Trick riding – täti temppuratsailla

Olen kaikista ratsastuslajeista kiinnostunut harrastaja. Ajattelen, ettei tarvitse olla superhyvä voidakseen saada eri lajien hevoselämyksiä. Niinpä rohkenin myös trick riding-temppuratsastustunnille, vaikken ole ollenkaan akrobaattiainesta. Oivana opettajana toimi Anni Jauhiainen ja paikkana Hestbakki.

 

Sain ratsukseni seesteisen issikan, jolle Anni satuloi lukuisin vöin, tukinaruin ja lenksuin varustetun trick riding -satulan. Hevosen puolesta näytin siis pro:lta! Anni sitoi oikean jalustimen satulaan niin, että jalustin toimi vakaana ”astinlautana”. Satulan etukaaressa oli kiinteä lenksu, johon tuin käsilläni. Sitten selkään. Teimme vaikka mitä! Tässä muutama jippo:

Maailman mukavin tämä pehmustettu trick riding -satula

 Temppu 1: Jalan heitto satulan yli puolelta toisella. Jippona oli irrottaa kädet tukilenksusta jalan tieltä yksi kerrallaan niin, että jalan heivauksesta tuli jouheva. Muutaman heivauksen jälkeen aavistin reisille hallelujaa. Auttoi, kun nojasin tarpeeksi taakse, etteivät nivuset joutuneet liikaa töihin.

Jalan heivautus alkoi sujua mukavasti

  

Temppu 2: Vaaka poikittain satulassa. Tässä auttoi, kun löysi tasapainopisteen, jossa selkä nojasi satulaan. Toinen käsi otti tukea lenksusta, toinen satulan takakaaresta. Oikeaoppisessa liikkeessä yläselkä ja pää laskeutuisivat alas, mutta koska niskassani on pieniä vaurioita, jätin pääni keski-ikäisellä arvokkuudella jäkittämään yläasentoon.

Tästä liikkeestä tehtiin myös dramaattisempi versio, jossa toinen jalka tukee jalustimeen, toinen nousee vaakaan ja vastakkainen käsi kurottaa dramaattisesti taakse tyhjyyteen. Oli henkisesti helpompaa, kun sai tukea edes toiselle jalalle… Kiittelin jalustintukea etenkin, kun teimme liikkeen käynnissä. 

Liikkeet voi tehdä omalla tasollaan...

Olkoon tämä vaikka draamavaaka

Temppu 3: Titanic! Heivautin vasemman jalkani takakautta oikean (jalustin)jalan viereen, nojasin oikealla polvella ja lantiolla hevosen kylkeen, avasin rintakehän ”tuulta vasten” ja levitin kädet Titanic-asentoon. Huikeaa! 
Titanicia teimme myös käynnissä ”kauas ulappaan tuijottaen”. Se sujui mukavasti, kunnes lopputunnista voimat uupuivat ja ”tuulta vasten” kurotuksen sijaan rojahdin hevosen selkää vasten kuin ajopuusta tukea hakien. Tässä vaiheessa Anni tuli apuun pysäyttäen issikkani …

Titanic-pose

 

Titanic-pose käynnissä.. tässä vielä kaikki hyvin...

Titanic... voimat uuvuksissa!

Temppu 4: Seisomaan nousu. Notkeimmat ja vahvimmat nouset seisomaan hyppäyttäen jalat jalustimilta kyykkyyn satulaan ja nousten siitä kerralla seisomaan. Minä ratkaisin tehtävän möngertämällä ensin polvilleni satulaan, nousemalla siitä ”slaavikyykkyyn” ja siitä tukinarusta kiinni pitäen seisaalleen. Sitten vielä toinen käsi voitokkaasti ilmaan!

Suorin jaloin ollaan!

 Temppu 5: Slaavikyykky. Kykimme satulassa kyykyssä myös käynnissä. Se testasi tehokkaasti sekä tasapainoa että polvitaipeen verenkiertoa…

Slaavikyykyssä köröttelyä

 Oli todella mukava tunti! Keskityimme staattisiin liikkeisiin, joten tunti kävi myös voimailusta. Lisäksi liikkeet pystyi tekemään omalla tasollaan. Oli kiva onnistua liikkeissä myös käynnissä – ja se riitti, sillä ravissa olisin todennäköisesti ravistunut alas…

Tunti oli myös nauruterapiaa. Suosittelen trick riding -kokeilua ihan kaikille!

Enpä muista mikä liike tämä oli!