Heruttakkee lissää! Sanna Riikosen monté-opissa Kylämäessä

 Tykkään mennä silloin tällöin päivän monte-raviratsastusta, sillä siinä saa ratsastuksen lomassa huikeaa reisiprässiä, keskivartalotreeniä sekä ”paketin hajotessa” taattua naurulihasjumppaa. Toukokuussa kokeilin montéa Sanna Riikosen opissa Kylämäessä Horsexploren monté-viikonloppuna.

Sanna Riikonen esittelee monté-istuntaa tallissa

Ennen Kylämäen keikkaa olin mennyt montéa viime syksynä kaverin kanssa Vermossa. Tuolloin ratsuinamme oli aitoja ravureita, nyt Kylämäessä montéa ravasivat suomenhevosratsut. Linkit Vermo-montéihini tässä, tässä, tässä, tässä ja tässä.

Sanna Riikosella on vakuuttava, peräti kansainvälinen monté-tausta. Sanna on treenannut lajia Suomen lisäksi Ranskassa, Saksassa ja Belgiassa. Meriittejäkin on siunaantunut mukavasti, muun muassa kylmäveristen PM-mestaruus Ruotsista, Suomenhevosen SM Suomessa, sekä useita suomenennätyksiä. Ravikärrypuolella Sannalla on naisohjastajien suomenmestaruus ja kerran Sanna on edustanut Suomea ravitapahtumassa Maltalla.  Ohjastuksen rinnalla Sanna kehittää ravivarusteita yhteistyössä RW-valjaiden kanssa.  Olimme siis osaavissa käsissä.

Sanna Riikonen demoaa monté-istuntaa lounastauolla tuolilla seisten

Treenin lomassa Sanna kertoili montésta maailmalla. Laji on peräisin Ranskasta, jossa sen arvostus näkyy mm huikeina, jopa 300.000 euron kilpailupalkintoina.  Ranskassa tie raviohjastukseen kulkee montén kautta, eli ensin opitaan ravi selästä, sitten vasta siirrytään kärryyn. Moni huippukuski ohjastaa jatkuvasti sekä ratsain että kärrystä – myös osa hevosista menee molempia lajeja.

Sanna kertoi montén tukevan raviohjastusta monin tavoin: hevosen liikeradan tuntee, ja mahdolliset ongelmat paikallistaa parhaiten selästä käsin ratsain. Monté-ratsastus parantaa ohjastajan avujen käyttöä ja sitä kautta ohjastustekniikkaa. Montéssa kasvattaa ohjastajan kuntoa, ja hyväkuntoinen ohjastaja on tehokkaampi myös kärryssä.

Monté on mukavaa vaihtelua myös ravihevoselle. Se tuulettaa päätä ja avaa tien erilaisiin luokkiin. Joillekin ravureille tekee hyvää mennä vaikka ”välivuosi” montéa ja parannella tekniikkaa ja tasapainoa uuteen ravikärryvuoteen.

Kurssi alkoi hakemalla hepat laitumelta

Monté-satuloitu suokki

Kylämäen monté-päivämme alkoi hakemalla hevoset laitumelta talliin, jossa satuloimme ne Sannan tuomiin monté-varusteisiin. Kun hevoset oli satuloitu, noustiin selkään. Se tehdään jockey-tyyliin ”pukkaamalla”. Onneksi sain avukseni jakkaran, ponnistus oli silti riittävän erikoinen.

Sitten ulos kentälle. Keikuimme satuloissa polvet ylös niputettuina ja haimme tasapainoa uraa kiertäen. Kun perustekniikka oli tuttu, se testattiin asettamalla pallot takamuksen alle ja paperilappuset polvien ja satulan väliin. Ne eivät (olisi) saaneet pudota….

Pyörittyämme aikamme kentällä oli aika tehdä monté-lenkki maastoon. Sanna otti meidät lenkille yksi kerrallaan ja ratsasti vieressä asentoa kommentoiden ja jaksamiseen kannustaen. Maneesin ympäri kulkenut lenkki ei ollut pitkä, mutta jouduin antautumaan pari kertaa satulaan istumaan. Oli silti aikas sankariolo lenkiltä palattua!

Sinne päin... mutta vielä pitäisi heruttaa!

Päivän monté-opit voi kiteyttää näihin teeseihin:

1)Montéssa istutaan siististi viikattuna: jalat ovat 90 asteen kulmassa ja yläkroppa taitettuna kohti hevosen kaulaa.

2)Takamuksen ja satulan väliin saa mahtua max kuvitteellinen kananmuna, joka ei saa pudota eikä mennä rikki. Takamus ei saa jäädä liian eteen, vaan sitä pitää työntää - ”heruttaa” -taaksepäin.

2)Polvet pidetään kiinni satulassa niin napakasti, että ratsastaja pysyy selässä polvien varassa, jos jalustimet poistetaan (takamushan on ilmassa…). Polvien asentoa helpottaa varpaiden kääntäminen sisäänpäin.

3)Ratsastajan painopiste ei saa olla etupainoinen (painopiste on satulassa, vaikka takamus on irti), mutta ohjilla  voi ottaa tukea hevosen kaulasta asettamalle ohjat poikittain kaulaa vasten. Näin myös käsi pysyy rauhallisena.

4)Kantapäät pidetään neutraalissa asennossa, sillä alas painettu kantapää toimii jarruna, varvastus puolestaan kaasuna.

Miten onnistui? Siinähän tuo… Hauskaa oli ja korvissa soi vieläkin karjalaisen Sanna Riikosen yleisin korjaushuuto tunnillamme (kun polvet irtosivat ja takamus nousi liian ylös eteen):

-”Heruttakkee lissää! Varpaankärjet sissään!

Menemme uudestaan!

Kiinnostuitko? Laita viestiä niin mennään porukalla montéilemaan!

(Samaan syssyyn pakko kehua Kylämäen suomenhevosia: olen mennyt Kylämäessä koulua, maastoa, ratsastusjousiammuntaa, CMAS-ammuntaa ja nyt montéa. Kylämäen suokkitammat hoitavat suvereenisti KAIKEN!)

Näin tyytyväisiä oltiin molemmat monté-tunnin jälkeen!