Hlin Mainka Johannesdottir kouluttaa varsoja ja valmentaa Jau Jau:ssa

Tietyin väliajoin on pakko päästä issikkamaastoon, sen verran hauskasti issikan patapata-otsis hulmuaa töltin ja laukan tahdissa! Tällä kertaa kurvasimme maastoilemaan Jau Jau -tallille Järvenpäähän – viimeksi kävin siellä kesällä, tässä juttu siitä reissusta. Koska paikalla oli myös islantilainen valmentaja Hlin Mainka Johannesdottir, kuulin samalla nuorten hevosten koulutuksesta sekä ratsukon psykofyysisestä valmennuksesta.

 

Terveisiä Jau Jau -tallilta!

Hlin vieraile Suomessa jakamassa koulutustietoa. Hlin on vastannut Islannin Hólarissa nuorten evosten koulutusosastosta ja kouluttaa nyt jaujaulaisia kouluttamaan tallin 1- ja 2-vuotiaita varsoja.

Hlin painottaa, että varsoja täytyy kouluttaa kuin lapsia, eli leikin ja rentouden kautta. Itse asiassa varsat oppivat nopeammin kuin vanhemmat hevoset, jos kaikki on niille uutta, kivaa ja kiinnostavaa, kertoi Hlin.

Hlin Mainka Johannesdottir valmentaa Heli Keppolan Jau Jau -tallilla

Ehdin ennen tuntia kuulla Hlinin  ajatuksia koulutuksesta ja valmennuksesta. Hlinille ratsukko on psykofyysinen kokonaisuus, jota valmennettaessa täytyy hahmottaa sekä ratsastajan että hevosen persoonallisuus. Hlin arvioi persoonaa nelikentän avulla: introvertti (mukavuudenhaluinen, hitaanpuoleinen), ekstrovertti (energinen, menohaluinen), dominoiva oikea aivolohko (reaktiivinen, säikkyvä, tunteellinen), dominoiva vasen aivolohko (luottavainen, utelias).

Hlin aloittaa koulutuksen arvioimalla varsan luonnetta. ”Vasemman aivolohkon” varsalle on tärkeä opettaa ihmisen reviiri, sillä tällainen varsa tulee uteliaana liiankin lähelle ihmistä. ”Oikean aivolohkon” varsat ovat varautuneita, herkästi jännittyneitä ja rajummin ”räjähtäviä”. Tällaisia varsoja ei saisi koulutuksessa päästää räjähtimistilanteeseen, kertoi Hlin.  

Tämä varsa totuttelee boksissa suitsiin  ensimmäistä kertaa elämässään  

Olen ajatellut, että luottavaisen ja ihmisläheisen varsan opettaminen olisi helpompaa kuin varautuneen, mutta Hlinin mielestä on helpompi kouluttaa varautunut hevonen luottamaan ihmiseen, kuin yltiösosiaalinen hevonen kunnioittamaan reviiriä. ”Juuri tällainen extrovertti on yksi koulutuksessa oleva varsa, josta toivon itselleni kisaratsua”, kertoi Jau Jaun omistaja Heli Keppola. Tuon varsan isä on tunnettu ruotsalainen  Rökkvi fra Hárlaugsstödum. Helin oma ori, Jau Jau:n muiden varsojen isä on ykköspalkittu Lombert frá Búdardal.

Koska Hlin panostaa koulutuksessa psykologiaan, hän luottaa varsan kykyyn aistia kouluttajan mielenliikkeet. Juuri sen vuoksi positiivisuus, ilo, rohkaisu ja rakentavan ymmärtävä ote ovat varsan kouluttajan tärkein työkalu.  

Tunnelmia maastosta

Kuulin myös Hlinin ja Helin askellajiratsastukselle kehittämästä "training scalesta", jossa on  isohevosmaailmasta tuttujen C-B-A -tasojen tapaisia ratsastustasojaa.  Hlinille valmennuksessa on neljä integroitua palikkaa: ratsastaja ja hevonen sekä molempien psykofyysiset  olemuksensa. Valmennus on näiden neljän palikan yhteensovittamista. 

Hlin valmentaa ratsukkoa prosessina ”alhaalta ylös” kohti täydellisesti koottua, kevyesti ja energisesti kulkevaa hevosta, joka on yhtä ratsastajansa kanssa. Prosessi alkaa ’rentoutumisesta’, mikä pohjustaa ratsukon sisäistä kumppanuutta.

Sitä seuraa ’ymmärrys’, jossa perusavuja käyttämällä saadaan hevoselle tuntuma, rytmi ja tasapaino.

Seuraava etappi on ’suoruus ja taipuminen’, jossa avujen kirjoa koordinoiva ratsastaja houkuttelee hevoseen enemmän energiaa ja eteenpäin pyrkimystä.

Sitten on vuorossa hevosen suoruuden ja taipumisen vuoropuhelu, mikä edellyttää ylälinjan kontrollointia.  Tämän jälkeen päästään hienosäätöön, jossa ratsastaja saa hevoseen lisää vauhtia ajoittamalla avunsa oikein.

Kulminaationa saavutetaan ’flow’, eli tila, jossa hevonen kulkee koottuna, kevyenä ja läpiratsastettuna tyytyväisenä ratsastajaansa – joka eittämättä tässä vaiheessa hymyilee suupielet korvissa silkasta onnesta, onhan kyseessä täydellisesti yhteen pelaava ratsukko.

Ljufur on kyllä ihana! Huom mukava satula ilman jalustimia

 Näitä Hlinin oppeja pureskellen siirryin talliin, jossa minua odotti kesästä tuttu Ljufur, ihanaakin ihanampi pintoruuna, jolle oli tällä kertaa satuloitu karvapehmusteinen satula ilman jalustimia. Menin siis ”melkein ilman satulaa”. 

Painelimme Pinja-oppaan kanssa metsään menemään käyntiä, tölttiä ja laukkaa sydämemme kyllyydestä. Reitille osui useita ylämäkilaukkoja ja ihana laukkasuora, jonka pyyhkäisimme kahteen suuntaan.

Issikan laukka on ehkä maailman sympaattisinta! Ei haitannut yhtään ettei ollut jalustimia. Karvasatula oli tosi mukavin ja piti istuinluuni paikoillaan, vaikka olinkin kylmän syyspäivän kunniaksi vyllännyt itseni liukkaisiin hiihtohousuihin.

Saimme parasta maastoterapiaa! Me tädit osaamme nauttia syksystä, issikoista ja hulmuharjoista niin, että vauhdin lomaan mahtuu mukavaa rupattelua ja runsaasti kameralle poseeraamista. Parhaat kuvapalat tässä postauksessa, olkaatten hyvät!

Eleganssia metsätaipaleella: House of Horses Helsinki: heijastava takki, Coz by Cozmei: Lady-hame

Tässä linkki Jau Jau -tallille.

Tässä linkki juttuun Jau Jaun askellajitunnista ja maastosta.

Vauhdissa mukana House of Horses – ratsastus- ja vapaajan vaatemerkki. Kuvissa minulla on HoH:n täysheijastava takki

Syysmaastossa lämmitti kotimainen Coz by Cozmei -ratsastushame

Tölttitreenia ja maastoilua: Jau Jau!

Viime viikolla kurvasin ratsastuskavereiden kanssa Jau Jau -issikkatallille, jossa harjoittelimme ensin askellajitunnilla ja teimme sen perään tunnin maaston. Aloitimme issikkaillan harjaamalla ja satuloimalla hevoset, jotka oli korona-aikaa kunnioittaen tuotu avaralle tallipihalle hoidettaviksi. Sain ratsukseni aivan hurmaavan Ljufur-ruunan (suomeksi "lempeä"), joka oli taitava, yhteistyöhaluinen ja rento. Juuri sellainen, jolla on ilo oppia!

Ljufur oli nimensä mukaisesti lempeä

Jau Jaun perustaja ja omistaja Heli Keppola piti meille tunnin. Tunnen Helin aiemmin Horsexploren foto&riding – matkoilta Espanjasta ja Romaniasta, jossa ratsastuksen lomaan oli sovitettu Helin valokuvaopetusta.  Jahka koronatilanne rauhoittuu, on tulossa taas uusia foto&riding -kursseja!

Jau Jau:n omistaja ja opettaja Heli Keppola

Heli haluaa, että issikoita ratsastetaan hyvässä muodossa, yhteistyössä hevosen kanssa ja hevosen hyvinvointia kunnioittaen. On aina ratsastettava niin, että hevonen on tyytyväinen ja pysyy hyvässä kunnossa. Tavoitteena on, että hevonen ja ratsastaja pitävät huolta toistensa fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista.
Aloitimme tunnin kulkemalla kentän ympäri käyntiä samalla hengittäen nenän kautta sisään ja suun kautta ulos niin, että ikään kuin mukauduimme hevosen tilaan. Huomasin hevosen pitävän hengityksestäni ja harjoituksen keskittävän minut tiiviimme tunnin kulkuun. Hevonen parani entisestään kun Helin ohjeiden mukaan rullasin istuinluita hevosen askelien mukaan takaa eteen kuin polkimia takaperin.

Tunnilla

Heli antoi meille monta ahaa-elämystä, joiden tuloksena hevoset poikkeuksetta paranivat. Minua puhutti ajatus kehon jakamisesta kolmeen osaan, jossa alapalkki päkiästä polveen ajattelee alas ja taakse, keskipalkki polvesta lantioon ajattelee hieman eteenpäin ja yläpalkki navasta päälakeen on ryhdikkään rento ja ajattelee mieluummin aavistuksen taakse kuin eteen. 
Ylipäätään istuntani rauhoittui heti, kun keskityin kantamaan ylävartaloa rennosti ja ylväänä.

Hyödyllinen oli myös ajatus käsistä, jotka ovat nyrkkien osalta lähellä toisiaan, mutta tekevät aavistuksen tilaa kainaloiden tienoolla. Se rentoutti ja toi ilmavuutta olemukseen. Koetin myös miettiä, että käteni ovat pelkät staattiset solmut ohjissa, jotka jatkuvat kuolaimista kyynärpäähän, joten pidätteitä tekee pikemmin kyynärpää kuin käsi.

Että oli mukavaa ja seesteistä!

Harjoittelimme tunnilla etenkin tölttiä, koska se on issikoiden erikoisuus ja meille ”ei-issikkaharrastajille” melko eksoottinen askellaji. Aloitimme harjoituksen käyntivoltilla lyhyen sivun alussa ja siirryimme tölttiin seuraavalla pitkällä sivulla jatkaen pääty-ympyrälle.

Ljufur oli hieman vino, joten sain hyviä ohjeita hevosen suoristamiseen. Auttoi valtavasti, kun suuntasin katseen voltilla hevosen ulko-korvan yli sen sijaan että olisin tuijottanut voltin keskipistettä. Jotenkin ulospäin katsominen tasapainotti hevosta. Auttoi myös, kun nostin aavistuksen sisäkättä ja ohjasin ulko-ohjaa himpun ulospäin.

Tässä korjaillaan vinoutta

Oltiin kaikki oikein tyytyväisiä tuntiin! Sitten maastoon!

Ahaa-elämyksiä pitäisi päästä toistamaan kerta toisensa jälkeen, joten enköhän suuntaa Jau Jau -tallille uudestaan. 

Jatkoimme tunnilta maastoon tunnin kestävälle ihanalle retkelle, jossa kävelimme, tölttäsimme ja laukkasimme kauniita metsäteitä. Käyskentelimme puunjuurakkoisilla rehevillä metsäpoluilla ja ihmettelimme kesän vehreyttä.

Tunnelmia maastosta

Töltti- ja laukkapätkät olivat sen verran pitkiä, että ehdin aina ottaa hyvän tölttiasennon paino jalustimilla ja nousta laukassa pieneen kevyeen istuntaan – pieni riitti, sillä hevonen oli niin pikkuruinen. Tuollainen maastolenkki on puhdasta terapiaa. Elämän suolaa.

Muuten: Jaujau:n ratsastusfilosofiasta ja oppilaiden itsenäisestä kesäharjoittelusta on tulossa juttu Hippos-lehden elokuun numeroon 5/2020.

Ratsastan mielelläni suomalaisissa House of Horses Helsinki -varusteissa, jotka ovat toimivia, kestäviä ja ihanan näköisiä! Kuvissa ratsastusleggingsit sekä uutuus HoH Hoodie Vol 2,jota saa vaaleanpunaisena ja harmaana.

Kuvat tunnilta ovat Jau Jau -tallin ottamia. Tässä linkki Jau Jau -tallille.