Andalusia: Valokuvauskurssilla espanjalaisella ratsutilalla

Hevosten ja ratsastustunnelmien valokuvaaminen on haastavaa hommaa. Eläin liikkuu, valo tulvii mistä sattuu ja otolliset tilanteet ja kuvakulmat ovat ohi ennen kuin saan kaivettua kameran vyölaukusta esiin. Haluan kuitenkin kehittyä kuvaajana teknisesti ja näkemyksellisesti niin, että kuviani katsottaisiin mielellään useampaankin kertaan. 

Ratsastus- ja valokuvauslomalla Andalusiassa

Koska uskoin muidenkin hevosihmisten kaipaavan vinkkejä kuvaamiseen, pyysin Horsexplore-ratsastusmatkatoimistoa järjestämään valokuvaus & ratsastusviikonlopun Espanjaan. Opettajaksi lähti mukaan ammattivalokuvaaja ja Jau Jau -islanninhevostallin omistaja Heli Hirvelä.

Heli opettamassa. Onnistuin kaappaamaan poskeen Rembrandtin kolmionkin!

Kurssille sai osallistua millaisen kameran kanssa vaan järkkäristä kännykkään. Suomalais-norjalaisella kurssiporukallamme olikin kameroita joka lähtöön ja kaikki saivat opastusta juuri omaan välineeseensä. Itse keskityin kuvaamaan kännykällä, sillä olen vuosien varrella huomannut, ettei pitkillä ja osin vaikeakulkuisilla vaellusreissuillani voi pakata satulalaukkuun mitään järeää.

Kurssipaikka, englantilaisen Hartfieldin pariskunnan pyörittämä andalusialainen ratsutila oli mitä sopivin sekä ratsastukseen että kuvaamiseen. Tilan historia ulottuu 1500-luvulle ja se on restauroitu moderniksi lomakohteeksi historiaa vaalien. 

Ratsutilan sisäpiha ilta-auringossa

Komea sisäänkäynti 1500-luvulta periytyvälle tilalle

Tilan erikoisuus ovat rescue-hevoset ja –koirat. Christine Hartfield ostaa lähitienoilta hyviä, mutta jostain syystä pois pantavia ratsuja ja kouluttaa ne rennoiksi maastoiluun ja koulutunneille. Paikkakunnan kulkukoirat puolestaan tulevat itse notkumaan porttien taakse, kunnes ne otetaan suojiin ja hoidetaan uusille omistajille luovutettaviksi. 

Rescue-koiria sylin täydeltä. Yhden meinasin sujauttaa matkalaukkuun.

Kuvaan kun hän kuvaa: kurssilaiset asian ytimessä

Ratsastuksellisesti reissu oli rentouttava ja vauhdikas ratsastustunteineen ja maastoratsastuksineen. Tunneilla tehtiin perustyöskentelyä avotaivutuksineen ja pohkeenväistöineen. Oliivi-, manteli- ja viinitarhoja halkovat maastolenkit kestivät parista tunnista puoleen päivään ja sisälsivät ihania laukkapätkiä oliivipuiden katveessa. Yhtenä päivänä ratsastimme luonnon helmaan katetulle picnic-lounaalle.
Kirjoitan lähiaikoina ratsutilasta, hevosista ja ratsastuksesta myös erillisen postauksen.

Maastolenkillä sateisena lauantaina - takana useita laukkaspurtteja

Paluu viileältä  iltaäivälenkiltä kunnon suomalaisissa  House of  Horses -varusteissa

;un lemppari-P.R.E. picnic-tauolla

Valokuvaus lomittui päiviin luontevasti. Suomalais-norjalainen kurssiporukkamme kuunteli tarkkaan ja ajatuksella Helin ”teorialuennot”, joita varten kokoonnuimme hauskoihin paikkoihin, kuten historiallisen ratsutilan tunnelmalliseen salonkiin ja iltapäiväretkelle lähikaupunki-Antequeran elintarvikeliikkeen tilavaan kahvioon. 

Potretin kuvausharjoitus. Mallina kuvauksellinen kurssilainen

Myös Antequera osoittautui kuvaajan paratiisiksi.  Kaupungin historia ulottuu 5000 vuoden taakse ja sen katukuva linnavuorineen vilisee antiikin-, maurilaisen-, goottilaisen -, renessanssin- ja barokkiaikakauden raunioita, palatseja, kirkkoja ja kellotorneja. Antequeran linnavuorelle juutuimme ihastuneina kuvaamaan ilta-auringon värjäämää valkoista tiilikattoista kaupunkia. Antequerastakin postaan myöhemmin lisää.

Antequeran katot iltavalossa

Portaat Antequeran vanhalle kirkkovuorelle, jossa roomanaikaisen kylpylän rauniot

Opimme kurssilla valokuvauksen perusasioita ja saimme vinkkejä valon käytöstä, ihmisten, eläinten ja liikkuvien kohteiden kuvaamisesta, eri perspektiiveistä ja sommittelusta. Viikonloppu oli siis täyttä tohinaa ratsastuksen, koirien rapsuttelun, teoriatuntien ja kuvaamisen pyörteissä! Joka puolella ratsutilaa hiippaili kurssilaisia kuvaustehtäviään suorittamassa. Itsekin myöhästyin aamiaiselta yrittäessäni saalistaa kännykkääni aamuauringossa kylpevää tallipihaa.

Saimme kaikki hyviä neuvoja omien kameroidemme käyttöominaisuuksista. 

Kurssilainen keskittyy ja päätyy malliksi

Kurssilainen mallina...

Opimme myös toisiltamme, sillä istuimme kurssin lopussa Helin johdolla katselemaan toistemme kuvia ja miettimään niiden työstämistä.  Saimme kurssilla lukuisia vinkkejä myös kuvien käsittelyyn. Työstimmekin kukin ”lopputyönä” reissusta kuva-albumit.

Tiukkaa keskittymistä

Valokuvaaja Heli Hirvelä kannustaa kaikkia löytämään kuvaajana oman tyylinsä. Itse hän kertoo tavoittelevansa ennen kaikkea kauneuden kuvaamista. Yksi kurssitehtävistämme olikin kauniiden yksityiskohtien kuvaaminen. 

Kaktuksen karua kauneutta. Taustalla oliivipuita

Tässä muutamia kurssivinkkejä, joita koitan jatkossa hyödyntää kuvaamisessa:

Leikin valolla. Mietin, miten valo osuu kohteeseen. Varon räikeää, silmiä häikäisevää auringonvaloa ja hyödynnän kuvauspaikan varjokohtia sekä luonnollisia heijastinpintoja, kuten valkeita seiniä tai muureja.

Tavoittelen aamu- ja iltapäivän pehmeää valoa. Myös sateiset ratsastuspäivät luovat kuviin omaa tunnelmaansa ja houkuttavat nyt uudella tavalla.

Opin myös metsästämään potrettiin poskivaloa ja asettelemaan mallin otollisesti suhteessa valoon. 

Kuvasin vastavaloon Christine Hartfieldin ja opettajansa Jemma Goodingin.

Vangitsen kuviin liikettä. Vaikka hevonen on kaunis paikallaan poseeratessaankin, on hienoa vangita valokuvaan laukkaavan ratsun harjan hulmahdus ja passagen korskea noste. Sain vinkkejä hevosen etu- ja takajalkojen liikkeen kuvaamiseen ja otollisiin kuvakulmiin.

Kiinnostuin heijastumista, joiden avulla luon kuviin lisää säteilyä sekä hauskoja yksityiskohtia esimerkiksi hevosen silmästä tai tallin kiiltävästä ilmoitustaulusta heijastuen.

Heijastuma kypärässä

Täytän kuvan kiinnostavasti. Mietin, mikä on kuvan pääkohde ja mikä sille sopivaa taustaa. Koitan jo kuvaustilanteessa rajata pois epämääräiset roikkuvat sähköjohdot, ratsastajan ”päästä nousevat” maneesin tolpat sekä kentän aidat, joihin ratsukko tuntuu sulavan. Pidän mielessä myös sommittelun perussääntöjä, joita noudattamalla kuvasta saa tasapainoisen.

Kiinnostuin vastavalosta, sillä sen avulla pystyn loihtimaan tyylikkäitä silhuetteja ja hauskoja valoilmiöitä. Hevosen takaa tuleva valo pörheyttää myös kivasti turkkia ja harjaa.

Heli-ope ja ihana P.R.E. vasten aurinkoa kuvattuina

Mietin kuvauskorkeutta, sillä perspektiiveillä saa nostettua esiin kohteen parhaita ja huonoimpia puolia. Se mikä toimii ylvästä hevosta kuvatessa, ei toimi kaksijalkaisen ihmisen kuvaamisessa. Kokeilimme perspektiivejä toistemme, hevosten sekä selfie-kuvien otossa.

Hevosen potrettiin saan valppautta kätevällä hirnunta-applikaatiolla, jossa kännystä kuuluva hirnunta saa hevoset kääntämään korvat kameraan.  

Ammattilainen työssään ratsastilan väkeä kuvaamassa. Apuri käyttää hirnunta-applikaatiota

Heli neuvoi kännykästäni myös näppärän kuvankäsittelysovelluksen, jota koetan opetella käyttämään kunnolla.  Harjoitus tekee mestarin. Aina voi mennä tallille kuvaamaan uusia reissuja odotellessa!

Tässä kootusti jutun keskeiset linkit: 

www.jamaailmaonsun.blogspot.fi

www.helihirvela.com

www.jaujau.net

Mukana reissussa laadukas suomalainen ratsastusvaatemerkki: 
www.houseofhorses.fi

Linkki Andalusian ratsastuskohteeseen