keskiviikko 5. lokakuuta 2022

Ratsastusmatkailijan Euroopan Top5

Erilaiset hevorodut ja -kulttuuri ovat ratsastusmatkailun parasta antia. Vaikka kaikki kohteet ovat omalla tavallaan ihania, nousee joukosta  paljon reissaavan  bucket list, eli viisi kohdetta, jotka "kuuluu kokea". Tein Happy Rider -medialle kaksi TOP5 -listaa, toisen Euroopasta ja toisen extreme-matkoilta eri puolella maailmaa. Tässä Euroopan "vitonen".

Ratsastusmatkailijan Euroopan TOP5



torstai 18. elokuuta 2022

Viikonloppu kylpyläkaupunki Pärnussa

Vietin kälyni kanssa heinäkuussa pitkän viikonlopun autoilemalla Viron kylpyläkaupunki Pärnuun. Pärnu ei ollut kummallekaan ennestään tuttu, joten ei haitannut, vaikka heinäkuun helteet vaihtuivatkin vaihtelevaan keliin sadekuuroineen – tulipahan korvattua rantalöhöily kaupunkiin tutustumisella.

Pärnun kävelykaduilla

Ylitimme Suomenlahden Tallinkin autolautalla ja ajoimme Tallinnan satamasta vajaan 200 km matkan  Pärnuun pysähtelemättä pitkin hyväkuntoisia, EU-varoin kunnostettuja valtateitä. Kotimatkalla tein toki autontankkauspysähdyksen ihan vain hyödyntääkseni Suomea himpun edullisemmat bensahinnat. Tänä kesänä Pärnuun olisi voinut lentääkin suorilla lennoilla, mutta halusin mennä autolla ja nähdä samalla vähän ympäristöä.

Majoituimme perinteikkääseen kylpylähotelli Tervikseen, joka lienee terveys- ja rentoutushoitoineen Pärnun – ja ehkä koko Viron – monipuolisin kylpylä ja terveysklinikka. Tarjolla oli hoitoja ja tutkimuksia joka lähtöön, muun muassa erikoislääkäri – ja hammaslääkäripalveluja tutkimuksineen ja hoitoineen, mutta meille riittivät hieronta sekä kasvo- ja vartalohoidot, jotka olimme varanneet jo Suomesta käsin ennen reissua (hyvä niin, koska perillä hoidot olivat loppuun myytyjä).  Hoidot olivat Suomea edullisempia ja ihan hyviä, vaikka olivat kin pikemmin ”perushoitoja”,  kuin yksilöllisiä asiakkaan tilanteen mukaan räätälöityjä. Hyödynsimme päivittäin myös hotellin allasosaston kuntouintiratoineen ja lukuisine saunoineen, joista tykästyin erityisesti suola- ja aromisaunaan sekä turkkilaiseen saunaan. Lähtöpäivänä jäimme vielä muutamaksi tunniksi tappamaan aikaa altaille, sillä huoneet luovutettiin klo 12 ja laiva Suomeen lähti vasta illansuussa.

Tervis on monumentaalinen seitsemästä rakennuksesta koostuva hotelli, kylpylä, mutahoitola, urheilu-, kuntoutus- ja konferenssikeskus, joka perustettiin viitisenkymmentä vuotta sitten ammattiliiton kylpyläksi Viron ollessa osa Neuvostoliittoa. Nykyisin Tervis on Viron suurin kylpylä - taannoin se taisi olla jopa Neuvostoliiton suurin.

Pastoraat-kahvilassa on hyvät leivokset

Riianlahdella tuulee

Valitsimme majoitukseksi Terviksen, koska miksi majoittua muualle kuin kylpylään, jos kerran reissaa kylpyläkaupunkiin? Tervis sai meiltä plussaa siisteydestä ja monipuolisuudesta sekä sijainnista rauhallisella paikalla ja silti lähellä keskustaa ja rantaa – etenkin Katariina Suuren rakennuttamaa aallonmurtajaa. Miinusta tuli huonosta ilmastoinnista (nukuimme parvekkeen ovi auki) sekä ravintolasta. Onneksi ”kylillä” oli monta hyvää ravintolaa.

Terviksen lisäksi piipahdimme toisessakin kylpylässä, nimittäin terassilla läheisessä Hedon Spassa, joka on 1920-luvulla perustettuna vielä Tervistäkin perinteikkäämpi. Pärnun juuret kylpyläkaupunkina ulottuvat kauas 1800-luvulle saakka.

Taustalla pilkottaa Tallinnan portti 1600-luvulta


Tallinnanportin muhkea ovi rautanauloineen

Pärnun kuuluisa hiekkaranta typistyi sateisten kelien vuoksi rannalla kävelyyn, mutta saimme kuitenkin nauttia rantaluonnon upeista väreistä pouta- ja ukkospilvien suodattaessa valoa hiekalle ja rantatörmien heinikkoon. Kertakaikkisen kaunista!

Rantaloma vaihtui värien ihailuun

Käyskentelimme päivittäin keskustan kävelykaduille pittoreskiä jokivarren reittiä pitkin, joka kulki 1600-luvulla rakennetun Tallinnan-portin läpi. Pärnun keskustassa on kiinnostavasti sekaisin vanhaa ja uutta, kiveä ja puuta, hyväkuntoista ja röttelöä. Moni rakennus edustaa 1700-luvun arkkitehtuuria. Tykästyin erityisesti keskustan lukuisiin käsityöliikkeisiin ja -pajoihin,  joista moni tarjoaa kursseja myös harrastajille.

Vajaan 40.000 asukkaan Pärnun historia ulottuu kivikaudelle ja siihen voi tutustua paikallisessa museossa, joka esittelee kaupungin vaiheita, myös elämää Neuvostoliiton ikeen alla. Pärnulla on ollut suuri rooli Viron kansallistunteen heräämisessä, mistä merkkinä muun muassa paikallisen runoilijan Johann Jannsenin patsas Rüütli-kadulla. Ruütli-nimi merkitsee ritaria ja viittaa Viron keskiaikaiseen menneisyyteen saksalaisen ritarikunnan hallinnossa. Keskiaika vilahtelee kaupungissa yhä siellä täällä. Kävimme esimerkiksi katsomassa 1400-luvulla rakennetusta, nyt jo kadonneesta kaupunkilinnoituksesta jäljelle jäänyttä pyöreää Punaista tornia (jonka punaiset tiilet on nyt peitetty valkealla rappauksella).

Keskiaikainen Punainen torni


Katariinan kirkko

Pärnussa syö hyvin ja edullisesti– tosin kesällä moniin ravintoloihin täytyy jonottaa.  Pärnu on vahvasti sesonkikaupunki: moni ravintola ei ota ollenkaan varauksia kesäaikaan, jolloin asiakkaita on jonoksi saakka, ja on talvisin kiinni kaupungin tyhjentyessä kesävieraista. Onnistuimme kuitenkin varaamaan paikat sekä saksalaistyyppisestä Edelweissista (jonka wienerschnitzel oli ihan kelpo) että menultaan kunnianhimoisemmasta Gastronoomista (jossa nautimme maukkaat katkaravut ja pihvit). Leivosnälkää sammutimme Cafe Pastoraatissa Pühavaimukadulla (mainiot markenkileivokset!), jolla istuskelimme myös iltasella trendikkään Mum-ravintolan terassilla katselemassa Pärnun kesäillan hyörinää. Kaduilla kuului lähinnä viroa, suomea tai venäjää.

Pihvi Gastronoomissa

Kävelykadulla...

Virossa kun oltiin, niin totta kai hoidatettiin kuntoon myös sormet ja varpaat. Koska emme olleet varanneet mitään etukäteen emmekä tunteneet kaupunkia ennalta, päädyimme soittamaan kauneussalonkeja läpi google-järjestyksessä. Ilusalong Helle & Helenistä löytyi samanaikaiset ajat molemmille, joten vietimme puoli päivää manikyyrien ja pedikyyrien merkeissä – sopivasti sateen aikaan.

Sunnuntaiaamu valkeni kaatosateisena, joten käynnistimme päivän hotellin allas&saunaosastolla, minkä jälkeen googlettelin löytyisikö mitään kiinnostavaa kaupungin ulkopuolelta. A vot! Huomasin, että Torin 166-vuotias hevossiittola sijaitsee puolen tunnin automatkan päässä, joten ei muuta kuin hyppy autoon ja keula kohti Toria. Sain siis heppatyttönä myös pienen annoksen turpaterapiaa tutustuessani siittolassa Viron hevosrotujen kehitykseen ja siittolan nykypäivään. Opin, miten torinhevoset ja Viron raskaat vetohevoset on kehitetty alkuperäisestä eestinhevosesta (jota sitäkin on jalostettu harrastehevoseksi). Kirjoitin siittolavisiitistä erillisen postauksen, jonka julkaistiin Happy Rider -mediassa.



Torin hevossiittolan mainoskyltti


Ja vielä: koukkasimme Tori-reissulla myös uudelle Pärnu Bay golf-klubille tarkoituksena istuskella terassilla kevyellä lounaalla. Sade ja paikallisen golf-turnauksen palkintojenjakotilaisuus estivät kuitenkin aikeemme, joten ajoimme takaisin Pärnuun ja nautimme pienen välipalan Villa Wessetin terasilla.

Paljon jäi vielä tekemättä: historiaan voisi tutustua enemmän, samoin lähialueisiin nähtävyyksineen (etenkin luontokohteita) ja miksei myös 180 km päässä sijaitsevaan Riikaan. Ja sateen vuoksi jäi se uimarannalla hengailukin vielä uupumaan… ehkä siis  palaan vielä Pärnuunkin.

Kiitos kuvista, Ulla-Maija!

Vehmas ja vehreä Pärnu

Vanhaa Pärnua




torstai 4. elokuuta 2022

Torin siittola on Viron hevosrotujen kehto

 Kiinnostavatko virolaiset hevosrodut? Kävin Torin kunnassa Pärnumaalla selvittämässä, miten eestinhevosta on jalostettu 166 vuotta, ja miten eestinhevosen pohjalta on kehitetty torinhevonen ja Eestin raskas työhevonen.   Tässä linkki Happy Riderissa julkaistuun juttuuni



Tässä sama linkki toisella tekniikalla:
Torin siittola on Viron hevoskasvatuksen kehto - HappyRider

tiistai 5. heinäkuuta 2022

Syksyn ratsastuslomat varataan nyt

Ratsastuslomien kysyntä kasvaa taas kohisten. Kesällä on jäljellä hajapaikkoja, mutta niitäkin kannattaa vielä kysellä, sillä aina voi tulla peruutuksia. Syysreissu lämpimään antaa ihanaa jatkoaikaa kesäiselle ratsastukselle. Syksyn reissutkin on syytä varata pian, sillä nekin viedään kohta käsistä.

Miten olisi intensiivinen kouluratsastusviikonloppu Portugalissa?

Ratsastusloma maailmalla voi olla mitä vaan: vaelluksia kohteesta toiseen, maastoilua tallilta käsin, intensiivistä kouluratsastustreeniä, rataesteiden tai maastoesteiden treenausta, ratsastussafareita, ratsastusta islanninhevosilla...

Osaan kohteista voi yhdistää vaikka golfin peluuta, eli perhekin viihtyy.

Tässä linkissä on kooste eri reissuvaihtoehdoista. Ja niitähän riittää: Horsexplorella on 200 kohdetta 43 maassa. Ei kun valitsemaan! Mukavia reissuja!

Hyvää kesää Horsexploren ystävät (paloma.se)!

torstai 2. kesäkuuta 2022

Kouluratsastuksen yksilöopetusta Portugalissa

Tästä ei tehotreeni parane! Ratsastusmatkoilla Portugalissa on tunneilla yhdestä kahteen oppilasta kerrallaan, joten opettaja ehtii perusteellisesti tarkkailemaan ja kommentoimaan menoani. Erityisen tehokasta opettelu on Santaremissa, jossa Pedro-opettaja ottaa tunneille vain yhden oppilaan kerrallaan. Siellä en ratsasta askeltakaan ilman opettajan valvovaa silmää, neuvoja ja kannustusta. 

Tehokasta yksityisopetusta Santaremissa


Otan Santaremissa yleensä sekä kouluratsastusta että Working Equitationia (sekin yhden hengen tunnilla), josta postasin erikseen aiemmin. Working Equitation on niin hauskaa, että ajattelin jossain vaiheessa keskittyä siihen kokonaan, mutta itse asiassa WE herätti lisähalun opetella koulua, erityisesti laukanvaihtotekniikaa, painon käyttöä, kevyttä kättä ja tiivistä istuntaa. WE-tehtävät eivät näet onnistu, jos ei perusratsastus ole kunnossa. Tarvitaan siis juuri niitä asioita, joihin kouluratsastustunnilla paneudutaan. Ensi kerralla hyödynnän ehdottomasti yksityistunnit myös kouluratsastuksessa. Etenkin, koska Santaremin härkätaistelutaustaiset hevoset ovat kuuliaisia ja reaktiivisia, eli tekevät juuri niin oikein tai väärin kuin ratsastaja pyytää. 

Yksityksopetusta myös Working Equitationissa


Mitä koulutunneilla sitten tehdään? Tunnit rakentuvat käynti, ravi ja laukkaosuuksista. Santaremissa tehdään ensin käynnissä ja sitten ravissa erilaisilla urilla paljon taivuttavia liikkeitä, kuten avoja, vastataivutuksia ja sulkuja. Vasta kun hevonen on taipuisasti kuolaimella ja ratsastajan istunta ja painon käyttö kunnossa, alkaa laukkatyöskentely. Siinäkin käytetään taivutuksia ja edetään askel askeleelta niin, että laukka on tasapainoista ja koottua. Ratsukon kehittymisestä riippuen päästään työstämään laukanvaihtoja ja jotkut tapailevat piruettiakin. Tunnin lopussa saatetaan tehdä piaffia ja/tai passagea, riippuen hevosesta ja ratsukosta. 

Ratsukot menossa maastoilemaan


Mitä opin koulutunneilla? Opin ensinnäkin hyvää istuntaa, sillä keskityn jokaisella tunnilla istumaan tiiviimmin satulassa ja pääsemään eroon "vatkaavasta Shakira-lantiosta". Opin myös avujen käyttöä, sillä taivutuksia toistetaan niin kauan, kunnes kädet, istuinluut ja pohkeet toimivat oikein suhteessa toisiinsa ja hevoseen.  Pääsen usein maistamaan mansikkaa, eli opettelemaan laukanvaihtoja. Santaremissa pidän siitäkin, ettei hevonen vaihda, jos pyydän väärin.

Ratsutilalla järjestetään myös erilaisia tapahtumia. Tällä kertaa häät tanssi- ja ratsastusesityksineen

Kyselin Santaremin tuntien antia myös reissukavereiltani. Tässä koottuja kommentteja:

”Avot ja vasta-avot ovat auttaneet hahmottamaan sisä- ja ulkopohkeen paikan tärkeyttä hevosen lapojen hallinnassa. Kun sisäjalka on omalla paikallaan ja ulkopohje aavistuksen takana, estää sisäjalka lapaa siirtymästä liikaa sisään ja paino jakautuu satulassa oikein, koska lantio avautuu liikkeen suuntaan ja sallii taivutuksen”.

Ohjat yhdessä kädessä ratsastettava Working Equitation pakottaa ja havainnollistaa painoapujen treenaamista. Reissu kannusti ratsastamaan välillä ohjat yhdessä kädessä myös muulloin kun WE-tehtäviä oman hepan kanssa kotona ratsastaessani”.

”Mietin reissun jälkeen korostetusti lantion, ylävartalon ja katseen kääntöä taivutuksen mukaan. Lisäksi sisäpohje eteen ja painoa sille, samalla ulkopohje taakse. Ja on myös tärkeää olla ottamatta yhtään tukea käsillä (mikä käy helposti huomaamatta). On myös muistettava pitää ylävartalo pystyssä, vaikka kääntyy – ja keskivartalo rennon jäntevänä – eli perusasioita, joiden avulla kasaan ”pakettia kuntoon” monta kertaa tunnin sisällä”.

*Istuntaan ja kropan balanssin hallintaan tuli uusia keinoja. Luulin vuosien pilatestreenin saaneen kropan hallinnan hyvälle mallille, mutta Santaremissa kontrolli nousi potenssiin. Herkät ja taitavat hevoset olivat super, ja opin, että joka iässä voi kehittyä ratsastuksessa. Ei tarvitse olla erityisen taitava pärjätäkseen hyvin, kun opetus on ensiluokkaista.

*Pedro sai korjattua istuntaani hyvin. Käsien korjaus muutti jo asiaa, eli kun tunne ja tuntuma olivat kunnossa, se heijastui myös istuntaan. Sillä sitähän pitää kuunnella, mitä kankun alla tapahtuu!

Tuossa potpuri koulutuntien annista. Ja Santaremissa voi tosiaan tehdä muutakin kuin mennä koulua. Nimittäin opetella huippuhauskaa Working Equitationia sekä maastoilla. Me vaihdoimme kaksi oppituntia maastoratsastukseen joen varteen, jossa syötiin runsas picnic-lounas. Maastolenkki polveili peltojen, eukalyptumetsien ja kylän raittien halki. Välillä nousimme ylös, josta avautui upea maisema lähikyliin. Pisteenä i:n päällä polskutimme ja laukkailimme hevosten kanssa joessa.

Maastoretki joelle - tai joKEEN



Ja kyllä: seuraava reissu on jo varattuna!

Tässä linkki kohteeseen.

Tässä juttu working equitation -treenistä Santaremissa

Tässä juttu viime reissusta samaan paikkaan.

maanantai 2. toukokuuta 2022

Working Equitation -tunnilla Portugalissa

Tykkään kokeilla erilaisia ratsastuslajeja. Working Equitation -työratsastusta (WE) olen kokeillut Suomessa Katariina Cozmein luona sekä Hanne Halosen taannoisella Ratsureima Ranchilla. Pari kertaa olen päässyt oppiin myös Working Equitationin kotimaassa Portugalissa, jossa ratsastetaan lajiin parhaiten sopivilla hevosilla, lusitanoilla. Lusitanot ovat niin virtuoosimaisia WE-ratsuja, että jopa moni espanjalainen WE-kisaaja valitsee ratsukseen portugalilaisen lusitanon.

Rengas on seivästetty!

Portugal on WE:n moninkertainen maailmanmestari, joten sieltä löytyy huikean hyvää WE-opetusta. Viimeksi ratsastin Santaremissa Horsexploren yhteistyötallilla opettajanani itseltään WE-mestari Jorge Sousalta oppia ammentanut Pedro Teixeira Farto. Tässä kooste tuntien annista:

Santaremiin on rakennettu kattava WE-rata lukuisine tehtävineen: silta, kierrettävät tynnyrit, pujottelutolpat, laukkaympyräaitaus, avattava naruportti, kellonkilistys peruutuksineen, side pass -puomit, hypättävät heinäpaalit, seivästettävä härkä.

Laukka-aitauksessa (ensin treenattiin käynnissä ja ravissa)

Sain ratsukseni aidot, herkät ja kuuliaiset härkätaisteluhevoset, joille WE-rata on tuttua, helppoa ja hauskaa leikintekoa. Siis täydellisiä opetusmestareita! Varusteikseni sain aidon portugalilaisen satulan. Sonnustauduin portugalilaisiin chapseihin, jotka olin hankkinut aiemmilta reissuiltani.

Oli hauska huomata, miten esiintymään tottuneen hevosen ”moodi” muuttui sen mukaan, millainen oli varustus: kun ratsun häntä paketoitiin kuten esityksissä, alkoi sen sortin pörhistely ja tepastelu, että Pedro päätti avata hännän vapaaksi saadakseen hevosen takaisin harjoittelumoodiin. Se tepsi heti ja sain hevoselta taitavaa WE-opetusta. Samalla Pedro neuvoi, että vaistomainen reaktioni nostaa käsiäni ei toimi, vaan vain lisää hevosen jännitystä. Oli parempi aloittaa työskentely pitämällä kädet rennosti alhaalla (sama päti koulutunteihin).

Häntä show-paketissa.. ja koira harhauttamassa..


Pedro teetti ensin kaikki tehtävät yksitellen ja käynnissä. Tein tehtävät ensin ohjat molemmissa käsissä, mutta siirsimme ohjat melko pian vasempaan käteen, kuten lajiin kuuluu. Oikealla kädellä sai tarvittaessa muistuttaa suunnasta tai taivutuksesta jommankumman puoleista ohjaa koskettamalla.

Tärkeintä oli olla äärimmäisen tarkka teiden kanssa. ”Jos falskaat teiden kanssa käynnissä, et pärjää tolppien ja tynnyrien kierrossa laukassa – etenkään kun on vuorossa aikaratsastus”, Pedro muistutti. Siispä yritin tehdä oikomatta tarkat volttikaarteet puomien ja tynnyrien ympäri. Tarkka reitti oli tarpeen myös ympyrän muotoisessa laukka-aitauksessa, jotteivät vauhtiosuuksilla jalat olisi takertuneet aidan laitoihin.

Laukanvaihdot tehtiin kierrättävien tolppien välisellä ”suoralla”: tolpat kierrettiin tarkkaa volttia pitkin niin, että hevonen kiertyi ratsastajan sisäjalan ympärille. Hevonen suoristettiin tolppien välisellä suoralla ja samalla vaihdettiin laukka. Ja perään uusi tolpan kierto taivutetulla hevosella. Se oli kuin tanssia! Sama päti tynnyrien kiertoon. Instagramissa horseadventures_riitta on video WE-radastani.

Laukanvaihto

Tolpan kierto riittävän kaukaa


Tolppa piti kiertää tarkkaa reittiä

Kellotehtävässä ratsastettiin puomien välistä kellon luo, kilistettiin kerran ja peruutettiin ulos. Tässä piti olla tarkkana pohkeen kanssa. Jostain syystä hevonen peruutti suorempana, kun pidin Pedron neuvojen mukaisesti vastaan ”kellonpuoleisella” pohkeella. Ehkä olin jäänyt kilistyksestä vinoon?

Kurkotan kilistämään kelloa


Tehtävistä jännittävin oli renkaan seivästys. Se tehtiin niin, että ensin laukattiin tynnyrille, josta napattiin oikeaan käteen parimetrinen puuseiväs. Seiväs oli melko kevyt kantaa, mutta himskatin pitkä, joten alussa se osui vahingossa hevosen lautasille (kiihdyttäen menoa jonkin verran – mutta ei liikaa, koska hevoset tajusivat minun vain sössivän). Opin pikku hiljaa hivuttamaan otteeni sellaiseen kohtaan, että sain tuettua seipään kainaloon sen verran tukevasti, että pystyin seivästämään siihen tolpan päässä ja härkäfiguurin päälaella törröttävät pienet renkaat.

Rengastetun saaliin kanssa suunnistettiin seuraavaksi sillalle, joka ylitettiin vauhdikkaasti matkalla tynnyrille, jonne seiväs renkaineen pudotettiin. Pudotusvaiheessa kannatti katsoa tarkkaan, ettei seiväs keikahda ja kopsauta taas hepan lautasia…

Rengas seipäässä


Sitten sillalle

Tässä treenivaiheessa lähestytään rengastusta käynnissä

Jossain vaiheessa temppurataa laukkasin kahden tolpan väliin kiinnitetylle naruaidalle, pysäytin hevosen laukasta aidan kohdalle, irrotin narun toiselta tolpalta, peruutin pari askelta, kiepsahdin aidan toiselle puolelle ja peruutin kiinnittämään narun takaisin tolppaan. Tätä samaa tehdään lännenratsastuksen trail-radalla, mutta nyt tahti oli paljon reippaampi. Siinä missä länkässä edetään rennosti astellen, kuuluu lusitanon tepastella tehtävä tormakkaasti läpi.

Vakavana portilla


Viimeisenä herkkuna hyppäsin heinäpaalien yli. Se oli tavallaan vahinko. Laukkasin sillan yli hieman suunta hukassa ja päädyin heinäpaalien eteen. Pedro huusi ”jump!”, joten tein työtä käskettyä… Portugalilaisessa satulassa en juuri kerennyt nousemaan kevyeen istuntaan, mutta sain kurotettua käden eteen niin, että hepan oli hyvä loikata paalin yli. Ja kansa (pari kaveria) hurrasi!

Ei muuta kuin takaisin Santaremiin! Suosittelen todella lämpimästi kaikille kiinnostuneille - oli lajista kokemusta tai ei!

Tässä linkki juttuun ratsastusviikonlopusta Santaremissa

Tässä linkki kohteseen.

tiistai 19. huhtikuuta 2022

Happy Rider: 10+1 syytä lähteä ratsastusmatkalle

 Mietitkö lähtisitkö ratsastusmatkalle? Itse en kadu ainuttakaan tekemääni reissua, ainoastaan tekemättä jääneitä... Kokosin Happy Rider -medialle listan hyvistä syistä lähteä reissuun! 

Klikkaa tästä:

tai tästä:
10 + 1 syytä lähteä ratsastusmatkalle - HappyRider