Islanninhevosia Romaniassa

Romaniasta on moneksi. Löysin Romanian Transilvaniasta aidon islanninhevostallin, jota pyöritti etniseltä taustaltaan unkarilainen issikkaharrastaja. Maastoilin vajaan viikon ajan Karpaattienvuorilla issikoista ja maisemasta nauttien. Opiskelin samalla valokuvausta, sillä reissumme oli yhdistetty valokuvaus -& ratsastusloma.

Rennosti Romaniassa

Issikkatallin omistaja Andras on entinen kirjapainon omistaja, joka tutustui issikoihin vieraillessaan asiakkaiden luona Islannissa. Andras myi kirjapainonsa seitsemisen vuotta sitten, osti vanhan maatilan ja perusti sinne riistapuiston. Islantilaiset tuttavat innostivat Andrasin pystyttämään valtaville mailleen myös issikkatallin ja nyt tilalla kopsuttelee 34 islanninhevosta. 

Ajoimme issikkatallille auton lavalla

Ensimmäiset issikkansa Andras toi Islannista, mutta on alkanut ostaa hevosia myös Hollannista ja Saksasta, sillä niiden turkki kestää maisemanvaihdoksen islantilaisia paremmin. Tilalla on syntynyt myös 15 omaa kasvattia.

Andrasin issikoita

Andrasin nuoret issikat saavat kasvaa rauhassa

Andrasin issikoilla on lokoisat oltavat. Ne asuvat ympäri vuoden yötä päivää ulkona, sillä talvet ovat Karpaattien tällä puolella melko leutoja. Nuoret 2-4-vuotiaat hevoset saavat kasvaa rauhassa 360 hehtaaria laajan riistapuiston tanhuvilla pitäen seuraa puiston 600 peuralle ja 150 villisialle.

Vaelluksen picknic-tauolla hevoset saivat laiduntaa varusteitta

Andrasin tallilla kaikki on napakassa järjestyksessä, varusteet huollettuja ja Islannista saapuu säännöllisesti treenaaja kouluttamaan hevosia.  Kaikki ratsastamme issikat olivat kilttejä ja mukavan luonteikkaita. 

Vierastalo, talli ja perinteinen portti

Andrasin komea ja korkea hirsinen vierastalo henkii siistiä ja maanläheistä tyyliä modernilla twistillä. Rakennuksen kruunaa lasinen ruokasali, josta avautuu maisema edessä avautuvan laakson yli jylhille vuorille. Ruokasalissa kelpasi valokuvata vuorten yli kaartuvia sateenkaaria.

Vierastalon kauniita tiloja

 

Perinneportti, taustalla Karpaattien vuoristoa

Vaelsimme päivittäin noin 20-40 kilometrin päiväretkiä eri puolilla vuoristoa. Andras joutui säätämään reittejä normaalista melko lailla, sillä reissumme osui vuoden sateisimpaan kuukauteen. Tämä toukokuu oli kuulemma poikkeuksellisen sateinen. Sadevarusteet olivat siis tarpeen. 

Yllättävän usein sade osui kuitenkin picnic-lounaallemme ja saimme ratsastaa melko kuivin ilmoin, joskin maasto oli sateista märkä, liukas ja mutainen. Paras aika ratsastaa Transilvaniassa on kuulemma kesä-heinäkuun vaihde.

Sademetsässä... illan kruunasi  kaunis auringonlasku

Reittimme halkoi kapeita metsäpolkuja ja kukkivia niittyjä. Pari tiukkaa nousia ja laskua talutimme hevosia. Hyvä niin, sillä jyrkät laskut liukkailla lehdillä olivat haastavia myös jalkaisin.

Reitti halkoi metsiä, vuorenrinteitä, laaksoja ja niittyjä

 

Pakkasimme aamulla satulalaukkuihin vesipullot ja eväsleivät.  Reissumme kauneimman picnicin nautimme ylhäällä vuorilla tuhansia valkoisena hohtavia narsisseja ihaillen. 
Ohitimme kauniisti maalattuja mökkejä ja loma-asuntoja, joiden portteina oli usein perinteisiä puisia Szekler-portteja, eli Romanian unkarilaisten portteja, joihin on kaiverrettu asukkaiden tietoja mm paloviranomaisia varten.

Tuhannet narsissit kukkivat vuorilla toukokuussa

Perinteistä maaseutua

 Ylitimme kuohuvina virtaavia jokia sekä siltoja pitkin että kahlaten. Metsän yleisin ääni oli lintujen sirkutuksen ja lehmänkellojen lisäksi kuohuvan joen kohina ja purojen solina. Sateinen toukokuu oli saanut joet ja purot valloilleen. 

Ylitimme jokia ja juotimme hepat joissa (kuva Marianne Hyppönen)

 Tämä osa Karpaattienvuoristoa on Harghita-vuoria. Vuoristo kohosi ympärillämme vehreänä ja tarjosi useita hiljaisia ja varjoisia auringonsäteiden täplittämiä metsätaipaleita. Välillä pysähdyimme vehmaille niityille venyttelemään jalkojamme tai ihailemaan vuoriston kauneutta.

Andras johdattaa letkaamme vuorille (kuva Katri Heikkilä)

Muutaman pätkän tölttäsimme asvalttitien reunaa siunaillen hevosten rauhallista luonnetta. Kukaan ei hermostunut ohi sujahtaneista autoista. On pakko ylistää hevosten rauhallisuutta. Hevosia ei heivauttanut edes punaisena murissut metsätyökone, jonka ohitimme letkana kylki konetta hipoen ilman mitään ongelmia.

Oli myös hauska seurata maaseudun perinteisiä työtapoja, sillä hevoset uurastavat Transilvaniassa sekä metsässä, pelloilla että kärryjen edessä. 

Romania on täynnä työhevosia. metsissä ja maanteillä

Vaelluksen tahti oli melko rauhallinen. Töltti- ja laukkapätkiä oli harvakseltaan, joten välillä käynnistimme niitä itse ja saimme Andrasin liittymään tahtiimme.

Erikoisin picnic-paikkamme oli taannoisen kommunistidiktaattori Nikolae Ceausescun metsästysmajalla. Ceaucesulla oli tapana pyrähtää pikkuiseen kiviseen torppaan helikopterilla, nostattaa niityn keskellä törröttävään salkoon lehmän raato ja ampua torpan pienistä ampuma-aukoista kaikki paikalle saapuvat karhut. Tosi sankarillista. 

Ceausescun metsästysmaja karhunhoukutusraatopylväineen

Romaniassa ei muistella Ceaucescua hyvällä mistään muustakaan syystä, sillä kommunismin vuosina elintarvikkeet olivat kortilla ja toisinajattelijoita vainottiin julmasti. Erityisen karvaasti diktaattoria muistellaan Transilvaniassa, jossa asuu Andrasin tavoin valtava unkarilaisvähemmistö. 

Unkari kun menetti isot alueet maataan ja kansaansa Romanian puolelle ensimmäisen maailmansodan jälkeisissä rajasopimuksissa. Romaniassa on unkarilaisia suhteessa suunnilleen saman verran kuin Suomessa ruotsinkielisiä.

Issikkaan on mukava nojailla (kuva Anu Surakka)

 Tallin pidossa Transilvaniassa on omat jännittävyytensä, nimittäin karhut. Tein karhuista ja karhuretkestämme erillisen postauksen, jonka löydät tästä.

Tallilla päivystää useita koiria ja lihaksikas metsästyskoira Otto jolkotti mukanamme kaikki retket. Oton tehtävänä oli – paitsi nauttia hauskasta retkestä ja näyttää meille osaavansa reitit ulkoa – myös varoittaa karhuista ja puolustaa meitä maaseudun paimenkoirien satunnaista uhittelua vastaan. 

Otto-koira jakoi eväät, vahti satulat ja hevoset ja vastaanotti rapsutukset

Pari kertaa Otto pääsikin tosi toimeen paimenkoirien intouduttua häätämään meitä vuorilla kauemmas laumasta. Ottoa tuki operaatiossa urhea nuori unkarilaisoppaamme, joka pelotta ratsasti koiria vastaan varmistaen turvaisan kulkumme. Andras antoi sivustatukea mukaansa ottamallaan napakasti paukahtelevalla nallipysyllä.  Me jatkoimme koko shown ajan matkaamme häiriintymättä, sillä ratsumme eivät olleet episodista moksiskaan.

Ei hätää! Urhea apuoppaamme teki tämän tahallaan...

Maatilojen halki ratsastaessa oli hätistettävä lehmiä vartioivia koiria

Me emme karhuja kohdanneet, mutta joku aiempi ryhmä oli kuulemma kohdannut metsätien poskessa nukkuneen karhun.

Kävimme karhuja bongaamassa.

Opimme reissulla kosolti valokuvauksen niksejä mukanamme matkustaneelta ammattivalokuvaaja Heli Hirvelältä. Heli omistaa myös Järvenpäässä sijaitsevan Jau Jau –islanninhevostallin, joten saimme loistavia vinkkejä myös hevosten kuvaamiseen. 
Teen myöhemmin erillisen postauksen valokuvauskurssimme annista.

Tässä linkki kohteeseen.

Tässä linkki karhupostaukseen.

Reissussa mukana laadukas suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajan merkki House of Horses Helsinki.

Andalusia: Valokuvauskurssilla espanjalaisella ratsutilalla

Hevosten ja ratsastustunnelmien valokuvaaminen on haastavaa hommaa. Eläin liikkuu, valo tulvii mistä sattuu ja otolliset tilanteet ja kuvakulmat ovat ohi ennen kuin saan kaivettua kameran vyölaukusta esiin. Haluan kuitenkin kehittyä kuvaajana teknisesti ja näkemyksellisesti niin, että kuviani katsottaisiin mielellään useampaankin kertaan. 

Ratsastus- ja valokuvauslomalla Andalusiassa

Koska uskoin muidenkin hevosihmisten kaipaavan vinkkejä kuvaamiseen, pyysin Horsexplore-ratsastusmatkatoimistoa järjestämään valokuvaus & ratsastusviikonlopun Espanjaan. Opettajaksi lähti mukaan ammattivalokuvaaja ja Jau Jau -islanninhevostallin omistaja Heli Hirvelä.

Heli opettamassa. Onnistuin kaappaamaan poskeen Rembrandtin kolmionkin!

Kurssille sai osallistua millaisen kameran kanssa vaan järkkäristä kännykkään. Suomalais-norjalaisella kurssiporukallamme olikin kameroita joka lähtöön ja kaikki saivat opastusta juuri omaan välineeseensä. Itse keskityin kuvaamaan kännykällä, sillä olen vuosien varrella huomannut, ettei pitkillä ja osin vaikeakulkuisilla vaellusreissuillani voi pakata satulalaukkuun mitään järeää.

Kurssipaikka, englantilaisen Hartfieldin pariskunnan pyörittämä andalusialainen ratsutila oli mitä sopivin sekä ratsastukseen että kuvaamiseen. Tilan historia ulottuu 1500-luvulle ja se on restauroitu moderniksi lomakohteeksi historiaa vaalien. 

Ratsutilan sisäpiha ilta-auringossa

Komea sisäänkäynti 1500-luvulta periytyvälle tilalle

Tilan erikoisuus ovat rescue-hevoset ja –koirat. Christine Hartfield ostaa lähitienoilta hyviä, mutta jostain syystä pois pantavia ratsuja ja kouluttaa ne rennoiksi maastoiluun ja koulutunneille. Paikkakunnan kulkukoirat puolestaan tulevat itse notkumaan porttien taakse, kunnes ne otetaan suojiin ja hoidetaan uusille omistajille luovutettaviksi. 

Rescue-koiria sylin täydeltä. Yhden meinasin sujauttaa matkalaukkuun.

Kuvaan kun hän kuvaa: kurssilaiset asian ytimessä

Ratsastuksellisesti reissu oli rentouttava ja vauhdikas ratsastustunteineen ja maastoratsastuksineen. Tunneilla tehtiin perustyöskentelyä avotaivutuksineen ja pohkeenväistöineen. Oliivi-, manteli- ja viinitarhoja halkovat maastolenkit kestivät parista tunnista puoleen päivään ja sisälsivät ihania laukkapätkiä oliivipuiden katveessa. Yhtenä päivänä ratsastimme luonnon helmaan katetulle picnic-lounaalle.
Kirjoitan lähiaikoina ratsutilasta, hevosista ja ratsastuksesta myös erillisen postauksen.

Maastolenkillä sateisena lauantaina - takana useita laukkaspurtteja

Paluu viileältä  iltaäivälenkiltä kunnon suomalaisissa  House of  Horses -varusteissa

;un lemppari-P.R.E. picnic-tauolla

Valokuvaus lomittui päiviin luontevasti. Suomalais-norjalainen kurssiporukkamme kuunteli tarkkaan ja ajatuksella Helin ”teorialuennot”, joita varten kokoonnuimme hauskoihin paikkoihin, kuten historiallisen ratsutilan tunnelmalliseen salonkiin ja iltapäiväretkelle lähikaupunki-Antequeran elintarvikeliikkeen tilavaan kahvioon. 

Potretin kuvausharjoitus. Mallina kuvauksellinen kurssilainen

Myös Antequera osoittautui kuvaajan paratiisiksi.  Kaupungin historia ulottuu 5000 vuoden taakse ja sen katukuva linnavuorineen vilisee antiikin-, maurilaisen-, goottilaisen -, renessanssin- ja barokkiaikakauden raunioita, palatseja, kirkkoja ja kellotorneja. Antequeran linnavuorelle juutuimme ihastuneina kuvaamaan ilta-auringon värjäämää valkoista tiilikattoista kaupunkia. Antequerastakin postaan myöhemmin lisää.

Antequeran katot iltavalossa

Portaat Antequeran vanhalle kirkkovuorelle, jossa roomanaikaisen kylpylän rauniot

Opimme kurssilla valokuvauksen perusasioita ja saimme vinkkejä valon käytöstä, ihmisten, eläinten ja liikkuvien kohteiden kuvaamisesta, eri perspektiiveistä ja sommittelusta. Viikonloppu oli siis täyttä tohinaa ratsastuksen, koirien rapsuttelun, teoriatuntien ja kuvaamisen pyörteissä! Joka puolella ratsutilaa hiippaili kurssilaisia kuvaustehtäviään suorittamassa. Itsekin myöhästyin aamiaiselta yrittäessäni saalistaa kännykkääni aamuauringossa kylpevää tallipihaa.

Saimme kaikki hyviä neuvoja omien kameroidemme käyttöominaisuuksista. 

Kurssilainen keskittyy ja päätyy malliksi

Kurssilainen mallina...

Opimme myös toisiltamme, sillä istuimme kurssin lopussa Helin johdolla katselemaan toistemme kuvia ja miettimään niiden työstämistä.  Saimme kurssilla lukuisia vinkkejä myös kuvien käsittelyyn. Työstimmekin kukin ”lopputyönä” reissusta kuva-albumit.

Tiukkaa keskittymistä

Valokuvaaja Heli Hirvelä kannustaa kaikkia löytämään kuvaajana oman tyylinsä. Itse hän kertoo tavoittelevansa ennen kaikkea kauneuden kuvaamista. Yksi kurssitehtävistämme olikin kauniiden yksityiskohtien kuvaaminen. 

Kaktuksen karua kauneutta. Taustalla oliivipuita

Tässä muutamia kurssivinkkejä, joita koitan jatkossa hyödyntää kuvaamisessa:

Leikin valolla. Mietin, miten valo osuu kohteeseen. Varon räikeää, silmiä häikäisevää auringonvaloa ja hyödynnän kuvauspaikan varjokohtia sekä luonnollisia heijastinpintoja, kuten valkeita seiniä tai muureja.

Tavoittelen aamu- ja iltapäivän pehmeää valoa. Myös sateiset ratsastuspäivät luovat kuviin omaa tunnelmaansa ja houkuttavat nyt uudella tavalla.

Opin myös metsästämään potrettiin poskivaloa ja asettelemaan mallin otollisesti suhteessa valoon. 

Kuvasin vastavaloon Christine Hartfieldin ja opettajansa Jemma Goodingin.

Vangitsen kuviin liikettä. Vaikka hevonen on kaunis paikallaan poseeratessaankin, on hienoa vangita valokuvaan laukkaavan ratsun harjan hulmahdus ja passagen korskea noste. Sain vinkkejä hevosen etu- ja takajalkojen liikkeen kuvaamiseen ja otollisiin kuvakulmiin.

Kiinnostuin heijastumista, joiden avulla luon kuviin lisää säteilyä sekä hauskoja yksityiskohtia esimerkiksi hevosen silmästä tai tallin kiiltävästä ilmoitustaulusta heijastuen.

Heijastuma kypärässä

Täytän kuvan kiinnostavasti. Mietin, mikä on kuvan pääkohde ja mikä sille sopivaa taustaa. Koitan jo kuvaustilanteessa rajata pois epämääräiset roikkuvat sähköjohdot, ratsastajan ”päästä nousevat” maneesin tolpat sekä kentän aidat, joihin ratsukko tuntuu sulavan. Pidän mielessä myös sommittelun perussääntöjä, joita noudattamalla kuvasta saa tasapainoisen.

Kiinnostuin vastavalosta, sillä sen avulla pystyn loihtimaan tyylikkäitä silhuetteja ja hauskoja valoilmiöitä. Hevosen takaa tuleva valo pörheyttää myös kivasti turkkia ja harjaa.

Heli-ope ja ihana P.R.E. vasten aurinkoa kuvattuina

Mietin kuvauskorkeutta, sillä perspektiiveillä saa nostettua esiin kohteen parhaita ja huonoimpia puolia. Se mikä toimii ylvästä hevosta kuvatessa, ei toimi kaksijalkaisen ihmisen kuvaamisessa. Kokeilimme perspektiivejä toistemme, hevosten sekä selfie-kuvien otossa.

Hevosen potrettiin saan valppautta kätevällä hirnunta-applikaatiolla, jossa kännystä kuuluva hirnunta saa hevoset kääntämään korvat kameraan.  

Ammattilainen työssään ratsastilan väkeä kuvaamassa. Apuri käyttää hirnunta-applikaatiota

Heli neuvoi kännykästäni myös näppärän kuvankäsittelysovelluksen, jota koetan opetella käyttämään kunnolla.  Harjoitus tekee mestarin. Aina voi mennä tallille kuvaamaan uusia reissuja odotellessa!

Tässä kootusti jutun keskeiset linkit: 

www.jamaailmaonsun.blogspot.fi

www.helihirvela.com

www.jaujau.net

Mukana reissussa laadukas suomalainen ratsastusvaatemerkki: 
www.houseofhorses.fi

Linkki Andalusian ratsastuskohteeseen