Juhannusmaasto: onneksi issikka ei eksy

Juhannusviikon helteet houkuttelivat minut jälleen kerran issikkamaastoon Fagerängiin – ilman satulaa, totta kai! Sekametsän vehreys ja tuoksu, laukkasuorat, mutkaiset metsäpolut, issikan tuulessa hulmuava takkuinen ”pata-pata” – harja…Vaikea löytää terapeuttisempaa iltalenkkiä!

Juhannus, lupiini, issikka!

Tällä kertaa kampesin itselleni uuden ratsun selkään. Nimenomaan kampesin, sillä heppa liikahti selkään noustessani niin, että ähisin hampaat irvessä suonenvetojen partaalla päästäkseni tasapainoon. Onnistumisessa auttoi, että lauma perheitä seurasi tallipihalla meidän tätien ”satulattoman” seikkailun alkua. En kehdannut pudota jo selkäännousussa!

Ja sitten matkaan! Kaveri ratsasti edessä tutulla issikalla ja minä tulin perässä uutukaiseni askelia tunnustellen. Tämän hevosen selkäranka oli sen verran koholla, että hetken harkitsin talliin paluuta lisätäkseni selkään lisäpehmusteen, mutta en sitten viitsinyt. Eipä sitä olisi tarvinnutkaan, sillä ratsun käynti, ravi, töltti ja laukka osoittautuivat maailman pehmeimmiksi.

Seikkailu alkakoon!

Ei haitannut hepan korkeahko selkäranka

Alkumatkalla kanssamme vaelsi valtava öntiäinen, liekö ollut jättipaarma tai mehiläinen. Huitelimme pörriäistä kauemmas, mutta pääsimme siitä eroon vasta ensimmäisen laukan jälkeen. Fagerängissä on kiva ratsastaa itsenäisesti, sillä hevoset tietävät missä kohtaa reittiä mennään mitäkin askellajia. Niinpä laukkasimme, ravasimme ja tölttäsimme hevosten antamien ohjeiden mukaisesti!

Päätimme piipahtaa läheisen pellon laidalla ottamassa poseerauskuvia. Se oli hyvä idea: vehmaan pellon edessä loisti upeita lupiineja, joiden sekaan astelimme vuorotellen poseeraamaan. Reittimme luonto oli niin kaunis ja vehreä, että kameramme räpsyivät poseerauksiin lähes joka välissä. ”kokeillaan, suostuuko nää kiipeämään kuvaamaan tuonne kalliolle?” Ja suostuihan ne issikat. Ymmärtäväiset issikat. Osallistuivat kiltisti jopa meidän ”ota video, kun mä laukkaan tuolta takas tänne” – otoksiimme. Ihania!

Pose lupiinipuskassa

Pose kalliolla

Kärsivällisyys ei ollut issikoiden ainoa hyve. Niillä oli myös hyvä suuntavaisto. Jossain kohtaa kuvien räiskintää tajusimme olevamme eksyksissä metsässä poluilla, jotka haarautuivat eri suuntiin. Tiirailin auringon sijaintia oikeaa suuntaa aprikoiden, mutta päätimme kuitenkin antaa hevosille pitkät ohjat, sillä todennäköisesti ne päättävät viedä meidät kotiin. Näin tapahtuikin. Kiitos issikat, kun johdatitte meidät takaisin juhannuksen viettoon! Hyvää juhannusta kaikille!

Jos satulaton maastoilu kiinnostaa, lue tästä lisää

ööö... mihin suuntaan…?

Takaisin tallipolulla!

Ratsastan mieluiten suomalaisissa ratsastus- ja vapaa-ajan vaatteissa. Lempimerkkini on jo vuosia ollut House of HorsesHelsinki, jonka uudessa shopissa Vuorimiehenkadulla piipahdin ennen issikointia. Tässä kuvia kodikaasta myymälästä Dolly-puudeleineen.

House of Horses Helsinki -myymälässä palvelee myös Dolly-puudeli.