Kouluratsastuksen yksilöopetusta Portugalissa

Tästä ei tehotreeni parane! Ratsastusmatkoilla Portugalissa on tunneilla yhdestä kahteen oppilasta kerrallaan, joten opettaja ehtii perusteellisesti tarkkailemaan ja kommentoimaan menoani. Erityisen tehokasta opettelu on Santaremissa, jossa Pedro-opettaja ottaa tunneille vain yhden oppilaan kerrallaan. Siellä en ratsasta askeltakaan ilman opettajan valvovaa silmää, neuvoja ja kannustusta. 

Tehokasta yksityisopetusta Santaremissa

Otan Santaremissa yleensä sekä kouluratsastusta että Working Equitationia (sekin yhden hengen tunnilla), josta postasin erikseen aiemmin. Working Equitation on niin hauskaa, että ajattelin jossain vaiheessa keskittyä siihen kokonaan, mutta itse asiassa WE herätti lisähalun opetella koulua, erityisesti laukanvaihtotekniikaa, painon käyttöä, kevyttä kättä ja tiivistä istuntaa. WE-tehtävät eivät näet onnistu, jos ei perusratsastus ole kunnossa. Tarvitaan siis juuri niitä asioita, joihin kouluratsastustunnilla paneudutaan. Ensi kerralla hyödynnän ehdottomasti yksityistunnit myös kouluratsastuksessa. Etenkin, koska Santaremin härkätaistelutaustaiset hevoset ovat kuuliaisia ja reaktiivisia, eli tekevät juuri niin oikein tai väärin kuin ratsastaja pyytää. 

Yksityksopetusta myös Working Equitationissa

Mitä koulutunneilla sitten tehdään? Tunnit rakentuvat käynti, ravi ja laukkaosuuksista. Santaremissa tehdään ensin käynnissä ja sitten ravissa erilaisilla urilla paljon taivuttavia liikkeitä, kuten avoja, vastataivutuksia ja sulkuja. Vasta kun hevonen on taipuisasti kuolaimella ja ratsastajan istunta ja painon käyttö kunnossa, alkaa laukkatyöskentely. Siinäkin käytetään taivutuksia ja edetään askel askeleelta niin, että laukka on tasapainoista ja koottua. Ratsukon kehittymisestä riippuen päästään työstämään laukanvaihtoja ja jotkut tapailevat piruettiakin. Tunnin lopussa saatetaan tehdä piaffia ja/tai passagea, riippuen hevosesta ja ratsukosta. 

Ratsukot menossa maastoilemaan

Mitä opin koulutunneilla? Opin ensinnäkin hyvää istuntaa, sillä keskityn jokaisella tunnilla istumaan tiiviimmin satulassa ja pääsemään eroon "vatkaavasta Shakira-lantiosta". Opin myös avujen käyttöä, sillä taivutuksia toistetaan niin kauan, kunnes kädet, istuinluut ja pohkeet toimivat oikein suhteessa toisiinsa ja hevoseen.  Pääsen usein maistamaan mansikkaa, eli opettelemaan laukanvaihtoja. Santaremissa pidän siitäkin, ettei hevonen vaihda, jos pyydän väärin.

Ratsutilalla järjestetään myös erilaisia tapahtumia. Tällä kertaa häät tanssi- ja ratsastusesityksineen

Kyselin Santaremin tuntien antia myös reissukavereiltani. Tässä koottuja kommentteja:

”Avot ja vasta-avot ovat auttaneet hahmottamaan sisä- ja ulkopohkeen paikan tärkeyttä hevosen lapojen hallinnassa. Kun sisäjalka on omalla paikallaan ja ulkopohje aavistuksen takana, estää sisäjalka lapaa siirtymästä liikaa sisään ja paino jakautuu satulassa oikein, koska lantio avautuu liikkeen suuntaan ja sallii taivutuksen”.

”Ohjat yhdessä kädessä ratsastettava Working Equitation pakottaa ja havainnollistaa painoapujen treenaamista. Reissu kannusti ratsastamaan välillä ohjat yhdessä kädessä myös muulloin kun WE-tehtäviä oman hepan kanssa kotona ratsastaessani”.

”Mietin reissun jälkeen korostetusti lantion, ylävartalon ja katseen kääntöä taivutuksen mukaan. Lisäksi sisäpohje eteen ja painoa sille, samalla ulkopohje taakse. Ja on myös tärkeää olla ottamatta yhtään tukea käsillä (mikä käy helposti huomaamatta). On myös muistettava pitää ylävartalo pystyssä, vaikka kääntyy – ja keskivartalo rennon jäntevänä – eli perusasioita, joiden avulla kasaan ”pakettia kuntoon” monta kertaa tunnin sisällä”.

*Istuntaan ja kropan balanssin hallintaan tuli uusia keinoja. Luulin vuosien pilatestreenin saaneen kropan hallinnan hyvälle mallille, mutta Santaremissa kontrolli nousi potenssiin. Herkät ja taitavat hevoset olivat super, ja opin, että joka iässä voi kehittyä ratsastuksessa. Ei tarvitse olla erityisen taitava pärjätäkseen hyvin, kun opetus on ensiluokkaista.

*Pedro sai korjattua istuntaani hyvin. Käsien korjaus muutti jo asiaa, eli kun tunne ja tuntuma olivat kunnossa, se heijastui myös istuntaan. Sillä sitähän pitää kuunnella, mitä kankun alla tapahtuu!

Tuossa potpuri koulutuntien annista. Ja Santaremissa voi tosiaan tehdä muutakin kuin mennä koulua. Nimittäin opetella huippuhauskaa Working Equitationia sekä maastoilla. Me vaihdoimme kaksi oppituntia maastoratsastukseen joen varteen, jossa syötiin runsas picnic-lounas. Maastolenkki polveili peltojen, eukalyptumetsien ja kylän raittien halki. Välillä nousimme ylös, josta avautui upea maisema lähikyliin. Pisteenä i:n päällä polskutimme ja laukkailimme hevosten kanssa joessa.

Maastoretki joelle - tai joKEEN

Ja kyllä: seuraava reissu on jo varattuna!

Tässä linkki kohteeseen.

Tässä juttu working equitation -treenistä Santaremissa

Tässä juttu viime reissusta samaan paikkaan.

Working Equitation -tunnilla Portugalissa

Tykkään kokeilla erilaisia ratsastuslajeja. Working Equitation -työratsastusta (WE) olen kokeillut Suomessa Katariina Cozmein luona sekä Hanne Halosen taannoisella Ratsureima Ranchilla. Pari kertaa olen päässyt oppiin myös Working Equitationin kotimaassa Portugalissa, jossa ratsastetaan lajiin parhaiten sopivilla hevosilla, lusitanoilla. Lusitanot ovat niin virtuoosimaisia WE-ratsuja, että jopa moni espanjalainen WE-kisaaja valitsee ratsukseen portugalilaisen lusitanon.

Rengas on seivästetty!

Portugal on WE:n moninkertainen maailmanmestari, joten sieltä löytyy huikean hyvää WE-opetusta. Viimeksi ratsastin Santaremissa Horsexploren yhteistyötallilla opettajanani itseltään WE-mestari Jorge Sousalta oppia ammentanut Pedro Teixeira Farto. Tässä kooste tuntien annista:

Santaremiin on rakennettu kattava WE-rata lukuisine tehtävineen: silta, kierrettävät tynnyrit, pujottelutolpat, laukkaympyräaitaus, avattava naruportti, kellonkilistys peruutuksineen, side pass -puomit, hypättävät heinäpaalit, seivästettävä härkä.

Laukka-aitauksessa (ensin treenattiin käynnissä ja ravissa)

Sain ratsukseni aidot, herkät ja kuuliaiset härkätaisteluhevoset, joille WE-rata on tuttua, helppoa ja hauskaa leikintekoa. Siis täydellisiä opetusmestareita! Varusteikseni sain aidon portugalilaisen satulan. Sonnustauduin portugalilaisiin chapseihin, jotka olin hankkinut aiemmilta reissuiltani.

Oli hauska huomata, miten esiintymään tottuneen hevosen ”moodi” muuttui sen mukaan, millainen oli varustus: kun ratsun häntä paketoitiin kuten esityksissä, alkoi sen sortin pörhistely ja tepastelu, että Pedro päätti avata hännän vapaaksi saadakseen hevosen takaisin harjoittelumoodiin. Se tepsi heti ja sain hevoselta taitavaa WE-opetusta. Samalla Pedro neuvoi, että vaistomainen reaktioni nostaa käsiäni ei toimi, vaan vain lisää hevosen jännitystä. Oli parempi aloittaa työskentely pitämällä kädet rennosti alhaalla (sama päti koulutunteihin).

Häntä show-paketissa.. ja koira harhauttamassa..

Pedro teetti ensin kaikki tehtävät yksitellen ja käynnissä. Tein tehtävät ensin ohjat molemmissa käsissä, mutta siirsimme ohjat melko pian vasempaan käteen, kuten lajiin kuuluu. Oikealla kädellä sai tarvittaessa muistuttaa suunnasta tai taivutuksesta jommankumman puoleista ohjaa koskettamalla.

Tärkeintä oli olla äärimmäisen tarkka teiden kanssa. ”Jos falskaat teiden kanssa käynnissä, et pärjää tolppien ja tynnyrien kierrossa laukassa – etenkään kun on vuorossa aikaratsastus”, Pedro muistutti. Siispä yritin tehdä oikomatta tarkat volttikaarteet puomien ja tynnyrien ympäri. Tarkka reitti oli tarpeen myös ympyrän muotoisessa laukka-aitauksessa, jotteivät vauhtiosuuksilla jalat olisi takertuneet aidan laitoihin.

Laukanvaihdot tehtiin kierrättävien tolppien välisellä ”suoralla”: tolpat kierrettiin tarkkaa volttia pitkin niin, että hevonen kiertyi ratsastajan sisäjalan ympärille. Hevonen suoristettiin tolppien välisellä suoralla ja samalla vaihdettiin laukka. Ja perään uusi tolpan kierto taivutetulla hevosella. Se oli kuin tanssia! Sama päti tynnyrien kiertoon. Instagramissa horseadventures_riitta on video WE-radastani.

Laukanvaihto

Tolpan kierto riittävän kaukaa

Tolppa piti kiertää tarkkaa reittiä

Kellotehtävässä ratsastettiin puomien välistä kellon luo, kilistettiin kerran ja peruutettiin ulos. Tässä piti olla tarkkana pohkeen kanssa. Jostain syystä hevonen peruutti suorempana, kun pidin Pedron neuvojen mukaisesti vastaan ”kellonpuoleisella” pohkeella. Ehkä olin jäänyt kilistyksestä vinoon?

Kurkotan kilistämään kelloa

Tehtävistä jännittävin oli renkaan seivästys. Se tehtiin niin, että ensin laukattiin tynnyrille, josta napattiin oikeaan käteen parimetrinen puuseiväs. Seiväs oli melko kevyt kantaa, mutta himskatin pitkä, joten alussa se osui vahingossa hevosen lautasille (kiihdyttäen menoa jonkin verran – mutta ei liikaa, koska hevoset tajusivat minun vain sössivän). Opin pikku hiljaa hivuttamaan otteeni sellaiseen kohtaan, että sain tuettua seipään kainaloon sen verran tukevasti, että pystyin seivästämään siihen tolpan päässä ja härkäfiguurin päälaella törröttävät pienet renkaat.

Rengastetun saaliin kanssa suunnistettiin seuraavaksi sillalle, joka ylitettiin vauhdikkaasti matkalla tynnyrille, jonne seiväs renkaineen pudotettiin. Pudotusvaiheessa kannatti katsoa tarkkaan, ettei seiväs keikahda ja kopsauta taas hepan lautasia…

Rengas seipäässä

Sitten sillalle

Tässä treenivaiheessa lähestytään rengastusta käynnissä

Jossain vaiheessa temppurataa laukkasin kahden tolpan väliin kiinnitetylle naruaidalle, pysäytin hevosen laukasta aidan kohdalle, irrotin narun toiselta tolpalta, peruutin pari askelta, kiepsahdin aidan toiselle puolelle ja peruutin kiinnittämään narun takaisin tolppaan. Tätä samaa tehdään lännenratsastuksen trail-radalla, mutta nyt tahti oli paljon reippaampi. Siinä missä länkässä edetään rennosti astellen, kuuluu lusitanon tepastella tehtävä tormakkaasti läpi.

Vakavana portilla

Viimeisenä herkkuna hyppäsin heinäpaalien yli. Se oli tavallaan vahinko. Laukkasin sillan yli hieman suunta hukassa ja päädyin heinäpaalien eteen. Pedro huusi ”jump!”, joten tein työtä käskettyä… Portugalilaisessa satulassa en juuri kerennyt nousemaan kevyeen istuntaan, mutta sain kurotettua käden eteen niin, että hepan oli hyvä loikata paalin yli. Ja kansa (pari kaveria) hurrasi!

Ei muuta kuin takaisin Santaremiin! Suosittelen todella lämpimästi kaikille kiinnostuneille - oli lajista kokemusta tai ei!

Tässä linkki juttuun ratsastusviikonlopusta Santaremissa

Tässä linkki kohteseen.

Koulua ja Working Equitationia Portugalin Santaremissa

Portugali on yksi suosikkiratsastuskohteistani. Maaliskuinen ratsastusviikonloppu Portugalin Santarémissa muistutti taas kerran, miksi Portugal on best.

Bolero-lusitano osaa show-temppuja, kuten maahanmenon ratsastaja selässä

Ratsastin ja majoituin perinteikkäässä Quinta do Falcaossa, jonka omistaa härkätaistelija Rui Salvador. Quinta sijaitsee kylässä, jossa Ruin suku on asunut jo useita sukupolvia. Menin Quintassa muutaman tunnin kouluratsastusta, kokeilin innolla Working Equitationia ja maastoilin mäkisissä eukalyptusmetsissä. Hyvä setti!

Tällä lusitanolla oli hauska pontevan ketterä laukka

Pedro-opettaja asettaa seivästettävää rengasta

Matkalla maastoon

Quinta do Falcaossa opettaa Pedro Teixeira Farto, ”lusitanojen kehdossa” Ribatejon alueella syntynyt ja kasvanut hevosalan ammattilainen. Pedron opetus on intensiivistä, sillä hän haluaa tunnille vain yhden oppilaan kerallaan. Syyni on tarkka, mutta rakentava ja kannustava. Goooooood!, kaikuu maneesissa tuon tuosta kun on vähänkin aihetta. Pedro on ratsastanut koko elämänsä ja hakenut oppia useilta osaajilta, kuten olympiaratsastajat Daniel Pinto , Juan Muñoz Dias ja Coby van Baalen, Working Equitation -mestari Jorge Sousa ja kansainväliset tuomarit José Paulo Vidigal ja Eddy de Wolff van Westerrode.

Tunneilla on vain yksi oppilas kerrallaan

Pedron tunnit alkavat intensiivisillä taivutuksilla ensin käynnissä, sitten ravissa ja laukassa. Tunteja ei siis aloiteta reippaalla ravilla, joskin yhtenä aamuna Pedro neuvoi houkuttelemaan ratsun ajatukset ensin eteenpäin, sillä ulkona oli alkaaut linnunmetsästyskausi – ja pauke oli sen mukainen. 

Taivutustehtävät ovat monipuolisia, vastataivutusta, avotaivutusta ja sulkua, usein kulmassa tehtävällä voltilla käynnistäen, jotta hevosen takaosa tai etuosa – tehtävästä riippuen – olisivat valmiina oikeassa paikassa.

Koska Quintan lusitanot ovat herkkiä ja reagoivat välittömästi oikein, tuli tunneilta useita oivalluksia esimerkiksi siitä, miten sisäjalka polvineen ja pohkeineen tukee ja taivuttaa hevosta, miten katsetta kohdistamalla vaikuttaa sekä ratsastustiehen että hevosen taipumiseen ja miten painoa pitää vaihdella istuinluilla tehtävän mukaan. Oli hienoa huomata laukkasulun paranevan, kun sain ankkuroitua sisäistuinluuni oikein.

Quintassa nostetaan laukka ulkopohkeella, mikä tuotti ensin hieman ongelmia, mutta toimi hyvin, kun olin saanut hevosen ensin aktiiviseksi. Myös laukanvaihdot onnistuivat kivasti diagonaalilla ja tuntuivat mukavilta, sillä pehmeäaskeliset lusitanot tiesivät tarkalleen mitä tekivät. Mieleeni jäi erityisesti, että ratsun piti antaa ”lentää” vaihdon aikana, kuten laukanvaihdon nimi englanniksikin muistuttaa: ”flying change”.

Tunnit olivat intensiivisiä ja ajatuksia herättäviä. Pedrolle sai toki esittää kysymyksiä tunnin aikana, vaikka Pedro kannustikin kysymään vähemmän ja fiilistelemään enemmän, sillä ”ahaa-elämykset ja ymmärrys tulevat usein toistojen kautta”, etenkin näin herkillä hevosilla.

Otimme tunneilta paljon videoita. Niistä ammensin lisää ahaa-elämyksiä esimerkiksi rauhattomasta kädestäni, joka on aina ollut perisyntini. Näillä hevosilla ratsastajan epämääräisyys johti herkästi pysähdykseen. ”Olen opettanut hevoset mieluummin pysähtymään kuin pakenemaan, jos ratsastajan avut ovat epäselvät. Se on turvallisinta kaikille”, Pedro kertoo.

Tunnin lopussa tehdään – hevosesta riippuen - usein laukanvaihtoja tai piffejä ja paffeja. Yhden tunnin päätteeksi sain yllärin, kun Pedro houkutteli ratsuni laskeutumaan makuulle ja nousemaan takaisin seisaalle ratsastaja selässä. Kunnon show-meininkiä!

"Appelsiinivarkaissa" tunnin jälkeen

Quinta do Falcao on myös Working Equitation -paratiisi. Quintan maille on rakennettu kattava WE-rata portteineen, tolppineen, tynnyreineen, laukka-aitauksineen, härkäfiguureineen, siltoinen, kelloineen ja heinäpaaliesteineen. Otin viikonlopun aikana kaksi WE-tuntia (aidossa portugalilaisessa satulassa!), ja sain kokea miltä tuntuu pujotella tolppien ja tynnyrien välejä laukkaa vaihdellen, napata rengas seipääseen, avata naruportti ja hypätä heinäpaalien yli. Teen myöhemmin erillisen postauksen working equitation -tunneista Santaremissa. Suosittelen niitä ihan kaikille! Eikä todellakaan tarvitse osata etukäteen.

Puomipujottelu laukanvaihtoineen on HAUSKAA!

Onnistuimme seivästämään renkaan

Ja sitten sillan yli kohti seuraavaa tehtävää!

Teimme ensin kaiken käynnissä ja ravissa, jotta osasin ratsastaa tarkat tiet etenkin käännöksissä. Se palkitsi, ja sain laukkaosuuden tuntumaan tanssilta hevosen kanssa. Ihastuin WE-treeniin ikihyviksi, kuten myös reissulla mukana ollut vannoutunut kouluratsastajakaverini, joka kertoi saaneensa WE-tunnilta vinkkejä myös perusratsastukseensa.

Kävin reissullani myös maastossa. Kuljimme rentoa käyntiä pellonlaitaa, kylän raittia ja eukalyptusmetsän polkuja pitkin. Välillä laukkasimme lyhyttä, koottua, tyylikästä laukkaa. Tällä kertaa maastolenkki kesti noin tunnin, mutta kesällä ratsastetaan muutaman tunnin päähän joenrantaan picnicille ja uimaan. Joen vesi on puhdasta, ja siitä saa juomavetensä myös Lissabon.

Maaliskuussa kukki jo

Maastoreissun uhkea kaktuspensas

Maastoon lähdössä

Quintasta löytyy pari näyttävää härkätaistelumuseota, joihin on koottu lajin historiaa, upeita pukuja, varusteita ja lehtileikkeitä Ruin urasta. Pisteenä i:n päällä quintassa on myös vaunumuseo, jonka ylpeys on 270-vuotias Binder-vaunu. Yhtenä aamuna näin Ruin säpäkkää ratsastustreeniä härkäfiguurin ympärillä. Hevonen laukkasi sivuttain eri suuntiin ja teki upeita väistöliikkeitä. Taitavia ratsuja!

Hevosilla oli selvästi useita vaihteita. Sama ratsu, joka chillaili kanssani eukalyptusmetsän maltillisilla laukkapoluilla, korisi ja tepasteli WE-radalla niin terhakkaana, että Pedro avasi ratsun show-asentoon paketoidun hännän, jotta saimme treenistämme rennompaa. ”Ai tää ei olekaan esitys, vaan harjoittelua!”, totesi hevonen ja alkoi opettamaan minua esiintymisen sijaan.

Rui Salvador ja lapsuusajan ratsastuspuku

Quinta do Falcaossa tuntee sukeltavansa syvälle perinteisen ratsutilan elämään. Tila on ollut suvun hallussa useita sukupolvia ja rakennukset sulautuvat kylään sopuisasti. WE-ratakin rajautuu naapurin pihaan, eli treeniäni seurattiin kiinnostuneina naapurin ikkunoista. Yhteisöllisyys tuntuu kylällä vahvana. Kaikki tuntevat toisensa ja ovat sukulaisia keskenään. Kylän raitilla piipahdimme Afrikka-vaikutteisessa tyylikkäässä suuressa baarissa, jota pitää Ruin aikoinaan Mosambikissa asunut ja työskennellyt serkku, ja joka kuulemma houkuttelee asiakkaita pitkin Portugalia.

Quinta do Falcaossa tunsin olevani perinteisellä portugalilaisella hevostilalla, joka sykkii hevostilan arkea osana tiivistä kyläyhteisöä. Tila on kotoisa, ja isäntäväki viettää aidosti aikaa asiakkaiden kanssa. Myös lounaat ja illalliset nautitaan yhdessä.

Tässä linkki ratsutilan lomiin.