Kurkistus italialaiseen kenkätehtaaseen: Alberto Fasciani

Italialainen Alberto Fasciani on tullut rymisten suomalaisille ratsastus- ja vapaa-ajan jalkinemarkkinoille. Suomalaisista kilparatsastajista ainakin kenttäratsastajat Elmo Jankari ja Sanna Siltakorpi sekä esteratsastaja Venla Keränen näkyvät kisaavan fascianit jalassaan. 

Elmo Jankari ja Sanna Siltakorpi "fascianeissaan"

Kävin esteratsastusviikonloppua viettämässä Italian Marchessa (tässä esteratsastusjuttu reissusta, ja tässä juttu koko reissusta) ja sain samalla tilaisuuden vierailla Alberto Fascianin tehtaassa Fermon kaupungissa. Tehdasvierailun järjesti Alberto Fascianeja maahantuova Maarit Tarkiainen Equitar Marketing Oy:sta.

 

Alberto Fasciani ja suunnittelussa käytettävä prototyyppi

Alberto Fasciani -jalkineita useassa maassa edustava Maarit Tarkiainen järjesti meille tehdasvierailun

Alberto Fasciani –jalkinetehdas on vuonna 1950 perustettu sukuyritys, jota Alberto pyörittää nyt isänsä jälkeen. Valikoimissa on kaikkea sandaaleista ratsastussaappaisiin ja tietysti Alberton intohimon, eli   moottoripyöräklassikkojen varusteisiin. Juuri Alberton aikana mallistoa on laajennettu ratsastusjalkineiden puolelle, hyvällä menestyksellä. Valikoimissa on saapasta, nilkkuria ja chapsia ja kaikesta monia malleja ja materiaaleja.

Paikka täynnä houkutuksia

 

Kenkien valmistus on käsityötä

Ei ole sattumaa, että jalkineita valmistetaan juuri vajaan 40.000 asukkaan Fermossa, sillä Fermo ja Marchen alue laajemminkin on perinteistä erityisesti kenkiin erikoistunutta käsityöaluetta. Perinteistä ollaan ylpeitä ja osaavaa, kiinnostunutta työvoimaa löytyy melko helposti. Perinteet auttavat myös materiaalien hankinnassa.  Täytyy tietää, mistä kenkiin löytyy sopivimmat puhvelin- ja vasikannahat. Nahkajalkineiden lisäksi Fascianin mallistossa on teknisiä vedenkestäviä ja jalassa mukavasti joustavia jalkineita.

 

Nahkavarasto on mittava. Tässä pieni otos

Fascianin jalkineet tuntuvat käsittämättömän mukavilta jalassa pitkäänkin pidettyinä. Alberton mottona onkin, että ”kenkien täytyy tuntua omilta ensimmäisestä askeleesta lähtien”. Jostain kumman syystä italialaiset suunnitteljat osaavat tehdä mukavista kengistä aina siron ja tyylikkään näköisiä.  

Tarkistusta ja kiillotusta

Pääsin kurkistamaan myös Alberton työhuoneeseen, jossa hän piirtää ideat uusiin kenkiin ensin paperille luonnostellen, minkä jälkeen alkaa mallin tarkempi työstäminen tietokoneella. Mallistojen värimaailma on huikea ja Maarit kertoi suomalaisten uskaltautuvan ostamaan nykyisin myös Alberton räikeimmän värisiä saappaita.

 

Alberto työstää paperille piirtämäänsä suunnitelmaa myös tietokoneella

Fermo siintää taustalla vuoren laella

Alberto on myös kotiseuturakas. Hän esittelee mielellään vierailleen kotiseutuaan, vie syömään herkulliseen kalaravintolaan ja promovoi paikallisia matkailualan yrityksiä. Alueella tapahtuneen surullisen maanjäristyksen jälkeen Alberto Fasciani käynnisti useita alueen yrittäjiä tukeneita projekteja.

Fermon keskusaukiolla on ihania ravintoloita

Tie Roomasta Marcheen vie vuoriston yli

Marchen alueen upeita hiekkarantoja

Alberto Fascianin lempiravintolan antimia Porto San Giorgiossa

Tässä linkki EquitarMarketing Oy:n sivulle.

Tässä linkki esteratsastuskohteeseen Marchessa.
Mukana matkassa laadukas suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajan brandi House of Horses.
Tässä linkki aiempaan juttuuni Marchesta
Tässä linkki aiempaan juttuuni esteratsastusviikonlopusta. 

Maastoestevideokooste Irlannista

Esteratsastusviikonloput Irlannissa kasvattavat mukavalla tavalla intoa oppia esteratsastusta. Olen käynyt Irlannin Adaressa nyt kahdesti, sekä Kavioliitto-Katjan että Korumies-Arvin reissuilla. Rentojen tekniikkatuntien lisäksi käymme useaan otteeseen  maastoesteradalla, joka on rakennettu paikallisen ketunmetsästysklubin noin 48 hehtaarin laajuisille maille. Tukeista tehtyjä pystyjä, kivisiä muureja, autonrengasmuureja, ojia ylös ja alas,

Kevyt , mukava liivi ja superkiva hevonen!

Tässä pari  videoita kypärääni kiinnittämästäni Gopro-kamerasta. Tässä kiva autonrengas&pystyeste-setti
.

ja toinen video: tässä tyttäreni hipsi hyppäämään korkeimman autonrengasesteen. Itse jätin väliin...

 


Tässä linkki kohteeseen.

Reissussa mukana Hipposport, josta ositn maastoon vedenpitävän ratsastustakin sekä pehmeän ja kevyen Comperdell Cross Protection- liivin. Liivin turvaluokitus ei yllä maastoesteisiin saakka, mutta se suojaa hyvin selkää.
Sekä tuttuun tapaan kotimainen ratsastus-ja vapaaj-ajan vaatteita suunitteleva House of Horses Helsinki.
 

Tässä ja tässä aiempia postauksiani Adaresta
 

Ylitin talon, ylitin itseni

Vielä viime vuonna en voinut kuvitellakaan hyppääväni joskus maastoesteitä – ja tykkääväni siitä kuin hullu puurosta. Esteratsastus on kivaa, mutta rutiininpuutteen vuoksi jo tavallisten estetuntien pystyt ja okserit ovat olleet riittävä haaste. Viime vuoden Kavioliitto-reissu Irlannin Adareen avasi oven maastoesteiden hauskuuteen ja opetti, etteivät itselle sopivat maastoesteet tunnu vaikeammalta kuin ”normiesteetkään”, etenkään rutinoituneella maastoesteratsulla.

Että tämmöinen tällä kertaa

Postasin Kavioliitto-reissulta gopro-videoita tulvivan jutun maastoradalta. Löydät nuo videot tästä. Tässä postauksessa kerron tarkemmin Adaren (mielestäni) hauskimmasta esteestä – taloista.   

Adaren maastoesteistä voi aina valita itselle sopivan korkeuden, niinpä taloja on aseteltu niitylle vierekkäin kolme. Matalin on ehkä 60cm korkea ja 40cm leveä, korkein ehkä metri kertaa viisikymmentä senttiä. Esteiden kokoa on todella vaikea arvioida, sillä maastossa kaikki näyttää ja tuntuu todellista pienemmältä. Siihen ehkä osin perustuukin hyppäämisen hauskuus. Maneesissa EN IKINÄ edes yrittäisi hypätä moisia.

On se aika iso maasta käsin...

Viime vuonna olin tohkeissani pelkästä talon näköisen erikoissesteen ylittämisestä, ja minulle riitti matalimman esteen ylitys. Tällä kertaa – Korumies-Arvin porukassa -  intouduin ylittämään taloja moneen otteeseen ja tyyliin.

Hypättyäni matalimman talon kertaalleen, kokeilin hypätä sen ohjat yhdessä kädessä. Ensin hevonen kiersi esteen, jolloin napakoitin pohjetta  - ja yli mentiin! Seuraavaksi hyppäsin pari kertaa keskikorkean talon ja olin jo päättänyt lopettaa homman siihen ja antaa muiden jatkaa hyppäämistä. (tuo juuri on Adaressa kivaa: ratsastamme letkassa esteeltä toiselle, kuuntelemme, miten esteet ylitetään, minkä jälkeen jokainen hyppää valitsemiaan estekorkeuksia omaan tahtiinsa. Kun kaikki ovat valmiita, jatketaan letkana seuraavalle esteelle).

Katseltuani syrjästä muiden rennon näköisiä hyppyjä suurimman talon yli, kysyin opettajalta, mitä hevoseni tykkäisi jos kokeilen. Koska opettaja vakuutti, ettei este ole hevoselle kovinkaan kummoinen, eikä edes ratsastajalle tunnu käytännössä kovin erilaiselta, päätin kokeilla.

Nostin laukan jo pitkälti ennen estettä ja kaarsin napakassa hallitussa tahdissa kohti estettä. Hetkeä ennen estettä iski pieni panique, joten tarrasin varmuuden vuoksi oikealla kädellä kiinni martingaalista. Hyvä niin, koska hevonen päättikin hypätä esteen huomattavan kaukaa, joten  löysin itseni liitämästä laajassa hienossa kaaressa yli punaisena hohtavan talonkaton. Olo oli muikea kuin supersankarilla jalkauduttani hallitusti maahan ja palattuani kavereiden luo. Siitä oli kiva jatkaa taas seuraaville esteille.

Tässä kuvia ylityksestä

Ratsastamme letkassa seuraavalle maastoesteelle

Kokoonnuimme taloesteille

Taloesteitä oli kolmea eri kokoa

Tutkailemme estettä

Että tämän kokoinen...

Hyppäsimme esteen yksitellen... joku jo vauhdissa

Tässä linkki kohteeseen
Tässä linkki edelliseen postaukseen reissustani.
Matkalla mukana laadukas suomalainen ratsastusvaatebrandi House of Horses.