolaintyöskentelyn pitäisi aina johtaa hevosen rentoutumiseen. 

- Muistan myös, ettei jännittyneen hevosen kanssa voi työskennellä kunnolla. Hevosen rentous on minun vastuullani.

- Milloin tiedän olevani oikealla tiellä? Silloin, kun ratsastus näyttää helpolta ja harmoniselta, kertoo eversti. Jaa, olisiko tämä everstille ehdotettava seitsemäs pee: näyttää helpolta (piece of cake) vaikkei ole?  

- Eversti Carde on joka solultaan upseeri ja hevosmies. Näen mielessäni everstin nousevan valmentajan tuoliltaan ja asettavan lippalakin päähänsä ennen kuin nousee hevosen selkään. Sotilas ei koskaan suorita tehtäviä ilman päähinettä. Niinpä. Kaikki lähtee asenteesta. Tästä lähtien mietin everstin asennetta aina sonnustautuessani ratsastuskypärään.

Ihan paras laji! (kuva Annad T)