Syksyn ratsastuslomat varataan nyt

Ratsastuslomien kysyntä kasvaa taas kohisten. Kesällä on jäljellä hajapaikkoja, mutta niitäkin kannattaa vielä kysellä, sillä aina voi tulla peruutuksia. Syysreissu lämpimään antaa ihanaa jatkoaikaa kesäiselle ratsastukselle. Syksyn reissutkin on syytä varata pian, sillä nekin viedään kohta käsistä.

Miten olisi intensiivinen kouluratsastusviikonloppu Portugalissa?

Ratsastusloma maailmalla voi olla mitä vaan: vaelluksia kohteesta toiseen, maastoilua tallilta käsin, intensiivistä kouluratsastustreeniä, rataesteiden tai maastoesteiden treenausta, ratsastussafareita, ratsastusta islanninhevosilla...

Osaan kohteista voi yhdistää vaikka golfin peluuta, eli perhekin viihtyy.

Tässä linkissä on kooste eri reissuvaihtoehdoista. Ja niitähän riittää: Horsexplorella on 200 kohdetta 43 maassa. Ei kun valitsemaan! Mukavia reissuja!

Hyvää kesää Horsexploren ystävät (paloma.se)!

Heruttakkee lissää! Sanna Riikosen monté-opissa Kylämäessä

 Tykkään mennä silloin tällöin päivän monte-raviratsastusta, sillä siinä saa ratsastuksen lomassa huikeaa reisiprässiä, keskivartalotreeniä sekä ”paketin hajotessa” taattua naurulihasjumppaa. Toukokuussa kokeilin montéa Sanna Riikosen opissa Kylämäessä Horsexploren monté-viikonloppuna.

Sanna Riikonen esittelee monté-istuntaa tallissa

Ennen Kylämäen keikkaa olin mennyt montéa viime syksynä kaverin kanssa Vermossa. Tuolloin ratsuinamme oli aitoja ravureita, nyt Kylämäessä montéa ravasivat suomenhevosratsut. Linkit Vermo-montéihini tässä, tässä, tässä, tässä ja tässä.

Sanna Riikosella on vakuuttava, peräti kansainvälinen monté-tausta. Sanna on treenannut lajia Suomen lisäksi Ranskassa, Saksassa ja Belgiassa. Meriittejäkin on siunaantunut mukavasti, muun muassa kylmäveristen PM-mestaruus Ruotsista, Suomenhevosen SM Suomessa, sekä useita suomenennätyksiä. Ravikärrypuolella Sannalla on naisohjastajien suomenmestaruus ja kerran Sanna on edustanut Suomea ravitapahtumassa Maltalla.  Ohjastuksen rinnalla Sanna kehittää ravivarusteita yhteistyössä RW-valjaiden kanssa.  Olimme siis osaavissa käsissä.

Sanna Riikonen demoaa monté-istuntaa lounastauolla tuolilla seisten

Treenin lomassa Sanna kertoili montésta maailmalla. Laji on peräisin Ranskasta, jossa sen arvostus näkyy mm huikeina, jopa 300.000 euron kilpailupalkintoina.  Ranskassa tie raviohjastukseen kulkee montén kautta, eli ensin opitaan ravi selästä, sitten vasta siirrytään kärryyn. Moni huippukuski ohjastaa jatkuvasti sekä ratsain että kärrystä – myös osa hevosista menee molempia lajeja.

Sanna kertoi montén tukevan raviohjastusta monin tavoin: hevosen liikeradan tuntee, ja mahdolliset ongelmat paikallistaa parhaiten selästä käsin ratsain. Monté-ratsastus parantaa ohjastajan avujen käyttöä ja sitä kautta ohjastustekniikkaa. Montéssa kasvattaa ohjastajan kuntoa, ja hyväkuntoinen ohjastaja on tehokkaampi myös kärryssä.

Monté on mukavaa vaihtelua myös ravihevoselle. Se tuulettaa päätä ja avaa tien erilaisiin luokkiin. Joillekin ravureille tekee hyvää mennä vaikka ”välivuosi” montéa ja parannella tekniikkaa ja tasapainoa uuteen ravikärryvuoteen.

Kurssi alkoi hakemalla hepat laitumelta

Monté-satuloitu suokki

Kylämäen monté-päivämme alkoi hakemalla hevoset laitumelta talliin, jossa satuloimme ne Sannan tuomiin monté-varusteisiin. Kun hevoset oli satuloitu, noustiin selkään. Se tehdään jockey-tyyliin ”pukkaamalla”. Onneksi sain avukseni jakkaran, ponnistus oli silti riittävän erikoinen.

Sitten ulos kentälle. Keikuimme satuloissa polvet ylös niputettuina ja haimme tasapainoa uraa kiertäen. Kun perustekniikka oli tuttu, se testattiin asettamalla pallot takamuksen alle ja paperilappuset polvien ja satulan väliin. Ne eivät (olisi) saaneet pudota….

Pyörittyämme aikamme kentällä oli aika tehdä monté-lenkki maastoon. Sanna otti meidät lenkille yksi kerrallaan ja ratsasti vieressä asentoa kommentoiden ja jaksamiseen kannustaen. Maneesin ympäri kulkenut lenkki ei ollut pitkä, mutta jouduin antautumaan pari kertaa satulaan istumaan. Oli silti aikas sankariolo lenkiltä palattua!

Sinne päin... mutta vielä pitäisi heruttaa!

Päivän monté-opit voi kiteyttää näihin teeseihin:

1)Montéssa istutaan siististi viikattuna: jalat ovat 90 asteen kulmassa ja yläkroppa taitettuna kohti hevosen kaulaa.

2)Takamuksen ja satulan väliin saa mahtua max kuvitteellinen kananmuna, joka ei saa pudota eikä mennä rikki. Takamus ei saa jäädä liian eteen, vaan sitä pitää työntää - ”heruttaa” -taaksepäin.

2)Polvet pidetään kiinni satulassa niin napakasti, että ratsastaja pysyy selässä polvien varassa, jos jalustimet poistetaan (takamushan on ilmassa…). Polvien asentoa helpottaa varpaiden kääntäminen sisäänpäin.

3)Ratsastajan painopiste ei saa olla etupainoinen (painopiste on satulassa, vaikka takamus on irti), mutta ohjilla  voi ottaa tukea hevosen kaulasta asettamalle ohjat poikittain kaulaa vasten. Näin myös käsi pysyy rauhallisena.

4)Kantapäät pidetään neutraalissa asennossa, sillä alas painettu kantapää toimii jarruna, varvastus puolestaan kaasuna.

Miten onnistui? Siinähän tuo… Hauskaa oli ja korvissa soi vieläkin karjalaisen Sanna Riikosen yleisin korjaushuuto tunnillamme (kun polvet irtosivat ja takamus nousi liian ylös eteen):

-”Heruttakkee lissää! Varpaankärjet sissään!

Menemme uudestaan!

Kiinnostuitko? Laita viestiä niin mennään porukalla montéilemaan!

(Samaan syssyyn pakko kehua Kylämäen suomenhevosia: olen mennyt Kylämäessä koulua, maastoa, ratsastusjousiammuntaa, CMAS-ammuntaa ja nyt montéa. Kylämäen suokkitammat hoitavat suvereenisti KAIKEN!)

Näin tyytyväisiä oltiin molemmat monté-tunnin jälkeen!

Ratsastusjousiammunnasta tykkäävät hepat ja ratsastajat

Olen nyt osallistunut kahdesti Katariina Cozmein vetämälle ratsastusjousiammuntakurssille, ensin puolen päivän ja sen perään koko päivän kurssille. Niinhän siinä kävi, että tykästyin lajiin oikein kunnolla! Kokosin tähän postaukseen nipun Katariinan oppeja. Näillä on hyvä kuivaharjoitella. Ammuntatyylejä on monia, Katan kanssa treenattiin "soturityyliä".

Nuoli lentää ja suokin harja hulmuaa Kuva: Marianne ja Isabella Hyppönen

Ratsastusjousiammunta on paitsi kivaa, myös antoisaa, koska se harjoittaa mukavalla tavalla asioita, joissa en ole vahvimmillani. Ensinnäkin, nuoli ammutaan kevyessä istunnassa, jota treenataan tunnilla paljon kaikissa askellajeissa. Surkeat reisilihakseni joutuvat töihin ja tasapainokin kehittyy! 
Toiseksi, nuoli ammutaan ohjat hevosen kaulalla, eli laji kasvattaa rohkeutta ja laajentaa mukavuusaluetta.

Mitä varmempi on jousipyssyn käsittelyssä, sitä nopeammin lajissa etenee (ja sitä mukavampaa treenaaminen on). Jousipyssyn pyörittelyyn ja maassa ampumiseen kannattaa siis käyttää kunnolla aikaa, jotta ammunnasta saisi ratsailla enemmän irti – ja ainakin säätäisi vähemmän.

Katariinan kurssipäivä alkoi tutustumisella jousen ja nuolen käyttöön. 
Opettelimme ”kokoamaan” jousipyssyn, eli virittämään jänteen jouseen oikeaoppisesti ja näppärästi (ainakin toistojen myötä). Sitten opeteltiin pitämään jousta oikein päin ja oikeanlaisessa otteessa. Kuulostaa helpolta, mutta ei ole, koska jousipyssy on usein symmetrinen… 

Näyttää vaikeammalta kuin onkaan, kunhan tottuu! Kuva: Marianne ja Isabella Hyppönen

Harjoittelimme ensin ammuntaa maassa seisten. Katariina neuvoo ampumaan jalat hieman eri asennossa kuin ”perusjousiammunnassa” (jossa jalkaterät osoittavat samaan suuntaan). Ratsastusjousiammunnan ”maaharjoittelussa ” sen sijaan seistään jalat maassa rennosti ”kamppailulajiasennossa”, eli kevyessä haara-asennossa niin, että etummainen jalkaterä osoittaa maalitaulun suuntaan ja taaempi jalkaterä eteenpäin.  Tämä on tärkeää, koska ampuvan ratsastajan  täytyy pystyä mukautumaan laukkaavan hevosen liikkeeseen ja yllättäviin tilanteisiin esimerkiksi metsäradalla.

Seuraavaksi totuteltiin jännittämään jousipyssy laukaisuvalmiiksi (tässä vaiheessa emme ymmärrettävästi vielä saaneet nuolia). Tämä tehtiin SEKÄ työntämällä jousta eteenpäin ETTÄ vetämällä jännettä taaksepäin. 
Hartiat pidettiin rennosti paikoillaan (eivät nouse korviin) ja jänteen vetokäsi hipoi tyylikkäästi leukaa. Katariina neuvoi käyttämään vetovaiheessa ”anteroita”, eli lapaluiden lähellä olevia sahalihaksia. Hyvän asennon ja ”anteroiden” löytymistä auttoi, kun ajatteli ylvästä ja rentoa tangotanssijaa. 

Katariina Cozmei opettaa oikeaa asentoa Kuva: Marianne ja Isabella Hyppönen

Kas näin pidetään jousipyssyä

Jousta pitävän käsivarren kanssa piti olla tarkkana, ettei vapautuva jänne pasauta ylitaipuvaan kyynärvarteen mustelmarivistöä. No, sen oppi äkkiä muistamaan. Ranne pidettiin suorana niin, että maalitauluun tähtäsi etusormen ensimmäinen nivel.

Tässä vaiheessa homma tuntui vielä aika yksinkertaiselta, mutta nuolen lisääminen harjoitukseen moninkertaisti liikkuvien osien määrän. 
Opettelimme pitämään nuolta jousessa ”odotusasennossa” etusormen ja keskisormen välissä (ja luonnollisesti palauttamaan sormet jouseen ampumavaiheessa).

Opettelimme myös ottamaan kiinni nuolesta nokin (nuolen peräpään) kohdalta, asettamaan sen jousen kahvalle sormien varaan ja nokittamaan nuolen jänteeseen.  Tätä liikettä treenattiin monta toistoa, jottei nuoli luiskahtaisi käsistä, kun asetta virittää laukkaavan hevosen selässä.

Opettelimme myös tukemaan nuolta nuolikäden etusormella ja peukalolla, jotta se pysyisi napakasti paikallaan. 
Nuoli ammuttiin palauttamalla nuolta tukeva etusormi jänteeseen ja vapauttamalla sitten jännettä virittävä sormet kertalaakista. Ja todellakin kertalaakista, sillä kun vahingossa hivutin sormet auki vähitellen, nuoli ei lentänyt kunnolla, vaan lörpähti maahan lähes hevosen viereen. Sanomattakin selvää, että tämän liikeradan saaminen lihasmuistiin edellyttää paljon toistoja. 

Ja taas mennään! Kuva: Marianne ja Isabella Hyppönen

Täytynee ostaa jousipyssy ja toistella virittämistä kotona, vaikkei turvallisuussyistä ampuisikaan. Katariina nosti turvallisuuskysymykset esiin tuon tuosta, sillä jousipyssy on tappava ase eikä vahinkolaukauksia ja harhanuolia saisi tapahtua.

Kun tekniikka oli hallussa, tai ainakin tiedossa, opettelimme ampumista paikallaan seisten, kävellen ja kevyesti juosten. Jos nokittaminen oli alkanut sujua seistessä, vaikeutui se huomattavasti nuolen hölskyessä juoksuaskelten tahtiin.

Kun maatreenit oli taputeltu, kävimme lounaalla ja sitten satuloimme hevoset. Sain ratsukseni suomenhevostamman, todellisen ratsastusjousiammunnan konkarin. Verryttelimme hevosia kevyesti, minkä jälkeen sidoimme ohjat solmuun ja kiinni satulan kauhukahvaan.

Alkoi mukavuusalueeni ensimmäinen laajennus: kevyen istunnan treeni kaikissa askellajeissa, mieluiten kädet sivulle levitettyinä.

Pikkuhiljaa tasapaino alkoi löytyä. Tunnin edetessä huomasin ammunnan itse asiassa auttavan kevyessä istunnassa pysymistä, koska ampuminen tuntui paljon helpommalta kropan kiertyessä vapaasti tarpeen mukaan.

Horsexploren reissulla treenataan tarpeen tullen maneesissa

Sormet kohillaan! Kuva: Katariina Cozmei

Kun hevoset oli verkattu ja ampujien kevyt istunta kunnossa, alkoi ammuntatreeni suoralla radalla, jonne oli aseteltu muutama maalitaulu n. 10 metrin päähän ratsastusradasta. Ensin ammuttiin käynnissä. Hyödynsimme maalialueelle lähestymisen nokitustreeninä ja virittelimme asetta moneen otteeseen ampumakuntoon ennen laukausta.

Kun käyntiammunta alkoi sujua, siirryttiin raviin. Tässä kohtaa muutama hevonen teetti lisätyötä pyrkimällä vetäisemään suoran laukassa – kuten ratsastusammunnassa oikeaoppisesti kuuluu. Pikku hiljaa kaikki asettuivat ravimoodiin ja treeni jatkui.

Ravirupeaman jälkeen pääsimme ampumaan myös laukasta. Pari ensimmäistä ampumasuoraa hujahti salamannopeasti! Hevosen laukkasi intopinkeänä suoran päähän samalla kun itse ähisin kevyessä istunnassa yrittäen nokittaa nuolta jänteeseen.

Sain onneksi luvan nokittaa aseen valmiiksi ennen laukannostoa, jolloin pystyin treenaamaan laukkaan sopeutumista ja ampumista. Hitsi että oli kivaa! Sitä herkkua olisin voinut jatkaa loputtomiin!

Hevoseni laukkasi reipasta vauhtia ja pää alhaalla, mutta kun totuin siihen ja luotin hevoseen, tuli hommaan imua. Itse asiassa niinkin paljon, että pystyin kerran maalit missattuani laukaisemaan vielä viistosti taaksepäin sen sijaan että olisin tarrannut radan päässä äkkiä ohjiin. Niin se on tässäkin lajissa, että luottamus hevoseen on kaiken a ja o.

Kun päivä alkoi olla pulkassa, ja Katariina jäähdytteli meitä lopuksi ammunnalla käynnissä. Tuntuipa se helpolta säpäkän laukkapätkän jälkeen! Nuolen nokittamiseen tuntui olevan aikaa puoli päivää! Tietenkään en aina osunut tauluun, mutta tekniikka tuntui jo varmemmalta.

Itse asiassa en ollut koko kurssin aikana huolissani osumista, pääasia, että tekniikka varmistui. Luotan siihen, että ampumatarkkuus paranee, kun ei enää tarvitse keskittyä aseen käsittelyyn.

Iloiset kurssilaiset!

Treenaan jousiammuntaa mielelläni kavereiden kanssa Horsexploren suomenhevosviikonloppujen yhteydessä, jolloin ohjelmassa on kaikenlaista: maastoilua, jousiammuntaa ja ratsastustunti, joka kestää 1,5 tuntia.  
Horsexploren jousiammuntaviikonloput pitää varata erikseen, koska ryhmillä on minimikoko 5 ampujaa. Laita yv jos kiinnostaa tai riitta@horsexplore.com. 


Mukavat ja laadukkaat suomalaiset ratsastustamineet löytyvät House of Horses Helsingin valikoimista. Jousiammuntaan on Katariina Cozmei suunnitellut tyylikkäitä ratsastushameitakin. Käytän niitä kyllä kaikessa muussakin, erityisesti viileän kelin ratsastuksessa.

Ja tässä linkki Katariina Cozmein valmennuksiin ja ratsastusjousiammuntavarusteisiin 

Viikonloppupotpuri puolalaiskartanossa: koulua, esteitä, valjakoita ja maastoa

Varsinkin nuorempana ratsastin ratsastuskouluissa usein Puolasta tuoduilla hevosilla. Viime kesänä minulla oli mahdollisuus piipahtaa ratsastamassa puolalaishevosten synnyinsijoilla. Kohteeksi valikoitui Koillis-Puolan Masuriassa sijaisteva historiallinen Galinyn kartano, jossa kasvatetaan hevosia ja tarjotaan ratsastuslomia.

Galinyn kartanon majoitusrakennuksia

Galinyn kartano on paitsi siittola ja maatila, myös juhla- ja matkailukeskus, jonka hevosia käytetään koulu-, este- ja maastoratsastukseen sekä valjakkoajoon. Galinyssä järjestetään myös varsanäyttelyitä ja ratsastuskilpailuj sekä hubertusratsastusta.

Ravintola ja majoitustiloja

Galinyssa kasvatetaan esteratsastukseen soveltuvia holsteinin- ja westphalenin hevosia sekä puolalaisia puoliverisiä. Siittola palkittiin vuonna 2003 rotujen kasvatustyöstä, kartanon hevoset ovatkin pärjänneet sekä Puolan mestaruuskisoissa että eurooppalaisilla kilpakentillä. 
Hevosia myydään ympäri maailman, erityisesti Saksaan, Venäjälle ja jopa Kanadaan.  Minä pystyin hillitsemään itseni, mutta toisinaan hevosen ostaa opetusratsuun ihastunut asiakas.

Galinyn omia kasvatteja

Puola tunnetaan laadukkaista hevossiittoloistaan, joissa kasvatetaan muun muassa husulinhevosia, kylmäverisiä vetohevosia sekä täysveriarabeja. Puolan arabianhevosten kantaoriit ja tammat saatiin aikoinaan sotasaaliina Etelä-Puolaan hyökänneiltä ottomaaneilta. Masurian ja Warmian alueella on kasvatettu hevosia keskiajalta saakka. 
Nykyisin alueella on lukuisia yksityisiä ja kolme valtionsiittolaa. Vanhin yhä toimiva Liski-siittola perustettiin vuonna 1740. Hevosia kasvatettiin aiemmin armeijan käyttöön, mikä osaltaan muokkasi kasvatusperiaatteita. Nykyisin kasvatetaan urheiluhevosia, kuten trakehner, holsteiner ja westphalinhevonen sekä puolan puoli- ja kylmäverihevonen.

Galiny sijaitsee Puolan järvialueella maatalousvaltaisessa Masuriassa, muutaman tunnin automatkan päässä Gdanskista itään. Ajoimme lentokentältä  Galinyyn lehmien laidunpeltojen, haikaranpesien reunustamien kylänraittien sekä pittoreskien pikkukaupunkien värittämää autotietä pitkin. Jos malttaisi, voisi ratsastuslomalla kurkistaa paikalliseen historiaan, sillä viidenkymmenen kilometrin päässä Galinysta sijaitsee useita luostareita, kartanoita sekä piispojen ja muinaisten teutonien linnat.

Vanhaa Puolaa matkalla Masurian Galinyyn

Galinysta tekee kiinnostavan myös historia, sillä 400-vuotias kartano on kokenut draamaa ja kukoistusta. Paroni Botho zu Eulenburgin vuonna 1589 perustama renessanssikartano kehittyi saman suvun hallussa toiseen maailmansotaan saakka, minkä jälkeen se sosialisoitiin Puolan valtiolle.
 Kartanon viimeinen zu Eulenburg- sukuinen omistaja vangittiin ja menehtyi karkotusmatkalla Siperiaan. Sodan jälkeen kartano palveli valtion kolhoosina ja lasten kesäleiripaikkana, kunnes nykyiset omistajat, varsovalaiset kosmetiikkatehtailijat Joanna and Krzysztof Pałyska ostivat sen vuonna 1995.  
Kartanon uudistaminen on ollut mittava projekti, eikä kaikkea ole kyetty pelastamaan. Kartanon vallihauta, nostosilta sekä lähikylän kirkkoon johtanut salatunneli ovat muisto vain.

Kartano henkii satojen vuosien historiaa

Pihapiirin lammikossa voi kalastaa

Lähdössä valjakkotunnille

Suurin osa kartanon rakennuksista on valjastettu uudiskäyttöön. Entisestä viljankuivattamosta on tuunattu pieni maneesi ja sepän paja on taipunut kokous- ja bankettitiloiksi.  
 Viisihehtaarisen kartanopuiston siltojen, lampien, polkujen ja jokiympäristön entisöinti on palkittu kulttuuri- ja kansallisperinnön vaalimisesta.   
Lisäksi tiluksille on rakennettu pyöröaitaus, kaksi hiekkapohjaista kookasta ratsastuskenttää, uusi valoisa maneesi sekä valtava nurmipohjainen esteratsastusareena katsomoineen.

Pihapiirin rakennukset on entisöity

Tallirakennus on tilava ja valoisa

Siististi remontoituja huoneita

Tallin pihapiiriä

Kukka- ja hyötykasvipuutarhaa

Galinyn opetus on keskittynyttä ja laadukasta. Galinyn 70 hevosesta ja ponista 25 on asiakaskäytössä. Galinysta löytyy ratsu eri tasoisille ratsastajille. Ratsut ja valjakkohevoset asustavat tilavissa punatiilisissä talleissa ja ulkoilevat kartanon laajoilla laitumilla. 
Maukas heinä kasvatetaan omilla mailla. Hevoset ovat helposti käsiteltäviä ja hamuavat rapsutuksia tallissa kuhisevilta ratsastajilta ja kartanovierailta.

Hevoset satuloidaan tilavan tallin käytävillä

Kokeilimme viikonlopun maasto-, koulu- ja estetunnilla useita hevosia, jotka valittiin ratsastajan tason ja mieltymysten mukaan. Kaikki ratsuni olivat eteenpäinpyrkiviä, kuuliaisia ja virkistävän erilaisia.
Osa ryhmästäni kokeili muutama vuosi sitten myös persoonallisia friisejä, jotka kauhoivat ravia harja hulmuten ja loikkasivat teatraalisesti puomin  yli laukanvaihtoharjoituksessa. 
Kavioliiton reissulla piipahdimme myös maastoesteradalla, jossa osa ratsuista otti reippaasti kipinää.

Valjakkoajotunnilla kartanon pihapiirissä

Estetunnin puomiharjoituksia

 Galiny on esteratsastushenkinen talli. Myös kouluratsastustunnit tähtäävät esteratsastukseen taivutuksineen, pohkeenväistöineen ja puomitehtävineen. Koulutunnilla opettaja antoi käteeni esteraipan. 

Opettajat korostavat tunnillamme tiivistä istuntaa ennen esteitä. Etenkin vauhdikkaampien hevosten kanssa opettaja istutti minut satulaan estettä lähestyttäessä ja neuvoi pitämään napakan ohjasotteen ennen esteellä myötäämistä. Melko vähän hypänneenä sekä kevyeen istuntaan ja ”ajoissa” myötäämiseen tottuneena minulla oli tyylissä opettelemista, mutta kertaus on opintojen äiti. 
Kaikki kokeilemamme hevoset olivat halukkaita hyppääjiä, osa suorastaan kiisi esteeltä toiselle. Joukossa oli myös rauhallisia konkariratsuja.

Aloitimme estetunnin ristikoilla

Muutama vuosi sitten ratsastuslomani huipentui yhdeksän esteen rataan valtavalla nurmikentällä. Vaikka ryhmämme koostui eritasoisista ratsastajista, saivat kaikki pusertaa läpi värikkäistä pystyistä, oksereista, lankkuesteistä, kalakuvioisesta erikoisesteestä sekä pitkistä rauhallisista laukkapätkistä koostuvan radan. ”60 minuutin normitunti” ylittyi ähellyksessä, mutta  opettaja  ei jumittunut kelloon. 
Kavioliiton reissulla "jujumme" oli maastoesterata, jossa puunrunkojen ylitystä sai harjoitella runko kerrallaan ja rohkeimmat vetäisivät lopuksi radan kerralla läpi.

Nurmikentällä mahtuu treenaamaan, vaikka osa kentästä on sittemmin hiekotettu

Estetunnin loppuverkkaa

Kartanon nurmipeitteiset nummet ovat otollisia maastoratsastukseen ja tallista löytyy useita maastovarmoja ratsuja. Ryhmälleni osui myös herkempiä yksilöitä, kuten friisit, jotka säpsyivät laidunhevosia ja mukaamme livahtanutta tallikoiraa. Rauhallisemmalla kokoonpanolla maastoratsastus olisi ollut hauskempaa ja rentouttavampaa.

Maastossa kartanon tiluksilla

Maastoreitti kulkee kartanon lammikon kautta

Galinyn mailla järjestetään joskus hubertusratsastuksia

Galinyn erikoisuus on valjakkoajo, jota seurueelleni opetti komeaviiksinen, ajolakkiin ja ajohanskoihin sonnustaunut opettaja. Valjakkotunnin hinta on lajin kustannusten, kuten tulkin ja erikoisvarusteiden vuoksi ratsastustuntia suurempi.
Opettelimme valjakkoajoa muhkean kylmäverikaksikon vetämässä kärryssä, johon mahtui myös innokkaita matkustajia. Ajelimme kartanon mukulakiviteitä, kääntyilimme risteyksissä, teimme u-käännöksiä, jarrutimme jalkajarrulla alamäessä ja viiletimme ravikahdeksikkoa kartanon nurmikentällä. Nauru raikui kärryissä vuorotellessamme ohjasperissä.

Intopinkeinä valjakkoajotunnilla

Kurvasin valjakkoajotunnilla kartanon pihalle

Erittäin mukavia valjakkoheppoja

Halukkaille löytyy myös vaativampia tarkkuustehtäviä kevyemmällä kärryllä. Lapset puolestaan opettelevat kartanon pihalla viehättävän pikkuponin vetämässä kärryssä opettajan kävellessä narun kanssa kärryn vieressä. Talvisin hevoset valjastetaan reen eteen.

Valjakkoajotunnilla suoraan ratsastamasta - siksi kypärä...



Ohjastin niin innoissani etten huomannut päähän unohtunutta ratsastuskypärää

Suurin osa Galinyn asiakkaista on puolalaisia, mutta ulkomaalaisten osuus alkoi kasvaa pari vuotta sitten Galinyn aloitettua yhteistyön kansainvälisten ratsastusmatkatoimistojen kanssa. Näin Galinyssa melko paljon myös ei-ratsastavia perheenjäseniä, jotka pyöräilivät, patikoivat, kalastivat ja pulahtelivat tiluksia täplittäviin lampiin, tai tutustuivat kartanon pieneläintarhan aaseihin, lampaisiin ja pikkuruisiin falabellanhevosiin.  

Galinyn kotieläinpuistoa

Liian söpöt falabellat

Kotieläinpuisto on perheiden suosiossa

Galinyn ehdoton houkutin on ruoka, joka on palkittu yhdellä Gault Millau- kokkihatulla. Kievarityyppisessä ravintolassa valmistetaan runsaita liha-, kala-, kana-, pasta- ja kasvisaterioita ekologisesti tuotetuista raaka-aineista. 
Kasvikset ja yrtit kasvatetaan omassa puutarhassa. Ravintolan lammasannos oli haarukoitavan mureaa, perunamuusi kuin mummon valmistamaa ja punajuuret kekseliäästi työstettyjä. Ratsastusloman täyshoitoon sisältyy vapaavalintaiset ateriat ravintolan monipuoliselta listalta. Parinkymmenen lajin aamiainen tuoresmootheineen tarjoillaan buffetista.

Salaattiannos on myös silmänruokaa

Aamupalabuffaa

Hedelmäsmoothiet värittävät kivasti tuhtia aamupalaa

Puola on olutmaa

Ratsastusloman voi halutessaan kruunata hieronnalla ja löylyillä kartanon saunassa. Minulta se jäi tällä kertaa väliin, sillä intensiiviset ratsastustunnit, valjakkokokeilu, runsaat ateriat ja alueeseen tutustuminen täyttivät päivät aamusta iltaan.

Videolla: Nelivuotiaallaakin hevosella päästiin kokeilemaan pidempää rataa.

Tässä linkki Galinyn kohteeseen Puolassa.
Galiny-postaus on julkaistu lyhyempänä Hippos-lehdessä nro 7/2016.