Ratsastusloma Portugalissa: koulua, esteitä, maastoa ja Golegan lusitanokarnevaalit

Vierailin Golegãn vuotuisilla lusitanofestivaaleilla ensimmäisen kerran 9 vuotta sitten. Pyörin tuolloin Golegãn kujilla silmät ymmyrkäisinä perinneasuisten ratsukoiden seassa ja ihastelin keskusaukiota kiertäviä näyttäviä ratsukoita. Päätin tuolloin, että jonain päivänä minäkin ratsastan areenalla ylväiden portugeesien seassa – tosin ehkä enempi intopinkeänä kuin ylväänä. No, nyt haaveeni toteutui!

Marraskuinen ratsastusloma Portugalissa

Löysin Horsexploren tarjonnasta ratsastuslomakohteenAbrantesista, joka sijaitsee siedettävän matkan päässä Golegãsta. Pyysin räätälöimään ratsastuslomaan Golegã-visiitin ja kokosin Kavioliiton Katjan kanssa kivan porukan matkaan.

Ratsastimme Abrantesissa torstaista sunnuntaihin esteitä hyppien, dressagea hieroen sekä luonnossa ja lähikylässä ”maastoillen”. Lauantai- ja sunnuntai- iltoina ajoimme Golegâan illalliselle, areenaratsastukselle ja shoppailemaan ihania nahkatuotteita.

Esteratsastuskentällä oli tilaa

Tunneilla oli kaksi oppilasta kerrallaan (kuva Anu Surakka)

Maastoretki alkoi Tejo-joen rannalta (kuva Katja Ståhl)

Kavionkopsetta lähikylässä

Illalla Golegan lusitanofestivaalille!

Abrantesin ratsutilan omistaa Vitor, lissabonilainen pankkiiri, joka Filipa- tyttärensä esteratsastusharrastuksen innoittamana kiinnostui KWPN-hevosten kasvatuksesta. Tytär kilpaili aikansa ja pyörittää nyt ratsutilan hallintoa, tallia ja opettaa estetunneilla.

Filipa on reipas esteratsastusopettaja, tallin pyörittäjä ja koko tilan manageri

 Ratsastin kolme tuntia esteitä valtavalla 90mx45m laajuisella kentällä, jolla komeili valmiina toinen toistaan värikkäämpiä esteitä. Sain ratsukseni lempeän jättiläisen, kokeneen KWPN-ruunan, joka harppasi tottuneesti noin 80 cm korkeuteen asti korotetut pystyt, sarjat ja okserit. Viimeisellä estetunnilla suoritin 7 esteen radan ratsunani ”sekarotuinen” idioottivarma konkari. Tällä reissulla nautin hyppäämisestä suunnattomasti, koska en kertaakaan nyrjähtänyt mukavuusalueeni ulkopuolelle. Kerron myöhemmin estetuntien sisällöstä gopro-videoineen.

Odotan vuoroani, Katja hyppää

 

Kivan estetunnin jälkeen!

Kouluratsastustunteja otin kaksi. Sain ensimmäisellä tunnilla shokkialoituksen ”hiljaiseen istuntaan” ja ”herkkiin avuihin”, sillä Joao-opettaja (joka on ollut pitkään mm Emile Faurien ja Arthur Kottaksen opissa)  tyrkkäsi ratsukseni herkän nuoren lusitanon, joka ampaisi laukkaan matkalla kentälle ja säntäsi eteen ja sivulle pienestäkin heilahduksestani. Kumma kyllä sain vakautettua itseni Joaon ohjeilla ja puserrettua sekä passagen että kolme askelta piaffia.  Ryhmämme kokenein dressage-ratsastaja pääsi ”herkkiksen” kanssa paljon pidemmälle ja osti innoissaan myös lisätunteja. Alun shokkitunti teki kuitenkin tehtävänsä: kun sain seuraavaksi ratsukseni tasaisen peruspuurtajan, pääsin rennommassa tunnelmassa tavoittelemaan jopa laukkapiruetin alkuaskeleita. Kerron koulutunneistakin myöhemmin lisää.

Tämä lusitano opetti herkkyyttä (kuva Anu Surakka)

Ja tämä entinen ranskanravuri taipui kivasti kouluun, esteisiin, masastoon...

Vitor-isäntä osaa mainiosti hyödyntää ratsutilan sijaintia. Pääsimme ihanalle maastoretkelle, joka käynnistyi laukkapätkällä joen rantaa myötäilevällä polulla, sukelsi rentouttavaan käyntiin mänty- ja korkkipuumetsään ja askelsi läheisen, valkeaksi rapatun kylän hiljaisille kujille. Kyläkaupan kohdalla pysähdyimme nauttimaan pikarilliset paikallista portviiniä. Tyylikästä! 

Skål kylän raitilla

Kippis vaan!

Huikkatauon jälkeen jatkoimme kaviot asvalttiin tasatahtiin kopisten, tervehdimme asunnoista meitä kurkkivia kyläläisiä, naureskelimme räkyttäville koirille, ja ihastelimme kohteliaiden autoilijoiden ja pyörilijöiden huomaavaisuutta meitä kohtaan. Yksikään auto ei hermostunut edes silloin, kun siemailimme drinkkejämme tien tukkona.

Kylänraittia

Maastoreitti polveili korkkipuumetsässä

 Vitor innostui KWPN-hevosten kasvatuksesta, liittyi rotuliiton jäseneksi ja teettää nyt Filipan entisellä kisaratsulla varsan vuodessa ulkomailta hankkimallaan siemenellä. Kävimme laitumella ihastelemassa 4 kuukauden ikäistä kuopusta, vuoden vanhaa nuorta lupausta sekä heidän ylpeää tammaäitiään. Siinä sivussa tutustuimme 2000 vuotta vanhaan oliivipuuhun, joka on nähnyt, miten muinaiset  maurilaisvalloittajat ratsastivat läheisellä kukkulalla sijaitsevaan linnoitukseensa.  Huikeaa! Ratsutilalla kopsuttelee varsat lukien 16 hevosta (pääasiassa lusitanoja ja KWPN-ratsuja), mutta toiminta halutaan pitää pienenä, joten ratsutilalle otetaan kerrallaan korkeintaan 6 ratsastavaa asiakasta.

 

4 kuukautta söpöyttä(kuva Anu Suraakka)

KWPN-emo ylpeänä varsastaan

Vitor-isäntä esitteli meille varsat ja tuhatvuotisen oliivipuun

Vitor on rakentanut ratsutilaansa rakkaudella ja hyvällä silmällä. Majoitustilat sijaitsevat entisessä oliivipuristamossa (maatilalla nautitaan jatkuvasti oman tilan oliiviöljyä) ja kahdessa muussa kunnostetussa kauniissa kivitalossa. Huoneet on sisustettu tyylikkäästi ja seinät koristeltu Martha-tyttären ottamilla valokuvatauluilla. Perheen hotellialalla työskentelevä poika oli mukana toivottamassa vieraat tervetulleiksi ja tallin susikoirat hyppivät innoissaan vieraiden päälle vaatien leikkiä ja rapsutuksia. Pisteenä i:n päällä keittiön emäntä viihdytti meitä lounaalla laulamalla kauniisti perinteistä fado-laulua.

Portugalilaista ratsastuslomatunnelmaa

Marraskuussa tarkeni lounastaa ulkonakin

Ystävällistä isäntäväkeä

 Reissun kulminaatio oli kahden illan seikkailu Golegãn lusitanofestivaleilla, joita on järjestetty 1700-luvulta saakka (tosin alussa Martinpäivän juhlana). Golegã on ”Lustanojen pääkaupunki”, joten 10-päiväiset messut houkuttelevat paikalle tuhansia ratsukkoja, esiintyjiä ja messuvieraita. Aloitimme messuiltamme illallisilla paikallisten suosimissa liharavintoloissa (joista toisen nimi oli Muulinperse ja toisen Ravintola Lusitano). Vatsat pömpöllään siirryimme juhlahumuun Golegãn kaduille ihastelemaan (ja väistelemään) kansallispukuisia ratsukoita, paahdetun kastanjan tuoksua ja sortumaan ostoksiin nahkatarvikekojuilla. 

Golega - lusitanojen pääkaupunki

Golegan  keskusareenalla oli tilaa vielä perjantai-iltana

Lauantai huipentui ratsastukseen areenalla. Meille tuotiin valkeat lusitanot ja saimme kaikki vuorotellen kiertää areenaa ratsain korskeiden lusitanoratsukoiden ja hienojen valjakoiden seassa. Oli meillä naamat messingillä! Kerron Golegã-seikkailustakin tarkemmin myöhemmin.

Inttopinkeänä areenalla - asianmukaisesti ratsastushameessa (kuva Anu Surakka)

Tässä linkki kohteeseen,

Tykkäätkö kuvien laadukkaista villakankaisista ratsastushameesta ja keepistä? Riitta Reissaaseen on tulossa piakkoin kiva COZ by Cozmei-kamppis!

Villainen kevyt ratsastushame pelitti sekä ratsailla että jalkautuneena

 Tässä linkki Hipposportiin, josta ostin kuvassa näkyvän turvaliiviin, jota käytin sekä esteillä, koulutunnilla että maastossa. Joustaa eikä tunnu panssarilta.

Tässä ja tässä linkit Kavioliiton Katjan postauksiin reissustamme.
Matkan järjesti Horsexplore