lauantai 3. huhtikuuta 2021

House of Horses Helsinki: kasvua koronasta huolimatta

Nyt kun koronakriisin on jyllännyt vuoden, on hyvä pysähtyä miettimään, löytyisikö kaiken hankaluuden ja epävarmuuden seasta jotain positiivista. Kyllä löytyy: House of Horses Helsingin  (HoH) yrittäjä Irene Häggkvist kaivoi kriisistä myönteisiä puolia ja hyödynsi ne ahkerasti uurastaen niin, että HoH:n myynti kasvoi koronavuonna peräti 50 prosenttia. Miten se tehtiin?

HoH tiimi Lapissa
HoH-tiimi Lapissa uusissa La Vie en Rose -huppareissa


Alku näytti yhtä vaikealta HoH:ssakin. Kun koronakriisi iski maaliskuussa 2020, pysähtyi HoH:n kaupankäynti kuin seinään. Tapahtumista ja messuista tuli normaalisti 30% liikevaihdosta, mutta koronakriisin myötä ne oli peruttu. Toisaalta asiakkaiden siirtyminen koteihin ja internetin äärelle vilkastututti verkkokauppaa. Ihmisillä alkoi olla enemmän aikaa surffailla somessa ja tutkia uusia brändejä.

Myynnin pudottua Irene Häggkvist kutsui tiiminsä kriisipalaveriin:

- Istuimme miettimään, miten saada menetetty myynti ohjattua verkkoon. Päätimme uudistaa verkkokaupan, panostaa markkinointiin some-kanavineen ja uutiskirjeineen sekä avata Saksan Amazon -myyntikanavan, Irene Häggkvist kertoo.

Tuumasta toimeen. Tiimi siirtyi etätöihin, kääri hihat ja uurasti keskittyen vain olennaisimpiin tehtäviin.

-Tiimillä oli tsemppihenki päällä ja ryhmähenki tiivistyi. Se kannatti: 3-4 henkisessä tiimissämme ei ole ollut lomautuksia, Irene iloitsee.

 

Tehokkuutta etätöistä

Irene Häggkvist on huomannut etätöiden parantaneen tuottavuutta. Työntekoon tuli järjestäytyneisyyttä ja uudenlaista rytmiä, kun kaikki ovat keskittyneet työhönsä kotona eikä aikaa ole kulunut työmatkoihin.

- Olemme pitäneet paljon etäpalavereita. Itse asiassa HoH:n storella ei juurikaan ehditä palaveerata, koska päivittäisessä työssä on niin kiire.

 

HoH:n työntekijät ovat tehneet jo vuosia kuuden tunnin työpäivää, jotta aikaa jäisi riittävästi harrastuksiin ja lepoon.

-Olen huomannut, että kun työntekijöillä on riittävästi omaa aikaa, on työnjälki parempaa eikä tule uupumisia. Koronakriisin aikana työn ja levon järkevä suhde on entistä tärkeämpää, Irene toteaa.

 

Yrittäjänä ja suunnittelijana Irene tekee itse töitä kelloon katsomatta, ja työpäivät venyvät usein pitkiksi. Luova työ on kuormittavaa, mutta myös antoisaa, Irene kertoo.

HoH sopii kotoiluun
HoH sopii kotoiluun, ihmisille ja koirille


Kotoiluun sopivia vaatteita

Osansa korona-ajan myynnin kasvussa on HoH:n tuotepaletissa, sillä HoH on kotoiluun ja etäilyyn sopivia vaatteita sekä koirien HoHfor dogs -asusteita.

Irenestä on innostavaa parantaa ihmisten arkea hyvällä designilla. HoH ei ole tarkoitettu vain tallille, vaan myös vapaa-aikaan ja normaaliin elämään.

-Suunnittelu ja design ovat keskeinen osa HoHia. Vaate ei ole vain miltä se näyttää, vaan myös se ”tunne, joka tulee kun vaatetta pitää päällä . Mukavuus kulkee mukana koko päivän ja HoH:n tavoite on olla lempihuppari .

- Se on suurin kunnianosoitus minkä vaate voi saada, Irene kiteyttää.

 

Myös HoH for Dogs mallisto julkaistiin viime keväänä. Se on Irenen henkilökohtainen ”lemppari”, ja saa Inspiraationsa Irenen omasta Dolly-puudelista.

- Se on ollut tosi hyvä lisä HoH mallistoon, Irene iloitsee.

Irene kertoo, että uuden vaatteen tie ideasta valmiiksi tuotteeksi asiakkaalle kestää 9 kuukautta ja sisältää 25 vaihetta. (Se on mielenkiintoinen prosessi, josta postaan myöhemmin tässä blogissa).

Irene Häggkvist husky-valjakon kyydissä
Irene Häggkvist husky-valjakon kyydissä
 


Rukalta ideoita ja tiimihenkeä

Irene suuntaa mielellään suunnittelulomille saamaan inspiraatiota ja suunnittelemaan uusia malleja. Toissa vuonna kohteena oli Milano, jossa Irene opiskeli aikoinaan muotia. Koronavuonna Irene suuntasi Rukalle, jossa sijaitsee Oulussa varttuneen Irenen lapsuusajasta saakka tuttu mökki.  Rentoutuminen, rauhoittuminen ja luonnon seuraaminen ovat Irenen mielestä Lapissa aivan omaa luokkaansa. Lappi on tärkeä henkireikä kiireiselle yrittäjälle.

-Itse asiassa lääkäri passitti minut Lappiin, jottei kaikesta puurtamisesta tule burn out, Irene huokaisee.

 

Lapin inspiraatio ja Irenen pohjoiset juuret näkyvät uudessa designessa, kuten La vie en Rose Nordicmallistossa:

-Siivosin pakettiautoani Rukalla ja laitoin ruusut ja poronsarvet lumeen siivouksen ajaksi. Yhtäkkiä sain idean muuttaa La vie en Rose- printtiä ja lisätä siihen hopeiset poronsarvet.

Inspiraatiota syntyi ruusuista ja poronsarvista hangella

 
Hangen asetelma siirtyi hupparin luonnokseen

Irenen aika Rukalla oli tuottoisaa. Rukalla syntyi koko seuraavan vuoden mallisto.

-Uusia malleja syntyi paljon ja niitä julkaistaan pitkin vuotta ja tehdään tuotantoa kuntoon.

Helmikuun alussa koko HoH-tiimi vietti etätyöviikon Rukalla.

-Ryhmähenki tiivistyi entisestään. Oli kiva järjestää tiimille tällainen ”palkinto” stressaavan koronavuoden jälkeen.

 

Tiimi kävi Rukalla huskysafarilla Arctic Runaway husky- tilalla, jossa HoH:lla on kummikoirat Anna ja Elisa. Huskyen tukeminen ei suinkaan ole HoH:n ainoa hyväntekeväisyyskohde. Lisäksi HoH lahjoittaa Hope ry:n kautta vaatteita ja ratsastustunteja vähävaraisille lapsille.

-Koska meillä on mennyt hyvin haluamme auttaa muita, Irene kertoo.

HoH:lla on husky-kummikoiria Lapissa

 

Uusia kivijalkaliikkeitä

Vaikka myynti kivijalkaliikkeistä seisahtui hetkeksi koronakriisin myötä, on Irene havainnut nyt pientä vilkastumista. Esimerkiksi HoH:n Shop in Shop Espoossa Hipposportissa ja Woikoskella ovat suosittuja (tässä juttu Hipposportin HoH-shopiin).  HoH:lla on osasto myös Willin ketjumyymälässä Tampereella sekä pian avattavassa liikkeessä Turun lähellä.

HoH:n oma Showroom Helsingin Eirassa on toistaiseksi asiakkailta suljettu, mutta sieltä voi noutaa verkkokaupan tilaukset valmiiksi pakattuna ovelta tai autoon tuotuna.

 

Korona muutti ja rikkoi paljon. Mutta koronan aiheuttamat muutokset kuluttajien käyttäytymisessä ovat olleet HoH:lle myös mahdollisuus uudistua.

-Kriiseistä monesti seuraa jotain hyvää, jos haluaa nähdä positiivisen puolen, Irene Häggkvist päättää.


Anorakki on uutta mallistoa

 

Somen HoH-yhteisö kasvaa ja tiivistyy

House of Horses Helsinki on vahvasti läsnä sosiaalisessa mediassa. @houseofhorses_helsinki kasvoi korona-aikana 16000 seuraajaan. Myös @hohfordogs-instagram kasvattaa suosiotaan.

Sosiaalinen media on HoH:lle tärkeä kontaktipinta asiakkaisiin. HoH:lla on eri some-kanavissa seuraajia ympäri maailmaa. Osa seuraajista on ollut mukana alusta saakka. Seuraajien joukosta löytyi myös työntekijä, turkkilainen Alara, joka kuvaa HoH:lle videoita ja kuvia.

HoH:lle sosiaalinen media on aidosti vuorovaikutuskanava, sillä somen kymmeniin päivittäisiin viesteihin vastaa aina joku HoHtiimistä, eikä mikään ulkoistettu toimisto.

Some-yhteisö osallistetaan keskusteluun. Irene kysyy usein seuraajien mielipidettä esimerkiksi tulevista malleista tai väreistä.

-Ajattelen aidosti, että HoH-seuraajat ja asiakkaat tekevät HoH:n ja ovat samanhenkisiä ihmisiä eri puolilla maailmaa. Olen todella iloinen ja ylpeä HoH-yhteisöstä, Irene kiittää.


Koronavuosi innotti Irenen perustamaan  HoH Clubin, suljetun facebook-ryhmän, johon voi liittyä kuka vaan. HoH Clubissa on kolme tiimitasoa, joissa jäsenten saamat edut vaihtelevat:

-Clubi ovat kaikki tervetulleita! Lisäksi on tarkoituksena palkita aktiivisimpia HoH-asiakkaita vielä erityisesti, Irene Häggkvist kertoo.


Tässä linkki:  House of Horses Helsinki









 

lauantai 27. maaliskuuta 2021

Terveisiä Rauhalasta: lisää Sari Pakulan vinkkejä!

Kävin taas tyttären kanssa Rauhalassa Sari Pakulan istuntatunnilla, jossa muovataan kehon käyttöä fysiologisesti oikeammaksi ratsastajan ja hevosen näkökulmasta. Postasin Sarin tunneista jo aiemmin, voit lukea edellisen Pakula-tunnin vinkit tästä.

Sari Pakulan ja Iivari-suomenhevosen opettavaisessa seurassa

Tällä kertaa keskityimme siirtymisiin. Miksi? Koska siirtymiset ovat ratsastuksen a ja o. Jos ne eivät suju, ei suju mikään muukaan, Sari kertoi. ”Testasin” siirtymisiä aiemmin tällä viikolla maastotunnilla Fagerängissä, jossa posotimme issikoilla puolitoista tuntia vauhtimaastossa ilman satulaa. Huomasin siellä, että Sarin tunneilla opittu pakka piti välillä hyvin, mutta tuppasi hajoamaan siirtymissä, koska satulan puuttuessa issikan innokkuus haastoi keskivartaloni hallinnan moninkertaisesti.

Sari aloitti istuntatuntimme asettamalla takamukseni alle kaksi palloa ja pyysi menemään käynti-ravi-pysähdys -siirtymiä sekalaisessa järjestyksessä niin, että pallot pysyivät liikkumattomina.

Hetken menoani katseltuaan Sari otti vasemmanpuoleisen pallon pois, sillä painoni tuppaa valumaan oikealle, joten minun piti löytää paremmin vasen istuinluu. No, löytyihän se, sillä peilistä katsottuna kroppani suoristui saman tien, kun vasen istuinluu venyi alaspäin kiinni satulaan. Aika huikeaa, että kroppa näytti suoralta, vaikka toisen pakaran alla oli tennispallon kokoinen koroke!

Pallot takamuksen alla

Istunta suoristui: oikean pakaran alla on pallo ja painan vasemman istuinluun satulaan

Hyörin pitkin maneesia pallo toisen pakaran alla ja tein siirtymisiä käynnin, harjoitusravin ja pysähdysten välillä. Kaikkia askellajeja piti valmistella AJATTELEMALLA niitä. Se oli palkitsevaa, sillä huomasin hevosen aika pian lukevan ajatukseni.

Ravista käyntiin -siirtymisissä piti muistaa oikeaoppinen hidastaminen/pysäyttäminen: piti tehdä  koonti työntämällä häntäluuta eteen ja napakoittamalla vatsalihaksia niin, ettei yläselkä nojaa taaksepäin eikä ohjista tarvitsisi välttämättä vetää ollenkaan (check edellinen postaus). Ideana on olla vahvana ja vakaa alaselän ja kuolainten välissä.

Kun Sari otti meiltä pallot pois, yritin ratsastaa koko tunnin tiedostaen vasemman istuinluuni, jotta keho säilyisi suorana. Sari helpotti tehtävää vinkkaamalla, että kannattaa miettiä istuvansa satulassa istuinluiden välisellä alueella. Siis syvemmälle satulaan.

Huomasin palloista olleen muutakin hyötyä: keskivartaloni hiljeni, eli en vispannut satulassa, vaan istuin suorempana ja paremmin hiljaa. (jos pallojen kanssa olisi vispannut, olisivat pallot pudonneet).

Sain vinkiksi myös ”halata hevosta jaloillani”. Etenkin kevyessä ravissa olin jotenkin liian ”irti” hevosesta. Pieni jalkahalaus toi hevosen paremmin kuulolle.

Tällä kertaa sain kehonhallintaan mielikuvaharjoitteeksi marionettinuken, joka on kiinni ylhäältä, jolloin hartiat putoavat tasaisesti ylhäältä alas. En siis hakenut itseeni pituutta alhaalta ylös, vaan pituus tulee päänupista, jolloin painopiste pysyy alhaalla.

Koitan hakea pituutta marionetti-nukke- mielikuvan avulla

Osa kahdeksankulmiosta

Tehtyämme käynti-ravi-pysähdys -siirtymisiä sekalaisessa järjestyksessä suoralla uralla, siirryimme keskiympyrälle, jonne Sari rakensi kahdeksankulmion. Kiersimme kulmiota ensin käynnissä, sitten käyntiä ja ravia vaihdellen, sitten laukassa.

Kahdeksankulmiossa keskityttiin kolmeen asiaan: hevosen ulkokyljen hallintaan, ristikkäisiin avuihin ja suoristukseen. Hevonen viritettiin ulkoavuille ja käännöksissä asetettiin ensin sisäohjalla, sitten hellitettiin ja otettiin käyttöön ristikkäiset avut ’sisäpohje-ulko-ohja’. Hevonen suoristettiin heti kääntymisen jälkeen. 

Sari muistutti, että liian vahva sisäohjasta vetäminen jäykistää hevosta, koska lihakset kiristyvät. Sen sijaan halutaan aktivoida ulkolinjaa kohti pehmeää ulko-ohjan tukea, jolloin sisäohjan käyttö vähenee ja hevonen liikkuu ja taipuu rennommin. Tätä täytyy harjoitella lisää. Tehtävässä tuli hiukka kiire, koska kahdeksankulmiossa on kääntymisiä koko ajan. Tehtävää helpotti, kun muistin kääntää myös istunnalla.

Hevosen ulkoraami on todellakin tärkeä, koska se määrää suunnan ja ohjaa linjaa. Tein töitä jotta ulkopuolen olkapääni, lonkka, jalka ja hevosen kylki olisivat samassa linjassa eikä ylävartaloni kippaa kulmassa pois linjalta.

Ulkoavujen hallinnasta oli selvää hyötyä. Tällä hevosella ulkoavut vähensivät oikeassa kierroksessa hevosen kaatumista sisäänpäin, vasemmassa kierroksessa ulkoavut vähensivät hevosen pullahtamista ulospäin. Ulkoavujen käytössä piti muistaa, ettei ulkokäsi nouse ylös. Jos joku nousi, niin sisäkäsi aavistuksen tukemaan asetusta.

Kahdeksankulmio oli loistava harjoitus myös laukassa, jossa ulkoavujen merkitys korostui entisestään. Hetkittäin sain fiiliksen, jossa ”pidän satulaa paikoillaan”, eli hevonen laukkasi suoraan allani, eikä niin että etujalat kauhovat kroppani edessä ja takajalat rynnivät kroppani takana.

Laukat laukattuamme maneesin ovelta alkoi kuulua rapinaa, eli oli aika antaa tilaa seuraaville oppilaille. Mutta me palaamme taas!

Menossa mukana House of Horses Helsinki, ihanat talvileggingsit, huppari ja heijastava liivi. Kirjoitan blogissani lähiaikoina myös HoH:n kuulumisista!

Opetusmestarini Kuva-suokki

Tyttäreni ratsastama Iivari pääsi tunnin jälkeen tarhaan


tiistai 2. maaliskuuta 2021

Rauhalassa Sari Pakulan opissa

Minulla on ollut onnekseni monta hyvää ratsastuksenopettajaa. Yksi heistä on Sari Pakula. Tapasin Sarin ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten, jolloin hän suoristi istuntani niin, että lantio asettui parempaan asentoon ja kas kummaa: jalustimet pysyivät paremmin jaloissa. Tänä talvena menin uudestaan Sarin tunneille, tällä kertaa Rauhalan tallille, jossa ratsastetaan suomenhevosilla.

Tyytäväiset tunnin jälkeen: Sari, Kuva-suokki ja minä

Sari on moniosaaja, jossa yhdistyvät hevos- ja ratsastusosaaminen, personal training - ja valmennusosaaminen sekä pitkä ura fysioterapeuttina. Sari osaa korjata ratsastajan fysiologiaa niin, että ratsastus on tehokasta ja fysiologisesti oikeanlaista sekä ratsastajalle että hevoselle.

Parannamme keskivartalon tukeani

Ennen tuntia Sari opetti minua tallikäytävällä ottamaan keskivartalon käyttöni. Hän pyysi minua painamaan rystysillä oikeaa kämmentään niin, että tunsi voimankäyttöni vasemmassa kädessään, jonka oli asettanut ristiselälleni. Aluksi kuulemma painoin nyrkkiä pelkällä käsivarrella, mutta pikku hiljaa sain mukaan keskivartalon tuen.  Sitten maneesiin soveltamaan samaa ratsailla.

Centered Riding -ohjaajana Sari painottaa keskivartalon tukea, joka vaikuttaa suoraan käsien ja jalkojen käyttöön ratsastuksessa. Kädet ja jalat lähtevät keskikropasta, joten moni käden ja jalan virhe korjaantuu itsestään, kun keskivartaloa käytetään oikein.

Lantio on paljon vartijana. Lantio on ”liikkeen jakaja”, joka ottaa alhaalta vastaan hevosen liikkeen ja suodattaa ylhäältä ratsastajan vartalon liikkeet. On siis todella syytä pitää keskivartalo eli ”core” hallinnassa.

Sari muovasi minut satulaan niin, että istuin suorana keskivartalon voiman hyödyntäen: lantiossa pieni koonti vetämällä häntäluuta alas eteen, rinnan alla pieni ryppy, niska pitkä ”pupunkorvat kattoon ojentuen” (siis EN ”nostanut leukaa” vaan pikemmin ”venyin niskalinjasta”). Nivuset saivat avautua niin, että jalat pääsivät laskeutumaan jalustimiin rennosti.

Minulle on ennenkin sanottu ”Istu suorana!”, mutta kroppaa on vaikea suoristaa, jos ei tiedä miten kropan palikat saadaan kohdilleen jalkapohjista päälakeen saakka. Sarin muovaamina paketista tuli toimiva. Jos hevonen olisi otettu altani pois, olisin jäänyt seisomaan tasapainoisesti jalkapohjieni päälle polvet pehmeästi hieman koukussa.

Istunnan korjaaminen ja keskivartalon käyttö auttoi heti moneen ongelmaan: jalustimet pysyvät paremmin jaloissa eikä polvi noussut ylös, kuten tuppaa käymään silloin, kun en käytä vatsalihaksia, vaan annan ylävartalon repsahtaa liikaa taakse.

Siisti paketti mahdollisti myös paremman mukautumisen hevosen liikkeisiin. Liian suorina tököttävät jalat tai liian alas painetut kantapäät blokkaavat luonnollisen liikkeen ja jäykistävät ratsastusta.

Aiai, kädet eri tasossa... 

Opettelen pysähtymään vetämättä

Sari neuvoi hyödyntämään alkukäynnin hevosen kanssa luonnollisena hierontana, jossa hevosen nelitahtinen käyntiliike rentouttaa lantiota ja auttaa ratsastajaa mukautumaan liikkeeseen ”jäykän toimistopäivän jälkeen”. Kaikkein parasta oli mennä käyntiä ilman jalustimia ja antaa jalkojen venyä nivusista saakka.

Alkukäynnin jälkeen otin hevosen kuulolle ja aktivoin keskivartaloani käynti-pysähdys – harjoituksella.

”Hold, do not pull”! Sari muistutti ja neuvoi minua vaatimaan pysäytystä ensin itseltäni ennen kuin siirrän käskyn hevoseen. Siispä aktivoin keskivartalon lihakset ja puhalsin ulos vetäen aavistuksen napaa sisäänpäin samalla kun pysäytin käden pitäen kyynärpäät kiinni vartalossa. Eihän se heti onnistunut, vaan vanhasta tottumuksesta vedin kättä taakse ja nojasin taaksepäin.

Homma alkoi luistaa paremmin, kun Sari neuvoi miettimään häntäluusta lähtevää narua, joka kulkee haarojen välistä etukautta nyrkkeihini. Kun halusin pysäyttää hevosen, suljin nyrkin ja ajattelin ”vetäväni narua” himpun verran ylöspäin (eli häntäluuta alle koontiin) samalla kun aktivoin keskivartalon. Sujui heti paremmin!

'Kuva' on kyllä ihana suokki!


Ravi paljasti vinouden

Sitten siirryimme kevyeen raviin ja keskityimme ympyrätyöskentelyyn. Ympyrä paljasti armotta vinouteni. Olen kiertynyt vasemmalle niin, että vasen kylki on supussa ja oikea olkapää pyrkii ylös ja eteen. Sari neuvoi korjaamaan ongelmaa ”nopeuttamalla vasenta lonkkaa” eli tavallaan johtamaan liikettä vasemmalla lonkalla, jotta vasen puoli ”saisi kiinni” oikean puolen ja kroppa tasapainottuisi. Tällä tekniikalla voisi kuulemma korjata myös vinoa hevosta.

Laukassa vinous korostui

Laukan kolmitahtisuus korosti vinoutta entisestään. Laukkaympyrällä kroppa kiertyi vasemmalle, vasen kylki meni kasaan, yläkroppa kallistui samaan suuntaan ja vasen käsi painui kiinni reiteen. Hyvin ei mennyt oikeallakaan puolella, sillä oikea hartia nousi ylös ja tunki eteenpäin käsi mukanaan, paino putosi oikealle ja oikea jalka suoristui. Seuraus: hevonen puski ulospäin.

Olin niin vino, että ”oikea hartiani ja hevosen vasen korva olivat samassa linjassa”. Siis korjaamaan.

Apu löytyi ”tarjottimesta”. Aloin miettiä oikean lavan lapatukea vasenta takataskua kohti, jolloin sain kädet paremmin samaan tasoon ja ohjat käsiin kuin tarjotinta pidellen. Toin myös ylävartaloa oikealle, jolloin vasen kylki suoristui ja vasen lonkka putosi paremmin alas. Toinen tapa ajatella korjausta on venyttää kropan sisäistä ”diagonaalia” vasemmasta olkapäästä oikeaan lonkkaan. Tasapainon löytymiseksi katsoin ympyrästä ulos enkä sisään. En tapittaen, mutta kumminkin.

Sari huomasi myös toisen laukkaistuntaongelmani. Yläkroppani tuppaa ”kannustamaan” puskemalla laukkaa takakenossa, jolloin jalka siirtyy liikaa eteen. Tätä korjasimme tuomalla rintalastaani takaisin pystyasentoon ja avaamalla lonkkakulmia. ”Laukka ei ole ylävartaloliike, vaan liike, jossa lonkkakulma aukeaa etu-takasuunnassa”, Sari muistutti. Ja kun lonkat eivät meinanneet aueta kunnolla, Sari neuvoi ”niiamaan polvista alas”. Se avaa lonkat heti.

Asentoon keskittymistä laukassa


Kotiläksyjä

Sain Sarilta monta hyvää kotitehtävää, joiden pitäisi korjata vinouttani. Esimerkiksi sivulankku venyttää ja vahvistaa heikkoa vasenta kylkeäni. Eteenpäin työntyvää oikeaa olkapäätäni voin korjata tekemällä olkanivelen ulkokiertoliikkeitä. Suppuun pyrkivää rintarankaani voin avata myös ennen tuntia työntämällä rintamusta eteenpäin karsinan ovenpielistä kiinni pitäen. Itse asiassa vinkkejä tuli niin paljon, että taidan kirjoittaa niistä erillisen postauksen.

Menossa mukana House of Horses Helsingin ihanat talvileggingsit, joiden alle ei tarvinnut edes kalsareita! Takkina HoH:n heijastava talvitakki

sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Kiinnostaako monté ja maastoilu?

Innostuin syksyllä monté-raviratsastuksesta! Suorastan hurahdin. Oli ihanaa antaa Vermon lämminveriravureiden rullata pehmeää raviaan ja keskittyä opettelemaan mahdollisimman oikeaoppista monté-asentoa, jossa takamuksen ja satulan väliin mahtuu appelsiini. Ei vesimelooni eikä herne, vaan appelsiini. Tässä linkki monté-kokeiluihini. Linkin lopussa on lisää linkkejä.

Tässä ravaan monté-tunnilla Vermossa

Talven olen pitänyt taukoa montésta, mutta suunnitellut monté-kokeilua isommalle porukalle niin, että ohjelmaan sisältyisi muutakin. Nyt se toteutuu! 

Huhtikuussa mennään Turun tienoolle Kylämäen hevostilalle kokeilemaan montéa suomenhevosilla lajiin erikoistuneen opettajan johdolla. Montéa mennään koko lauantai ja illalla rentoutetaan lihakset saunassa ja ulkoilmapaljussa. 

Sunnuntaina tehdään perinteinen parin tunnin maastoratsastus rentouttavine laukkapätkineen. Lähde mukaan! Ei tarvita aiempaa monté-osaamista, sillä ideana on tutustua lajiin ja nauttia!

Kohta laukataan!
Leiri päättyy sunnuntain lounaaseen, minkä jälkeen tehdään vielä tilakierros ja käydään rapsuttamassa Kylämäen kevätvarsoja!


Tämmöisiä varsasöpöläisiä syntyi viime vuonna

Miksi monté? Koska montésta on hyötyä kaikille ratsastajille. Monté parantaa kevyen istunnan ja kehon hallintaa, sillä vaikka monté-istunta ei ole perinteinen esteistunta, se parantaa ”irti satulasta” -fiilistä. Lisäksi monté-istuntaan keskittyminen parantaa työskentelyä hevosen kanssa, koska ”liika ratsastaminen” jää pois.  Antaa hevosen ravata ja keskitytään itse istumaan oikein. Ja vielä: uuden lajin kokeileminen tuulettaa aivoja ja saa suupielet korviin. Sitä paitsi aina voit istahtaa satulaan jos reidet väsyvät liikaa.

Kylämäen monté-kurssilaisia viime syksyltä (kuva Elina Kylämäki)

Sunnuntain maasto halkoo kaunista varsinaissuomalaista maalaismaisemaa peltoineen ja metsineen. Reitillä avautuu useita rentoja laukkapätkiä peltojen välisillä hiekkateillä.

Välillä sukelletaan hiljaiseen metsään.

Tässä Horsexploren linkki monté&maasto-viikonloppuun 17.-18.4.2021.

Kysy minulta lisätietoja riitta@horsexplore.com

Laadukkaat kotimaiset House of Horses Helsingin ratsastusvaatteet toimivat tosi hyvin montéssakin!


perjantai 29. tammikuuta 2021

Suomalaiset löysivät Lapin ratsastuslomat

Pitkittynyt koronaepidemia ja takkuilevat rokotukset ovat saaneet monet empimään lomamatkalle lähtöä. Matkailuyrittäjä Päivi Hiukka Horsexploren Levin yhteistyötallilta kertoo kuitenkin koronakaudesta olleen myös hyötyä toiminnan kehittämiselle. Kas näin:

 Päivin Pöyrisjärven ratsastusvaelluksen maisemia (kuva P.Hiukka)

1. Lisää suomalaisia asiakkaita

Ennen koronaepidemiaa valtaosa Päivin asiakkaista saapui ulkomailta. Joulusesonkina pihaan kurvasi jopa 500 asiakasta päivässä kokemaan Lapin lumoa porojen, huskyien ja hevosten seurassa. Pandemia tyrehdytti kansainvälisen asiakasvirran, mutta tilalle tuli pian suomalaisia asiakkaita.

Päivi kertoo suomalaisasiakkaidensa olevan kokeneita matkaajia, joista moni toteutti nyt pitkäaikaisen suunnitelmansa reissata joskus Lappiin.

Kävin Levillä elokuussa
2. Kestävä matkailu keskiössä

Suomalaiset asiakkaat kyselevät paljon tilan arjesta, kuten eläinten kanssa elämisestä ja ekologisista kysymyksistä. Päivi kehittelee keskustelujen pohjalta uusia tuoteideoita:

-Suomalaisasiakkaiden kiinnostus ei rajaudu ratsastukseen tai koiravaljakkoajoon, vaan myös matkailuyrityksen arki kiinnostaa. Se, miten hevosten, koirien ja porojen kanssa eletään ekologisesti ja kestävästi, Päivi kertoo.

Ekologisuus on Päiville tärkeää. Toimintaa kehitetään kestävän kehityksen ohjelmien ja sertifikaattien mukaisesti ohjenuorina muun muassa Green Activities Certificate ja Sustainable Travel Finland. Ympäristötarkastajat vierailevat tilalla säännöllisesti ja eläinlääkärin kanssa kehitetään tapoja dokumentoida hevosten hyvä hoito ja hyvinvointi.

-Ekologisuus on näillä leveyspiireillä välillä mutkatonta: käytämme kaiken hevosenlantamme omalla tontilla tämän karun ja kuivan luonnon hyväksi, Päivi kertoo.

Päivi rakastaa suomenhevosia
3. Husky-lauman elämää

Päivin koiratarhassa asuu toistasataa huskya. Vuosittain syntyy kaksi pentuetta. Päivi tietää jokaisen koiran nimen ja luonteen ja miettii jo varhain, miten kutakin koiraa kasvatetaan: esimerkiksi arka koira tarvitsee työparikseen rohkaisevan huskyn.

Husky-laumassa pätee selkeä elämänkaari: pennut elävät ”villinä ja vapaina” ennen siirtymistään ”lastentarhaikään”, jolloin pennut siirtyvät asumaan vanhemman koiran kanssa oppiakseen persukäytöstapoja. ”Eskari-iässä” nuori koira totutetaan kaulapantaan ja kiinniolemiseen. "Ala-asetikäinen” oppii enemmän komentoja ja ”yläasteikäinen” osaa jo istua, odottaa, ottaa valjaat päälleen, totella äänikomentoja ja tulla luokse. Noin 9 kuukauden ikäiselle koiralle puetaan valjaat ja lähdetään lyhyille, noin kilometrin mittaisille lenkeille konkarivaljakkokoirien kanssa. ”Ylioppilas” osaa jo valjakkohommat ja ”akateemikko” opettaa niitä nuoremmille koirille.

Valjakkokoira on parhaimmillaan 3-9 -vuotiaana, minkä jälkeen se siirtyy pikku hiljaa osa-aika -eläkkeelle kevyempään rekityöhön ja siitä eläkkeelle opettamaan nuoria koiria liinatyöskentelyssä.

Korona-aika on ollut rankkaa monelle koiratarhalle, mutta ei ole juurikaan verottanut Päivin husky-laumaa. Lauman luonnollinen vaihtuvuus on noin 10% vuodessa.

Päivi rakastaa myös huskeja

Tulevia rekikoiria (kuva Marianne Hyppönen)

4. Matkailutilan vuosikello

Matkailutilan vuosi jaksottuu vuodenaikojen mukaan. 

Talvi on kiireisintä aikaaKansainvälinen matkailijavirta on suurimmillaan marraskuusta maaliskuun puoliväliin. Silloin Päivin pihaan kurvaa päivästä riippuen 100-500 asiakasta. Talvella keskitytään työntekoon, koirat vetävät valjakkoja ja hevoset vievät ratsastajia maastolenkeille. Jaksamisesta pidetään huolta: kaikki koirat ja hevoset saavat 1-2 vapaapäivää viikossa.

Hiljaisinta on toukokuussa, jolloin lumen sulaminen ja rospuuttoaika tekevät luonnosta hauraan. Toukokuussa Päivin matkailutila huilaa.

Kesällä koirat vetävät asiakkaita kärryillä, paitsi kun lämpötila nousee yli +13 asteeseen, mikä on paksuturkkisille koirille tule liikaa.

Syksyllä koiria treenataan talvisesonkiin. Nuorille opetetaan rutiineja, uudet johtajakoirat oppivat käännöksiä ja suullisia käskyjä.

Hevosten kesä alkaa ratsastustunneilla ja ratsastusleireillä. Heinäkuu on hevosten laidunaikaa, joten ohjelmaa on vähemmän. 

Elokuussa osa hevosista viedään pohjoisemmalle Pöyrisjärvelle viikon pituisille ratsastusvaelluksille. 

Syksyllä hevosia aletaan ratsastamaan enemmän tunneilla, jotta ne säilyvät hyvässä muodossa ja ryhdissä myös maastoiluun.

Marraskuussa kaivetaan esiin talvitamineet: koirille reet ja hevosille länget ja reki.

Päivi on suunnitellut Horsexplorelle 3-päiväisiä ratsastus- ja ulkoilupaketteja, joiden ohjelma muotoutuu vuodenajan mukaan. 

-Kesä- ja syysviikonloppupaketeissa ratsastetaan maastossa poroja bongaillen ja ruskasta nauttien. Talvella nautitaan lumesta kelien ja kunkin ryhmän mieltymysten mukaan: ratsastetaan umpihangessa ja laukataan auratuilla poluilla, ajetaan poroilla, huskeilla ja hevosreellä, opetellaan valjastamaan hevonen, kokeillaan hiihtoratsastusta, ajetaan fatbikeilla, mitä nyt asiakkaat haluavat, Päivi kuvailee.

Talvinen rekiajelu (saa itse ohjata) kuva: P.Hiukka)


Kesän maastoratsastuksilla kerätään hillat lounaalle
 
Talvella oppii valjastamaan ja ajamaan rekeä (kuva: P.Hiukka) 
 
Maastoilua hangessa (kuva: P.Hiukka)
4.  Onko Lapin-matkailu kallista?

Moni pitää Lapin-matkailua kalliina verrattuna esimerkiksi entisen Itä-Euroopan edullisiin matkakohteisiin. Vertailu ei kuitenkaan huomioi Suomen ja Lapin kustannustasoa ja Lapin matkailun sesonkiluonnetta. Lisäksi Lapin maaperä on karu ja etäisyydet pitkiä. Päivi tuo heinät ja rehut Oulun alapuolelta Vihannin läheltä.

Heinää tarvitaan paljon! Kesällä hevoset saavat heinää kolmesti päivässä. Lisäksi kesähelteillä on tarjolla väkirehua ja mineraaleja. Talvipakkasilla, jos lämpötila laskee alle -30 asteeseen, hevoset saavat pihatossa vapaasti heinää.

 - Lisäksi tarjolla on olkea, jottei hevosista tule palleroita. Olkien mutustelu vähentää myös ähkyn ja kaviokuumeen riskiä.  

Heinät tuodaan Oulun eteläpuolelta (kuva:P. Hiukka

Palveluksessanne! (kuva: P.Hiukka)
5. Turvallisesti korona-aikana

Päivi Hiukka toivottaa asiakkaat tervetulleiksi myös korona-aikana. Ratsastuslomille otetaan vain 7-8 asiakasta kerrallaan, joten asiakkaiden on helppo säilyttää turvavälit muihin ihmisiin kaikissa ulkoharrasteissa.

Viikonloppupaketeissa asiakkaat voivat nukkua yksittäin tai pareittain ekomökeissä. Ruokailutiloihin otetaan vain 10 asiakasta vaikka ne on alun perin mitoitettu 20-30 asiakkaalle. Käsidesiä löytyy ja suojamaskeja voi pitää jos haluaa.

Päivi toivottaa asiakkaat tervetulleiksi sekä Levin viikonloppupaketeille Leville että ratsastusvaelluksille Pöyrisjärven erämaahan:

-On ollut ihanaa saada lisää suomalaisia asiakkaita! Toivottavasti kiinnostus Lappiin säilyy sittenkin, kun ulkomaanmatkailu helpottaa, Päivi toivoo.

Ihana ekomökki!


Luonto tulvii ekomökkiin

Tässä Horsexploren linkki Päivinratsastuslomiin.

 Menossa mukana laadukas kotimainen ratsastus- ja vapaa-ajan vaatemerkki House of Horses Helsinki.

 

maanantai 18. tammikuuta 2021

Koulua ja maastoa vihreän talven Portugalissa

Lusitanot houkuttavat minut vuodesta toiseen Portugaliin. Tälläkin kertaa kohteeksi valikoitui Alentejossa sijaitseva Monte Velho, joka on Portugalin tämän hetken menestyneimpiä dressage-lusitanojen kasvattajia.

Tytät sai maistaa "piffiä"

Monte Velhon kasvatit – lusitano Ecuador MVL ja ratsastajansa Joao Torrao – ovat Portugalin kouluratsastusmestareita 2020 ja lunastivat paikkansa Tokion olympialaisiin.

Joao Torrao on Portugalin kouluratsastusmestari 2020 sekä Tokion olympiajoukkueen jäsen.

Ratsukko on kasvanut yhteen siitä saakka, kun Ecuador oli 3- ja Joao 17-vuotias. Ecuador ja Joao ovat opetelleet yhdessä käytännössä kaiken. Alkutaipaleella tärkein opettaja oli Kyra Kyrklundiltakin oppeja ammentanut Coralie Baldrey. Nyt ratsukkoa valmentaa aika ajoin myös Carl Hester. 

Joaon ja Ecuadorin yhteiseloa on ihana seurata oman ratsastusloman ohessa. Joao kutsuu ratsuaan ”my darling” ja viettää Ecuadorin kanssa ratsastuksen ohella laatuaikaa laitumella rentoutuen

Asenne oppimiseen on nöyrä: takavuosina ratsukko vetäytyi hetkeksi kilparadoilta, koska Joao halusi opetella GP-liikkeet paremmin. Tinkimätön asenne on kantanut olympiajoukkueeseen saakka. Toivottavasti olympialaiset järjestetään ensi kesänä!

Monte Velho on kaiken tasoisille harrastajille loistava paikka opetella kouluratsastusta. Tallin lusitanot ovat mukavaliikkeisiä, nöyriä ja responsiivisia, eli vastaavat loogisesti ratsastajan avuihin. Jos teen oikein, hevonen tekee oikein. Jos avut ovat väärät tai epäselvät, ei hevonen anna liikettä ilmaiseksi.

Opettelen pohkeenväistöä laukassa 

Tämän hurmurin kanssa opettelin laukanvaihtoja

Ratsastin viikonlopun reissullani kahdella lusitanolla, joista toisella tunti kulminoitui laukanvaihtoihin diagonaaleilla, toisella pohkeenväistöihin laukassa. Minua paremmat reissukaverit onnistuivat piaffessa ja passagessakin. Olen nähnyt harrastajaratsastajien tapailevan Monte Velhossa myös laukkapiruettia. Moni ratsu osaa siis myös GP-liikkeitä.

Tunneilla on  vain 1 tai 2 oppilasta kerrallaan

Ravintolasta näkyy ratsastuskentälle

Opettajat Nuno Neves ja Joao Torrao
Osa porukastamme keskittyi lomalla pelkkiin kouluratsastustunteihin, mutta itse kävin myös maastossa. Monte Velhossa on tilaa maastoilla. Omaa maata on 250 hehtaaria ja ympärillä aukeaa laaja luonnonsuojelualue. 

Maastoretki vei järvelle


Laukkasimme korkkipuiden lomassa,
 kapusimme rinteitä ja sivuutimme paikallisen pikkujärven. Kohtasimme reitillä Monte Velhon lihakarjaa sonneineen, lehmineen ja puhtoisine pikku vasikoineen.

Monte Velhon lihakarjaa

Maastoratsut valmiina palvelukseen
Pääsin maastolenkille myös Monte Velhon perustajan Diogo Lima Mayer Sr:n ja hänen naapuri-isäntiensä kanssa. Ratsastusvaelsimme kolmisen tuntia herrojen maatiloilla, Reitti vie upeille näköalapaikoille, luikerteli joenvartta pitkin ja halkoi laajoja ruohokenttiä ja lammashakoja. Senjorit availivat ylpeinä tilustensa karjaportteja ja katselivat tyytyväisinä omistamiaan lammaslaumoja, jotka kipittivät määkien vehreillä laitumilla.

Isännän kanssa maastossa

Diogo Lima Mayer Sr

Vaelsimme pääasiassa käynnissä ja karautimme välillä rauhallisille laukkapätkille, joista osa mentiin todella lyhyessä laukassa. Onnistuihan se, kun nostin kättä ja tiivistin istuntaa.

Olennainen osa Monte Velhon -reissua on Diogo Lima Mayer Jr:n ohjaama vierailu tamma- ja varsalaitumilla. Tänä keväänä ratsutilalla syntyy 10 varsaa, sillä kauppa käy nyt kuumana, osin koronakevään nostettua ratsastuksen suosiota, osin Monte Velhon kasvatuksen hyvän maineen vuoksi. Tässä linkki juttuun lusitanokasvatuksesta
Diogo Jr kertoo Monte Velhon hevoskasvatuksesta

Tammalaitumella
Monte Velhon kasvatustyö perustuu kouluratsastuksessa ansioituneisiin ori- ja tammalinjoihin, kuten Alter Real-siittolan tammat, ja orit Xaquiro ja Hostil. Onpa perimän joukossa neljän tähden valjakkoratsu Quo-Vadiskin. 
He ovat vuoden vanhoja

Monte Velhon hevoset ovat melko kookkaita, hyvärakenteisia ja niillä on kouluratsastukseen hyvät askeleet. Tällä hetkellä kasvatuksessa keskitytään parantamaan laukkaa. Kesällä 2018 Monte Velhon kolmevuotias kasvatti voitti kultaa Cascaisin kansainvälisillä lusitanofestivaaleilla.

Monte Velhossa odotetaan ensimmäistä varsaa syntyväksi helmikuussa. Kymmenennen pitäisi tupsahtaa maailmaan toukokuun lopussa. Matkailijoille on siis luvassa varsaterapiaa.
Isommat varsat moikkasivat meitä maastoretkellämme

Ja se infra.... Monte Velhon omistaja Diogo Lima Mayer Sr on ammatiltaan arkkitehti ja piirtänyt kaikki tilan uudisrakennukset harmoniseksi kokonaisuudeksi. Huoneista avautuu näkymä kumpuilevaan maastoon auringon nousuineen ja laskuineen. Vieraiden käytössä on viihtyisät oleskelutilat terasseineen ulkoilmauima-altaineen - ja porealtaineen sekä maisemaikkunallisine saunoineen. Ateriat nautitaan lasiseinäisessä ruokasalissa, josta on suora näkymä ulkokentän ratsastustunneille. Tässä makupaloja. Lisää kuvia aiemmissa jutuissa esim tässä.
Terassi uima-altaineen

Iltadippi porealtaassa

Huoneen terassi

Tähän maisemaan on mukava herätä

Saunan ikkuna avautuu ulos tamma- ja varsalaitumelle




Huoneissa on myös ulkosuihkut

Vieraiden käytössä oleva olohuone

Haluatko saada ratsastukseesi kommentteja myös suomalaiselta huippuratsastajalta? Tule Monte Velhoon silloin, kun paikalla on suomalaissyntyinen kilparatsastaja ja valmentaja Mari Mänty Faria Carvalho. Kysy minulta lisätietoja ja päivämääriä.   
Marin kanssa sunnuntain vietossa
Kiinnostaako? Tässä linkki kohteeseen!
Tälläkin reissulla mukana ihana House of Horses Helsinki.