Lännenratsastuskärpäsen puremaa elämää

Sain kahdeksan vuotta sitten ystävältä synttärilahjaksi aidon stetsonin. Haahuilin stetson päässä ympäri olohuonetta, kunnes päätin kokeilla lännenratsastusta. Kokeilutunnin jälkeen intouduin treenaamaan tavoitteellisesti, kilpailinkin muutaman vuoden enkä lopeta lajia varmaan ikinä. Lännentekniikasta on ollut iloa myös ratsastusmatkoillani eri puolilla maailmaa.

Quartertamma The Blue Flame oli opetusmestarini lännenratsastuksessa

Lännenratsastuksesta on hyötyä myös enkkuharrastajille, sillä pitkin ohjin yhdellä kädellä ratsastaminen tehostaa istunnan käyttöä. Saman on todennut myös kouluratsastuksen hollantilainen maailmanmestari ja olympiamitalisti Anky van Grunsven, joka on kisannut menestyksellä myös lännenratsastuksessa.
Treenaan "länkkää"  lähinnä Jokirannan ratsastuskoulussa Hyvinkäällä, jossa opetusmestarinani toimi vuosien ajan upea quartertamma The Blue Flame. Flame opetti minulle yhden käden lännentekniikkaa kankisuitsilla ja kisasi kanssani kivalla menestyksellä myös tuntiratsastajien mestaruuskisoissa. Nyt ratsunani on nuori herkkä quarterruuna, jolla menen vielä kahdella kädellä ja nivelillä.

Flamen kanssa Trail-kisoissa Hyvinkäällä tekemässä L-peruutusta. Kuva Laura Alatalo

Lännenratsastuksessa on lukuisia alalajeja. Itse keskityn All around- lajeihin ja sieltä erityisesti Trailiin, joka mukailee karjatilan tehtäviä ja koostuu eri askellajeissa suoritettavasta kartio-, puomi- , silta- ja porttitehtäväradasta. Trail on oikeastaan temppurata, jossa ratsukko soljuu tehtävärastilta toiselle. Radan onnistunut suoritus edellyttää saumatonta yhteistyötä hevosen kanssa. No, välillä on saumatonta, välillä ei:)

Tässä ollaan tultu radalta. Kisaan kyllä kypärä päässä. USAssa myydään kypärästetsoneita

Näitä temppuratoja olen päässyt ratsastamaan myös Horsexploren ratsastusmatkoilla Unkarissa ja Ruotsin Gotlannissa. Molemmissa kohteissa päiväohjelmaan kuuluu maastoilua, länkkäoppitunteja hauskoine tehtävineen, heppojen vientiä laitumelle - ja runsain mitoin paikallisia herkkuja:) Jos kiinnostaa, tässä juttulinkit  Gotlantiin ja Unkariin.

Tekniikkatreeniä Gotlannissa...

...ja Unkarissa

Ja välillä maastoon: tässä Gotlannissa

Innostuin kokeilemaan myös lännenratsatuksen reiningiä, jossa tehdään laukkavoltteja, spin-piruetteja ja slide stop -liukupysähdyksiä.  Slide stop edellyttää erityiskenkiä ja pohjia, joten siitä olen treenannut vain alkeita. Spring Ranchilla Itä-Suomen Alapitkässä pääsin reining-tekniikan lisäksi ”ajamaan” vikkeliä vasikoita. Siinä riitti puurtamista, sillä vasikat oppivat nopeasti jekuttamaan ratsukoita! Reining-tunteja olen saanut myös muilta maajoukkuratsastajilta, kuten Kari Vepsältä ja Maria "Wilma" Mustoselta. Lehmähommia, erityisesti cutting-erottelua, olen kokeillut myös Launoisten kartanossa.

Vepsän luona opissa

Lehmähommia Launoisten kartanossa

Lännenratsastus alkaa profiloitua laajemminkin, sillä Suomeen ollaan kuulemma rekisteröimässä valmiusryhmää karjanajoon kykenevistä ratsukoista, joita voidaan käyttää myös pelastustehtävissä.

Länkkä on vienyt minua ympäri maailman, myös pääkallonpaikalle Amerikan mantereelle. Olen ollut ratsastuslomalla gaucho-karjapaimenten apuna argentiinalaisella karjatilalla sekä hevosajossa Idahossa. Argentiinassa ratsastimme pampalla tarkastaen lihakarjan kuntoa ja hakien lehmiä aitaukseen erilaisia toimenpiteitä varten. Parhaimmillaan ajoimme satapäistä laumaa pitkin pampaa. Tässä juttua Argentiinan-reissusta. 

Gaucho lassoaa lehmää hoitoa varten

Minä ja argentiinalaiset gauchot

Idahossa ajoimme monikymmenpäistä hevoslaumaa kolmen päivän ajan läpi vuorten ja tasankojen. Yövyimme teltoissa ja söimme nuotiolla valmistettuja pannukakkuja, ribsejä ja hampurilaisia. Tässä linkki juttuun Idahon hevosajosta.

Idahossa ajettiin hevosia. Jiihaa!

Myös monilla maailman vaellustalleilla hevosilla on lännensatula ja joillain vaelluksilla ratsastetaan ohjat yhdessä kädessä. Esimerkiksi linnasta linnaan -vaellus Loiren laaksossa Ranskassa vedettiin kokonaan yhden käden ohjalla ja kivaa oli! Tässä yksi juttu linnavaelluksesta Ranskassa.

Loiren ratsastusvaelluksella vierailtiin kuudessa upeassa linnassa. Tässä poseeraan Chambordin edessä

Myös Costa Ricassa painelimme rantalaukkoja "lännentyyliin", tosin niillä hevosilla ei ollut muistaakseni kuolaimiakaan! 
Ecuadorin tulivuorilla oppainamme oli paikallisia chagra-karjapaimenia. Kapusimme ratsain korkeimmillaan yli 4km korkeuteen ja näimme matkalla muun muassa vapaina laiduntavia hevoslaumoja. 
Vaikka lännenratsastus on muutakin kuin satula ja ohjasote, on kiva kun on jo koto-Suomessa tottunut leveään ja kovahkoon lännensatulaan. Minusta se on nykyisin maailman mukavin satula. Tässä linkki postaukseen Ecuadorista. 

Costa Rican loputtomilla laukkarannoilla

Cotopaxin juurella Ecuadorissa

Pose chagra-oppaiden kanssa Ecuadorissa

Ja loppuun vinkki Centered Riding – kursseista kiinnostuneille: CR-opettelu on huikean tehokasta, kun alla on lännenhevonen, jota ratsastetaan pitkin ohjin. Ilman ohjaa on kertakaikkiaan pakko keskittyä keskivartaloon, istuntaan ja piiiitkiin jalkoihin. CR-kurssilla kävin Tosca-tilalla Mäntsälässä. Tässä linkki postaukseen Centered Riding-tunnista lännenhevosella.

Eikä tässä vielä kaikki: suomalainen lännenratsastus on rikastunut tänä kesänä uudella lajilla: Cowboy Mounted Air Shooting -ratsastusammunnalla, jossa pääsee ratsastaessa tarkkuusampumaan tauluun ja ilmapalloon. Sitä en ole vielä itse kokeillut, mutta kirjoitin lajista jutun Hippokseen 5/2020.. täytyy päästä kokeilemaan itsekin! 

Ratsastusammunta on uusi laji Suomessa. Tässä kuva lajidemosta Jokirannan ratsastuskoululla. 

Postaan myöhemmin lisää lännenratsastuksesta ja länkkätekniikasta.

Länkkähommiin kannattaa hankkia varusteet Western Spiritistä. Hyvin toimivat myös suomalaisen  House of Horses Helsingin hevostytön tamineet.
Kiinnostuitko reissuista? Tässä linkki Horsexploren koko komeaan 200 kohteen valikoimaan. Lähetä viesti ja kysy lisää!

Andien ketterät criollot

Ratsastusmatkailun suola ovat erilaiset hevosrodut ja –kulttuurit. Etelä- ja Väli-Amerikan reissuilla Argentiinassa, Costa Ricassa ja Ecuadorissa sain ratsukseni criolloja ja niiden sekoituksia. Ihastuin näihin nöyriin, ketteriin ja kestäviin hevosiin ikihyviksi!

Criollon ja arabin sekoitusori Ecuadorin tulivuorilta

Criollot ovat kestäviä, varmajalkaisia, vahvoja sekä luonteeltaan helposti koulutettavia. Puhtaat criollot ovat melko pienikokoisia, säkäkorkeudeltaan noin 145cm, mutta erittäin monipuolisia. Niitä käytetään karjahevosina, rodeossa, harrasteratsuina sekä maastossa ja matkaratsastuksessa.  

Criollot periytyvät 1500-luvulta espanjalaisvalloittajien tuomista andalusialaisista ja berberihevosista, joista osa eli vapaina luonnossa mustangeihin sekoittuen kolmisensataa vuotta, kunnes rotua alettiin kehittää 1800-luvulla.

Ecuadorissa hevoset viedään laiduntamaan korkealle tulivuorille. Sieltä ne haetaan töihin laaksoon.

Criollot ovat levinneet ympäri Latinalaista Amerikkaa ja niille on kehittynyt maakohtaisia ominaispiirteitä. Ratsastusoppaamme kertoi, että Ecuadorin kevyet criollot soveltuvat hyvin vuoristoon, Argentiinan criollot karjanajoon. Maatalouteen erikoistuneen Uruguayn criollot ovat vantteria ja voimakkaita. Uudempia risteytyksiä ovat maailmankuulut argentiinalaiset criollon ja englantilaisen täysverisen poolohevoset. 

Monessa kohtaamassani Ecuadorin criolloissa oli ripaus pohjoisamerikkalaista appaloosaa sekä lihaksikasta quarteria.

Argeniinalaisella ranchilla ratsastimme criollosekoituksilla. Raudanlujia karjanajon ammattilaisia!

Kirjava gaucho & kirjava ratsu argentiilalaisella karjatilalla

Ratsuni valmistautuu karjanajohommiin

Ratsastin Ecuadorin tulivuorireissullani criollon ja appaloosan sekä criollon ja arabin risteytyksillä, joiden hyvä kunto ja nopea palautumiskyky hämmästyttivät. Hevoset uurastivat väsymättä 5-6 tuntia kestävillä vuoristoretkillä noin 3-4 km korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Ratsut puuskuttivat jyrkimmissä nousuissa, mutta hengittivät rauhallisesti rinteen laella haukaten tyynesti purtavaa heinämättäistä.

Tulivuorilla hevosilta vaaditaan kestävyyttä, rohkeutta, ketteryyttä...

Tässä mennään yli 4 km korkeudessa Ecuadorin tulivuorella. Ratsuni oli huomattavasti paremmassa hapessa kuin minä.

Tässä toinen ratsuni Ecuadorissa: criollon ja appaloosan sekoitus. Tostado oli hänen nimensä.

Legenda kertoo argentiinalaisesta ratsastajattaresta, joka vaelsi kahdella criollolla kolmessa vuodessa yli 20.000 kilometriä viidakkojen, vuorien ja erämaiden halki Buenos Airesista Manhattanille.  Criollot eivät uupuneet tästäkään, sillä niiden väitetään eläneen reissunsa päälle 36- ja 40-vuotiaiksi.

Criollojen ylväyttä Costa Ricassa

Matkaseurueessani askelsi myös Perun paso, jonka kulku on pehmeää kuin sametti.  Eri puolille Latinalaista Amerikkaa levinneet pasot periytyvät Iberian niemimaalta tuoduista andalusialaisista, berbereistä ja jenneteistä. Berbereiltä pasot ovat saaneet kestävyyttä, andalusialaisilta ylvästä ulkomuotoa ja jenneteiltä ratsastajalle miellyttävän passikäynnin. Monipuolisia pasoja käytetään matkaratsuina, harrastehevosina, karjanajossa ja vaunuhevosina.

Ecuadorn gauchot ovat sanoinkuvaamattoman ylpeitä ratsuistaan

Ecuadorilaiset arvostavat hienoja hevosia. Suurtilojen komeita andalusialaisia ja pasoja ihailevat sekä talon isäntä että kiinnostuneet naapurit. Kun isännät poistuvat viikonlopuksi kaupunkiin, tuovat naapurit tammansa kylään, ja pikku hiljaa alueella käyskentelee yhä enemmän hyvärotuisia hevosia. Myös matkakumppanini ratsuna palvellut Perun paso oli aikallisilta talonpojilta ostettu niin sanottu ”viikonloppu-hevonen”.

Saatat olla kiinnostunut lukemaan reissuistani Ecuadorissa, Argentiinassa ja Costa Ricassa:
Rantalaukkaa Costa Ricassa
Karjanajohommissa Argentiinassa
Ratsastusseikkailu Ecuadorin tulivuorilla

Tässä juttu Argentiinan karjapaimenista