perjantai 29. syyskuuta 2017

Tehopaketti "Centered Riding & lännenratsastus" (mukana videoita)


Yritän tuon tuosta pohtia istuntaa ja avujen käyttöä, sillä fysiologisesti oikein ratsastamalla voin parantaa myös hevoseen vaikuttamista. Centered Riding (CR)– tunneilta ja klinikoilta olen saanut mainioita oivalluksia kehonkäyttöön
Peggy Brown, Riitta reissaa, centered riding, Millcreeck ranch
Riitta reissasi luurankonaisen klinikalle

Peggu Brown, Riitta reissaa, centered riding, Animation in Motion, Millcreeck ranch
Peggy Brown pureutuu ratsastuksen luihin ja ytimiin
Erityisen valaiseva CR-klinikka järjestettiin pari kesää sitten Heinlahden Millcreek Rachilla, jossa luurankopukuun sonnustautunut IV-tason valmentaja, ohiolainen Peggy Brown havainnollisti oikean- ja vääränlaisia kehon asentoja sekä kehon osien vuorovaikutusta. CR:n parantaa ratsastajan tasapainoa, joustavuutta, jäntevyyttä ja apujen käyttöä ja sitä kautta vuorovaikutusta hevosen kanssa.
centered riding, Peggy Brown, Millcreeck Ranch,
Peggy Brown ja Sarah Harris kehittivät luurankopuvun Animation in Motion - Visible Rider  -kurssia varten
Luuranko-Peggya katsellessa oli helppo ymmärtää, mistä ratsastajan rasitusvammat juontavat, miten yliryhtinen istunta jännittää ratsukon olemusta ja miksi ratsastajan vinous vaikeuttaa hevosen kääntymistä. 

Peggy Brown, Riitta reissaaa, centered riding, Animation in Motion, Visible rider
Napa- tai lännenvyön komea solki -menosuuntaan!
Oikein ratsastaminen säästää sekä hevosta että ratsastajaa. Monen konkkaavan cowboyn selkävaivat johtuvat Peggyn mukaan "jalat edessä - selkä takakenossa" - ratsastusasennosta. Klassinen ”korva-olkapää-lantio-kantapää” – linjaus pätee myös CR:ssä, jossa kehon osat asetetaan päällekkäin kuin rakennuspalikat lantiossa sijaitsevan kehon keskipisteen jatkeiksi. Lantio on malja, joka kannattelee ratsastajan kehoa.
Peggy Brown, centered riding
Kaikkien totuuksien äiti: Korva- olkapää- lantio- kantapää - linjaus
Lännenmiehen luusto ei voi hyvin
Kuusikymppinen Peggy julistaa aikovansa oppiäitinsä Sally Swiftin tavoin ratsastaa vielä kahdeksankymppisenä. Mahtaakohan myös yhä ratsailla piipahtava yhdeksänkymppinen Englannin kuningatar Elisabet hyödyntää CR-oppeja ratsastuksessaan…
 
Peggy kouluttaa myös suomalaisia CR-ohjaajia. Yksi koulutetuista on lännenratsastuksen valmentaja, CR-ohjaaja ja kilparatsastaja Mari Valkonen, jonka Tosca-tilalla käyn silloin tällöin CR-opissa. Ilman kättä ja kuolaintuntumaa ”pitkin ohjin” ratsastettava lännenratsastus paljastaa armotta istunnan, keskikehon ja pohkeiden käytön puutteet.   
Tosca.tila, Mari Valkonen, centered riding, lännenratsastus
Lännenratsastaja Mari Valkonen on myös centered riding - ohjaaja
Mari muistuttaa painoavun olevan aina päällä, joten sen on oltava täsmällinen ja oikea, sillä hevonen koettaa aina tasapainottaa ratsastajan pienetkin virheet ja horjahdukset. 

CR-tekniikka on auttanut useaan perusongelmaani, joista moni johtuu ryhdittömyydestä ja vinoudesta. Tässä sikermä minulle tärkeistä pointeista:

Lantio ja jalat: Mari aloittaa tunnit aina asettamalla alkukäynnin ajaksi istuinluideni alle pallot. Ne avaavat lantiotani ja auttavat jalkoja valumaan rentoina alas pitkin hevosen kylkiä. Ravistelen jalat pitkiksi ja maadutan ne pehmeiksi kuvitellen niiden painuvan kosteaan rantahiekkaan.
Samalla työstän lantioon lievän koonnin kuvittelemalla, että hengitän kohti kevyesti köyristettyä ristiselkää. Jos koontia uhkaa tulla liikaa, asetan toisen käden hetkeksi ristiselän päälle muistuttamaan ryhdistä.

Olen huomannut oikean lantion asennon auttaneen moneen ongelmaan, erityisesti jaloista putoileviin jalustimiin.
 
Lännenratsastuksessa jalat avataan lonkasta ulkokiertoon niin, ettei polvi purista eivätkä jalat ajaudu liian eteen tai taakse. Leveä lännensatula haastaakin ratsastajan polvet, jos varpaita työnnetään väkisin eteenpäin.
Peggy Brown, centered riding,
Näin käy jos jäkittää jalkaterät väkisin eteen
Peggy hyödyntää ratsastuksessa tasapainosensoreita ja neuvoo etsimään oikean lantion asennon keinuttelemalla istuinluita, kunnes niiden tasapainosensorit asettuvat oikeaan asentoon.
Oikea varvaslinjaus löytyy liikuttamalla jalkateriä tuulilasinpyyhkijöiden tavoin eestaas ja pysäyttämällä liike luonnolliseen kohtaan. Jalkapohjat asettuvat jalustimeen oikein, kun opettelee koputtelemalla tunnistamaan jalkapohjan tasapainosensorin. 
Annetaan Peggyn kertoa itse:

Pää ja olkapäät: Olkapäälinjaukseni petraantuu, kun mietin ratsastaessani lapatukea sen sijaan, että yrittäisin vanhanaikaisesti kiskoa olkapäitä taaksepäin.  Pään asentoa puolestaan parantaa pieni kaksoisleuka, katseen keskittäminen eteenpäin ja ”pupunkorvien” kuvitteleminen kypärän jatkeeksi. Niinpä, CR perustuu klassisen ratsastuksen perusteiden lisäksi paljolti mielikuvaharjoitteluun.
CR-tunneilla puhutaan paljon ”pehmeästä katseesta”. Ymmärrän sen niin, etten tuijota pinkeänä eteen, tehtävään, hevosen niskaan tai minnekään muuallekaan, vaan pidän katseen rentona, mikä rentouttaa koko olemustani, auttaa hahmottamaan reittiä kokonaisuutena ja sujuvoittaa siirtymistä tehtävästä toiseen. 
Luusto rennosti ryhdissä
Kädet: Lännenratsastuksen yhden käden tekniikka haastaa symmetrisyyteni. Pidän ohjia yleensä oikeassa kädessä ja olen huomannut oikean hartian alkaneen työntyä ikävästi eteenpäin. Siihen auttaa ”ratsastuskäden” vaihtaminen sekä vapaan käden asettaminen ohjaskäden rinnalle hartialinjaa tasapainottamaan. 
CR on palkitsevaa. Kun CR-harjoitukset sujuvat hyvin, onnistun käyttämään uloshengitystä myös avuna siirtymisissä pysähdykseen, liikkeelle ja askellajista toiseen – ihan ilman ohjastuntumaa!

Onhan sen hieno tunne, kun katseen käyttö, kehon linjaukset sekä istunnan ja jalkojen yhteispeli loksahtavat kohdalleen, ja onnistun kääntämään hevosta ohjat pitkinä.
Lännenratsastuksen CR-tunnit havainnollistavat vastaan sanomatta, ettei hevonen käänny kallistamalla vartaloa tai kääntämällä hartioita, vaan kiertämällä lantiossa sijaitsevaa keskipistettä pitäen samalla molemmat istuinluut kiinni satulassa. 

Tällöin oikeaan linjaukseen asetetut kädet ja jalat seuraavat mukana ja tukevat käännöstä pakottamatta. Ulkojalka kääntää hevosta satulaan painautuneen yläpohkeen (sisäreisi) avulla. Sisäjalka pysyy oikeassa kohdassa ja muistuttaa hevosta asetuksesta. 


Kunnon treeni ansaitsee kunnon varusteet. ”Länkkätunnilla” sonnustaudun mieluiten cowgirl-tyyliin farkkuihin. Osana blogini kaupallista yhteistyötä testaan tänä syksynä Old Sorrellin Annie-farkkuja, joita Suomessa myy Western Spirit. Mukavien, vyötäröltä puristamattomien ja hiertämättömin ”tasasaumoin” ommeltujen Annie-farkkujen lahje on oikealla tavalla ”ylimittainen” niin, että buutsi peittyy eikä lahje nouse ratsastaessa.  

(Se vaan, että Anniet ovat kuulemma paljon paremman näköiset kuin normaalit farkkuni...)
Western Spirit, Old Sorrell, lännenratsastus
Western Spiritin ratsastusfarkuissa on hiertämättömät saumat ja oikean pituiset lahkeet

http://westernspirit.fi/
Tässä linkit Mari Valkosen Tosca-tilalle ja Ursula Turtiaisen Millcreek Ranchille.
Tässä linkki Wester Spirit - varusteliikkeeseen..
Hippoksessa 5/2016 on lisää Peggy Brownin klinikasta.
Kiinnostaako lukea klinikoista? Tässä knoppeja Kyran klinikoilta.

tiistai 19. syyskuuta 2017

Wild West -Colorado Ranskassa: ratsastusta hiekkadyyneillä


Villin lännen fiilikseen päästäkseen ei tarvitse matkustaa Amerikkaan, Colorado löytyy myös Etelä-Ranskasta. Auringonpaahteinen ratsastusmatka Etelä-Ranskan Provencessa sijaitsevaan Luberonin maakuntaan kulki keltaisena, oranssina ja punaisena hohtavien kallioseinämien ja hiekkadyynien halki. 

Luberon, Riitta reissaa, Colorado de Provence, ratsastusmatka, Horsexplore
Villin lännen tunnelmaa Ranskassa
Kaivoksen oranssit hiekkadyynit

Luberonin ”Colorado” on vuonna 1871 perustettu entinen kaivos, josta aikoinaan louhittiin okraa, eli rautaoksidiväripigmenttiä maali- ja elintarviketeollisuuden tarpeisiin. Louhinnassa käytettyjä vesijärjestelmiä on yhä näkyvissä. Kaivos oli käytössä vuoteen 1992, jolloin sen viimeinen työntekijä eläköityi. 
Tosiasiassa kaivoksen toiminta alkoi hiipua jo viime vuosisadan puolivälissä kemianteollisuuden korvatessa luonnon väripigmentin, joskin Luberonista löytyy yhä yksi värialan kaivosyritys. Ranska on ollut myös maailmanlaajuisesti väripigmenttikaivostoiminnan edelläkävijä, sillä pigmentin teollisen ”valmistus”tekniikan kehitti 1780-luvulla ranskalainen kemisti Jean-Étienne Astier.

Colorado, Riitta reissaa, provence, Ranska, ratsastusmatkat, Horsexplore
Espanjalais-arabiruunani "Coloradossa"
Kalliot ja hiekkadyynit ovat saaneet upeat värinsä satojen miljoonien vuosien aikana, kun Alpeilta mereen valunut maa-aines nousi hiljalleen esiin ja muokkautui saveksi ja rautaoksidiksi. Tuloksena on pitkästi toistakymmentä erilaista vihreän, keltaisen ja punaisen värisävyä. 
ratsastusmatka, riitta reissaa, Colorado, Provence, Ranska
Mistral-tuulten tuivertamia pigmenttikalliota
Riitta reissaa, Colorado, Ranska, Provence, Horsexplore
Hevoset pidetään kaukana kalliojyrkänteen reunalta
Colorado, ranska, riitta reissaa, Procence, Horsexplore
Jylhää on ja komeaa
Luonnollisesti dyyneillä on myös dramaattisempi Romeo&Julia- historiantulkinta, jonka mukaan hiekka värjäytyi aikoinaan verestä, kun trubaduuriin onnettomasti (ja kielletysti) rakastunut kyläpäällikön vaimo Sermonde heittäytyi kallioilta alas kuultuaan trubaduurin tulleen surmatuksi (ja syötyään tietämättään illalliseksi tämän sydämen). 
Riitta reissaa, Riitta Kosonen, Colorado, Provence, ratsastusmatka, ratsastusmatkat, Horsexplore, riding
Riitta Reissasi verenpunaisille kallioille
Provencen Colorado on suojeltu kohde, jossa liikutaan taiten. Syytä onkin, sillä maaperä on pehmeää ja väripigmenttinen hiekka tarttuu tiukasti vaatteisiin ja ihoon. 
Tässä video ratsukoiden käyskentelystä Provencen Coloradossa.


Yö ranskalaisessa linnassa

Käyskenneltyämme riittävästi luonnon värikirjossa, jatkoimme ratsastusta seuraavaan yösijaamme, kauniiseen linnaan Rustrelin pikkukaupungissa. Ennen majoittumista nappasimme virvokkeita keskustan kahvilassa, jossa ranskalaistakin ranskalaisempi isäntä kantoi sikari suupielessä eteemme ”rantautumisoluet” ja roseviinit. 
S'il vous plaît!
Rustrel
Hiljainen Rustrel
Rustrel on sympaattinen, hieman uinuvan oloinen taajama, joka näki parhaat päivänsä pigmenttikaivoksen kukoistuksen aikoihin. Ranskassa kun ollaan, löytyy kaupungin laidalta kaunis 1600-luvulta periytyvä linna, joka toimii nykyisin hotellina ja kaupunginkansliana. 
Linna Mairie, eli Rustrelin maistraatti ja linnahotelli
Ratsut yöpyivät laitumella Rustrelin laitamilla
Linnassa yöpymisessä on oma tunnelmansa. Kömmin itse yöpuulle melko epäromanttiseen, mutta mukavaan kerrossängyin kalustettuun nukkumasoppeen. Osa seurueestamme sai sen sijaan kuulemma mojovat unet linnan ampumatorneihin tuunatuissa makuuhuoneissa heräten kapeista ampuma-aukoista sisään kiilautuneisiin auringon säteisiin.  
Linnan ampumatornin akkuna
Näissä portaissa on asteltu  jo 1600-luvulta
Linnan illallinen oli taattua ranskalaisherkuttelua: kotitekoista terriiniä, marokkolaisittain maustettua lihapataa, sen sata juustosorttia sekä raikasta jäätelöä. Kyytipoikana puna- ja roseviiniä. 
Kotitekoista terriiniä raikkaan salaatin kera
Ratsuja, fillareita ja patikoijia

Maatalousvoittoinen Luberon on vilkasta turismialuetta, joka tarjoaa loistavat puitteet patikointiin, maastopyöräilyyn ja ratsastukseen. Luonnonkauniit metsät ja vuoret huokuvat elämää. Kuulemma kolmannes Ranskan kasvi- ja eläinkunnan kirjosta löytyy Luberonista. Yltäkylläinen kasvillisuus oli helppo havaita, mutta metsän eläimet pysyttelivät reissullamme ilmeisesti piilossa lehvien takana. 

Vaelsimme muutaman päivän aikana pienten ja isojen Luberon-vuorten ympäristössä noin sadan kilometrin matkan ja sivuutimme kapeilla vuoristopoluilla kyljet hipoen useita patikka- ja maastopyöräryhmiä. Reittiin tottuneille ratsuille kohtaamiset ryteikössä eivät olleet mikään ongelma, ihan sama millaiset kävelysauvat vastaan heiluivat. 
Riitta reissaa, petit luberon, Provence, ranska, ratsastusmatka, riding
Pikku-Luberon -vuoren rehevyyttä
Iso-Luberon - vuorta ylöspäin
Tämän postauksen kaupalliset yhteistyölinkit löytyvät tästä:
Tässä linkki ratsastustarvikeliike Hipposportiin, josta löytyi tämäkin Eurostarin kevyt puolihihainen tekninen Jennifer-ratsastuspaita. 
riitta reissaa, Riitta Kosonen, Provence, ratsastusmatka, ratsastusmatkat
Jennifer- paidassa on mukava reissata
Tulevissa Provence-postauksissa kerron lisää ratsastusreittimme kohokohdista: Luberonin maaseudun vuoristopoluista, hehkuvista laventeliviljelmistä, maailman herkullisimmasta jänispaistista, roseviinistä sekä häkellyttävistä neoliittisen ajan asumuksista.

https://www.hipposport.fi/
https://www.horsexplore.com/