Horse drive: hevosajoa Idahossa

Olen postannut useita juttua elokuiselta USA-rode tripilta, jossa pääsin myös ajamaan hevosia Idahoon (linkit ajomatkan etapeista Yellowstone-vierailuneen alla). Tässä juttua ja kuvia horse drive- hevosajosta.  

Riitta reissasi hevosajoon Idahoon. Jiihaa!

Hevosajoja tarjoava ranch  on ollut saman suvun hallussa 6 sukupolvea. Alunperin ranchilla kasvatettiin karjaa, mutta pari sukupolvea on keskittynyt hevosmatkailuun. Yövyimme hevoslomalla 6 yötä, joista 2 ranchilla ja loput teltoissa hevosajon välietapeissa.  

Aloitimme ajon ranchilta tutustuen meille valittuihin hevosiin. Ratsastimme satumaisen kauniille vuorille, joissa nautimme picnicin. Suurin osa piti hevosistaan heti. Sain ensimmäiseksi ratsukseni upean ison quarterin, jolla oli voimaa kuin pienessä kylässä. Vaikka hevonen oli upea ja osaava, vaihdoin sen paremmalle ratsastajalle ja sain tilalle pienen sporttisen kevytaskelisen quarterin. Se sopi minulle paremmin,

Ranchilla

Kuljetimme reissun aikana 40 hevosta 60 mailia Idahon vuoristossa, tasangoilla ja metsissä. Maisema oli kuin villin lännen -elokuvista. Oli upeaa olla katsella lauman etenemistä tasangolla, kuulla jiihaa-huutoja ja karauttaa karkailevien hevosten perään.
Ajoporukka jaettiin kahteen osaan. Etuporukka johdatti oikeaan suuntaan ja piti yllä sopivaa vauhtia. Takaporukka työnsi laumaa takaa ja sivuilta pitäen lauman koossa. Tykkäsin olla takaporukassa. Oli kiva hakea karkulaisia ja seurata lauman touhuja.
Pari kertaa asetuin etujoukkoihin pitämään tahtia. Se ei ollutkaan ihan yksinkertaista, sillä kerran takaporukka innostui ajamaan laumaa eteenpäin sellaista tahtia, että etuporukka sai karauttaa kunnolla "karkuun" takana etenevää laumaa. Yhdessä vaiheessa jouduin tyttäreni kanssa lauman keskelle. Onneksi onnistuimme melko pian hivuttautumaan takaisin etusivustaan.

Ranchin koira oli innokkaasti ajossa mukana ja väisti kavioita hienosti

Alumatka taivallettiin puuttomilla rinteillä ja tasangoilla

Tässä menen etujoukoissa

Oli hauska seurata lauman dynamiikkaa. Osa hevosista halusi aina edetä lauman etupäässä, osa jäi suosiolla taakse, yksi hiljainen quarter otti aina paikan lauman takaa ja näytti pysyttelevän omissa ajatuksissaan. Hevosten luonteet alkoivat näkyä ajon aikana.

Tämä harmaa jäi AINA viimeiseksi

Maisemissa riittää

Hevoset juotettiin tien päällä Karjan juomakaukaloissa

Reitti halkoi Idahon vuoria ja tasankoja ja piipahti välillä mäntyiselle vuoren rinteelle. Hevoset kiipeilivät metsäistä vuorenrinnettä ylös alas. Karjulaisia hakiessa piti suunnitella reitti huolella, sillä samalla oli väistettävä puita. Joskus oli viisainta antaa hevosten puikkelehtia omia reittejään ja luottaa siihen, etteivät ne halua jäädä jälkeen muusta laumasta. Hitaan metsätaipaleen jälkeen halusivat sekä lauma että cowboyt ottaa kunnon spurtit aavalla tasangolla. Jiihaa taas kerran!
Juotimme hevoset reitin varrella moneen otteeseen. Se oli helppoa, sillä tasangolla oli jokia ja  juottokaukaloita.

Ajoa jyrkällä rinteellä

Välillä maasto oli täynnä pensaita ja puskia

Villin lännen tyyliin näimme maastossa muutaman kalkkarokäärmeen ja jylhiä kotkia.

Ratsastimme päivittäin viitisen tuntia, joskin yhtenä päivänä annoimme lauman levätä ja suuntasimme itse  kaunista kanjonia pitkin picnicille metsäniitylle. Picnicin päätteeksi otimme niityllä kaksi räväkkää laukkakisaa.

Retkipäivän maisemia

Elimme lähes täydellistä cowboy-elämää vapaana vaeltavan lauman kanssa, söimme nuotiolla valmistettua cowboy-ruokaa: pannukakkuja, perunapaistosta, paistettuja kananmunia, pihvejä, hamppareita, kyljyksiä. "Tien päällä" pysähdyimme picnicille, jossa kaivoimme satulalaukusta eväslaatikot. Pientä hilpeyttä herättivät laatikoista leipien seasta löytyvät karkit ja tikkarit. Sokeria riitti!

Eväsboksin antia

Peseydyimme ulkona luonnossa. Yhden leiripaikan lähellä oli lämmin lähde, jonne istuimme porukalla kylpemään. Seuraavana päivänä oli tarjolla raikas joki. Illastimme nuotiolla tiheänä tuikkivaa tähtitaivasta katsellen, opettelimme palan painikkeeksi rivitanssia ja kuuntelimme isäntäperheen musisointia kitaran säestyksellä.
Kerran leirille kurvasi virka-autollaan paikkakunnan sheriffi, ranchin emännän veli, kertomaan sheriffin työstä Idahossa. Saimme kuulla, että tuolla alueella sheriffiä työllistävät enemmän maastoon eksyneiden pelastaminen kuin rikollisuus. Hevosajon jälkeen ostimme sheriffin vetämän lyhyen tarkkuusammuntakurssin, josta postaan myöhemmin.

Aamiaista nuotiolla

Sheriffi piipahti leirillä

"Miten tehdään oikeaoppinen pidätys?" Saimme demon.

Hevoslauma eli vapaana koko ajan. Yleensä hevoset lähtivät ajon jälkeen mutustelemaan heinää leirin lähialueelle. Jos leiri sijaitsi heinikossa, hevoset tulivat muitta mutkitta telttojen sekaan ruokailemaan. Teltalla käydessä sai luovia aika monen hevosen lomitse. Yleensä hevoset pysyttelivät yöt lähes näköetäisyydellä, mutta kerran ne olivat vaeltaneet niin kauas, että cowboyt etsivät pari tuntia ennenkuin saivat tuotua lauman takaisin leirille ja ajopäivämme saattoi alkaa.

Satulat odottavat satulointia uuteen päivään

Välillä hevoset tulivat telttaleiriin..

… ja huoltoautolle

Hevoset suitsitettiin vapaina

Mukana matkassa lännenvarusteiden erikoisliike Western Spirit sekä suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajanmerkki House of Horses Helsinki.

Tässä  ja tässä  ja tässä linkkejä aiempiin juttuihin Road tripistä.

Oletko ollut mukana hevosajossa? Kiinnostaako cowboy-loma? Tästä linkistä sinne pääsee!