Villin lännen fiilikseen päästäkseen ei tarvitse matkustaa Amerikkaan, Colorado löytyy myös Etelä-Ranskasta. Auringonpaahteinen ratsastusmatka Etelä-Ranskan Provencessa sijaitsevaan Luberonin maakuntaan kulki keltaisena, oranssina ja punaisena hohtavien kallioseinämien ja hiekkadyynien halki.
Villin lännen tunnelmaa Ranskassa |
Kaivoksen oranssit hiekkadyynit
Luberonin ”Colorado” on
vuonna 1871 perustettu entinen kaivos,
josta aikoinaan louhittiin okraa, eli rautaoksidiväripigmenttiä maali- ja
elintarviketeollisuuden tarpeisiin. Louhinnassa käytettyjä vesijärjestelmiä on
yhä näkyvissä. Kaivos oli käytössä vuoteen 1992, jolloin sen viimeinen
työntekijä eläköityi.
Tosiasiassa kaivoksen toiminta alkoi hiipua jo viime
vuosisadan puolivälissä kemianteollisuuden korvatessa luonnon väripigmentin,
joskin Luberonista löytyy yhä yksi värialan kaivosyritys. Ranska on ollut myös
maailmanlaajuisesti väripigmenttikaivostoiminnan edelläkävijä, sillä pigmentin teollisen
”valmistus”tekniikan kehitti 1780-luvulla ranskalainen kemisti Jean-Étienne
Astier.
Espanjalais-arabiruunani "Coloradossa" |
Mistral-tuulten tuivertamia pigmenttikalliota |
Hevoset pidetään kaukana kalliojyrkänteen reunalta |
Jylhää on ja komeaa |
Luonnollisesti dyyneillä
on myös dramaattisempi Romeo&Julia-
historiantulkinta, jonka mukaan hiekka värjäytyi aikoinaan verestä, kun
trubaduuriin onnettomasti (ja kielletysti) rakastunut kyläpäällikön vaimo
Sermonde heittäytyi kallioilta alas kuultuaan trubaduurin tulleen surmatuksi
(ja syötyään tietämättään illalliseksi tämän sydämen).
Riitta Reissasi verenpunaisille kallioille |
Tässä video ratsukoiden käyskentelystä Provencen
Coloradossa.
Yö ranskalaisessa linnassa
Käyskenneltyämme riittävästi luonnon värikirjossa, jatkoimme ratsastusta seuraavaan yösijaamme, kauniiseen linnaan Rustrelin pikkukaupungissa. Ennen majoittumista nappasimme virvokkeita keskustan kahvilassa, jossa ranskalaistakin ranskalaisempi isäntä kantoi sikari suupielessä eteemme ”rantautumisoluet” ja roseviinit.
S'il vous plaît! |
Hiljainen Rustrel |
Linna Mairie, eli Rustrelin maistraatti ja linnahotelli |
Ratsut yöpyivät laitumella Rustrelin laitamilla |
Linnassa yöpymisessä on oma tunnelmansa. Kömmin itse yöpuulle melko epäromanttiseen, mutta
mukavaan kerrossängyin kalustettuun nukkumasoppeen. Osa seurueestamme sai sen sijaan kuulemma mojovat unet linnan ampumatorneihin
tuunatuissa makuuhuoneissa heräten kapeista ampuma-aukoista sisään kiilautuneisiin auringon säteisiin.
Linnan ampumatornin akkuna |
Näissä portaissa on asteltu jo 1600-luvulta |
Linnan illallinen oli
taattua ranskalaisherkuttelua:
kotitekoista terriiniä, marokkolaisittain maustettua lihapataa, sen sata
juustosorttia sekä raikasta jäätelöä. Kyytipoikana puna- ja roseviiniä.
Kotitekoista terriiniä raikkaan salaatin kera |
Ratsuja, fillareita ja patikoijia
Maatalousvoittoinen Luberon on vilkasta turismialuetta, joka tarjoaa loistavat puitteet patikointiin, maastopyöräilyyn ja ratsastukseen. Luonnonkauniit metsät ja vuoret huokuvat elämää. Kuulemma kolmannes Ranskan kasvi- ja eläinkunnan kirjosta löytyy Luberonista. Yltäkylläinen kasvillisuus oli helppo havaita, mutta metsän eläimet pysyttelivät reissullamme ilmeisesti piilossa lehvien takana.
Vaelsimme muutaman päivän aikana pienten ja isojen Luberon-vuorten ympäristössä noin sadan kilometrin matkan ja sivuutimme kapeilla vuoristopoluilla kyljet hipoen useita patikka- ja maastopyöräryhmiä. Reittiin tottuneille ratsuille kohtaamiset ryteikössä eivät olleet mikään ongelma, ihan sama millaiset kävelysauvat vastaan heiluivat.
Maatalousvoittoinen Luberon on vilkasta turismialuetta, joka tarjoaa loistavat puitteet patikointiin, maastopyöräilyyn ja ratsastukseen. Luonnonkauniit metsät ja vuoret huokuvat elämää. Kuulemma kolmannes Ranskan kasvi- ja eläinkunnan kirjosta löytyy Luberonista. Yltäkylläinen kasvillisuus oli helppo havaita, mutta metsän eläimet pysyttelivät reissullamme ilmeisesti piilossa lehvien takana.
Vaelsimme muutaman päivän aikana pienten ja isojen Luberon-vuorten ympäristössä noin sadan kilometrin matkan ja sivuutimme kapeilla vuoristopoluilla kyljet hipoen useita patikka- ja maastopyöräryhmiä. Reittiin tottuneille ratsuille kohtaamiset ryteikössä eivät olleet mikään ongelma, ihan sama millaiset kävelysauvat vastaan heiluivat.
Pikku-Luberon -vuoren rehevyyttä |
Iso-Luberon - vuorta ylöspäin |
Tämän postauksen
kaupalliset yhteistyölinkit löytyvät tästä:
Tässä linkki Provencen ratsastuskohteisiin
Tässä linkki
ratsastustarvikeliike Hipposportiin,
josta löytyi tämäkin Eurostarin kevyt puolihihainen tekninen Jennifer-ratsastuspaita.
Jennifer- paidassa on mukava reissata |
Tulevissa Provence-postauksissa
kerron lisää ratsastusreittimme kohokohdista: Luberonin maaseudun
vuoristopoluista, hehkuvista laventeliviljelmistä, maailman herkullisimmasta
jänispaistista, roseviinistä sekä häkellyttävistä neoliittisen ajan
asumuksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti