Ratsastuslomalla Gotlannissa, osa 1: Heppaleirielämää ja piipahdus Visbyhyn (mukana video).

Olen sitä ikäluokkaa, jolle Gotlanti tuo ensimmäiseksi mieleen Peppi Pitkätossun ja täplikkään  hevosensa Pikku Ukon.  Ja että ”kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun”.  Niinpä en hämmästellyt gotlantilaisen ratsastusviikonloppuni suurpiirteisyyttä. 

Kulttuurien kirjo: ruotsalainen western ranch, irish cob-quarter - sekoitus ja suomalaisturisti

Oikeastaan pidin siitä, etenkin kun siihen liittyivät ihanat hevoset, taitava opettaja, herkkuja notkuvat ruokapöydät ja merellinen Gotlannin maaseutu.  Oikeastaan kutsuisin ratsastusviikonloppua ratsastusleiriksi, sillä me leiriläiset elimme täyttä heppaelämää: hoidimme ja ruokimme ratsastamamme hevoset, haimme ne laitumelta ja veimme sinne päivän päätteeksi ja pidimme tallin puhtaana. 

Parisataavuotiaan farmin tavarat istuvat myös western-tunnelmaan

Hepat tulivat mielellään laitumelta päivän ratsastushommiin

Opettelimme lännenratsastusta ranchin isolla hiekkakentällä

Riitta reissasi tallihommiin

Leiriohjelma oli täysi, ratsastimme tunneilla ja maastolenkillä, majoituimme vaatimattomasti, söimme itsemme ähkyiksi herkkuja ja osallistuimme oheisohjelmaan lassokouluineen ja varusteoppitunteineen.  

Heidän ylitseen harpattiin saluunaan

Ranchin keittiö&buffa&ruokala = saluuna

Ratsastajat kuistilla kuulemassa päivän ohjelmaa

Oikeastaan kaikki alkoi jo Visbyssä, jonne laskeuduimme aamuseitsemän aikaan. Veimme laukut sataman säilytysbokseihin ja lähdimme tutustumaan runsaan 20.000 asukkaan kaupunkiin, joka uinui vielä aamu-unillaan. Visby vilisee viikinkien ja hanskakaupungin historiaa. Käyskentelin pätkän myötäillen 3,6 km pitkää vanhan kaupungin muuria, joka 27 torneineen on parhaiten säilynyt Pohjois-Euroopassa. Muuri rakennettiin pääosin 1200- ja 1300 –luvuilla suojaamaan kaupunkia tanskalaisilta, maalaisilta ja muilta, joita ei toivottu vauraaseen kaupunkiin. 

Kivestä rakennettu Visby tulvii kaunista historiaa

Muurien suojaama vanha kaupunki on nykyisin Unescon maailmanperintölistalla, joten kapeita nupukivisiä katuja kulkiessa voi ihailla vanhoja, jopa 1100-luvulta periytyviä rakennuksia, kirkkoja ja raunioita.

Tämä 1200-luvulla käyttöön vihitty Pyhän Marian kirkko on selvinnyt vuosisadasta toiseen vihulaisten tuhotöistä

Visby vilisee rakennushistorian eri aikakausia

Vanhan kaupungin ostoskadulla

Vanhan kaupungin reunamilla on näin hiljaista - etenkin aamukahdeksalta

Visby tunnetaan myös ruusuistaan, jotka rönsyilevät talojen edustalla ja kukoistavat kasvitieteellisessä puutarhassa. Jopa paikallisen jäätelöbaarin kymmenien makujen joukkoon mahtuu maku ”ruusu”.  Gotlanti on Ruotsin aurinkoisin paikka ja tänä kesänä ruusut hieman nuukahtelivatkin helteessä. Viikonloppumme päättyikin helteiden käynnistäneen ukkosen nostattamaan tulvaan, joka katkoi useita teitä.

Visbyn ruusuja

Visbyn satamassa tulvi - vettä toivottiin myös rutikuivasta kesästä kärsineellä ranchilla

Erityisen hieno oli Visbyn historiallinen museo, joka on vaikuttava ja tekee historiaa eläväksi. Rautakautisten ja viikinkiaikaisten ”kuvakivien” rinnalla museo esittelee paikallista elämää hautalöytöjen avulla ja havainnollistaa yksittäisten ihmisten elämää – ja kuolemaa. Muinaisten soturien joukkohautalöydöt olivat ehkä koskettavinta katsottavaa.

Kuvakivet ovat gotlantilainen erikoisuus, niitä kirjailtiin myös viikinkiaikoina

Taistelujen joukkohaudat kertovat julmista sodista

Pikkupoika seurasi jänistä, löysi jäniksenkolon ja sieltä viikinkiaarteen!

Ja sitten ratsastusleirille: kurvasimme bussilla Visbystä vajaan tunnin ajomatkan päähän Lisa Tagen Bed&breakfast- & ratsutilalle. Lisa muutti ranchille 21 vuotta sitten ihastuttuaan parisataa vuotta vanhaan maatilaan, jonka kunnosti kodiksi perheelleen ja kolmelle hevoselleen. Vielä tuolloin Lisa harrasti esteratsastusta, mutta vaihtoi lajia tutustuttuaan lännenratsastukseen ”koska se on niin tarkoituksenmukaista työskentelyä hevosen kanssa”. Toiminta kasvoi, Lisan tallilla astelee nyt 45 hevosta ja ratsastuskoulusta on tullut Ruotsin suurin lännenratsastuskoulu.

Lännenratsastaja-Lisalla on 45 hevosta, pari koiraa ja kissa

Lisan kissa

Lisan hevoset ovat herkkiä ja kuuliaisia. Rotuja on monia. Osa hevosista on lännenrotuisia quartereita ja painteja, osa jyhkeitä haflignereja ja ruotsalaisia ratsuponeja, gotlanninrusseja, newforestilaisia sekä sekoituksia, kuten se valtava irish cob-quater, jolla menin osan tunneista. 

Laitumen rauhaa

Irish cob-quarter -sekoitus on ehkä isoin hevonen, jolla olen mennyt - toistaiseksi

Lisa on toiselta ammatiltaan kokki, mikä näkyi ja tuntui. Buffet-pöytä notkui herkkuja kuin Hannu ja Kerttu –tarinassa. Onneksi noita puuttui. Salaatit ja lämpimät nauris-, parsa -, kaali- ja kesäkurpitsapaistokset oli tehty ajatuksella ja pöydässä oli aina useita liha-tai kalavaihtoehtoja. Uudet perunat oli ruotsalaiseen tyyliin muhevoitettu voisulassa ja kaiken kruunasivat maukkaat dipit. Jälkiruuaksi tarjoiltiin pieniä kakku- ja leivospaloja, ja iltapäivällä hörpittiin ”fika”, iltapäiväkahvit kakkupalan tai jäätelön ja mansikoiden kera. Noin 30 asteen helteessä oli juotava paljon, joten saluunan pöydällä oli aina marjamehuja ja minttu-, kurkku- tai sitruunavesiä.

Nyt ei ehdi puhua...

Parisataavuotinen maatila oli täynnä kauniita vanhoja käyttöesineitä ja ”etelässä” kun oltiin, kuistilla rönsyili satavuotias viiniköynnös.  Majoitusolot toivat mieleen riparileirin: WCt ja suihkut olivat yhteiskäytössä ja osa meistä majoittui päätalossa vaatimattomiin, mutta tarkoituksenmukaisin usean hengen huoneisiin, osa pieniin ”jalasmökkimäisiin” kerrossängyllisiin kabiineihin. Alkujärkytyksen jälkeen elämä pikkukopissa alkoi sujua ja kehittyi ”sellisyndroomaan”, sillä aloin mieltyä söpöön kopperooni.

Mitä majoitukseen tulee, vedin lyhimmän korren...

Gotlannin lipussa on paikallinen lammas - niitä kohdattiin myös maastossa

Ranchin päätalo, jossa mukavampia majoitustiloja

Lisa oli taitava kokki, hevosnainen ja opettaja, ja organisointitavoiltaan rento. Leiriläisten ohjeistus oli kevyttä, mutta pikkuhiljaa päivän rutiinit valkenivat kaikille: ensin syötiin aamupala, sitten haettiin hevoset, hoidettiin ne ratsastuskuntoon, ratsastettiin, hoidettiin ja ruokittiin hevoset, siivottiin talli, syötiin… ja iltapäivällä sama uudestaan.

Valmistaudumme tunnille tallin pihalla

Tallin kesäyön rauhaa

Opettelimme monia lännenratsastuslajeja sekä teoriassa että käytännössä. Ratsastimme trail-ratoja, pujottelimme tolppia pole bending-radalla, suoritimme horsemanshipin dressage-radan ja fiilistelimme western pleasure –askellajiluokassa. 

Lännenratsastuksen porttitehtävä: avaa naruportti, ratsasta portin läpi ja sulje naruportti. Yhdellä kädellä.

Lisa selittää puomilaatikkotehtävää

Siellä tehdään mm lävistyksiä ja spinejä

Iltapäivisin vaelsimme laiduntavien lampaiden ja lehmien ohitse varjoisiin metsiin ja sieltä meren rantaan kahlaamaan matalassa rantavedessä. Kerron tunneista ja maastosta lisää myöhemmässä päivityksessä.

Maaston metsätaival...

... josta avautuu merikävely

  
Yhtenä iltapäivänä Lisa esitteli meille eri lännenratsastusvarusteita. Pakkauduimme pieneen satulahuoneeseen kuulemaan eri lännenratsastuslajien satuloista, kapusimme ylös suitsi- ja satulahuopavarastoon, jossa opin muun muassa, että karjalajeissa suitset on tehty niin, että ne irtoavat tarvittaessa nopeasti hevosen päästä. Lopuksi siirryimme Lisan yksityiseen satulahuoneeseen, jossa säilytetään kisa-asuihin sävytettyjä satulahuopia, pinteleitä, suojia ja juhlavia hopealla koristeltuja kuolaimia. Huonetta komisti Gotlannin malliseksi leikattu valtava työpöytä.

Suitset ja satulat haettiin tallivintiltä

Pidin erityisesti laidunvierailuista. Haimme hevoset laitumelta aamuisin ja veimme ne sinne iltaisin. Oli mukava hakea heppoja, jotka kerääntyivät aamuisin valmiiksi portin lähettyville odottamaan ratsastajia. Osa tosin haetutti itsensä laitumen perältä, mutta kukaan ei kätkeytynyt laitumen takametsään. Yksi pinto tökkäisi ystävällisesti epätietoista ratsastajaa ”kaikista näistä kirjavista hevosista minä olen se, jota etsit”.  Kilttien hevosten jäljiltä siivosi mielikseen myös tallia.

Laitumen mukavia heppahetkiä

Opettelimme myös lassoamista. Pyöritimme ilmassa niin suurta lassolenkkiä, että ammattilainen olisi varmaan saalistanut sillä mammutin, mutta minä osuin täpärästi pienen puisen ”vasikan” selkään. Harjoitus varmaan tekisi mestarin sinäkin lajissa.

Lassotunnilla...

... oli tunnelmaa

Ensi kerralla leirikokemusta voisi rikastaa tutustumalla Gotlantiin laajemmin, esimerkiksi syventymällä museoon, hurauttamalla ihmettelemään rannikon kalkkikivitolppia, laskeutumalla tippukiviluolaan, vierailemalla Peppi Pitkätossun Huvikummussa (kyllä, nostalgiasyistä), ja ennen kaikkea tähyilemällä Gotlannin kuuluja villihevosia, gotlanninponeja, joiden 80-päinen villilauma pyydystetään viidesti vuodessa varsojen tarkastusta varten. Niitä on kuulemma tosi vaikea löytää… 

Visby kohoaa kauniisti merestä

Matkalla mukana:  WesternSpiritin matkalaukkuun pakattava stetson (kokeilin: oikenee kapsäkkiin ruttaamisen jälkeen) sekä ratsastusnilkkurit, ratsastusfarkut ja –paita
Tässä linkki ranchille.