Mikä sai minut palaamaan ratsastuslomalle Monte Velhoon?

Taas Monte Velhossa! Vietin taas tammikuussa ihanan ratsastusviikonlopun lusitanoparatiisissa Portugalin Monte Velhossa: opettelin kouluratsastuskiemuroita, maastoilin korkkipuulaaksoissa, herkuttelin lähiruualla ja ihailin tähtitaivasta ulkoilmaporealtaassa. Reissu oli ties kuinka mones samassa paikassa. Olen huomannut myös muiden Monte Velhossa kerran käyneiden palaavan sinne aina uudestaan. Jäin miettimään, mikä saa minut palaamaan Monte Velhoon yhä uudestaan. Keksin vaikka kuinka monta syytä:

Poseerasimme maastoretken päälle Monte Velhon portilla

Saan kouluratsastustehokuurin

Koen oppivani paljon sekä Monte Velhon ihanilta kouluratsastuslusitanoilta että opettajilta, joiden joukossa on Portugalin olympiratsastaja Joao Torrao. Keskityn tunneilla ratsastamaan hiljaa, ja hakemaan tasapainoisen istunnan ja lapatuen käytön kautta rauhallista ratsastusta, jossa myös hevonen muuttuu kevyemmäksi. En tietenkään aina onnistu, mutta joka tunnilla etenen oikeaan suuntaan.

Pääsen välillä myös maistamaan mansikkaa, eli kokeilemaan laukanvaihtoja, passagea ja piaffea – ja joskus jopa laukkapiruetin alkeita – Monte Velhon opetusmestareilla. Huikeat liikkeet eivät  kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan nautin suunnattomasti myös perusratsastuksen kehittymisestä. Edistystä tapahtuu, koska opettajat sopeuttavat hevoset ja tehtävät oppilaan tasoon.

Opetus on yksilöllistä, sillä opettajalla on kerrallaan vain kaksi oppilasta. Kentällä saattaa ratsastaa samaan aikaan sekä kokeneita että vähemmän kokeneita ratsastajia, mutta opettajat kehittävät sopivat tehtävät kaikille. 

Toisinaan on ilo saada opetusta olympiaratsastaja Joao Torraolta

Opettaja eläytyy passage-harjoituksessa

Monte Velhossa on ihania opetuslusitanoja! 

Nautin lusitanoparatiisista

Lusitanot ovat huikean hyvä rotu, sillä kokoaminen on niille luontaista. Ratsastamme kangilla, mitä ensin aristelin, mutta totuin pian, semminkin kun kanget ovat hevosille arkipäivää.

Ratsastusviikonlopun ohjelmaan kuuluu tutustuminen lusitanojen kasvatukseen ja elämään. Monte Velhossa kasvatetaan kouluratsastuslusitanoja. Asiakkaat viedään tammalaitumille rapsuttamaan ystävällisiä tammoja ja varsoja sekä tutustumaan kasvatustyöhön. Välillä oppaana on tilan omistaja Diogo Lima Mayer Jr, mutta viimeksi meitä opasti Joao Torrao, joka kertoili samalla olympiakokemuksistaan ihanan ratsunsa Equador MVL:n kanssa. Monte Velhossa on mukava seurata sivusilmällä Joaon ja Equadorin yhteistä elämää: harjoittelua, harjailua, ja hengailua tilan vehreillä niityillä. Ei ihme, että Equador on niin tasapainonen ratsu.

 

Diogo Lima Mayer Jr ja Equadorin poika

Vierailu tammilaitumelle

Siellä se olympiaratsu Equador nauttii elämästä Monte Velhossa

Nautin kauneudesta

Monte Velho on kaunis. Lima Mayerin pariskunta valitsi ratsutilalle paikan sen kauneuden tähden: kumpuilevaa korkkipuumaastoa, oliivipuulehtoja, solisevia puroja…

Diogo Lima Mayer Sr on arkkitehti ja piirsi ratsutilasta juuri sellaisen, jossa itsekin viihtyy. Tila on tyylikäs, laadukas sekä perinteitä ja luontoa kunnioittava. Pihapiiri koostuu moderneista ja perinteisistä rakennuksista. Allasalueelle on jätetty runsaasti kauniita luonnonkiviä. Saunan lasisesta etuseinästä avautuu maisema vehreään laaksoon lampineen.

Valitsen aina mixed-ohjelman, ratsastustuntien lisäksi käydään luonnossa maastoilemassa. Vetäjä sopeuttaa tempon ryhmän mukaan, pääsääntöisesti edetään leppoisasti käyntiä tai koottua laukkaa maisemista nauttien. Välillä sivuutamme tilan lihakarjalaitumia, välillä kuljemme hevoshakojen halki. Yleensä pysähdymme juottamaan hevoset laitumille rakennetuilla juomakaukaloilla. Viimeksi nousimme rinteiden laelle ihailemaan edessä avautuvaa kumpuilevaa korkkipuumaastoa. Ryhmäkuvan paikka!

 

Uusi ja vanha arkitehtuuri sulautuvat toisiinsa Monte Velhossa

Koen lämmintä vieraanvaraisuutta

Monte Velho ei ole mikään kasvoton ratsastuskeskus, vaan perheyritys, jossa vanhemmat, lapset ja kälytkin tuovat oman panoksensa, liittyi se hevosiin, infraan tai liiketoimintaan. Koko henkilökunta puhaltaa yhteen hiileen, tai kuten Joao sanoo ”olemme pikemminkin tiimi kuin työpaikka”. Myös paikallisuutta arvostetaan: lentokenttäkuljetuksista huolehtii lähikylän ammattiautoilija. Asiakas kokee tiimityön henkilökohtaisena välittämisenä.  Monte Velhossa on helppo rentoutua.

Maastolenkillä tilan mailla

Terasilla on mukava rentoutua tai katsella tunteja

Tästä voit varata loman Monte Velhossa.

Tässä linkkejä aiempiin juttuihin Monte Velhosta:

Monte Velhon kasvatit Joao Torrao & Equador MVL Tokion olympialaisissa

Koulua ja maastoilua vihreän talven Portugalissa

Maastolaukkapotpuri Monte Velhosta

Kouluratsastuslusitanojen kasvatusta Monte Velhossa

Mukana menossa laadukas kotimainen ratsastus- ja vapaa-ajan merkki House of Horses Helsinki.

Lapin matkailun vuosikello: aina voi ratsastaa!

Huskyt, porot ja hevoset ovat minulle Lapin-matkailun aatelia. Näitä kaikkia on tarjolla Horsexploren Levin kohteessa, jossa matkailupaketit räätälöidään vuodenajan mukaan. Syksyllä ja talvella tarjotaan ohjelmaltaan vaihtelevia kolmen päivän viikonloppupaketteja ratsutilalla. Elokuussa hevoset pakataan ylemmäs pohjoiseen Pöyrisjärven hiekkaerämaahan viikon ratsastusvaelluksille suomenhevosten kanssa.

Yötön yö Pöyrisjärvellä (kuva P.Hiukka)

Tunturi-Lapissa sijaitsevalla Levillä päivät pitenevät ja lyhenevät dramaattisemmin kuin Etelä-Suomessa, joten reissu Lappiin on myös eräänlainen "aikamatka.

Suokit aina valmiina palvelukseen

Talvi on tallin kiireisintä aikaa. Ennen koronaa tilalle kurvasi 100-500 ulkomaista asiakasta päivässä. Korona tyrehdytti kansainvälisen matkailun, mutta nyt yhä useampi suomalainen suuntaa Lappiin nauttimaan luonnosta ja ulkoliikunnasta.

Ei tunnu pakkanen! (kuva P.Hiukka)

Talvella kolmen päivän viikonloppupakeissa voi tehdä oikeastaan mitä vaan: ratsastaa maastoratsastusta umpihangessa kahlaten tai auratuilla poluilla laukaten, opetella valjastamaan hevonen ja lähteä rekiajelulle, ajaa porolla ja kuulla poronomistaja-Larsilta poroista osana saamelaiskulttuuria, kokeilla hiihtoratsastusta, ajaa fat bikeilla, tai mitä nyt ryhmä yhdessä keksii. Olennaista on nauttia talvesta, lumesta ja eläimistä.

Kiinnostaako fat bike...

..vai ratsastus...

vai huskyajelu..

..vai poroajelu...? (kuvat P. Hiukka)

Kevättalvella nautitaan aurinkoisista keväthangista suomenhevosten, porojen ja huskien kanssa, kunnes toukokuussa aurinko sulattaa lunta sellaisella voimalla, ettei Lapin hauras luonto kestä matkailua. Toukokuussa matkailutila lomailee. Silloin huilaavat sekä isäntäväki, hevoset että huskyt.

Keväthangella viihtyvät porot..

huskyt...

ja ratsastajat (kuvat P.Hiukka)

Kesäkuussa Levin tilalla käy lähinnä ratsastusoppilaita ja tehdään lyhyitä leirejä. Hevosilla mennään perusratsastusta. Heinäkuussa hevosilla on laidunkausi, mutta huskyt vetävät kesäisin asiakkaita kärryissä, paitsi kun lämpötila nousee yli +13 asteeseen, mikä on paksuturkkisille koirille liian kuumaa.

Huskyajelua kesäkärryssä (kuva M.Hyppönen)

Elokuussa osa hevosista pakataan ylös Pöyrisjärvelle viemään asiakkaita viikon mittaisille ratsastusvaelluksille Pöyrisjärven hiekkaerämaahan, joka on myös saamelaisten poronhoitoaluetta. Maaperä on omiaan mahtaville laukkapätkille, välillä kahlataan ratsujen kanssa kirkasvetisessä erämaajärvessä. Reissulla yövytään erämaakämpissä välillä ilman internet-yhteyttä.

Pöyrisjärven hiekkamaastossa (kuva P.Hiukka)

Viikonlopun maastoratsastuksilla näkee paljon. Jos maastoilu osuus loppukesään, ovat teemana hillat. On huikeaa jaloitella picnic-tauolla hillasuolla poimimalla hillat nuotiokahvin kyytipojaksi.  Syksyllä nautitaan ruskasta, kun ratsastusmaastot loistavat kirkkaanpunaisina ja oransseina eikä ilmassa lentele itikan itikkaa.

Ite keräsin

Ruskaretkellä (kuva M.Hyppönen)

Jokaisella maastoretkellä on hauska bongata poroja. Joskus porot vilahtavat vaivaiskoivujen takana, välillä seisovat aukean reunalla ihmettelemässä nuotiokahvittelevia ratsastajia. Välillä laukkapätkät pysähtyvät äkisti mutkan takana köllöttävään uhkeaan poroon, joka nousee laiskasti päästäen ratsukot jatkamaan matkaa. Ihan sama näkeekö poroja yksitellen vai laumoissa, aina ne ovat yhtä lumoava näky.

Valkoinen porokin maastoutuu

Syksyn pimetessä tila alkaa valmistautua talven ruuhka-aikaan. Koiria treenataan talvisesonkiin opettamalla nuorille koirille rutiineja ja uusille johtajakoirille käännöksiä ja suullisia käskyjä.

Marraskuussa kaivetaan esiin talvitamineet: koirille reet ja hevosille länget ja reki. Vuosikello on pyörähtänyt ympäri ja matkailutila on valmis uuteen kauteen!

Rekiajelua poroilla ja hevosella (kuvat P.Hiukka)

Vuodenaikojen vaihtelu muokkaa viikonloppuohjelmaa myös valon määrän kautta. Talvella ohjelma pakataan tiiviimpään pakettiin, ellei haluta lähteä iltasella tuikun valaisemalle tunnelmalliselle hevosajelulle. Päivien pidetessä ohjelma saa enemmän väljyyttä. Kesällä, auringon valaistessa luontoa läpi yön, tehdään pitkiä maastoratsastuksia, saunotaan rauhassa pihapiirin tynnyrisaunassa  ulkosuihkuineen ja syödään illallinen lähes yömyöhäsellä.

Iso osa Lapin elämystä on ruoka. Päivi luottaa paikallisiin makuihin: poroa, lohta, juureksia eri muodoissaan. Kesällä jälkiruuaksi pyöräytetään hillarahka itse poimituista marjoista. Ruokasaleja on kaksi, molemmat erillisissä tunnelmallisissa hirsirakennuksissa.

Pitkään kypsytettyä poronpotkaa

Toinen Lapin ”asset” on revontulet. Siellä ne leimuavat enemmän tai vähemmän näkyvissä syksystä kevääseen. Päivi on kunnioittanut luontoa, revontulia ja yötöntä yötä rakennuttamalla asiakkaiden käyttöön kahden hengen ekomäkit, joissa on yksi lasiseinä ja osin lasinen katto. Talvella pimeys laskeutuu aikaisin, kesällä asiakkaille annetaan pehmeät husky-kuvioidut silmälaput unta jouduttamaan.

kello yli puolenyön

mökki uhkuu luontoa ja kesävaloa 

Näitähän me kaikki odotamme! (kuva P.Hiukka)

Tässä linkki kohteeseen. Lisää päivämääriä voi tiedustella infoAThorsexplore.se

Menossa mukana  laadukas suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajan merkki House of Horses Helsinki.

Suokkiparatiisissa lokakuukin on parasta aikaa

Taas vierähti viikonloppu suomenhevostilalla Horsexploren ratsastuslomalla! Maastoilimme hapekkaassa syysilmassa, hikoilimme kouluratsastustunnilla ja piipahdimme pihatossa rapsuttamassa varsoja ja tammoja – niitä samoja, joita moikkasimme kesällä ja alkusyksystä valtavilla laitumilla. Joillakin Horsexploren suokkiviikonlopuilla pääsee myös kokeilemaan ratsastusjousiammuntaa – tämä oli juuri sellainen viikonloppu!

Lokakuun aurinko eikä tuulen virettäkään

Viikonlopun vietto alkoi piipahduksella kuntoutusrakennukseen, jossa pääsimme seuraamaan  kuntoutusta vesikävelykoneessa. Heppa katseli hieman ihmeissään, mutta asteli reippaasti sessionsa loppuun samalla, kun kuulimme hevostilan Elina-emännältä miten kävelykonetta käytetään eri kuntoutustarkoitukseen. Kiinnostavaa!

Viikonlopun ratsastussessio alkoi 1,5 tuntia kestäneellä ratsastustunnilla Satu-opettaja johdolla. Satu on napakka ja havainnollistaa oppinsa huumoristisilla kielikuvilla. Kun kuulee siirtyneensä käyntiin ”viikon myöhässä”, ymmärtää laahustavansa eikä ratsastavansa. Sadun opeilla pyöreä ja aavistuksen mukavuuden haluinen suokki muovautui allani rennosti koottuna kulkevaksi kouluratsuksi. Teimme tunnilla paljon erilaisia siirtymisiä sekä laukkaympyröitä ja pohkeenväistöä. KAIKKI tykkäävät Sadun tunneista. Hikeä ja ahaa-elämyksiä!

Suomenhevosilla maastoilu on niin sympaattista, että kavionjäljetkin ovat sydämenmuotoisia. Tällä kertaa maastoilimme 3 tuntia hapekkaassa, aavistuksen usvaisessa syysilmassa. Reitti halkoi varsinaissuomalaista maalaismaisemaa harmaantuvine sänkipeltoineen, maalaistaloineen, hevos- ja lihakarjalaitumineen. Kolme tuntia hujahti hetkessä käynti-  ravi- ja laukkapätkien rytmittäessä kulkuamme. Nämä hevoset tuntevat reitit ja maastot ja tietävät ammattinsa. Terapiamaasto! Seesteistä tunnelmaa ei turmellut edes reitille osunut suurisarvinen hirvi, joka pysäytti letkamme hetkeksi, mutta tajusi tuijotuskilpailun jälkeen vetäytyä pusikkoon. Hevoset pysyivät viilipyttyinä koko episodin ajan.

 

Hirvi vetäytyi pusikkoon

Tämä viikonloppu oli erityinen ratsastusjousiammuntaviikonloppu (muina Horsexploren viikonloppuina on ohjelmassa ”vain” maastoa ja koulua, ei joutskaria). Vietimme koko päivän Katariina Cozmein joutskariopissa ampuen aamupäivällä maasta käsin ja lounaan jälkeen ratsailta. Tällä kertaa tuntui, että oppi on alkanut mennä perille: osumatarkkuus oli viime kerrasta parantunut ja nuolen lento terävöitynyt. Kannattaa harjoitella. Oikeastaan pitäisi osaa oma jousi ja pari nuolta, jotta oppisin nokittamaan varmemmin. Sokkona nokitusta voi treenata vaikka telkkua katsellessa.

Ensin harjoitellaan ampumaan käynnissä

Tässä mennään vielä käynnissä, mutta ampuapasautettiin laukassakin!

Treenin tämänkertaiset oivallukseni: kun ammut, saata nuolikäsi ”nutturaan” (jottei nuoli lörpähdä maahan ennen taulua) ja tähtää alas vasemmalle (koska nuoleni tuppaa suhahtamaan aina oikealta ohi).

Porukassamme oli eri ikäisiä äitejä, tyttäriä ja ratsastuskavereita – ja täytyy sanoa, että tutussa hurtin huumorin porukassa treenaaminen on ihan huippua! Vitsi lentää ja tilannekomiikka loistaa!

Oripojat aterialla

Horsexploren ratsastusloma päättyy aina kierrokseen suokkitilan tiluksille ja pihatoille – vuodenajasta riippuen. On mahtavaa seurata hevosten elämänkiertoa astutuksineen, varsojen syntymisineen, tammojen, varsojen ja orien laitumineen.  Seuraava reissu on jo varattuna!

Varsat ja tammat pihatossa

Tässä ja tässä linkit edellisiin juttuihin suokkitilalta.

tässä juttu ratsastusjousiammunnasta

Horsexplore järjestää tänne viikonloppupaketteja:

Lisätiedot: riitta@horsexplore.com

La-su 12.-13.12. maasto&CMAS

La-su 6.-7.2. maasto&koulu

Reissussa mukana ihana ja laadukas House of Horses Helsinki  – ratsastus&vapaa-ajan vaatemerkki. Tällä kertaa erityisen hyvin pelitti heijastava säänkestävä takki.

Katariina Cozmei opettaa ratsastusjousiammuntaa ja CMASia sekä valmentaa eri puolilla Suomea.

Kesäviikonloppu suomenhevosparatiisissa

Suvi on Suomen parasta aikaa, etenkin kun sen saa viettää suomenhevosten parissa. Nautiskelin kesäkuussa iki-ihanasta suomenhevosviikonlopusta Horsexploren uudessa kohteessa Turun tienoolla. Täällä ratsastettiin paljon: noin 10 tuntia perjantai-iltapäivästä sunnuntain lounaaseen! Seikkailimme kolmen tunnin pituisilla maastolenkeillä ja mukaan mahtui myös puolitoistatuntinen ratsastustunti. 

Laitumella tapasin nuoret suomenhevoset ja aasin, joka uskoo olevansa hevonen.

Hurautimme tallille perjantai-iltapäivänä ja sukelsimme heti suomenhevoskasvattajan arkeen: pääsimme seuraamaan tamman astutusta. Tallille tuotiin hieno mustankiiltävä, kouluratsastuksen kansallistasolla ja kenttääkin kisaava suomenhevosori Salmiakki Poika. Salmari talutettiin siemennyspukilla varustetulle oriasemalle, jonne oli aiemmin tuotu boksiin tamma. Emäntämme Elina neuvoi meitä seuraamaan operaatiota varovaisesti nurkan takaa, jottei Salmarille tulisi ramppikuumetta. Kun täysinpalvellut Salmari oli viety pois, astutettiin tamma putken avulla. Näimme viikonloppuna tallissa ja tarhassa muitakin oreja, kuten Jämptin ja Silvolan Hemmingin. On ne vaan hienoja poikia!

Salmiakki Poika paparazzien kohteena 

Oriaseman labrassa 

Tamma valmiina

On se Salmari vaan komea!

Viikonlopulle osui huikea helle, joten normiaikataulusta poiketen nautimme päivällisen ennen ratsastusta, jonka siirsimme illemmaksi. Päivällisbuffaan oli katettu keskiaikainen ateria lihapatoineen, uunissa kypsytettyine kaali- ja lanttulisukkeineen ja jälkkäri-marjarahkoineen. Täällä syötiin hyvin! 
Koska ratsastimme tammoilla, nostimme yhtenä päivänä tamman maljan aidolla tamman maidolla. Kuulimme, miten Elina kehittää tammanmaidosta uusia superfood-tuotteita jo myynnissä olevien pakastetun maidon ja tammanmaito-ihovoiteiden lisäksi.  

Maukasta ja kotoisaa: kalaa, kotijuustoa...

Kaunis buffa

Tammanmaitomaljat

Elina lypsää tammaa

Iltaratsastus osoittautui hyväksi ideaksi. Ilma oli sopivasti viilennyt ja paarmat harvenneet. Reetta-opas johdatti meidät varsinaissuomalaiseen maaseutuidylliin vehreine viljapeltoineen ja hyvin hoidettuine maatiloineen. Pisteenä i:n päällä reitillemme osui useita hevoslaitumia ja -tarhoja, upeimpana pieni metsikkö, jonka uumenista ravasi esiin lauma nuoria oreja. Hassuin reittinähtävyys oli naapuruston vuonohevonen, joka rynni peräämme sellaisella innolla, että pari tammaamme sai tykytyksiä.
Maastolenkin tahti oli leppoisan joutuisa: käyntiä, kevyttä ravia ja rentoja pitkähköjä laukkapätkiä sopivasti jaksotettuina. Tammat viihtyivät maastossa ja laukkasivat rentoina harjat hulmuten. Lenkki oli pitkä, se kesti kolme tuntia. Hengitin syvään kesäillan raikasta ilmaa, ihailin pientareiden niittyleinikkejä, puna-apiloita ja päivänkakkaroita ja katselin miten laskeva aurinko kultasi maisemaa.  Kesäilta oli valoisa lenkkimme loppuun saakka.

Tammat kesäillan valossa

Varsinaissuomalaista siistä maalaismaisemaa

Ilta-aurinko kurkisteli puiden välistä

Seuraavan päivän maastolenkki vei meidät syvälle metsiin. Pujottelimme metsäpoluilla  lehdoissa ja kangasmetsässä, puskimme saniaisten läpi ja tassuttelimme ääneti sammalmattoja pitkin. Välillä nousimme näköalakalliolle katselemaan maisemia. Olisimme saaneet myös kahlata erään lätäkön, mutta tammat eivät halunneet, joten kiersimme sen.  
Tämä metsäreitti oli vetäjälle uusi, joten eksyimmekin kerran, mutta sen hauskempaa, sillä ratsastaessa ”matkalla olet jo perillä”. Tunnin metsäosuuden jälkeen palasimme pariksi tunniksi hiekkateille ja laukkasimme taas monta kivaa pätkää. 

Tammaletka metsälenkillä

Näköalapaikalla

Tällä reissulla sai mukavasti kontaktia hevosiin, sillä harjasimme, satuloimme ja suihkutimme tammat ja haimme ne tarhasta ja palautimme sinne ratsastuksen jälkeen. Satulaan noustiin tallissa ja hyönteissuojat suihkutettiin ulkona ennen starttia. Viikonlopun päätteeksi veimme osan tammoista laitumelle huilimaan. Sille oli oma hauska tekniikkansa: ratsastajat istuivat auton lavalla ja tammat jolkottivat riimunarun päässä vieressä.

Ratsaille noustiin tallikäytävällä

Yhtenä aamupäivänä meillä oli maneesissa ratsastustunnit kahdessa 4-hengen ryhmässä. Satu-Opettaja korjasi istuntaamme ja avujen käyttöä tehokkaasti ja rakentavasti. Teimme perustyöskentelyä, pohkeenväistöjä ja laukannostoja. Osa tammoista oli melko taitavia kouluratsuja, osa kulki mieluummin pidempänä. Oma tammani oli niin ihanan kompakti ja kevyt, että suorastaan nautin harjoitusravista. Harvinainen tunne!

Tilava uusi maneesi

Illat vietimme pihapiirin saunatilassa ja yhtenä iltana meille täytettiin palju. Lauantaina nappasimme saunaillassa pizzat. Helteinen kesäpäivä, monen tunnin ratsastus ja hevosen kanssa puuhailu vetivät mehut niin hyvin, että nukuin Luhtiaitan huoneessani kuin murmeli.

Illalla rupattelimme saunatilassa

Varsinais-Suomi on varsin ”kuivaa” aluetta siinä mielessä, että suuret vesistöt loistavat poissaolollaan. Ratsastusreittimme varrelle osui useita veden täyttämiä sorakuoppia, joiden äärelle oli rakennettu sauna. Järvi-Suomessa paljon lomailleelle näky oli kafkamainen. Lauantaina kävimme itsekin vilvoittelemassa paikallisella uimarannalla, joka osoittautui lähdeveden täyttämäksi entiseksi hiekanottokuopaksi. Lähteet tekivät vedestä raikasta ja puhdasta. Vaikka kyseessä ei ollut järvi, oli alue niin laaja, että sinne mahtui paljon ihmisiä eikä ollut ahdastakaan. 

Uimalaiturilla

Sunnuntaina ratsastimme vielä aamupäivällä, sitten nautimme lounaan ja ennen kotiin lähtöä Elina esitteli meille kolme ihanaa laidunta. Ensin oli vuorossa tamma&varsalaidun, jonne astelimme Elinan taluttaman tamman ja vieressä loikkivan varsan perässä. Laitumella viihtyi kymmenisen tammaa ihanine varsoineen, joista osa nukkui reporankana auringon lämmössä, osa viihtyi emän vieressä, ja osa tuli kiinnostuneena nuuhkimaan ja maiskuttelemaan meitä. Varsoja rapsutellessamme Elina kertoi varsojen kasvatuksesta ja koulutuksesta. Kesäisin täällä näkee pieniä varsoja, talvella pääsee tutustuman varsan koulutukseen.

Tammat ja varsat nauttivat kesäpäivästä

Tämä varsuli tuli tekemään tuttavuutta

Varsa vaihtaa väriä

Seuraavana oli vuorossa laidun, jossa nuorten hevosten joukossa viihtyi Bonus-aasi, joka ”tietää” olevansa hevonen. Hepat taisivat olla samaa mieltä, sillä he nimeävät lauman johtajaksi aina Bonuksen parhaan kaverin. 
Kolmannella laitumella Elina huhuili puiden kätköistä esiin 3-vuotiaat orit. Ne piileskelivät ensin metsässä laitumen takana, mutta ravasivat ja laukkasivat pian luoksemme rapsutuksia hakemaan. Aiemmilla laitumilla olimme muitta mutkitta sukeltaneet lauman sekaan, mutta nuorten orien kanssa olimme turvallisuussyistä tarkempia. 

Bonus-aasi "muiden hevosten" mukana

Orit sukelsivat metsästä hakemaan rapsutuksia

Minä ja lauman pomo

Ratsastuslomapakettiin olisi kuulunut sunnuntainakin aamupäivän maasto, mutta meidän porukkamme oli etukäteen vaihtanut sen lisämaksulliseen Ibericon järjestämään ratsastusjousiammuntakurssiin. Epäilin ensin, saanko jousta edes jännitettyä, mutta se sujui niin hyvin, että pääsimme suihkimaan nuolia myös laukassa. Tykästyin lajiin niin, että taidan opetella sitä lisää ja postaan siitä vielä erikseen.

Ritarinalut kurssin jälkeen

Osa kuvista on reissukavereiden. Kiitos!

Tässä suokkipaikkaan  linkki. Tai ota yhteyttä riitta@horsexplore.com. Jousiammunta ei kuulu perusohjelmaan.

Reissussa mukana laadukas suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajan -vaatemerkki House of Horses Helsinki, jonka ratsastusleggingseihin olen tykästynyt ikihyviksi!