maanantai 19. marraskuuta 2018

Golegan ylväs ja railakas lusitanofestivaali


Keskellä Portugalia sijaitseva Golegã on lusitanojen pääkaupunki. Siellä järjestetään vuosittain maan tärkeimmät lusitanofestivaalit, jotka kokoavat juhlakansaa ja lusitanoja koko Portugalista. Golegãn 10-päiväinen juhla on niin huikea, että minäkin huristin sinne ratsastusreissullani jo toistamiseen. Tällä kertaa kapusin juhlassa itsekin lusitanon selkään. (video jutun lopussa)  
Golega, riitta reissaa, lusitano, National Feira Lusitano
Golegã on lusitanojen ja perinneasujen juhlaa

Golegã on pikkuruinen kaupunki keskellä Portugalia sijaitsevalla Ribatejon alueella. Golegãn maine lusitanopääkaupunkina Golegã juontaa 1700-luvulle, jolloin maan parhaat lusitanokasvattajat olivat Golegãsta ja sitä ympäröivältä Ribatejon alueelta. Aivan Golegãn laidalla sijaitsee myös tunnettu Veiga-lusitanosiittola.

Veigan vuosisatainen lusitanosiittola Golegan liepeillä
Aluksi juhlat järjestettiin Martinpäivän kunniaksi ja niissä esiteltiin hevosten lisäksi paikallista maataloutta, mutta vähitellen hevoset, hevoskauppa, ratsastus ja ratsastusperinteet nousivat keskiöön.
Vuodesta 1972 lähtien festivaali sai kansallisen hevosfestivaalin statuksen (National Horse Festival). 
Potpuri juhlakansasta kadulla ja areenalla
Perjantai-iltana areenalla oli vielä näin väljää - vaan ei enää festarin lopussa
Ribatejon alueen perinnepuku
Golegãn juhla on Portugalin tärkein lusitanotapahtuma, jonne kokoonnutaan hevosen kanssa tai ilman hengailemaan kaduilla, ratsastamaan keskusaukion Manga-areenalla, syömään perinneruokia, juhlimaan yötä myöten sekä katsomaan festivaalin lukuisia kisa- ja show-esityksiä.  Manga-areenaa ympäröivissä  kasvattajien Cassetto-aitioissa hierotaan hevoskauppoja. Keväisin Golegãssa järjestetään toinen, tammoihin keskittyvä pienempi tapahtuma. 
Paahdettujen kastanjoiden savu loi hienoa usvatehostetta katukuvaan
Vuotuisen lusitanojuhlan vaikutus Golegãan on suunnilleen samaa luokkaa kuin jääkiekon MM-voitto Helsingille, niin huikean innostunutta on kuhina juhlakansan ja hevosten täyttämillä kaduilla (tosin humalaiset puuttuvat, vaikka ratsastajilla on usein lasi kädessä jopa hevosen selässä). Koko kaupunki juhlii. 
Tapasin juhlijoiden joukossa kaupungin pormestarinkin (Vega-siittolan omistajasukua hänkin), joka keskusteli järjestyspoliisin kanssa perinteiseen pyöreään lierihattuun sonnustautuneena. Seuraavana päivänä bongasin pormestarin ratsailla rataa kiertämässä.
riitta reissaa, Golega, national horse festival
Pormestarin seurassa
Olen osallistunut Golegãn lusitanofestivaaleille kahdesti, ja tänä vuonna pääsin ratsastamaan lusitanolla keskusaukion radalle
Kiersin rataa kolme kierrosta niin innoissani, että meinasin seota laskuissa. Pujottelin ravissa ja käynnissä muiden ratsukoiden seassa, ohitin rinnakkain käyskenteleviä perinneasuisia ratsukoita, kiersin söpön shettiksen vetämän kärryn, tuijotin silmät selällään Zorro-tyyliin takajaloilleen pystyynnousevaa ratsukkoa, ja väistelin ohitseni laukkaavia nuorukaisia. Siellä täällä bongasin tandemratsukoita, joissa kaveri tai lapsi istui kyytiläisenä karvapäällysteisellä ”pakkarilla”. 
Sen verran tohkeissani tuijotin eteeni, että hahmotin vain hikisesti rataa reunustavan yleisön, joka katseli ohittavia ratsukoita tai hörppi perinnejuomia paahdettujen kastanjoiden kera. 
Näin komeaa käyskentelyä keskusareenalla
Areenan tunnelmaa

Olin hyvissä ”ohjaksissa”, sillä sain ratsukseni kiltin valkean lusitanotamman, varsinaisen Golegã-konkarin. Ratsun oli järjestänyt Vitor ja tyttärensä Filipa, joiden ratsutilalla olin tyttöporukassa viikonlopun ratsastuslomalla. Meillä oli käytössämme toinenkin, himpun verran sähäkämpi lusitano.
Tammani oli varustettu perinteisiin laatikkomallisin jalustimin, jotka tosin roikkuivat niin alhaalla, että jalkateräni hölskyivät laatikossa ilman jalustinkosketusta. Minäkin mukailin perinteitä sonnustautumalla  villaiseen ratsastushameeseen ja historiallista mallia muistuttavaan takkiin, joten uskoin sulautuvani joukkoon.
Ratsastushameessa areenalla

Villahame olikin paikallaan, sillä auringon laskettua lämpötila laski lähemmäs kymmentä astetta ja vilu hiipi luihin, vaikka vatsassa lämmittikin Golegan perinneravintoissa nautitut liha-ateriat. Ribatejo on liha-aluetta, enkä edes harkinnut kalaa. Ravintolat oli valittu meille Vitorin asiantuntemuksella, joten ensimmäseinä iltana illastimme paikallisten kansoittamassa Muulinpersauksessa ja toisena Ravintola Lusitanossa.
Muulinpersaus-ravintolassa oli tunnelmaa ja hyvät murkinat

Ribatejo on liha-aluetta
Ravintola Lusitanosta avautui näkymä keskusareenalle

Tekeminen ei loppunut ateriointiin eikä ratsastukseen, sillä kadut kuhisivat pieniä nahka-, herkku-, viitta-, hattu- ja kenkämyymälöitä. Rihkama oli sijoitettu mukavasti kauemmas keskustan kujista. Shoppailuansoja riitti ja hinnat olivat kohtuullisia. Ostosten lomaan nappasimme elvyttäviä juomalasillisia.
Shopping...
Festivaalin tärkein anti on kuitenkin tunnelma ja ratsukoiden ihastelu. Hevoset ja valjakot huristavat samoja katuja messuvieraiden kanssa matkalla areenalle tai pois sieltä. Turvajärjestelyt ovat Suomen täydellinen vastakohta: ei turvanaruja, opastajia, kieltäjiä, neuvoja tai pysäyttäjiä, sillä kaikki katsovat itse ympärilleen ja sopu sijaa tekee. 
Itse asiassa oli hauska väistellä hevosen kupeita kojuilla asioidessa ja seurata radalle valmistautuvia ratsukoita, jotka siemailivat drinkkejä satulassa.
Hevosille oli rakennettu väliaikaisia tallisuojia eri puolille kaupunkia. Areenan laidalla näimme myös kauniin vanhan maneesin, jossa kuulemma voi harjoitella ennen areenalle menoa. 
Ratsukot keskellä kaupunkia (kuva: Nina Grönqvist)
Ratsukot drinkillä (kuva: Nina Grönqvist)
Mitä pidemmälle ilta venyi, sitä laajemmalle alueelle ratsukot levittäytyivät. Sitä mukaa kun areena tyhjeni – kello 02.00 jälkeen areenalla ei saisi enää ratsastaa – ratsukot siirtyivät diskokaduille – ja itse asiassa ratsastivat suoraan sisään diskoon seisoskelemaan ryhmänä diskojytkettä diggaillen. Hevosille oli kasattu diskoon heinät.  Hevoset eivät olleet discobileistä moksiskaan, vaan hengailivat  yhtä coolisti kuin ratsastajansakin.
Discoon vaikka ratsain! Discossa "jammaili" ainakin puoli tusinaa ratsukoita (kuvakaappaus Katja Ståhlin videosta)
Golegãn juhlahumussa ovat perinneasut arvossaan. Niinpä minäkin sonnustauduin perinnetyyliseen villaiseen Coz by Cozmei –ratsastushameeseen. Hame on lämmin, mukava, soveltuu hyvin ratsastukseen ja sen helman voi halutessaan levittää lämmittämään myös ratsun lautasia. Illallisella harteita lämmitti Coz by Cozmei-keeppi.
Suomalaista Coz by Cozmei -villavaatteita
Kiinnostaako? Suunnittelija Katariina Cozmei tarjoaa tuotteistaan RIITTAREISSAA-koodilla mukavan alennuksen: 
juhlavista puserosta ja sievästä ja käytännöllisestä keepistä sekä ilmaisen postituksen kotiin Suomessa RIITTAREISSAA-koodilla.
Mukavaa päällepantava arkeen, juhlaan ja vaikka joulunviettoon. Itselle tai pukinkonttiin! 
Tarjous voimassa 19.11-10.12.2018.
Tässä linkki myymälään COZ by Cozmei.  
Ja tässä video ratsastuksestani areenalla. Tältä näyttää turistin kolmen kierroksen Golegã-rundi.


Matkan järjesti Horsexplore
https://www.horsexplore.com/



tiistai 6. marraskuuta 2018

Ratsastusloma Portugalissa: koulua, esteitä, maastoa ja Golegan lusitanokarnevaalit


Vierailin Golegãn vuotuisilla lusitanofestivaaleilla ensimmäisen kerran 9 vuotta sitten. Pyörin tuolloin Golegãn kujilla silmät ymmyrkäisinä perinneasuisten ratsukoiden seassa ja ihastelin keskusaukiota kiertäviä näyttäviä ratsukoita. Päätin tuolloin, että jonain päivänä minäkin ratsastan areenalla ylväiden portugeesien seassa – tosin ehkä enempi intopinkeänä kuin ylväänä. No, nyt haaveeni toteutui!
riitta reissaa, Portugal, Horsexplore
Marraskuinen ratsastusloma Portugalissa
Löysin Horsexploren tarjonnasta ratsastuslomakohteenAbrantesista, joka sijaitsee siedettävän matkan päässä Golegãsta. Pyysin räätälöimään ratsastuslomaan Golegã-visiitin ja kokosin Kavioliiton Katjan kanssa kivan porukan matkaan.
Ratsastimme Abrantesissa torstaista sunnuntaihin esteitä hyppien, dressagea hieroen sekä luonnossa ja lähikylässä ”maastoillen”. Lauantai- ja sunnuntai- iltoina ajoimme Golegâan illalliselle, areenaratsastukselle ja shoppailemaan ihania nahkatuotteita.
Portugal, esteratsastus, show jumping
Esteratsastuskentällä oli tilaa


Tunneilla oli kaksi oppilasta kerrallaan (kuva Anu Surakka)

Maastoretki alkoi Tejo-joen rannalta (kuva Katja Ståhl)

Kavionkopsetta lähikylässä

Illalla Golegan lusitanofestivaalille!
Abrantesin ratsutilan omistaa Vitor, lissabonilainen pankkiiri, joka Filipa- tyttärensä esteratsastusharrastuksen innoittamana kiinnostui KWPN-hevosten kasvatuksesta. Tytär kilpaili aikansa ja pyörittää nyt ratsutilan hallintoa, tallia ja opettaa estetunneilla.
Filipa on reipas esteratsastusopettaja, tallin pyörittäjä ja koko tilan manageri
 Ratsastin kolme tuntia esteitä valtavalla 90mx45m laajuisella kentällä, jolla komeili valmiina toinen toistaan värikkäämpiä esteitä. Sain ratsukseni lempeän jättiläisen, kokeneen KWPN-ruunan, joka harppasi tottuneesti noin 80 cm korkeuteen asti korotetut pystyt, sarjat ja okserit. Viimeisellä estetunnilla suoritin 7 esteen radan ratsunani ”sekarotuinen” idioottivarma konkari. Tällä reissulla nautin hyppäämisestä suunnattomasti, koska en kertaakaan nyrjähtänyt mukavuusalueeni ulkopuolelle. Kerron myöhemmin estetuntien sisällöstä gopro-videoineen.
Odotan vuoroani, Katja hyppää
 
Kivan estetunnin jälkeen!
Kouluratsastustunteja otin kaksi. Sain ensimmäisellä tunnilla shokkialoituksen ”hiljaiseen istuntaan” ja ”herkkiin avuihin”, sillä Joao-opettaja (joka on ollut pitkään mm Emile Faurien ja Arthur Kottaksen opissa)  tyrkkäsi ratsukseni herkän nuoren lusitanon, joka ampaisi laukkaan matkalla kentälle ja säntäsi eteen ja sivulle pienestäkin heilahduksestani. Kumma kyllä sain vakautettua itseni Joaon ohjeilla ja puserrettua sekä passagen että kolme askelta piaffia.  Ryhmämme kokenein dressage-ratsastaja pääsi ”herkkiksen” kanssa paljon pidemmälle ja osti innoissaan myös lisätunteja. Alun shokkitunti teki kuitenkin tehtävänsä: kun sain seuraavaksi ratsukseni tasaisen peruspuurtajan, pääsin rennommassa tunnelmassa tavoittelemaan jopa laukkapiruetin alkuaskeleita. Kerron koulutunneistakin myöhemmin lisää.
Tämä lusitano opetti herkkyyttä (kuva Anu Surakka)

Ja tämä entinen ranskanravuri taipui kivasti kouluun, esteisiin, masastoon...
Vitor-isäntä osaa mainiosti hyödyntää ratsutilan sijaintia. Pääsimme ihanalle maastoretkelle, joka käynnistyi laukkapätkällä joen rantaa myötäilevällä polulla, sukelsi rentouttavaan käyntiin mänty- ja korkkipuumetsään ja askelsi läheisen, valkeaksi rapatun kylän hiljaisille kujille. Kyläkaupan kohdalla pysähdyimme nauttimaan pikarilliset paikallista portviiniä. Tyylikästä! 
Riitta reissaa, ratsastusloma, ratsastus, Portugal, Horsexplore
Skål kylän raitilla


Riitta reissaa, ratsastusloma, Portugal, Horsexplore
Kippis vaan!
Huikkatauon jälkeen jatkoimme kaviot asvalttiin tasatahtiin kopisten, tervehdimme asunnoista meitä kurkkivia kyläläisiä, naureskelimme räkyttäville koirille, ja ihastelimme kohteliaiden autoilijoiden ja pyörilijöiden huomaavaisuutta meitä kohtaan. Yksikään auto ei hermostunut edes silloin, kun siemailimme drinkkejämme tien tukkona.


Kylänraittia
Maastoreitti polveili korkkipuumetsässä
 Vitor innostui KWPN-hevosten kasvatuksesta, liittyi rotuliiton jäseneksi ja teettää nyt Filipan entisellä kisaratsulla varsan vuodessa ulkomailta hankkimallaan siemenellä. Kävimme laitumella ihastelemassa 4 kuukauden ikäistä kuopusta, vuoden vanhaa nuorta lupausta sekä heidän ylpeää tammaäitiään. Siinä sivussa tutustuimme 2000 vuotta vanhaan oliivipuuhun, joka on nähnyt, miten muinaiset  maurilaisvalloittajat ratsastivat läheisellä kukkulalla sijaitsevaan linnoitukseensa.  Huikeaa! Ratsutilalla kopsuttelee varsat lukien 16 hevosta (pääasiassa lusitanoja ja KWPN-ratsuja), mutta toiminta halutaan pitää pienenä, joten ratsutilalle otetaan kerrallaan korkeintaan 6 ratsastavaa asiakasta.
 
4 kuukautta söpöyttä(kuva Anu Suraakka)


KWPN-emo ylpeänä varsastaan

Vitor-isäntä esitteli meille varsat ja tuhatvuotisen oliivipuun
Vitor on rakentanut ratsutilaansa rakkaudella ja hyvällä silmällä. Majoitustilat sijaitsevat entisessä oliivipuristamossa (maatilalla nautitaan jatkuvasti oman tilan oliiviöljyä) ja kahdessa muussa kunnostetussa kauniissa kivitalossa. Huoneet on sisustettu tyylikkäästi ja seinät koristeltu Martha-tyttären ottamilla valokuvatauluilla. Perheen hotellialalla työskentelevä poika oli mukana toivottamassa vieraat tervetulleiksi ja tallin susikoirat hyppivät innoissaan vieraiden päälle vaatien leikkiä ja rapsutuksia. Pisteenä i:n päällä keittiön emäntä viihdytti meitä lounaalla laulamalla kauniisti perinteistä fado-laulua.
Portugalilaista ratsastuslomatunnelmaa

Marraskuussa tarkeni lounastaa ulkonakin

Ystävällistä isäntäväkeä
 Reissun kulminaatio oli kahden illan seikkailu Golegãn lusitanofestivaleilla, joita on järjestetty 1700-luvulta saakka (tosin alussa Martinpäivän juhlana). Golegã on ”Lustanojen pääkaupunki”, joten 10-päiväiset messut houkuttelevat paikalle tuhansia ratsukkoja, esiintyjiä ja messuvieraita. Aloitimme messuiltamme illallisilla paikallisten suosimissa liharavintoloissa (joista toisen nimi oli Muulinperse ja toisen Ravintola Lusitano). Vatsat pömpöllään siirryimme juhlahumuun Golegãn kaduille ihastelemaan (ja väistelemään) kansallispukuisia ratsukoita, paahdetun kastanjan tuoksua ja sortumaan ostoksiin nahkatarvikekojuilla. 
Golega - lusitanojen pääkaupunki
Golegan  keskusareenalla oli tilaa vielä perjantai-iltana

Lauantai huipentui ratsastukseen areenalla. Meille tuotiin valkeat lusitanot ja saimme kaikki vuorotellen kiertää areenaa ratsain korskeiden lusitanoratsukoiden ja hienojen valjakoiden seassa. Oli meillä naamat messingillä! Kerron Golegã-seikkailustakin tarkemmin myöhemmin.
Inttopinkeänä areenalla - asianmukaisesti ratsastushameessa (kuva Anu Surakka)
Tykkäätkö kuvien laadukkaista villakankaisista ratsastushameesta ja keepistä? Riitta Reissaaseen on tulossa piakkoin kiva COZ by Cozmei-kamppis!
Villainen kevyt ratsastushame pelitti sekä ratsailla että jalkautuneena
 Tässä linkki Hipposportiin, josta ostin kuvassa näkyvän turvaliiviin, jota käytin sekä esteillä, koulutunnilla että maastossa. Joustaa eikä tunnu panssarilta.
Tässä ja tässä linkit Kavioliiton Katjan postauksiin reissustamme.
Matkan järjesti Horsexplore