Söpöysvaroitus: varsoja Unkarissa! (mukana video)

Lähden maaliskuussa Korumies-Arvin äijäreissulle Unkarin El Broncoon. Pääsen siis taas ihastelemaan, miten ranchin varsat ovat kasvaneet ja kehittyneet. Miten hienoja varsoja mahtaakaan syntyä kun isä on tällainen?

Paint-ori Pep's Magic Bar on El Bronco ylpeys (kuva El Bronco)

No, esimerkiksi tällaisia: 

Pep's näyttää varsoille mallia (kuva El Bronco)

Varsojen ihailu kruunaa ratsastusmatkan, ja unkarilaisella El Bronco –ranchilla varsoja riittää. Viime syksyn ranch-vierailullani tammojen jaloissa pyöri kahdeksan varsaa, mutta yleensä varsoja syntyy 5-6 vuodessa. Itse asiassa El Broncon laitumilla korskuaa niin monta 1-3-vuotiasta nuorta hevosta odottamassa ratsutusvuoroaan, että ranch aikoo hieman hidastaa varsomistahtia.

Äidin kanssa

El Broncon varsat ovat silmiinpistävän kauniita ja ”looks” onkin yksi jalostuskriteeri. Tärkein on kuitenkin rauhallinen luonne, sillä varsoista kasvatetaan rentoja ja kuuliaisia lännenratsuja. Yleensä rauhallisuus kulkee käsi kädessä älykkyyden kanssa, kertoo El Broncon opas Gabor Pinter, jolla on kokemusta tulisemmasta luonteesta aiemmassa työssään rodeossa.

Tämmöisiä muotovalioita...

... ja tämmöisiä

Viime vuosina varsoja on teetetty etenkin kahdella kauniilla paint-tammalla, hulmuharjaisella Catilla ja Bingolla. Siitosoreja on käytössä kolme: paintori Pep’s Magic Bar, Crazy Professor ja quarterori Smartin’ Freckle.  Jalostuksen alkujuuret ovat USA:ssa, josta kuutisen vuotta sitten haettiin El Broncoon tammoja ja oreja jalostusta varten. Ensimmäiset laadukkaaat appaloosa- ja quarter-tammat hankittiin USA:sta vuonna 2005.

Crazy Professor of El Bronco (kuva: El Bronco)

Smarin Freckle of El Bronco (kuva: El Bronco)

Pep's vauhdissa (kuva: El Bronco)

Varsat viettävät leppoisaa elämää kiehnäten tammojen kyljissä noin puolivuotiaksi saakka, joskin niitä erotellaan jo aiemmin hetkittäin omiksi ryhmikseen tutustumaan toisiinsa, jotta vierottuminen kävisi lopulta mahdollisimman helposti. 

Mamman kanssa...

aamusta...

... iltaan

Pikku hiljaa varsoille opetetaan maasta käsin oikeanlaista ratsun liikkumista, seuraamista, kääntymistä ja takajalkojen siirtelyä. Varhaisen koulutuksen tavoitteena ei ole työstää vartaloa ja liikkeitä, vaan valmentaa varsan mieltä ihmisen kanssa työskentelyyn.

Kun varsat on noin puolivuotiaina vieroitettu tammoista, ne alkavat elää ja laiduntaa ikätoveriensa kanssa El Broncon valtavilla laitumilla. Turhien onnettomuuksien välttämiseksi orit ruunataan pari-kolme -vuotiaina. Kuusikymmenhehtaarisella ranchilla on tilaa temmeltää.

Tammojen ja varsojen ruokahetki...

..leikkihetki...

..ja taas syödään

Varsoja totutellaan satulaan noin kolmevuotiaina ja nelivuotias saattaa jo työskennellä  asiakkaiden kanssa. Ratsut koulutetaan ratsuiksi ennen kaikkea El Broncon omaan käyttöön, mutta jos oikeanlainen ostaja osuu kohdalle, ratsuja myydään myös asiakkaille. Myynnissä ollaan kuitenkin tarkkoja ja pari kertaa varsa on päätetty ostaa takaisin ranchille, kun sen kohtelu uudessa kodissa ei olekaan vastannut odotuksia. El Broncoon ratsuja mahtuu, nyt siellä kopsuttelee kuutisenkymmentä hevosta.

Hänet ostettiin takaisin ei-niin-hyvästä-paikasta

El Broncossa kasvatetaan nykyisin lähinnä painteja, vaikka muitakin ”lännenrotuja” – appaloosia ja quartereita – on käytössä.

Muhkea quarter maastossa

Lännenhevosten syvät alkujuuret ovat Yhdysvaltojen mustangilaumoissa, joista niitä pyydystettiin ja kesytettiin eri tarkoituksiin.

Quarterhevonen, maailman nopeiten neljännesmailin juokseva rotu, on nykyisin myös maailman suosituin hevosrotu. Quarterit ovat yksivärisiä ja siropäisiä, mutta lihaksikkaita lämminverihevosia, joita käytetään ratsuna, karjatöissä ja laukkahevosena. Paintit ovat lehmänkirjavia lännenhevosia, joihin tykästyivät aikoinaan erityisesti comanche-intiaanit. Oregonilaiset Nez Percé –intiaanit sen sijaan suosivat appaloosia, jotka saivat nimensäkin intiaanialueella sijaitsevan joen mukaan.

Appaloosa kohtaa paintin El Broncon laitumella

Saatat olla kiinnostunut myös näistä postauksista:

Mikä on El Bronco

Täyttä hevoselämää ja laukkavideoita El Broncossa

Lännenratsastustunnilla El Broncossa

Ja loppuun varsavideo

Postaan myöhemmin lisää USA:ssa työskennelleen Robertin ja Sandorin työstä nuorten hevosten parissa.

Kroatia: maastolaukkaa ja turkoosia vettä

Kroatia kasvattaa suosiotaan matkakohteena – myös ratsastusmatkailussa. Vietettyäni viikon Zagrebin vuoristossa ymmärsin syyn: Kroatian maaseudulla luonto kukkii ja ihmiset suhtautuvat hevosiin myönteisesti. Joku talollinen tarjosi ohi ratsastaville ratsukoille satulaan vodkasnapsitkin. 

Ihailemme maalaismaisemaa

Karautimme Kroatiassa 125 kilometriä napakassa tempossa vauhdista ja luonnosta nauttien. Reittimme oli häkellyttävän kaunis yhdistelmä kukkivia niittyjä, vehreitä lehtimetsiä ja upeille näköalapaikoille johdattavia vuoristopolkuja. Välillä reitti sivusi maatiloja, joiden luumu- ja omenapuista kurkottelimme maistiaisia.

Halki kukkaketojen...

Vilvoittavat lehtimetsät katkaisivat kivasti helteen

Kohti näköalapaikkaa

Zagrebin vuoristossa hevoset elävät rentoa maalaiselämää. Ne satuloidaan vaelluksille vain joka toinen viikko, muun ajan ne kopsuttelevat pihaton ympärille avautuvalla laitumella, jossa riittää niittyä, metsää ja raikkaita lähteitä. Lokakuusta maaliskuuhun hevoset lomailevat, minkä jälkeen niitä ratsastetaan puolentoista kuukauden ajan takaisin avuille ja vahvaan vaelluskuntoon. 

Ratsut yöpyivät tilavalla laitumella

Tallia pyörittää Mraovcin perhe apunaan tunisialaissyntyinen Safi, joka kouluttaa hevoset vahvalla intuitiolla. Kaiken perustana on reilu kohtelu, mutta hevosen on kuunneltava myös ratsastajan puhetta ja seurattava käskyjä ja ohjeita aina töissä ollessaan. 

Satulaan noustiin tallissa

Safi kertoo olevansa tunnettua tunisialaista taitoratsastussukua ja esiintyneensä työkseen myös vauhdikkaissa ratsastusnäytöksissä. Se selittäisikin, miksi hän nousi reissullamme satulaan maasta hypähtäen, onnistui kurkottamaan satulasta käsin maahan pudonneen stetsonin  - ja laukkaili välillä satulassa seisten. 

Napred! Mesto – eteenpäin, seiso!”, kajautteli  Safi seurueemme hevosille. Vaikka ratsukoita oli kahdeksan, ei takaopasta tarvittu, sillä Safi suhasi eestaas ohjeistaen ratsuja puheellaan. Me emme ymmärtäneet Safin epäselvää englantia, mutta onneksi hevoset ymmärsivät.

Safin aito tunisialainen ratsastusasu

Taitoratsastaja nousee satulasta näin

Mraovicin hevostila kunnioittaa perinteitä. Rakennukset ovat aitoja perinnetaloja, farmilla myydään paikallisia käsitöitä ja vieraille tarjoillaan kroatialaista perinneruokaa: lihaa makkaraa, kaalia, salaattia, viiniä ja luumuviinaa. Tänne ei kannata tulla kasvis- tai vegaaniruoka mielessä.

Maatilan päärakennus on perinteistä mallia

Aamiaishuone

Ratsastaessa kulutetut kalorit saa äkkiä takaisin

Pöydän antimet tehdään itse tai ostetaan lähialueelta. Tilan tuhannet luumu- ja päärynäpuut sekä viiniköynnökset tuottavat palanpainiketta myös myyntiin. 

Perinteisiin kuuluu myös kroatialainen musiikki. Isäntä  kuulemma musisoi joskus vieraiden ratoksi, mutta meidän reissullamme musiikista vastasi paimenkoira Benji, joka ulvoi kimeästi korkeataajuisen kansanmusiikin tahtiin. Benji viihtyi vieraiden kanssa muutenkin. Se pinkoi ratsastusletkan edellä, vilvoiteli ojissa, sotki jokien juomavedet, ajoi peurat pois näkyvistä ja nuoli halukkaasti matkailijoiden picnic-lautaset.  

Benji pulikoi maastossa ratsujen juomatauolla

Benji tahtoo mukaan!

Safi sopeuttaa ratsastuksen vieraiden tason mukaan, ja koska seurueemme oli tasataitoinen ja menohaluinen, oli reissumme laukkapainotteinen. Laukkasimme vehreillä metsäpoluilla, kukkakedoilla ja peltojen reunamilla ja spurttailimme houkuttelevia ylämäkiä. Välillä uppouduimme pitkään, jopa kymmenminuuttiseen laukkataipaleeseen kyläteitä pitkin, Välillä.singahdimme  sähäkkään laukkakisaan sänkipellolla. Erityisen nopeasti ylitimme auringossa kylpevät  niityt paetaksemme Lucifer-helleaaltoa, joka nosti elohopean lähes 40 asteeseen.  Yllättävän vähän helle kuitenkaan haittasi ratsastusta, etenkin kun ratsastuslenkeillä pysähdyttiin välillä suihkuttamaan kylmävesiletkulla niin hevoset kuin selässä istuvat ratsastajatkin.  Tässä linkki Kroatian  laukkapostaukseeni, jossa on mukana laukkavideoita.

Laukkakisa alkakoon!

Mahtui maastoon muutama ojan ylityskin

Hevoset pysyivät hyvin käsissä, eivät riehaantuneet edes laukkaa aavistaessaan ja pysähtyivät melko helposti myös kisapätkien päätteeksi. Oli elämys kokeilla eri hevosrotujen laukkaominaisuuksia. Laukkakisan ainoa ongelma oli peltoa halkova oja, jonka olemassaolon unohdin enkä kisahuumassa huomannut edes Safin pysähdysmerkkiä. Onneksi ratsun loikka oli varma ja pehmeä.

Ratsut yöpyivät matkan varrella tilavassa tarhassa

Tällaisia niittirinteitä hanatettiin myös ylämäkeen

Ratsastimme päivittäin noin parikymmentä kilometriä. Parina ensimmäisenä päivänä teimme farmilta käsin aamu- ja iltapäiväratsastuksia lähimaastoon. Pahimpana hellepäivänä heräsimme hevosia säästääksemme ratsaille jo aamuseitsemäksi ja nautimme aamiaisen vasta ratsastuksen jälkeen. 

Satunnaiset autojen ja ratsujen kohtaamiset sujuivat ongelmitta

Tiistaina, hevosten lepopäivänä, hurautimme minibussille parin tunnin päähän turistien suosimaan Plitvicen luonnonpuistoon ihailemaan turkooseja pikkujärviä ja raikkaita vesiputouksia. Päivä päättyi kroatialaiseen tapaan sen seitsemän lihasortin aterialle suositussa grillissä.

Plitvicen luonnonpuiston smaragdisävyjä

Riitta Reissasi Plitvicen luonnonpuistoon

Kolme viimeistä ratsastuspäivää vaelsimme kohteesta toiseen niin, että hevoset yöpyivät reitin varrella ja ratsastajat kuljetettiin takaisin yöksi farmille. 

Yhtenä päivänä lounastimme mehiläistilalla, jossa huolsimme hevoset ja maistelimme hunajaa ja kahvihunajalikööriä. Testasimme tahtomattamme myös emännän propolisvoiteen, kun mehiläinen pisti yhtä ratsastajistamme huuleen. Voide todisti tehonsa ja päätyi monen reissaajan ostoslistalle. Lounaan jälkeen otimme nokoset ulos levitetyillä vilteillä. Päivä päättyi maauimalaan, jossa itäeurooppalaiseen tapaan kansa lillui altaissa rupattelemassa ja poppi pauhasi. Otimme uimalassa myös rentouttavan selkähieronnan ja päätimme päivän paistin ääreen uimalan ravintolassa.

Hevoset yöpyivät reitin varrella vilpoissassa ladossa

Yksi ratsastuspäivä päättyi maauimalaan

Helleviikon raikkain ratsastusreitti johdatti meidät Kupa-joelle, jonka varjoisalle rannalle jätimme hevoset päivälevolle ja siirryimme itse kumiveneellä lounas- ja uintipaikalle. Koska vesi oli harvinaisen matalalla, isäntäväki kuljetti kumivenettä puoli tuntia karikoita väistellen vuoroin moottorilla, vuoroin joessa uiden ja hörppi väillä kannustimikseen kotipolttoista rakia.

Benji tahtoi mukaan uimaan

Uimatauko ratsastuksen lomassa

Ratsut pestiin päivän päätteeksi myös reitin varrella

Ratsut juotettiin ystävällisten maanviljelijöiden pihoissa

Sympaattisimmat lounaat nautimme luonnonhelmassa, jonne oli autolla tuotu kasa lepotuoleja ja  kenttäkeittiö tykötarpeineen. Tarkka isäntä ei sortunut eineksiin maastossakaan, vaan kokkaus aloitettiin perunoiden ja sipulin kuorimisella. Ruoka maistuu parhaalta luonnossa, etenkin kun taustalla kuuluu puihin kiinnitettyjen, heinää mutustavien hevosten tyytyväinen hörähtely.
Tässä linkki kohteeseen
Tässä linkki edelliseen Kroatia-postaukseen 

Ratsastuslounas maastossa:paikan päällä kokattu lämmin lounas lepotuoleilla nauttien

Vilvoittelua helteessä

/