Terveisiä Rauhalasta: lisää Sari Pakulan vinkkejä!

Kävin taas tyttären kanssa Rauhalassa Sari Pakulan istuntatunnilla, jossa muovataan kehon käyttöä fysiologisesti oikeammaksi ratsastajan ja hevosen näkökulmasta. Postasin Sarin tunneista jo aiemmin, voit lukea edellisen Pakula-tunnin vinkit tästä.

Sari Pakulan ja Iivari-suomenhevosen opettavaisessa seurassa

Tällä kertaa keskityimme siirtymisiin. Miksi? Koska siirtymiset ovat ratsastuksen a ja o. Jos ne eivät suju, ei suju mikään muukaan, Sari kertoi. ”Testasin” siirtymisiä aiemmin tällä viikolla maastotunnilla Fagerängissä, jossa posotimme issikoilla puolitoista tuntia vauhtimaastossa ilman satulaa. Huomasin siellä, että Sarin tunneilla opittu pakka piti välillä hyvin, mutta tuppasi hajoamaan siirtymissä, koska satulan puuttuessa issikan innokkuus haastoi keskivartaloni hallinnan moninkertaisesti.

Sari aloitti istuntatuntimme asettamalla takamukseni alle kaksi palloa ja pyysi menemään käynti-ravi-pysähdys -siirtymiä sekalaisessa järjestyksessä niin, että pallot pysyivät liikkumattomina.

Hetken menoani katseltuaan Sari otti vasemmanpuoleisen pallon pois, sillä painoni tuppaa valumaan oikealle, joten minun piti löytää paremmin vasen istuinluu. No, löytyihän se, sillä peilistä katsottuna kroppani suoristui saman tien, kun vasen istuinluu venyi alaspäin kiinni satulaan. Aika huikeaa, että kroppa näytti suoralta, vaikka toisen pakaran alla oli tennispallon kokoinen koroke!

Pallot takamuksen alla

Istunta suoristui: oikean pakaran alla on pallo ja painan vasemman istuinluun satulaan

Hyörin pitkin maneesia pallo toisen pakaran alla ja tein siirtymisiä käynnin, harjoitusravin ja pysähdysten välillä. Kaikkia askellajeja piti valmistella AJATTELEMALLA niitä. Se oli palkitsevaa, sillä huomasin hevosen aika pian lukevan ajatukseni.

Ravista käyntiin -siirtymisissä piti muistaa oikeaoppinen hidastaminen/pysäyttäminen: piti tehdä  koonti työntämällä häntäluuta eteen ja napakoittamalla vatsalihaksia niin, ettei yläselkä nojaa taaksepäin eikä ohjista tarvitsisi välttämättä vetää ollenkaan (check edellinen postaus). Ideana on olla vahvana ja vakaa alaselän ja kuolainten välissä.

Kun Sari otti meiltä pallot pois, yritin ratsastaa koko tunnin tiedostaen vasemman istuinluuni, jotta keho säilyisi suorana. Sari helpotti tehtävää vinkkaamalla, että kannattaa miettiä istuvansa satulassa istuinluiden välisellä alueella. Siis syvemmälle satulaan.

Huomasin palloista olleen muutakin hyötyä: keskivartaloni hiljeni, eli en vispannut satulassa, vaan istuin suorempana ja paremmin hiljaa. (jos pallojen kanssa olisi vispannut, olisivat pallot pudonneet).

Sain vinkiksi myös ”halata hevosta jaloillani”. Etenkin kevyessä ravissa olin jotenkin liian ”irti” hevosesta. Pieni jalkahalaus toi hevosen paremmin kuulolle.

Tällä kertaa sain kehonhallintaan mielikuvaharjoitteeksi marionettinuken, joka on kiinni ylhäältä, jolloin hartiat putoavat tasaisesti ylhäältä alas. En siis hakenut itseeni pituutta alhaalta ylös, vaan pituus tulee päänupista, jolloin painopiste pysyy alhaalla.

Koitan hakea pituutta marionetti-nukke- mielikuvan avulla

Osa kahdeksankulmiosta

Tehtyämme käynti-ravi-pysähdys -siirtymisiä sekalaisessa järjestyksessä suoralla uralla, siirryimme keskiympyrälle, jonne Sari rakensi kahdeksankulmion. Kiersimme kulmiota ensin käynnissä, sitten käyntiä ja ravia vaihdellen, sitten laukassa.

Kahdeksankulmiossa keskityttiin kolmeen asiaan: hevosen ulkokyljen hallintaan, ristikkäisiin avuihin ja suoristukseen. Hevonen viritettiin ulkoavuille ja käännöksissä asetettiin ensin sisäohjalla, sitten hellitettiin ja otettiin käyttöön ristikkäiset avut ’sisäpohje-ulko-ohja’. Hevonen suoristettiin heti kääntymisen jälkeen. 

Sari muistutti, että liian vahva sisäohjasta vetäminen jäykistää hevosta, koska lihakset kiristyvät. Sen sijaan halutaan aktivoida ulkolinjaa kohti pehmeää ulko-ohjan tukea, jolloin sisäohjan käyttö vähenee ja hevonen liikkuu ja taipuu rennommin. Tätä täytyy harjoitella lisää. Tehtävässä tuli hiukka kiire, koska kahdeksankulmiossa on kääntymisiä koko ajan. Tehtävää helpotti, kun muistin kääntää myös istunnalla.

Hevosen ulkoraami on todellakin tärkeä, koska se määrää suunnan ja ohjaa linjaa. Tein töitä jotta ulkopuolen olkapääni, lonkka, jalka ja hevosen kylki olisivat samassa linjassa eikä ylävartaloni kippaa kulmassa pois linjalta.

Ulkoavujen hallinnasta oli selvää hyötyä. Tällä hevosella ulkoavut vähensivät oikeassa kierroksessa hevosen kaatumista sisäänpäin, vasemmassa kierroksessa ulkoavut vähensivät hevosen pullahtamista ulospäin. Ulkoavujen käytössä piti muistaa, ettei ulkokäsi nouse ylös. Jos joku nousi, niin sisäkäsi aavistuksen tukemaan asetusta.

Kahdeksankulmio oli loistava harjoitus myös laukassa, jossa ulkoavujen merkitys korostui entisestään. Hetkittäin sain fiiliksen, jossa ”pidän satulaa paikoillaan”, eli hevonen laukkasi suoraan allani, eikä niin että etujalat kauhovat kroppani edessä ja takajalat rynnivät kroppani takana.

Laukat laukattuamme maneesin ovelta alkoi kuulua rapinaa, eli oli aika antaa tilaa seuraaville oppilaille. Mutta me palaamme taas!

Menossa mukana House of Horses Helsinki, ihanat talvileggingsit, huppari ja heijastava liivi. Kirjoitan blogissani lähiaikoina myös HoH:n kuulumisista!

Opetusmestarini Kuva-suokki

Tyttäreni ratsastama Iivari pääsi tunnin jälkeen tarhaan

Rauhalassa Sari Pakulan opissa

Minulla on ollut onnekseni monta hyvää ratsastuksenopettajaa. Yksi heistä on Sari Pakula. Tapasin Sarin ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten, jolloin hän suoristi istuntani niin, että lantio asettui parempaan asentoon ja kas kummaa: jalustimet pysyivät paremmin jaloissa. Tänä talvena menin uudestaan Sarin tunneille, tällä kertaa Rauhalan tallille, jossa ratsastetaan suomenhevosilla.

Tyytäväiset tunnin jälkeen: Sari, Kuva-suokki ja minä

Sari on moniosaaja, jossa yhdistyvät hevos- ja ratsastusosaaminen, personal training - ja valmennusosaaminen sekä pitkä ura fysioterapeuttina. Sari osaa korjata ratsastajan fysiologiaa niin, että ratsastus on tehokasta ja fysiologisesti oikeanlaista sekä ratsastajalle että hevoselle.

Parannamme keskivartalon tukeani

Ennen tuntia Sari opetti minua tallikäytävällä ottamaan keskivartalon käyttöni. Hän pyysi minua painamaan rystysillä oikeaa kämmentään niin, että tunsi voimankäyttöni vasemmassa kädessään, jonka oli asettanut ristiselälleni. Aluksi kuulemma painoin nyrkkiä pelkällä käsivarrella, mutta pikku hiljaa sain mukaan keskivartalon tuen.  Sitten maneesiin soveltamaan samaa ratsailla.

Centered Riding -ohjaajana Sari painottaa keskivartalon tukea, joka vaikuttaa suoraan käsien ja jalkojen käyttöön ratsastuksessa. Kädet ja jalat lähtevät keskikropasta, joten moni käden ja jalan virhe korjaantuu itsestään, kun keskivartaloa käytetään oikein.

Lantio on paljon vartijana. Lantio on ”liikkeen jakaja”, joka ottaa alhaalta vastaan hevosen liikkeen ja suodattaa ylhäältä ratsastajan vartalon liikkeet. On siis todella syytä pitää keskivartalo eli ”core” hallinnassa.

Sari muovasi minut satulaan niin, että istuin suorana keskivartalon voiman hyödyntäen: lantiossa pieni koonti vetämällä häntäluuta alas eteen, rinnan alla pieni ryppy, niska pitkä ”pupunkorvat kattoon ojentuen” (siis EN ”nostanut leukaa” vaan pikemmin ”venyin niskalinjasta”). Nivuset saivat avautua niin, että jalat pääsivät laskeutumaan jalustimiin rennosti.

Minulle on ennenkin sanottu ”Istu suorana!”, mutta kroppaa on vaikea suoristaa, jos ei tiedä miten kropan palikat saadaan kohdilleen jalkapohjista päälakeen saakka. Sarin muovaamina paketista tuli toimiva. Jos hevonen olisi otettu altani pois, olisin jäänyt seisomaan tasapainoisesti jalkapohjieni päälle polvet pehmeästi hieman koukussa.

Istunnan korjaaminen ja keskivartalon käyttö auttoi heti moneen ongelmaan: jalustimet pysyvät paremmin jaloissa eikä polvi noussut ylös, kuten tuppaa käymään silloin, kun en käytä vatsalihaksia, vaan annan ylävartalon repsahtaa liikaa taakse.

Siisti paketti mahdollisti myös paremman mukautumisen hevosen liikkeisiin. Liian suorina tököttävät jalat tai liian alas painetut kantapäät blokkaavat luonnollisen liikkeen ja jäykistävät ratsastusta.

Aiai, kädet eri tasossa... 

Opettelen pysähtymään vetämättä

Sari neuvoi hyödyntämään alkukäynnin hevosen kanssa luonnollisena hierontana, jossa hevosen nelitahtinen käyntiliike rentouttaa lantiota ja auttaa ratsastajaa mukautumaan liikkeeseen ”jäykän toimistopäivän jälkeen”. Kaikkein parasta oli mennä käyntiä ilman jalustimia ja antaa jalkojen venyä nivusista saakka.

Alkukäynnin jälkeen otin hevosen kuulolle ja aktivoin keskivartaloani käynti-pysähdys – harjoituksella.

”Hold, do not pull”! Sari muistutti ja neuvoi minua vaatimaan pysäytystä ensin itseltäni ennen kuin siirrän käskyn hevoseen. Siispä aktivoin keskivartalon lihakset ja puhalsin ulos vetäen aavistuksen napaa sisäänpäin samalla kun pysäytin käden pitäen kyynärpäät kiinni vartalossa. Eihän se heti onnistunut, vaan vanhasta tottumuksesta vedin kättä taakse ja nojasin taaksepäin.

Homma alkoi luistaa paremmin, kun Sari neuvoi miettimään häntäluusta lähtevää narua, joka kulkee haarojen välistä etukautta nyrkkeihini. Kun halusin pysäyttää hevosen, suljin nyrkin ja ajattelin ”vetäväni narua” himpun verran ylöspäin (eli häntäluuta alle koontiin) samalla kun aktivoin keskivartalon. Sujui heti paremmin!

'Kuva' on kyllä ihana suokki!

Ravi paljasti vinouden

Sitten siirryimme kevyeen raviin ja keskityimme ympyrätyöskentelyyn. Ympyrä paljasti armotta vinouteni. Olen kiertynyt vasemmalle niin, että vasen kylki on supussa ja oikea olkapää pyrkii ylös ja eteen. Sari neuvoi korjaamaan ongelmaa ”nopeuttamalla vasenta lonkkaa” eli tavallaan johtamaan liikettä vasemmalla lonkalla, jotta vasen puoli ”saisi kiinni” oikean puolen ja kroppa tasapainottuisi. Tällä tekniikalla voisi kuulemma korjata myös vinoa hevosta.

Laukassa vinous korostui

Laukan kolmitahtisuus korosti vinoutta entisestään. Laukkaympyrällä kroppa kiertyi vasemmalle, vasen kylki meni kasaan, yläkroppa kallistui samaan suuntaan ja vasen käsi painui kiinni reiteen. Hyvin ei mennyt oikeallakaan puolella, sillä oikea hartia nousi ylös ja tunki eteenpäin käsi mukanaan, paino putosi oikealle ja oikea jalka suoristui. Seuraus: hevonen puski ulospäin.

Olin niin vino, että ”oikea hartiani ja hevosen vasen korva olivat samassa linjassa”. Siis korjaamaan.

Apu löytyi ”tarjottimesta”. Aloin miettiä oikean lavan lapatukea vasenta takataskua kohti, jolloin sain kädet paremmin samaan tasoon ja ohjat käsiin kuin tarjotinta pidellen. Toin myös ylävartaloa oikealle, jolloin vasen kylki suoristui ja vasen lonkka putosi paremmin alas. Toinen tapa ajatella korjausta on venyttää kropan sisäistä ”diagonaalia” vasemmasta olkapäästä oikeaan lonkkaan. Tasapainon löytymiseksi katsoin ympyrästä ulos enkä sisään. En tapittaen, mutta kumminkin.

Sari huomasi myös toisen laukkaistuntaongelmani. Yläkroppani tuppaa ”kannustamaan” puskemalla laukkaa takakenossa, jolloin jalka siirtyy liikaa eteen. Tätä korjasimme tuomalla rintalastaani takaisin pystyasentoon ja avaamalla lonkkakulmia. ”Laukka ei ole ylävartaloliike, vaan liike, jossa lonkkakulma aukeaa etu-takasuunnassa”, Sari muistutti. Ja kun lonkat eivät meinanneet aueta kunnolla, Sari neuvoi ”niiamaan polvista alas”. Se avaa lonkat heti.

Asentoon keskittymistä laukassa

Kotiläksyjä

Sain Sarilta monta hyvää kotitehtävää, joiden pitäisi korjata vinouttani. Esimerkiksi sivulankku venyttää ja vahvistaa heikkoa vasenta kylkeäni. Eteenpäin työntyvää oikeaa olkapäätäni voin korjata tekemällä olkanivelen ulkokiertoliikkeitä. Suppuun pyrkivää rintarankaani voin avata myös ennen tuntia työntämällä rintamusta eteenpäin karsinan ovenpielistä kiinni pitäen. Itse asiassa vinkkejä tuli niin paljon, että taidan kirjoittaa niistä erillisen postauksen.

Menossa mukana House of Horses Helsingin ihanat talvileggingsit, joiden alle ei tarvinnut edes kalsareita! Takkina HoH:n heijastava talvitakki. 

Lännenratsastuskärpäsen puremaa elämää

Sain kahdeksan vuotta sitten ystävältä synttärilahjaksi aidon stetsonin. Haahuilin stetson päässä ympäri olohuonetta, kunnes päätin kokeilla lännenratsastusta. Kokeilutunnin jälkeen intouduin treenaamaan tavoitteellisesti, kilpailinkin muutaman vuoden enkä lopeta lajia varmaan ikinä. Lännentekniikasta on ollut iloa myös ratsastusmatkoillani eri puolilla maailmaa.

Quartertamma The Blue Flame oli opetusmestarini lännenratsastuksessa

Lännenratsastuksesta on hyötyä myös enkkuharrastajille, sillä pitkin ohjin yhdellä kädellä ratsastaminen tehostaa istunnan käyttöä. Saman on todennut myös kouluratsastuksen hollantilainen maailmanmestari ja olympiamitalisti Anky van Grunsven, joka on kisannut menestyksellä myös lännenratsastuksessa.
Treenaan "länkkää"  lähinnä Jokirannan ratsastuskoulussa Hyvinkäällä, jossa opetusmestarinani toimi vuosien ajan upea quartertamma The Blue Flame. Flame opetti minulle yhden käden lännentekniikkaa kankisuitsilla ja kisasi kanssani kivalla menestyksellä myös tuntiratsastajien mestaruuskisoissa. Nyt ratsunani on nuori herkkä quarterruuna, jolla menen vielä kahdella kädellä ja nivelillä.

Flamen kanssa Trail-kisoissa Hyvinkäällä tekemässä L-peruutusta. Kuva Laura Alatalo

Lännenratsastuksessa on lukuisia alalajeja. Itse keskityn All around- lajeihin ja sieltä erityisesti Trailiin, joka mukailee karjatilan tehtäviä ja koostuu eri askellajeissa suoritettavasta kartio-, puomi- , silta- ja porttitehtäväradasta. Trail on oikeastaan temppurata, jossa ratsukko soljuu tehtävärastilta toiselle. Radan onnistunut suoritus edellyttää saumatonta yhteistyötä hevosen kanssa. No, välillä on saumatonta, välillä ei:)

Tässä ollaan tultu radalta. Kisaan kyllä kypärä päässä. USAssa myydään kypärästetsoneita

Näitä temppuratoja olen päässyt ratsastamaan myös Horsexploren ratsastusmatkoilla Unkarissa ja Ruotsin Gotlannissa. Molemmissa kohteissa päiväohjelmaan kuuluu maastoilua, länkkäoppitunteja hauskoine tehtävineen, heppojen vientiä laitumelle - ja runsain mitoin paikallisia herkkuja:) Jos kiinnostaa, tässä juttulinkit  Gotlantiin ja Unkariin.

Tekniikkatreeniä Gotlannissa...

...ja Unkarissa

Ja välillä maastoon: tässä Gotlannissa

Innostuin kokeilemaan myös lännenratsatuksen reiningiä, jossa tehdään laukkavoltteja, spin-piruetteja ja slide stop -liukupysähdyksiä.  Slide stop edellyttää erityiskenkiä ja pohjia, joten siitä olen treenannut vain alkeita. Spring Ranchilla Itä-Suomen Alapitkässä pääsin reining-tekniikan lisäksi ”ajamaan” vikkeliä vasikoita. Siinä riitti puurtamista, sillä vasikat oppivat nopeasti jekuttamaan ratsukoita! Reining-tunteja olen saanut myös muilta maajoukkuratsastajilta, kuten Kari Vepsältä ja Maria "Wilma" Mustoselta. Lehmähommia, erityisesti cutting-erottelua, olen kokeillut myös Launoisten kartanossa.

Vepsän luona opissa

Lehmähommia Launoisten kartanossa

Lännenratsastus alkaa profiloitua laajemminkin, sillä Suomeen ollaan kuulemma rekisteröimässä valmiusryhmää karjanajoon kykenevistä ratsukoista, joita voidaan käyttää myös pelastustehtävissä.

Länkkä on vienyt minua ympäri maailman, myös pääkallonpaikalle Amerikan mantereelle. Olen ollut ratsastuslomalla gaucho-karjapaimenten apuna argentiinalaisella karjatilalla sekä hevosajossa Idahossa. Argentiinassa ratsastimme pampalla tarkastaen lihakarjan kuntoa ja hakien lehmiä aitaukseen erilaisia toimenpiteitä varten. Parhaimmillaan ajoimme satapäistä laumaa pitkin pampaa. Tässä juttua Argentiinan-reissusta. 

Gaucho lassoaa lehmää hoitoa varten

Minä ja argentiinalaiset gauchot

Idahossa ajoimme monikymmenpäistä hevoslaumaa kolmen päivän ajan läpi vuorten ja tasankojen. Yövyimme teltoissa ja söimme nuotiolla valmistettuja pannukakkuja, ribsejä ja hampurilaisia. Tässä linkki juttuun Idahon hevosajosta.

Idahossa ajettiin hevosia. Jiihaa!

Myös monilla maailman vaellustalleilla hevosilla on lännensatula ja joillain vaelluksilla ratsastetaan ohjat yhdessä kädessä. Esimerkiksi linnasta linnaan -vaellus Loiren laaksossa Ranskassa vedettiin kokonaan yhden käden ohjalla ja kivaa oli! Tässä yksi juttu linnavaelluksesta Ranskassa.

Loiren ratsastusvaelluksella vierailtiin kuudessa upeassa linnassa. Tässä poseeraan Chambordin edessä

Myös Costa Ricassa painelimme rantalaukkoja "lännentyyliin", tosin niillä hevosilla ei ollut muistaakseni kuolaimiakaan! 
Ecuadorin tulivuorilla oppainamme oli paikallisia chagra-karjapaimenia. Kapusimme ratsain korkeimmillaan yli 4km korkeuteen ja näimme matkalla muun muassa vapaina laiduntavia hevoslaumoja. 
Vaikka lännenratsastus on muutakin kuin satula ja ohjasote, on kiva kun on jo koto-Suomessa tottunut leveään ja kovahkoon lännensatulaan. Minusta se on nykyisin maailman mukavin satula. Tässä linkki postaukseen Ecuadorista. 

Costa Rican loputtomilla laukkarannoilla

Cotopaxin juurella Ecuadorissa

Pose chagra-oppaiden kanssa Ecuadorissa

Ja loppuun vinkki Centered Riding – kursseista kiinnostuneille: CR-opettelu on huikean tehokasta, kun alla on lännenhevonen, jota ratsastetaan pitkin ohjin. Ilman ohjaa on kertakaikkiaan pakko keskittyä keskivartaloon, istuntaan ja piiiitkiin jalkoihin. CR-kurssilla kävin Tosca-tilalla Mäntsälässä. Tässä linkki postaukseen Centered Riding-tunnista lännenhevosella.

Eikä tässä vielä kaikki: suomalainen lännenratsastus on rikastunut tänä kesänä uudella lajilla: Cowboy Mounted Air Shooting -ratsastusammunnalla, jossa pääsee ratsastaessa tarkkuusampumaan tauluun ja ilmapalloon. Sitä en ole vielä itse kokeillut, mutta kirjoitin lajista jutun Hippokseen 5/2020.. täytyy päästä kokeilemaan itsekin! 

Ratsastusammunta on uusi laji Suomessa. Tässä kuva lajidemosta Jokirannan ratsastuskoululla. 

Postaan myöhemmin lisää lännenratsastuksesta ja länkkätekniikasta.

Länkkähommiin kannattaa hankkia varusteet Western Spiritistä. Hyvin toimivat myös suomalaisen  House of Horses Helsingin hevostytön tamineet.
Kiinnostuitko reissuista? Tässä linkki Horsexploren koko komeaan 200 kohteen valikoimaan. Lähetä viesti ja kysy lisää!

Tehopaketti "Centered Riding & lännenratsastus" (mukana videoita)

Yritän tuon tuosta pohtia istuntaa ja avujen käyttöä, sillä fysiologisesti oikein ratsastamalla voin parantaa myös hevoseen vaikuttamista. Centered Riding (CR)– tunneilta ja klinikoilta olen saanut mainioita oivalluksia kehonkäyttöön. 

Riitta reissasi luurankonaisen klinikalle

Peggy Brown pureutuu ratsastuksen luihin ja ytimiin

Erityisen valaiseva CR-klinikka järjestettiin pari kesää sitten Heinlahden Millcreek Rachilla, jossa luurankopukuun sonnustautunut IV-tason valmentaja, ohiolainen Peggy Brown havainnollisti oikean- ja vääränlaisia kehon asentoja sekä kehon osien vuorovaikutusta. CR:n parantaa ratsastajan tasapainoa, joustavuutta, jäntevyyttä ja apujen käyttöä ja sitä kautta vuorovaikutusta hevosen kanssa.

Peggy Brown ja Sarah Harris kehittivät luurankopuvun Animation in Motion - Visible Rider  -kurssia varten

Luuranko-Peggya katsellessa oli helppo ymmärtää, mistä ratsastajan rasitusvammat juontavat, miten yliryhtinen istunta jännittää ratsukon olemusta ja miksi ratsastajan vinous vaikeuttaa hevosen kääntymistä. 

Napa- tai lännenvyön komea solki -menosuuntaan!

Oikein ratsastaminen säästää sekä hevosta että ratsastajaa. Monen konkkaavan cowboyn selkävaivat johtuvat Peggyn mukaan "jalat edessä - selkä takakenossa" - ratsastusasennosta. Klassinen ”korva-olkapää-lantio-kantapää” – linjaus pätee myös CR:ssä, jossa kehon osat asetetaan päällekkäin kuin rakennuspalikat lantiossa sijaitsevan kehon keskipisteen jatkeiksi. Lantio on malja, joka kannattelee ratsastajan kehoa.

Kaikkien totuuksien äiti: Korva- olkapää- lantio- kantapää - linjaus

Lännenmiehen luusto ei voi hyvin

Kuusikymppinen Peggy julistaa aikovansa oppiäitinsä Sally Swiftin tavoin ratsastaa vielä kahdeksankymppisenä. Mahtaakohan myös yhä ratsailla piipahtava yhdeksänkymppinen Englannin kuningatar Elisabet hyödyntää CR-oppeja ratsastuksessaan…

 

Peggy kouluttaa myös suomalaisia CR-ohjaajia. Yksi koulutetuista on lännenratsastuksen valmentaja, CR-ohjaaja ja kilparatsastaja Mari Valkonen, jonka Tosca-tilalla käyn silloin tällöin CR-opissa. Ilman kättä ja kuolaintuntumaa ”pitkin ohjin” ratsastettava lännenratsastus paljastaa armotta istunnan, keskikehon ja pohkeiden käytön puutteet.   

Lännenratsastaja Mari Valkonen on myös centered riding - ohjaaja

Mari muistuttaa painoavun olevan aina päällä, joten sen on oltava täsmällinen ja oikea, sillä hevonen koettaa aina tasapainottaa ratsastajan pienetkin virheet ja horjahdukset. 

CR-tekniikka on auttanut useaan perusongelmaani, joista moni johtuu ryhdittömyydestä ja vinoudesta. Tässä sikermä minulle tärkeistä pointeista:

Lantio ja jalat: Mari aloittaa tunnit aina asettamalla alkukäynnin ajaksi istuinluideni alle pallot. Ne avaavat lantiotani ja auttavat jalkoja valumaan rentoina alas pitkin hevosen kylkiä. Ravistelen jalat pitkiksi ja maadutan ne pehmeiksi kuvitellen niiden painuvan kosteaan rantahiekkaan.

Samalla työstän lantioon lievän koonnin kuvittelemalla, että hengitän kohti kevyesti köyristettyä ristiselkää. Jos koontia uhkaa tulla liikaa, asetan toisen käden hetkeksi ristiselän päälle muistuttamaan ryhdistä.

Olen huomannut oikean lantion asennon auttaneen moneen ongelmaan, erityisesti jaloista putoileviin jalustimiin.

 

Lännenratsastuksessa jalat avataan lonkasta ulkokiertoon niin, ettei polvi purista eivätkä jalat ajaudu liian eteen tai taakse. Leveä lännensatula haastaakin ratsastajan polvet, jos varpaita työnnetään väkisin eteenpäin.

Näin käy jos jäkittää jalkaterät väkisin eteen

Peggy hyödyntää ratsastuksessa tasapainosensoreita ja neuvoo etsimään oikean lantion asennon keinuttelemalla istuinluita, kunnes niiden tasapainosensorit asettuvat oikeaan asentoon.

Oikea varvaslinjaus löytyy liikuttamalla jalkateriä tuulilasinpyyhkijöiden tavoin eestaas ja pysäyttämällä liike luonnolliseen kohtaan. Jalkapohjat asettuvat jalustimeen oikein, kun opettelee koputtelemalla tunnistamaan jalkapohjan tasapainosensorin. 
Annetaan Peggyn kertoa itse:

Pää ja olkapäät: Olkapäälinjaukseni petraantuu, kun mietin ratsastaessani lapatukea sen sijaan, että yrittäisin vanhanaikaisesti kiskoa olkapäitä taaksepäin.  Pään asentoa puolestaan parantaa pieni kaksoisleuka, katseen keskittäminen eteenpäin ja ”pupunkorvien” kuvitteleminen kypärän jatkeeksi. Niinpä, CR perustuu klassisen ratsastuksen perusteiden lisäksi paljolti mielikuvaharjoitteluun.

CR-tunneilla puhutaan paljon ”pehmeästä katseesta”. Ymmärrän sen niin, etten tuijota pinkeänä eteen, tehtävään, hevosen niskaan tai minnekään muuallekaan, vaan pidän katseen rentona, mikä rentouttaa koko olemustani, auttaa hahmottamaan reittiä kokonaisuutena ja sujuvoittaa siirtymistä tehtävästä toiseen. 

Luusto rennosti ryhdissä

Kädet: Lännenratsastuksen yhden käden tekniikka haastaa symmetrisyyteni. Pidän ohjia yleensä oikeassa kädessä ja olen huomannut oikean hartian alkaneen työntyä ikävästi eteenpäin. Siihen auttaa ”ratsastuskäden” vaihtaminen sekä vapaan käden asettaminen ohjaskäden rinnalle hartialinjaa tasapainottamaan. 

CR on palkitsevaa. Kun CR-harjoitukset sujuvat hyvin, onnistun käyttämään uloshengitystä myös avuna siirtymisissä pysähdykseen, liikkeelle ja askellajista toiseen – ihan ilman ohjastuntumaa!

Onhan sen hieno tunne, kun katseen käyttö, kehon linjaukset sekä istunnan ja jalkojen yhteispeli loksahtavat kohdalleen, ja onnistun kääntämään hevosta ohjat pitkinä.

Lännenratsastuksen CR-tunnit havainnollistavat vastaan sanomatta, ettei hevonen käänny kallistamalla vartaloa tai kääntämällä hartioita, vaan kiertämällä lantiossa sijaitsevaa keskipistettä pitäen samalla molemmat istuinluut kiinni satulassa. 

Tällöin oikeaan linjaukseen asetetut kädet ja jalat seuraavat mukana ja tukevat käännöstä pakottamatta. Ulkojalka kääntää hevosta satulaan painautuneen yläpohkeen (sisäreisi) avulla. Sisäjalka pysyy oikeassa kohdassa ja muistuttaa hevosta asetuksesta. 

Kunnon treeni ansaitsee kunnon varusteet. ”Länkkätunnilla” sonnustaudun mieluiten cowgirl-tyyliin farkkuihin. Osana blogini kaupallista yhteistyötä testaan tänä syksynä Old Sorrellin Annie-farkkuja, joita Suomessa myy Western Spirit. Mukavien, vyötäröltä puristamattomien ja hiertämättömin ”tasasaumoin” ommeltujen Annie-farkkujen lahje on oikealla tavalla ”ylimittainen” niin, että buutsi peittyy eikä lahje nouse ratsastaessa.  

(Se vaan, että Anniet ovat kuulemma paljon paremman näköiset kuin normaalit farkkuni...)

Western Spiritin ratsastusfarkuissa on hiertämättömät saumat ja oikean pituiset lahkeet

Tässä linkit Mari Valkosen Tosca-tilalle ja Ursula Turtiaisen Millcreek Ranchille.
Tässä linkki Wester Spirit - varusteliikkeeseen..

Hippoksessa 5/2016 on lisää Peggy Brownin klinikasta.

Kiinnostaako lukea klinikoista? Tässä knoppeja Kyran klinikoilta.