Temppuratsastusta talvipakkasella

No niin, olin elämäni toisella trick riding -temppuratsastustunnilla! Ensimmäisellä kerralla temppuilin niveliä lämmittävässä kesähelteessä Hestbakkissa pikkuisen issikan kanssa. Mutta nyt temppuilin Rauhalan tallilla joulukuussa, joten koordinaatiotani testasivat jänteitä kylmettävä pakkanen sekä isompiliikkeinen ratsu, suomenhevonen Helga. Opettaja oli sentään tuttu ja turvallinen Anni Jauhiainen.

Temppu temppuratsastustunnilla! Nyt Rauhalassa

Täytyy sanoa, että talvi vaikeuttaa lajia huomattavasti, sillä pakkasessa kroppa on jäykempi ja talvitamineet vaikeuttavat liikkeiden tekemistä. Mutta kivaa oli! 

Temppuilimme kaverini kanssa Helgan selässä vuorotellen. Toinen temppuili ja toinen kuvasi ja kannusti. Treeniin sisältyi olennaisena myös molempien kikatus. Ilo oli aitoa, sillä Anni teki homman mahdollisimman turvalliseksi valitsemalla ratsuksi viilipytty-Helgan ja taluttamalla hevosta riimun kanssa. Saimme siis keskittyä 100-prosenttisesti tehtäviin harjoituksiin.

Tässä Titanic käynnissä. Mutta sujui se pienen pätkän ravissakin!

Ihan hyvä vatsalihastreeni!

Kokeilimme kaikki kesän treenistä tutut liikkeet: heivautimme toisen jalan satulan yli, makasimme selällämme satulassa vaaka-asennossa, jökötimme satulan päällä slaavikyykyssä ja nousimme siitä suoriksi seisomaan sekä seisoimme hevosen kylkeä vasten yhden jalan varassa Titanic-kurotuksessa. Uutuutena kokeilimme vaakaa hevosen selän suuntaisesti (tumppu hepan harjaa käteen tukemaan tasapainoa), sekä punnerrusasentoa vatsallaan poikittain satulassa.

Teimme kaikki liikkeet ensin hevosen seistessä, mutta tosi pian siirryimme käyntiin (edistystä viime kerrasta, jolloin seisoimme tosi pitkään!). Titanicia kokeilimme myös ravissa. Ensin siitä ei tullut mitään ”seeeeeeeeis!”, mutta kun tasapainopiste löytyi, pystyin seisomaan ”melkein puolikkaan keskiympyrän verran” ravaavan Helgan kyljessä yhden jalustimen varassa.

Uutuutena punnerrusasento

Vanha tuttu urhea eisonta

Mitä seuraavaksi? Samojen liikkeiden jauhantaa niin, että ne pureutuvat lihasmuistiin. Sekä pidempiä pätkiä ravissa. Mitä siitä saan? Kivaa heppailua ja hyvää lihastreeniä! Seuraava tunti on jo varattuna.

Tässä linkki edelliseen juttuuni, jossa kuvaan miten liikkeet tehtiin.

Tässä linkki Annin treeneihin: North Arrow.

Tässä linkki Rauhalan talliin.

Lisää videoita instassa: Horseadventures_riitta 

Nuttunani oli House of Horses Helsingin lyhyt lämmin Shine in the Dark -jacket, jonka helmat eivät tarttuneet satulaan, tukikahvaan tai remmeihin.

Katsellaan Annin ja Helgan kanssa treenivideoita

Sari Pakulan opissa: Laukkaa pohkeenväistöstä

Muutaman viikon takaiset pohkeenväistöopit takaraivossani suuntasin taas Rauhalan tallille Pakulan Sarin tunnille tavoitteena jatkaa siitä mihin jäätiin: nyt lisätään pohkeenväistöön laukannosto. (Tässä linkki pohkeenväistötuntiin. Tässä perusistuntatuntiin ja tässä lisävinkkejä).

Ihana hulmuharja pohkeenväistön jälkeen

Saimme taas ratsuiksemme kelpo suomenhevoset. Teimme pohkeenväistöä käynnissä. Ensin teimme väistöt pitkää sivua pitkin hevosen etujalat uralla. Sitten siirryimme väistöihin keskihalkaisijalta uraa kohti sekä yhteen suuntaan että ”siksak” molempiin suuntiin suoristaen väistöjen välissä.

Painiskelin edelleen vanhojen tuttujen ongelmieni kanssa, mutta edellisen tunnin vinkit mielessäni sain pohkeenväistöt sujuvammiksi ja rennommiksi. Tässä haasteita:

Suurin haaste oli pitää hevonen suorana sekä väistössä että välisuoristuksessa. Etenkin oikealle väistäessäni hevosen kaula kiertyi liikaa poispäin liikkeestä enkä saanut ristikkäisiä avuja läpi. Piti oikein keskittyä ”vasen pohje väistättää, oikea ohja (ulko-ohja) varmistaa suoruuden”.

Pohkeenväistö paljastaa lantioni vinouden. Väistäessäni vasemmalle oikea istuinluuni pysyi aika hyvin satulassa, istuin suht suorana, painoni jakautui tasaisesti ja ristikkäiset avut tuntuivat luontevilta. Sen sijaan väistöissä oikealle vasen istuinluuni harhaili ilmassa, painoni valahti oikealle eikä hevonen saanut istunnasta selkeää väistöpyyntöä. Epämääräinen painonjakauma teki vasemmasta pohkeestani rauhattoman ja tehottoman. Kompensoin puutteita vetämällä pohjetta liian taakse. Näitäkin virheitä oli helpompi korjata, kun muistin pitää hevosen suorana säilyttämällä napakan ulko-ohjan tuen. Itse asiassa asetin hevosta välillä aavistuksen menosuuntaan.

Sitten laukannostot. Ne toteutettiin keskihalkaisijalta ja kolmeneljäsosa-uralta niin, että ratsastettiin ensin halkaisijaa pitkin suoraan, sitten väistätettiin suoraa hevosta jompaankumpaan suuntaan. Muutaman väistöaskeleen jälkeen siirrettiin väistättävä pohje edemmäs, nostettiin laukka ja jatkettiin laukkaa suoralla uralla.  Tämä harjoitus paljasti heti, jos ulkoavut jäivät löperöiksi. Jostain syystä laukannosto sotki pakkaa sen verran, että ulkoavut herpaantuivat hetkeksi ja hevonen kampesi ulos uralta. Piti opetella napakkuutta ja tasaisuutta.

Väistö oikealle, piti oikein keskittyä ulko-ohjaan

Ja laukka heppa suorana

Lopputunnin grande finalena teimme keskihalkaisijalta välisuoristuksen kera kaksi väistöä – ensin yhteen, sitten toiseen suuntaan – ja nostimme niiden välissä laukat. Siis ratsastimme käynnissä keskihalkaisijalle suoraan, väistätimme muutaman askeleen vasemmalle, nostimme oikean laukan, siirryimme takaisin käyntiin hevonen suorana, väistätimme muutaman askeleen oikealle, ja nostimme vasemman laukan. Siinä riittikin tekemistä, kun hevoset innostuivat laukasta ja olisivat mieluiten skipanneet välikäynnin ennen uutta väistöä ja laukkaa. Pikku hiljaa avut menivät kuitenkin läpi ja sain loppuun kelpo suorituksen.

Väistö vasemmalle (saisin olla suorempi)

Ja innoissaan oikeaa laukkaa

Loppuraveissa ratsuni oli niin menojalkainen, että sain vinkiksi tehdä puolipidätteet joka neljännellä askeleella.  Samalla piti varmistaa, etten jää kiinni sisäohjaan, vaan myötään selvästi pidätteen jälkeen. Vein myös kättä eteenpäin. Heppa rauhoittuikin selvästi. Vielä enemmän auttoi, kun jaksoin edes hetkittäin tiivistää pohjeavuja.

Menossa mukana ihana suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajanmerkki House of Horses Helsinki

Pohkeenväistöä Sari Pakulan kanssa

 

Tällä kertaa treenasimme Sari Pakulan kanssa pohkeenväistöä. Se on liike, jossa lantioni vinous paljastuu armotta, ja jossa vinouden suoristus poikii heti tuloksia. Palkitsevaa siis!

Heidi ja minä Sarin tunnilla Rauhalassa. Ratsuina Kuva ja Iivari

Sari kertoi pohkeenväistö-liikkeen olleen aikoinaan hänellekin kimmoke miettiä ratsastusta fysiologisesti mahdollisimman oikein. Pohkeenväistö on ”suoruutta edellyttävä” liike, joten se on helppo ratsastaa oikein tai väärin ratsastajan vinoudesta riippuen.

Ongelmani pohkeenväistössä ovat melko tyypillisiä. Jos väistän oikealle, painoni putoaa hevosen oikealle puolelle, vasen pohkeeni pumppaa liian takana ja polvi nousee ylös, jolloin hevosen takaosa tunkee liikkeen edelle tai takajalat ei astu ristiin. Oikea jalkani jäkittää piikkisuorana ja passiivisena. Lisäksi tuuppaan hevosta lantiollani pohkeenväistön suuntaan. Suoritukseni kruunaa liikkeestä poispäin (eli sisäänpäin) kallistuva vartaloni. Esitys on siis huomattavan rauhaton ja tehoton.

Sari nostatti vasemman jalkani satulan etusiivekkeen eteen

Teimme pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle. Sari korjasi olemustani kierros kierrokselta niin, että pohkeenväistöt sujuivat lopulta suht siististi sekä käynnissä että ravissa. Tässä Sarin täsmäohjeet minulle. Otetaan esimerkiksi pohkeenväistö oikeaan:

Ensinnäkin varmistimme hevosen suoruuden niin, että menin muutaman askeleen täysin suoralla hevosella eteenpäin, sitten tein vain kaksi väistöaskelta, ja jatkoin taas suoraan. Siis suoraan – pari väistöaskelta- suoraan – pari väistöaskelta.

Ulkopuolelle, eli oikealle putoilevaa painoani ja sisäänpäin kallistuvaa ylävartaloani korjasimme asettamalla hevosta aavistuksen menosuuntaan. Se auttoi siirtämään ylävartaloani keskemmälle satulaan.

Lisäksi harjoittelimme vasemman lantionpuoliskon löytämistä (eli painon jakautumista tasaisesti).  Sari neuvoi irrottamaan vasemman jalan jalustimesta kesken liikkeen ja jatkamaan tällä tavoin pari askelta. Sen jälkeen nostin koko jalan satulan etusiivekkeen etupuolelle ja jatkoin pohkeenväistöä jalka ylhäällä rentoutuen. Jollain maagisella tavalla painoni siirtyi sen myötä enemmän vasemmalle, tai ainakin enemmän molemmille istutinkyhmyille.  Näin ollen en enää omalla istunnallani estänyt hevosen diagonaalista etenemistä ja näin lantioni pysyi suorassa. Itse asiassa hämmästykseni oli suuri, sillä ratsu jatkoi väistöä, vaikkei väistättävä pohkeeni koskenut hevoseen enää ollenkaan!  Liikesuuntaan ohjaava lantioni hoiti homman!

Suorana jäkittävää väistönpuoleista jalkaa rentoutimme lonkkanivelestä alkaen, jotta jalka ei toimisi stopparina, vaan hevosella olisi tilaa liikkua diagonaalin suuntaan. Tällöin pohjetta pystyy käyttämään tarvittaessa paremmin suoristamiseen ja eteenpäin viemiseen.

Sari antoi myös pari mielikuvaa pohkeenväistön miettimiseen. Ensinnäkin kannattaa miettiä koko ajan diagonaalisia apuja (koska pohkeenväistö keskihalkaisijalta on diagonaalinen eli viistosti eteenpäin suuntautuva liike). Kannattaa keskittää ajatukset liikkeen suuntaan ja apujen ajoitukseen, jottei avusta tulekin este hevoselle. Lisäksi voi ajatella väistättävän jalan polven suuntaavan vastakkaisen jalan nilkkaan liikkeen rytmissä. Silloin ei tule puskeneeksi hevosen takaosaa pohkeella liikkeen edelle. Ulko-ohjalla kontrolloidaan hevosen suoruutta pienin pidättein. Ylävartalolla voi ajatella liikkeen suuntaan, mutta ylävartaloa ei saa kallistaa.

Ensi tunnilla jatkamme tästä ja otamme väistön päälle laukannostot. Kerron sitten miten meni!

Harjoittelua, harjoittelua...

Kiinnostavatko Sari Pakulan vinkin? Tässä ja tässä edellisten Sari-tuntien vinkkejä.

Menossa mukana laadukas suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajan merkki House of Horses Helsinki.