torstai 17. kesäkuuta 2021

Suuntana Pariisi: lähdin mukaan Janni Martikaisen GP-ratsuprojektiin

En ole koskaan aiemmin omistanut hevosta, en harrasteratsua enkä edes pientä osuutta kilpahevosesta. Mutta nyt lähdin osakkaaksi Paris 2024 -projektiin, jonka tavoitteena on hankkia GP-tasoinen yhteisomistushevonen kouluratsastaja Janni Martikaiselle.

Kouluratsastaja Janni Martikainen


Olen vuosien ajan seurannut sivusta lahjakkaan ja motivoituneen Jannin kehitystä ratsastajana ja urheilijana. Ostamalla osuuden tulevasta hevosesta tuen 24-vuotiaan Jannin kisauraa ja edistän suomalaista kouluratsastusta. Samalla pääsen hevosen omistajan näkökulmasta seuraamaan ja jännittämään kilpailemista ja valmentautumista. On hienoa olla osa Five Ring Stable - yhtymää!

Tapasin Jannin Hipposportissa ja kyselin kuulumiset. Janni tupsahti paikalle tallilta hevosen kengityksestä ja kiirehti tapaamisestamme cross fit -treeneihin. Jannin elämä keskittyy kilpailemiseen ja valmentautumiseen. Päivät Janni viihtyy Vihdin ratsastuskeskuksessa Nummelassa ratsastaen päivittäin kahdesta viiteen omaa ja asiakkaiden hevosta. Jannin muu treeni koostuu cross fit -voimailusta sekä psyykkisestä valmentautumisesta Mia Stellbergin ohjauksessa.

Viimeiset puoli vuotta Janni on panostanut etenkin cross fit -treeniin, sillä nykyinen kilpahevonen Cornando eli Korppu, oli koko talven poissa käytöstä kengitysvirheen vuoksi. Lopulta Korppu saatiin kuntoon kantasoluhoitoa sisältäneellä hoidolla ja ratsukko ponnisti hienosti Pyhän Yrjön kakkoseksi kevään ensimmäisissä kisoissaan Pohjola Small Tourissa.

Lähdin mukaan Paris 2024 -projektiin ostamalla osuuden haussa olevasta hevosesta

Janni kertoo olevansa määrätietoinen ja tavoitteellinen urheilija, joka ei hermoile eikä jännitä, vaan nauttii kisaa edeltävästä latautumisesta. Kouluratsastuksessa Jannia viehättää lajin vaativuus ja ”tiukkuus” eli se, miten tinkimättömän tarkasti on ratsastettava, jotta liikkeet onnistuvat täydellisesti. Jannin lempiliikkeitä ovat sarjalaukanvaihdot sekä piffit ja paffit, ja vähiten lemppareita ovat sik-sak-sulut laukassa. Janni pitää parhaina puolinaan määrätietoisuutta ja pehmeää ratsastustyyliä ja haluaisi kehittää kykyä ratsastaa hevosia yksilöllisesti.

-Jotkut hevoset ovat muokattavissa itselle, mutta kaikki eivät mene ratsastajan kaavaan, vaan ratsastajan on osattava mukautua hevosiin, Janni miettii.

Miksi Janni hakee GP-ratsua yhteisomistuksella? Siksi, että nyt olisi aika siirtyä korkeammalle tasolle seniorien arvoluokkiin, mutta alta puuttuu riittävän laadukas hevonen. Jannin kouluttama 19-vuotias Korppu alkaa olla kisatiensä päässä. Janni pitää tähtäimen niin korkealla kuin mahdollista, vaikka Pariisin olympialaisissa, kuten maajoukkuevalmentajat Janne Bergh ja Rien van der Schaft ovat neuvoneet.  Hevosprojektin nimi Paris 2024 kuvastaa tätä asennetta ja on Janne Berghin keksimä.

Jannin äiti Virve Ruutu-Martikainen pohti aikansa ratkaisua hevoskysymykseen, kunnes tutustui ystävänsä Marja Kanervan avulla raviliigoista tuttuun yhteisomistusmalliin. Kun Jannikin kiinnostui ajatuksesta, laitettiin projekti pystyyn. 

Minkälainen olisi Jannin Paris 2024 -hevonen?

-Energinen ja rohkea, muttei liikaa sähköä. Hyväluonteinen. Sellainen, joka ei uppoudu omiin oloihinsa vaan on avomielinen ja kiinnostunut ihmisistä ja yhteistyöstä, Janni luonnehtii.

Ikää hevosella saisi olla 7-10 vuotta. Hevosen rodulla ei ole väliä, tosin olisihan se hienoa löytää FWB!

Janni kertoo olevansa onnekas urheilija, jolla on tukenaan ahkera ja omistautunut tiimi. Martikaisen perhe on tukenut Jannin ratsastusuraa alusta lähtien.

-Ilman äidin ja isän tukea en olisi päässyt tähän. Heidän ansioistaan olen aina saanut keskittyä olemaan urheilija, Janni kiittää.

Janni on lahjakas ratsastaja, joka on voittanut SM-mitaleita useissa ikäryhmissä ja kisannut nuorten EM-finaalissa. Paris 2024 -projektin vetäjä Tarja ”Tippa” Teräväinen on esitellyt projektin myös Kyra Kyrklundille, joka rohkaisi todeten olympialaisiin olevan matkaa, ja Jannin olevan ratsastaja, johon kannattaa panostaa.

Lähde sinäkin mukaan Paris 2024 -projektiin!

Jannin Choko-koiranpentu on kertakaikkisen ihana! 


Five Ring Stable -yhtymä toivottaa tervetulleiksi osakkaat, kuukausilahjoittajat ja kannatusjäsenet. Yhtymän tavoitteena on ostaa 250.000 euron hintainen hevonen, jonka Janni nostaisi olympiatasolle. Jos hevosta ei löydy tai rahaa ei saada riittävästi 2022 loppuun mennessä, kimppa voi päättää puretaanko projekti vai siirretäänkö tavoite seuraaviin olympialaisiin. Mukaan mahtuu vielä! Lisätietoja antavat Airi Hyvönen, Tarja ”Tippa” Teräväinen, Virve Ruutu-Martikainen, Janni Martikainen, Janne Bergh sekä Marja Kanerva.

Paris 2024 -projekti

lauantai 12. kesäkuuta 2021

Varsan vuosi Kylämäessä

Kävin  ratsastamassa ja saamassa varsaterapiaa Kylämäen suomenhevostilalla, jossa on kasvatettu ammattimaisesti hevosia 1990-luvun alusta lähtien. (Lue tästä ja tästä  ja tästä lisää Kylämäen hevostilasta). On huikeaa tutustua ratsastusloman ohessa hevosten kasvatukseen astutusasemineen ja tamma&varsalaitumineen!

Varsoja Kylämäen laitumella

Kylämäessä pääsee Horsexploren ratsastusviikonloppuina seuraamaan suomenhevosvarsojen elämää – joskus syntymästä lähtien. Näimme toukokuisella vierailullamme  tämän kevään varsoja,  yksi putkahti maailmaan  reissumme aikana. Ihastelimme vuorokauden ikäisen varsan ujoa kurkistelua tammaäitinsä takaa. Näimme myös muutaman päivän ikäset varsat, jotka uteliaina nuuhkivat meitä karsinan oven raosta. Tammäidit olivat suhteellisen sallivia, mutta asettuivat välillä meidän ja varsan väliin ”etteköhän te jo nähneet riittävästi”.

Hän on vajaan vuorokauden ikäinen


Tamma parin päivän ikäisen varsansa kanssa

Kävimme myös tamma-ja varsalaitumella tutustumassa aiemmin keväällä syntyneisiin varsoihin. Oli hauska seurata hevosten luonne-eroja: osa tammoista ja varsoista pysytteli tiivistii ydessä, muta joukossa oli myös cool äiti, joa antoi uteliaan ja pelottoman varsansa pyöriä vähän missä sattui.

Tammalaidun opettaa kantavia tammoja valmistautumaan tulevaan. Kuulimme hurjan tarinan tammasta, joka oli aiemmassa kodissaan tappanut varsansa, mutta oppi Kylämäessä muiden tammojen huolenpitoa seuratessaan mistä varsoissa on kyse,ja osoittautui uuden varsansa kanssa mitä huolehtivimmaksi äidiksi.



Tammat ja varsat kesäpäivän helteessä
Meille kerrottiin hevoskasvatuksen vuosikellon menevän suunnilleen näin:

Aloitetaan siemennyksestä: Kylämäessä kasvatetaan hevosia sekä omista hevosista omaan käyttöön että asiakkaille. Tilalla astuu oma ori Jämpti (ja aiemmin Jämptin isä nyt jo edesmennyt Pette), sekä liuta Kylämäen kautta saatavilla olevia vierailevia oreja, kuten Salmiakkipoika, Savelan Hemuli, Lavilan Viljo, Silvolan Hemminki, Kaitaisten Veijari, Valtteri Valloitus, Vili Veikeä, Jutun Aihe, Valon Veikka,  Helkan Toivo.

Salmiakkipoika

Jos tamma tuodaan siemennettäväksi Kylämäkeen, oriit hyppyytetään pukille ja siemenet asennetaan tammaan saman päivän aikana. Tamman voi viedä myös jollekin toiselle oriasemalle, jonne siemen toimitetaan Kylämäestä pakasteena. Siemenen laatu tutkitaan Kylämäen astutusaseman laboratoriossa.

Kylämäen omassa hevoslaumassa syntyy vuosittain kymmenisen varsaa. Astutettuja on yleensä hieman enemmän, mutta joskus joku luo varsansa talven aikana pois. Orivarsat myydään pois, mutta tammat pidetään itsellä sekä ratsutilan asiakaskäyttöön että tuleviksi tammoiksi. Näin oma lauma saa jatkuvuutta.

Kantavat tammat työskentelevät melko normaalisti, kunnes siirtyvät odottelemaan h-hetkeä.  Kylämäen kevätyöt valuvat enemmän tai vähemmän unen ja valveen rajamailla tammojen varsomista odotellen

Varsan syntyminen on hevosille maailman luonnollisin asia, ja hevoset hoitavatkin sen yleensä parhaiten itse, ilman ihmisen väliintuloa (ellei synnytyksessä ole komplikaatiota). Jos varsa syntyy laitumelle, muut tammat osallistuvat tapahtumaan vähintäänkin henkisesti suojellen emää ja vastasyntynyttä.

Varsa on syntynyt juuri (kuva:Saija Grönholm)

Hevoset tuntuvat tietävän mitä tapahtuu. Viime kesänä Kylämäessä oli tamma, jonka varsa oli toisesta emästä. Tamman oma varsa oli kuollut synnytyksessä, samoin tämän varsan oma emä. Varsansa menettänyt tamma oli seurannut viereisen karsinan synnytystä, ja tajunnut synnyttäjän kuolevan (syy tamman kuolemaan ei selvinnyt, eli ihmiset eivät osanneet ennakoida). Tamma hörisi kuolevalle tammalle ja vastasyntyneelle varsalle lähes lakkaamatta kertoen ottavansa varsan hoteisiinsa. 

Synnytyksen jälkeen tamma ja varsa asustelevat jonkin aikaa rauhassa tallissa omassa karsinassaan, kunnes vahvistuvat laitumelle muiden tammojen ja varsojen joukkoon. Pikkuhiljaa varsoja aletaan vierottaa. Tammavarsat sijoitetaan omalle nuorten 1-3-vuotiaiden tammojen laitumelleen. Siellä vanhemmat varsat opettavat uusille tulokkaille laumassa laiduntamista ja tammojen käytöstapoja.

Nuorten hevosten laitumella

Oripojat, ml shettis

Orivarsojen laitumet eriytetään iän mukaan. Yksivuotiaat orit asuvat laitumella, jossa heitä kouluun Bonus-niminen aasi (Bonus syntyi yllätyksenä aasista, jonka kukaan ei tiennyt olevan kantava, eli Bonus oli nimenomaan Bonus). Bonus opettaa oreille viileänrauhallista suhtautumista erilaisiin luontoärsykkeisiin. Aasit nimittäin jähmettyvät paikalleen säikähtäessään eivätkä säntää pakoeläimen tavoin minne sattuu. Bonus on loistava opettaja, koska ei tajua olevansa aasi vaan luulee olevansa hevonen.

Viime vuonna vierailimme 2-3-vuotiaiden orien laitumella. Katselimme orilauman laukkaavan metsän siimeksestä harjat hulmuten meitä tervehtimään. Huikeaa menoa – myös siltä pieneltä shettikseltä, joka laiduntaa oripoikien mukana uskoen olevansa vähintäänkin saman kokoinen.

Tanner tömisee!


Vähän isompia varsoja pihatossa

Varsoja aletaan kouluttamaan noin 1,5-vuotiaina. Ensin varsojen kanssa tehdään ohjasajoa, eli opetetaan ajohommien alkeet, ohjasotteet ja käskysanoja. Etevimmillä on välillä kärrykin perässä. #-vuotiaina hevoset menevät ratsukoulutukseen. Kylämäessä käytetään koulutuksessa raudanlujia ammattilaisia, sillä perustyö ajo- ja ratsuhevoseksi on tehtävä kunnolla, tekee hevonen elämänsä aikana mitä tahansa. Hevoset toimivat ratsuina noin neljävuotiaina. Se on niille helppoa, koska tuntevat lauman, tallin, maastot, ja ovat saaneet hyvän peruskoulutuksen.

Koulutuksessa huomaa hyvin hevoskohtaisia eroja. Tällä hetkellä Kylämäessä väännetään pidemmän kaavan kautta koulutusta tammalle, joka ei millään viitsisi opetella aikuisten hommia, vaan haluaisi jatkaa iloista laidunkirmailua. Varsa junnaa ohjasajossa ”ala-asteella” vaikka ikätoverit vetävät kärryjä ja ovat jo ”pitkällä opinnoissa”. Tästäkin hevosesta tulee kuulemma hyvä, kypsyminen vie vaan aikansa.

Bonus-aasi ja heppakaverit

Kasvatuksen kulmakivi on hevoslauma. Lauma opettaa hevoset tavoille ja myös ongelmahevoset kouliintuvat laumassa. Ratsastin tänä kevään Kylämäessä uudella, sinne ostetulla 10-vuotiaalla tulokkaalla, joka oli myyty koska oli ”ongelmahevonen”. Niin vaan hevoslauma kouli ”ongelmahevosen” ongelmat tiehensä ja heppa menee nyt hienosti koulua, maastoa ja jopa montea, mitä ei ollut koskaan aiemmin tehnyt.

Monté-treenikaveri



lauantai 5. kesäkuuta 2021

Sari Pakulan opissa: Laukkaa pohkeenväistöstä

Muutaman viikon takaiset pohkeenväistöopit takaraivossani suuntasin taas Rauhalan tallille Pakulan Sarin tunnille tavoitteena jatkaa siitä mihin jäätiin: nyt lisätään pohkeenväistöön laukannosto. (Tässä linkki pohkeenväistötuntiin. Tässä perusistuntatuntiin ja tässä lisävinkkejä).

Ihana hulmuharja pohkeenväistön jälkeen

Saimme taas ratsuiksemme kelpo suomenhevoset. Teimme pohkeenväistöä käynnissä. Ensin teimme väistöt pitkää sivua pitkin hevosen etujalat uralla. Sitten siirryimme väistöihin keskihalkaisijalta uraa kohti sekä yhteen suuntaan että ”siksak” molempiin suuntiin suoristaen väistöjen välissä.

Painiskelin edelleen vanhojen tuttujen ongelmieni kanssa, mutta edellisen tunnin vinkit mielessäni sain pohkeenväistöt sujuvammiksi ja rennommiksi. Tässä haasteita:

Suurin haaste oli pitää hevonen suorana sekä väistössä että välisuoristuksessa. Etenkin oikealle väistäessäni hevosen kaula kiertyi liikaa poispäin liikkeestä enkä saanut ristikkäisiä avuja läpi. Piti oikein keskittyä ”vasen pohje väistättää, oikea ohja (ulko-ohja) varmistaa suoruuden”.

Pohkeenväistö paljastaa lantioni vinouden. Väistäessäni vasemmalle oikea istuinluuni pysyi aika hyvin satulassa, istuin suht suorana, painoni jakautui tasaisesti ja ristikkäiset avut tuntuivat luontevilta. Sen sijaan väistöissä oikealle vasen istuinluuni harhaili ilmassa, painoni valahti oikealle eikä hevonen saanut istunnasta selkeää väistöpyyntöä. Epämääräinen painonjakauma teki vasemmasta pohkeestani rauhattoman ja tehottoman. Kompensoin puutteita vetämällä pohjetta liian taakse. Näitäkin virheitä oli helpompi korjata, kun muistin pitää hevosen suorana säilyttämällä napakan ulko-ohjan tuen. Itse asiassa asetin hevosta välillä aavistuksen menosuuntaan.

Sitten laukannostot. Ne toteutettiin keskihalkaisijalta ja kolmeneljäsosa-uralta niin, että ratsastettiin ensin halkaisijaa pitkin suoraan, sitten väistätettiin suoraa hevosta jompaankumpaan suuntaan. Muutaman väistöaskeleen jälkeen siirrettiin väistättävä pohje edemmäs, nostettiin laukka ja jatkettiin laukkaa suoralla uralla.  Tämä harjoitus paljasti heti, jos ulkoavut jäivät löperöiksi. Jostain syystä laukannosto sotki pakkaa sen verran, että ulkoavut herpaantuivat hetkeksi ja hevonen kampesi ulos uralta. Piti opetella napakkuutta ja tasaisuutta.

Väistö oikealle, piti oikein keskittyä ulko-ohjaan


Ja laukka heppa suorana

Lopputunnin grande finalena teimme keskihalkaisijalta välisuoristuksen kera kaksi väistöä – ensin yhteen, sitten toiseen suuntaan – ja nostimme niiden välissä laukat. Siis ratsastimme käynnissä keskihalkaisijalle suoraan, väistätimme muutaman askeleen vasemmalle, nostimme oikean laukan, siirryimme takaisin käyntiin hevonen suorana, väistätimme muutaman askeleen oikealle, ja nostimme vasemman laukan. Siinä riittikin tekemistä, kun hevoset innostuivat laukasta ja olisivat mieluiten skipanneet välikäynnin ennen uutta väistöä ja laukkaa. Pikku hiljaa avut menivät kuitenkin läpi ja sain loppuun kelpo suorituksen.

Väistö vasemmalle (saisin olla suorempi)

Ja innoissaan oikeaa laukkaa

Loppuraveissa ratsuni oli niin menojalkainen, että sain vinkiksi tehdä puolipidätteet joka neljännellä askeleella.  Samalla piti varmistaa, etten jää kiinni sisäohjaan, vaan myötään selvästi pidätteen jälkeen. Vein myös kättä eteenpäin. Heppa rauhoittuikin selvästi. Vielä enemmän auttoi, kun jaksoin edes hetkittäin tiivistää pohjeavuja.

Menossa mukana ihana suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajanmerkki House of Horses Helsinki

maanantai 26. huhtikuuta 2021

Pohkeenväistöä Sari Pakulan kanssa

 

Tällä kertaa treenasimme Sari Pakulan kanssa pohkeenväistöä. Se on liike, jossa lantioni vinous paljastuu armotta, ja jossa vinouden suoristus poikii heti tuloksia. Palkitsevaa siis!

Heidi ja minä Sarin tunnilla Rauhalassa. Ratsuina Kuva ja Iivari
Sari kertoi pohkeenväistö-liikkeen olleen aikoinaan hänellekin kimmoke miettiä ratsastusta fysiologisesti mahdollisimman oikein. Pohkeenväistö on ”suoruutta edellyttävä” liike, joten se on helppo ratsastaa oikein tai väärin ratsastajan vinoudesta riippuen.

Ongelmani pohkeenväistössä ovat melko tyypillisiä. Jos väistän oikealle, painoni putoaa hevosen oikealle puolelle, vasen pohkeeni pumppaa liian takana ja polvi nousee ylös, jolloin hevosen takaosa tunkee liikkeen edelle tai takajalat ei astu ristiin. Oikea jalkani jäkittää piikkisuorana ja passiivisena. Lisäksi tuuppaan hevosta lantiollani pohkeenväistön suuntaan. Suoritukseni kruunaa liikkeestä poispäin (eli sisäänpäin) kallistuva vartaloni. Esitys on siis huomattavan rauhaton ja tehoton.

Sari nostatti vasemman jalkani satulan etusiivekkeen eteen
Teimme pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle. Sari korjasi olemustani kierros kierrokselta niin, että pohkeenväistöt sujuivat lopulta suht siististi sekä käynnissä että ravissa. Tässä Sarin täsmäohjeet minulle. Otetaan esimerkiksi pohkeenväistö oikeaan:

Ensinnäkin varmistimme hevosen suoruuden niin, että menin muutaman askeleen täysin suoralla hevosella eteenpäin, sitten tein vain kaksi väistöaskelta, ja jatkoin taas suoraan. Siis suoraan – pari väistöaskelta- suoraan – pari väistöaskelta.

Ulkopuolelle, eli oikealle putoilevaa painoani ja sisäänpäin kallistuvaa ylävartaloani korjasimme asettamalla hevosta aavistuksen menosuuntaan. Se auttoi siirtämään ylävartaloani keskemmälle satulaan.

Lisäksi harjoittelimme vasemman lantionpuoliskon löytämistä (eli painon jakautumista tasaisesti).  Sari neuvoi irrottamaan vasemman jalan jalustimesta kesken liikkeen ja jatkamaan tällä tavoin pari askelta. Sen jälkeen nostin koko jalan satulan etusiivekkeen etupuolelle ja jatkoin pohkeenväistöä jalka ylhäällä rentoutuen. Jollain maagisella tavalla painoni siirtyi sen myötä enemmän vasemmalle, tai ainakin enemmän molemmille istutinkyhmyille.  Näin ollen en enää omalla istunnallani estänyt hevosen diagonaalista etenemistä ja näin lantioni pysyi suorassa. Itse asiassa hämmästykseni oli suuri, sillä ratsu jatkoi väistöä, vaikkei väistättävä pohkeeni koskenut hevoseen enää ollenkaan!  Liikesuuntaan ohjaava lantioni hoiti homman!

Suorana jäkittävää väistönpuoleista jalkaa rentoutimme lonkkanivelestä alkaen, jotta jalka ei toimisi stopparina, vaan hevosella olisi tilaa liikkua diagonaalin suuntaan. Tällöin pohjetta pystyy käyttämään tarvittaessa paremmin suoristamiseen ja eteenpäin viemiseen.

Sari antoi myös pari mielikuvaa pohkeenväistön miettimiseen. Ensinnäkin kannattaa miettiä koko ajan diagonaalisia apuja (koska pohkeenväistö keskihalkaisijalta on diagonaalinen eli viistosti eteenpäin suuntautuva liike). Kannattaa keskittää ajatukset liikkeen suuntaan ja apujen ajoitukseen, jottei avusta tulekin este hevoselle. Lisäksi voi ajatella väistättävän jalan polven suuntaavan vastakkaisen jalan nilkkaan liikkeen rytmissä. Silloin ei tule puskeneeksi hevosen takaosaa pohkeella liikkeen edelle. Ulko-ohjalla kontrolloidaan hevosen suoruutta pienin pidättein. Ylävartalolla voi ajatella liikkeen suuntaan, mutta ylävartaloa ei saa kallistaa.

Ensi tunnilla jatkamme tästä ja otamme väistön päälle laukannostot. Kerron sitten miten meni!

Harjoittelua, harjoittelua...



Kiinnostavatko Sari Pakulan vinkin? Tässä ja tässä edellisten Sari-tuntien vinkkejä.

Menossa mukana laadukas suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajan merkki House of Horses Helsinki.

lauantai 3. huhtikuuta 2021

House of Horses Helsinki: kasvua koronasta huolimatta

Nyt kun koronakriisin on jyllännyt vuoden, on hyvä pysähtyä miettimään, löytyisikö kaiken hankaluuden ja epävarmuuden seasta jotain positiivista. Kyllä löytyy: House of Horses Helsingin  (HoH) yrittäjä Irene Häggkvist kaivoi kriisistä myönteisiä puolia ja hyödynsi ne ahkerasti uurastaen niin, että HoH:n myynti kasvoi koronavuonna peräti 50 prosenttia. Miten se tehtiin?

HoH tiimi Lapissa
HoH-tiimi Lapissa uusissa La Vie en Rose -huppareissa


Alku näytti yhtä vaikealta HoH:ssakin. Kun koronakriisi iski maaliskuussa 2020, pysähtyi HoH:n kaupankäynti kuin seinään. Tapahtumista ja messuista tuli normaalisti 30% liikevaihdosta, mutta koronakriisin myötä ne oli peruttu. Toisaalta asiakkaiden siirtyminen koteihin ja internetin äärelle vilkastututti verkkokauppaa. Ihmisillä alkoi olla enemmän aikaa surffailla somessa ja tutkia uusia brändejä.

Myynnin pudottua Irene Häggkvist kutsui tiiminsä kriisipalaveriin:

- Istuimme miettimään, miten saada menetetty myynti ohjattua verkkoon. Päätimme uudistaa verkkokaupan, panostaa markkinointiin some-kanavineen ja uutiskirjeineen sekä avata Saksan Amazon -myyntikanavan, Irene Häggkvist kertoo.

Tuumasta toimeen. Tiimi siirtyi etätöihin, kääri hihat ja uurasti keskittyen vain olennaisimpiin tehtäviin.

-Tiimillä oli tsemppihenki päällä ja ryhmähenki tiivistyi. Se kannatti: 3-4 henkisessä tiimissämme ei ole ollut lomautuksia, Irene iloitsee.

 

Tehokkuutta etätöistä

Irene Häggkvist on huomannut etätöiden parantaneen tuottavuutta. Työntekoon tuli järjestäytyneisyyttä ja uudenlaista rytmiä, kun kaikki ovat keskittyneet työhönsä kotona eikä aikaa ole kulunut työmatkoihin.

- Olemme pitäneet paljon etäpalavereita. Itse asiassa HoH:n storella ei juurikaan ehditä palaveerata, koska päivittäisessä työssä on niin kiire.

 

HoH:n työntekijät ovat tehneet jo vuosia kuuden tunnin työpäivää, jotta aikaa jäisi riittävästi harrastuksiin ja lepoon.

-Olen huomannut, että kun työntekijöillä on riittävästi omaa aikaa, on työnjälki parempaa eikä tule uupumisia. Koronakriisin aikana työn ja levon järkevä suhde on entistä tärkeämpää, Irene toteaa.

 

Yrittäjänä ja suunnittelijana Irene tekee itse töitä kelloon katsomatta, ja työpäivät venyvät usein pitkiksi. Luova työ on kuormittavaa, mutta myös antoisaa, Irene kertoo.

HoH sopii kotoiluun
HoH sopii kotoiluun, ihmisille ja koirille


Kotoiluun sopivia vaatteita

Osansa korona-ajan myynnin kasvussa on HoH:n tuotepaletissa, sillä HoH on kotoiluun ja etäilyyn sopivia vaatteita sekä koirien HoHfor dogs -asusteita.

Irenestä on innostavaa parantaa ihmisten arkea hyvällä designilla. HoH ei ole tarkoitettu vain tallille, vaan myös vapaa-aikaan ja normaaliin elämään.

-Suunnittelu ja design ovat keskeinen osa HoHia. Vaate ei ole vain miltä se näyttää, vaan myös se ”tunne, joka tulee kun vaatetta pitää päällä . Mukavuus kulkee mukana koko päivän ja HoH:n tavoite on olla lempihuppari .

- Se on suurin kunnianosoitus minkä vaate voi saada, Irene kiteyttää.

 

Myös HoH for Dogs mallisto julkaistiin viime keväänä. Se on Irenen henkilökohtainen ”lemppari”, ja saa Inspiraationsa Irenen omasta Dolly-puudelista.

- Se on ollut tosi hyvä lisä HoH mallistoon, Irene iloitsee.

Irene kertoo, että uuden vaatteen tie ideasta valmiiksi tuotteeksi asiakkaalle kestää 9 kuukautta ja sisältää 25 vaihetta. (Se on mielenkiintoinen prosessi, josta postaan myöhemmin tässä blogissa).

Irene Häggkvist husky-valjakon kyydissä
Irene Häggkvist husky-valjakon kyydissä
 


Rukalta ideoita ja tiimihenkeä

Irene suuntaa mielellään suunnittelulomille saamaan inspiraatiota ja suunnittelemaan uusia malleja. Toissa vuonna kohteena oli Milano, jossa Irene opiskeli aikoinaan muotia. Koronavuonna Irene suuntasi Rukalle, jossa sijaitsee Oulussa varttuneen Irenen lapsuusajasta saakka tuttu mökki.  Rentoutuminen, rauhoittuminen ja luonnon seuraaminen ovat Irenen mielestä Lapissa aivan omaa luokkaansa. Lappi on tärkeä henkireikä kiireiselle yrittäjälle.

-Itse asiassa lääkäri passitti minut Lappiin, jottei kaikesta puurtamisesta tule burn out, Irene huokaisee.

 

Lapin inspiraatio ja Irenen pohjoiset juuret näkyvät uudessa designessa, kuten La vie en Rose Nordicmallistossa:

-Siivosin pakettiautoani Rukalla ja laitoin ruusut ja poronsarvet lumeen siivouksen ajaksi. Yhtäkkiä sain idean muuttaa La vie en Rose- printtiä ja lisätä siihen hopeiset poronsarvet.

Inspiraatiota syntyi ruusuista ja poronsarvista hangella

 
Hangen asetelma siirtyi hupparin luonnokseen

Irenen aika Rukalla oli tuottoisaa. Rukalla syntyi koko seuraavan vuoden mallisto.

-Uusia malleja syntyi paljon ja niitä julkaistaan pitkin vuotta ja tehdään tuotantoa kuntoon.

Helmikuun alussa koko HoH-tiimi vietti etätyöviikon Rukalla.

-Ryhmähenki tiivistyi entisestään. Oli kiva järjestää tiimille tällainen ”palkinto” stressaavan koronavuoden jälkeen.

 

Tiimi kävi Rukalla huskysafarilla Arctic Runaway husky- tilalla, jossa HoH:lla on kummikoirat Anna ja Elisa. Huskyen tukeminen ei suinkaan ole HoH:n ainoa hyväntekeväisyyskohde. Lisäksi HoH lahjoittaa Hope ry:n kautta vaatteita ja ratsastustunteja vähävaraisille lapsille.

-Koska meillä on mennyt hyvin haluamme auttaa muita, Irene kertoo.

HoH:lla on husky-kummikoiria Lapissa

 

Uusia kivijalkaliikkeitä

Vaikka myynti kivijalkaliikkeistä seisahtui hetkeksi koronakriisin myötä, on Irene havainnut nyt pientä vilkastumista. Esimerkiksi HoH:n Shop in Shop Espoossa Hipposportissa ja Woikoskella ovat suosittuja (tässä juttu Hipposportin HoH-shopiin).  HoH:lla on osasto myös Willin ketjumyymälässä Tampereella sekä pian avattavassa liikkeessä Turun lähellä.

HoH:n oma Showroom Helsingin Eirassa on toistaiseksi asiakkailta suljettu, mutta sieltä voi noutaa verkkokaupan tilaukset valmiiksi pakattuna ovelta tai autoon tuotuna.

 

Korona muutti ja rikkoi paljon. Mutta koronan aiheuttamat muutokset kuluttajien käyttäytymisessä ovat olleet HoH:lle myös mahdollisuus uudistua.

-Kriiseistä monesti seuraa jotain hyvää, jos haluaa nähdä positiivisen puolen, Irene Häggkvist päättää.


Anorakki on uutta mallistoa

 

Somen HoH-yhteisö kasvaa ja tiivistyy

House of Horses Helsinki on vahvasti läsnä sosiaalisessa mediassa. @houseofhorses_helsinki kasvoi korona-aikana 16000 seuraajaan. Myös @hohfordogs-instagram kasvattaa suosiotaan.

Sosiaalinen media on HoH:lle tärkeä kontaktipinta asiakkaisiin. HoH:lla on eri some-kanavissa seuraajia ympäri maailmaa. Osa seuraajista on ollut mukana alusta saakka. Seuraajien joukosta löytyi myös työntekijä, turkkilainen Alara, joka kuvaa HoH:lle videoita ja kuvia.

HoH:lle sosiaalinen media on aidosti vuorovaikutuskanava, sillä somen kymmeniin päivittäisiin viesteihin vastaa aina joku HoHtiimistä, eikä mikään ulkoistettu toimisto.

Some-yhteisö osallistetaan keskusteluun. Irene kysyy usein seuraajien mielipidettä esimerkiksi tulevista malleista tai väreistä.

-Ajattelen aidosti, että HoH-seuraajat ja asiakkaat tekevät HoH:n ja ovat samanhenkisiä ihmisiä eri puolilla maailmaa. Olen todella iloinen ja ylpeä HoH-yhteisöstä, Irene kiittää.


Koronavuosi innotti Irenen perustamaan  HoH Clubin, suljetun facebook-ryhmän, johon voi liittyä kuka vaan. HoH Clubissa on kolme tiimitasoa, joissa jäsenten saamat edut vaihtelevat:

-Clubi ovat kaikki tervetulleita! Lisäksi on tarkoituksena palkita aktiivisimpia HoH-asiakkaita vielä erityisesti, Irene Häggkvist kertoo.


Tässä linkki:  House of Horses Helsinki









 

lauantai 27. maaliskuuta 2021

Terveisiä Rauhalasta: lisää Sari Pakulan vinkkejä!

Kävin taas tyttären kanssa Rauhalassa Sari Pakulan istuntatunnilla, jossa muovataan kehon käyttöä fysiologisesti oikeammaksi ratsastajan ja hevosen näkökulmasta. Postasin Sarin tunneista jo aiemmin, voit lukea edellisen Pakula-tunnin vinkit tästä.

Sari Pakulan ja Iivari-suomenhevosen opettavaisessa seurassa

Tällä kertaa keskityimme siirtymisiin. Miksi? Koska siirtymiset ovat ratsastuksen a ja o. Jos ne eivät suju, ei suju mikään muukaan, Sari kertoi. ”Testasin” siirtymisiä aiemmin tällä viikolla maastotunnilla Fagerängissä, jossa posotimme issikoilla puolitoista tuntia vauhtimaastossa ilman satulaa. Huomasin siellä, että Sarin tunneilla opittu pakka piti välillä hyvin, mutta tuppasi hajoamaan siirtymissä, koska satulan puuttuessa issikan innokkuus haastoi keskivartaloni hallinnan moninkertaisesti.

Sari aloitti istuntatuntimme asettamalla takamukseni alle kaksi palloa ja pyysi menemään käynti-ravi-pysähdys -siirtymiä sekalaisessa järjestyksessä niin, että pallot pysyivät liikkumattomina.

Hetken menoani katseltuaan Sari otti vasemmanpuoleisen pallon pois, sillä painoni tuppaa valumaan oikealle, joten minun piti löytää paremmin vasen istuinluu. No, löytyihän se, sillä peilistä katsottuna kroppani suoristui saman tien, kun vasen istuinluu venyi alaspäin kiinni satulaan. Aika huikeaa, että kroppa näytti suoralta, vaikka toisen pakaran alla oli tennispallon kokoinen koroke!

Pallot takamuksen alla

Istunta suoristui: oikean pakaran alla on pallo ja painan vasemman istuinluun satulaan

Hyörin pitkin maneesia pallo toisen pakaran alla ja tein siirtymisiä käynnin, harjoitusravin ja pysähdysten välillä. Kaikkia askellajeja piti valmistella AJATTELEMALLA niitä. Se oli palkitsevaa, sillä huomasin hevosen aika pian lukevan ajatukseni.

Ravista käyntiin -siirtymisissä piti muistaa oikeaoppinen hidastaminen/pysäyttäminen: piti tehdä  koonti työntämällä häntäluuta eteen ja napakoittamalla vatsalihaksia niin, ettei yläselkä nojaa taaksepäin eikä ohjista tarvitsisi välttämättä vetää ollenkaan (check edellinen postaus). Ideana on olla vahvana ja vakaa alaselän ja kuolainten välissä.

Kun Sari otti meiltä pallot pois, yritin ratsastaa koko tunnin tiedostaen vasemman istuinluuni, jotta keho säilyisi suorana. Sari helpotti tehtävää vinkkaamalla, että kannattaa miettiä istuvansa satulassa istuinluiden välisellä alueella. Siis syvemmälle satulaan.

Huomasin palloista olleen muutakin hyötyä: keskivartaloni hiljeni, eli en vispannut satulassa, vaan istuin suorempana ja paremmin hiljaa. (jos pallojen kanssa olisi vispannut, olisivat pallot pudonneet).

Sain vinkiksi myös ”halata hevosta jaloillani”. Etenkin kevyessä ravissa olin jotenkin liian ”irti” hevosesta. Pieni jalkahalaus toi hevosen paremmin kuulolle.

Tällä kertaa sain kehonhallintaan mielikuvaharjoitteeksi marionettinuken, joka on kiinni ylhäältä, jolloin hartiat putoavat tasaisesti ylhäältä alas. En siis hakenut itseeni pituutta alhaalta ylös, vaan pituus tulee päänupista, jolloin painopiste pysyy alhaalla.

Koitan hakea pituutta marionetti-nukke- mielikuvan avulla

Osa kahdeksankulmiosta

Tehtyämme käynti-ravi-pysähdys -siirtymisiä sekalaisessa järjestyksessä suoralla uralla, siirryimme keskiympyrälle, jonne Sari rakensi kahdeksankulmion. Kiersimme kulmiota ensin käynnissä, sitten käyntiä ja ravia vaihdellen, sitten laukassa.

Kahdeksankulmiossa keskityttiin kolmeen asiaan: hevosen ulkokyljen hallintaan, ristikkäisiin avuihin ja suoristukseen. Hevonen viritettiin ulkoavuille ja käännöksissä asetettiin ensin sisäohjalla, sitten hellitettiin ja otettiin käyttöön ristikkäiset avut ’sisäpohje-ulko-ohja’. Hevonen suoristettiin heti kääntymisen jälkeen. 

Sari muistutti, että liian vahva sisäohjasta vetäminen jäykistää hevosta, koska lihakset kiristyvät. Sen sijaan halutaan aktivoida ulkolinjaa kohti pehmeää ulko-ohjan tukea, jolloin sisäohjan käyttö vähenee ja hevonen liikkuu ja taipuu rennommin. Tätä täytyy harjoitella lisää. Tehtävässä tuli hiukka kiire, koska kahdeksankulmiossa on kääntymisiä koko ajan. Tehtävää helpotti, kun muistin kääntää myös istunnalla.

Hevosen ulkoraami on todellakin tärkeä, koska se määrää suunnan ja ohjaa linjaa. Tein töitä jotta ulkopuolen olkapääni, lonkka, jalka ja hevosen kylki olisivat samassa linjassa eikä ylävartaloni kippaa kulmassa pois linjalta.

Ulkoavujen hallinnasta oli selvää hyötyä. Tällä hevosella ulkoavut vähensivät oikeassa kierroksessa hevosen kaatumista sisäänpäin, vasemmassa kierroksessa ulkoavut vähensivät hevosen pullahtamista ulospäin. Ulkoavujen käytössä piti muistaa, ettei ulkokäsi nouse ylös. Jos joku nousi, niin sisäkäsi aavistuksen tukemaan asetusta.

Kahdeksankulmio oli loistava harjoitus myös laukassa, jossa ulkoavujen merkitys korostui entisestään. Hetkittäin sain fiiliksen, jossa ”pidän satulaa paikoillaan”, eli hevonen laukkasi suoraan allani, eikä niin että etujalat kauhovat kroppani edessä ja takajalat rynnivät kroppani takana.

Laukat laukattuamme maneesin ovelta alkoi kuulua rapinaa, eli oli aika antaa tilaa seuraaville oppilaille. Mutta me palaamme taas!

Menossa mukana House of Horses Helsinki, ihanat talvileggingsit, huppari ja heijastava liivi. Kirjoitan blogissani lähiaikoina myös HoH:n kuulumisista!

Opetusmestarini Kuva-suokki

Tyttäreni ratsastama Iivari pääsi tunnin jälkeen tarhaan