perjantai 30. heinäkuuta 2021

Heruttakkee lissää! Sanna Riikosen monté-opissa Kylämäessä

 Tykkään mennä silloin tällöin päivän monte-raviratsastusta, sillä siinä saa ratsastuksen lomassa huikeaa reisiprässiä, keskivartalotreeniä sekä ”paketin hajotessa” taattua naurulihasjumppaa. Toukokuussa kokeilin montéa Sanna Riikosen opissa Kylämäessä Horsexploren monté-viikonloppuna.

Sanna Riikonen esittelee monté-istuntaa tallissa


Ennen Kylämäen keikkaa olin mennyt montéa viime syksynä kaverin kanssa Vermossa. Tuolloin ratsuinamme oli aitoja ravureita, nyt Kylämäessä montéa ravasivat suomenhevosratsut. Linkit Vermo-montéihini tässä, tässä, tässä, tässä ja tässä.

Sanna Riikosella on vakuuttava, peräti kansainvälinen monté-tausta. Sanna on treenannut lajia Suomen lisäksi Ranskassa, Saksassa ja Belgiassa. Meriittejäkin on siunaantunut mukavasti, muun muassa kylmäveristen PM-mestaruus Ruotsista, Suomenhevosen SM Suomessa, sekä useita suomenennätyksiä. Ravikärrypuolella Sannalla on naisohjastajien suomenmestaruus ja kerran Sanna on edustanut Suomea ravitapahtumassa Maltalla.  Ohjastuksen rinnalla Sanna kehittää ravivarusteita yhteistyössä RW-valjaiden kanssa.  Olimme siis osaavissa käsissä.

Sanna Riikonen demoaa monté-istuntaa lounastauolla tuolilla seisten


Treenin lomassa Sanna kertoili montésta maailmalla. Laji on peräisin Ranskasta, jossa sen arvostus näkyy mm huikeina, jopa 300.000 euron kilpailupalkintoina.  Ranskassa tie raviohjastukseen kulkee montén kautta, eli ensin opitaan ravi selästä, sitten vasta siirrytään kärryyn. Moni huippukuski ohjastaa jatkuvasti sekä ratsain että kärrystä – myös osa hevosista menee molempia lajeja.

Sanna kertoi montén tukevan raviohjastusta monin tavoin: hevosen liikeradan tuntee, ja mahdolliset ongelmat paikallistaa parhaiten selästä käsin ratsain. Monté-ratsastus parantaa ohjastajan avujen käyttöä ja sitä kautta ohjastustekniikkaa. Montéssa kasvattaa ohjastajan kuntoa, ja hyväkuntoinen ohjastaja on tehokkaampi myös kärryssä.

Monté on mukavaa vaihtelua myös ravihevoselle. Se tuulettaa päätä ja avaa tien erilaisiin luokkiin. Joillekin ravureille tekee hyvää mennä vaikka ”välivuosi” montéa ja parannella tekniikkaa ja tasapainoa uuteen ravikärryvuoteen.

Kurssi alkoi hakemalla hepat laitumelta

Monté-satuloitu suokki


Kylämäen monté-päivämme alkoi hakemalla hevoset laitumelta talliin, jossa satuloimme ne Sannan tuomiin monté-varusteisiin. Kun hevoset oli satuloitu, noustiin selkään. Se tehdään jockey-tyyliin ”pukkaamalla”. Onneksi sain avukseni jakkaran, ponnistus oli silti riittävän erikoinen.

Sitten ulos kentälle. Keikuimme satuloissa polvet ylös niputettuina ja haimme tasapainoa uraa kiertäen. Kun perustekniikka oli tuttu, se testattiin asettamalla pallot takamuksen alle ja paperilappuset polvien ja satulan väliin. Ne eivät (olisi) saaneet pudota….

Pyörittyämme aikamme kentällä oli aika tehdä monté-lenkki maastoon. Sanna otti meidät lenkille yksi kerrallaan ja ratsasti vieressä asentoa kommentoiden ja jaksamiseen kannustaen. Maneesin ympäri kulkenut lenkki ei ollut pitkä, mutta jouduin antautumaan pari kertaa satulaan istumaan. Oli silti aikas sankariolo lenkiltä palattua!

Sinne päin... mutta vielä pitäisi heruttaa!


Päivän monté-opit voi kiteyttää näihin teeseihin:

1)Montéssa istutaan siististi viikattuna: jalat ovat 90 asteen kulmassa ja yläkroppa taitettuna kohti hevosen kaulaa.

2)Takamuksen ja satulan väliin saa mahtua max kuvitteellinen kananmuna, joka ei saa pudota eikä mennä rikki. Takamus ei saa jäädä liian eteen, vaan sitä pitää työntää - ”heruttaa” -taaksepäin.

2)Polvet pidetään kiinni satulassa niin napakasti, että ratsastaja pysyy selässä polvien varassa, jos jalustimet poistetaan (takamushan on ilmassa…). Polvien asentoa helpottaa varpaiden kääntäminen sisäänpäin.

3)Ratsastajan painopiste ei saa olla etupainoinen (painopiste on satulassa, vaikka takamus on irti), mutta ohjilla  voi ottaa tukea hevosen kaulasta asettamalle ohjat poikittain kaulaa vasten. Näin myös käsi pysyy rauhallisena.

4)Kantapäät pidetään neutraalissa asennossa, sillä alas painettu kantapää toimii jarruna, varvastus puolestaan kaasuna.

Miten onnistui? Siinähän tuo… Hauskaa oli ja korvissa soi vieläkin karjalaisen Sanna Riikosen yleisin korjaushuuto tunnillamme (kun polvet irtosivat ja takamus nousi liian ylös eteen):

-”Heruttakkee lissää! Varpaankärjet sissään!

Menemme uudestaan!

Kiinnostuitko? Laita viestiä niin mennään porukalla montéilemaan!

(Samaan syssyyn pakko kehua Kylämäen suomenhevosia: olen mennyt Kylämäessä koulua, maastoa, ratsastusjousiammuntaa, CMAS-ammuntaa ja nyt montéa. Kylämäen suokkitammat hoitavat suvereenisti KAIKEN!)

Näin tyytyväisiä oltiin molemmat monté-tunnin jälkeen!


sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Tokion olympialaiset: lusitanoratsukko João Torrão & Equador MVL

 Suomalaisratsukoiden lisäksi peukutan Tokion olympialaisten kouluratsastuksessa erityisesti portugalilaisratsukkoa João Torrão & Equador MVL. Olen päässyt sivusilmällä seuraamaan ratsukon treenaamista kotitallillaan Monte Velhossa, jossa Equador on kasvatettu ja jonne nyt 28-vuotias João Torrão saapui kymmenisen vuotta sitten, aluperin työharjoitteluun. Ratsukon yhteistyö alkoi seitsemän vuotta sitten Equadorin ollessa viisivuotias. 

João Torrão ja lusitano-ori Equador MVL (Kuva: Monte Velho Equiresort)

Kuluneiden vuosien aikana João ja Equador kasvoivat yhdessä treenaten ”nuorukaisista” GP-tason ratsukoksi ja ensimmäisiin olympiakisoihinsa. Tällä hetkellä ratsukolla on Portugalin kouluratsastuksen ennätykset Grand Prix – ja Grad Prix Special -pisteissä.

Ratsukko Belgiassa menestyksekkään Ranskan Compiènge -kisan jälkeen
 (kuva: Monte Velho Equiresort)

Näen Joãon ja Equadorin elämää ja treenaamista käydessäni Monte Velhossa Horsexploren ratsastuslomilla. On huikea fiilis olla ratsastustunnilla kentällä, jossa samaan aikaan treenaa itsenäisesti olympiatason ratsukko. Sitä ryhdistyy kummasti itsekin, vaikka oma harjoittelu onkin harrastajatasoista. Treeninsä lomassa Joãolta irtoaa ystävällinen hymy, kun tuuletan kaviouralla kohdatessamme onnistunutta laukanvaihtoani. Joskus olen saanut Joãon myös opettajakseni.

Tyttäreni sai maistaa ratsastuslomalla piaffea


Ratsastuslomalaisia tulossa maastotunnilta


Tokion olympialaiset ovat unelmien täyttymys sekä Joãolle että ratsukkoa tukeneelle tiimille.  Ratsukon kotitalli on Monte Velho, jossa kasvatetaan kouluratsastuslusitanoja (tässä postaus Monte Velhon hevoskasvatuksesta). Ratsukkoa ovat rakentaneet lukuisat huippuvalmentajat, kuten Saumurin Cadre Noire- kasvatti Coralie Baldrey sekä Carl Hester. Joao kiittää lämpimästi tuesta myös Kyra Kyrklundia, joka on lisäksi Portugalin joukkueen valmentaja Tokiossa. Ratsukolla on belgialaiset sponsorit, jotka saattaa myös tavata ratsastuslomalla Monte Velhossa.

Osaajia menestysratsukon takana mm. Kyra Kyrklund, Pia Wahlberg sekä Coralie Baldrey
 (Kuva Monte Velho Equiresort)

Monte Velhon omistajaperheen poika Diogo Lima Mayer Jr. kertoo, että ratsukkoa on koulutettu GP-tasolle kaikessa rauhassa sekä teknisesti, fyysisesti että henkisesti. Joãon psyykkinen valmentaja on Horsexploren ratsastusasiakkaillekin Monte Velhossa joogaa opettava Pia Wahlberg.

Monte Velho on hevosten paratiisi. Olen päässyt ratsastusreissuillani rapsuttelemaan heppoja tammojen, varsojen ja orien laitumilla ja saanut seurata hevosten rentoa laidunelämää korkkipuiden, niittykukkien ja pienen tekojärven värittämillä valtavilla laidunmailla. Laidunvierailuilla kuulen Diogo Lima Mayer Juniorin selostusta lusitanokasvatustyöstä kouluratsastuksen näkökulmasta.

Diogo Lima Mayer Jr. Monte Velhon laidunelämää esittelemässä

Vierailin  ratsastuslomallani tammalaitumella

João on maalaispoika, joka aloitti ratsastuksen kahdeksanvuotiaana kotikylän poliisien antamilla tunneilla. Joao säästi lapsen ja nuorena kaikki jouluina ja syntymäpäivänä saamansa lahjarahat ostaakseen joskus hevosen. Lopulta se – isän lisäavulla – onnistui ja João alkoi ratsastaa päivittäin. Monte Velhoon hän pyysi ja pääsi työharjoitteluun osana hevosalan opintojaan.  

Equadorin kanssa hän alkoi harjoitella hevosen ollessa viisivuotias. Voi siis sanoa ratsukon opetelleen ja oppineen kouluratsastusta yhdessä. Kuluneet vuodet ovat hioneet ratsukon yhteen tiiviiksi ja harmoniseksi kokonaisuudeksi. 

Ratsukko viihtyy yhdessä eikä ole harvinaista nähdä Joãon taluttamassa Equadoria niityllä ja istuskelemassa kesäpäivästä nauttien laiduntavan hevosen vieressä. João kertoo kuiskaavansa Equadorin korvaan mukavia ajatuksia ennen kisa-areenalle menoa ja nauttivansa kisaamisesta, sillä Equador on show-hevonen, joka rakastaa esiintymistä ja antaa estradillakin aina parhaansa.

Ratsukko ja koirakaverit joululomalla Monte Velhossa (kuva: Monte Velho Equiresort)

João ja Diogo ylistävät Equadorin luonnetta. Hevonen tekee aina parhaansa ja haluaa miellyttää ratsastajaa. Equadorin parhaita valtteja ovat piaffit ja passage sekä laukat. Eniten on hiottavaa laukkapirueteissa – joskin João sanoo tarvitsevansa siinä treeniä itse enemmän kuin hevonen. Ratsukon meno on niin harmonista ja näyttävää, että moni kansainvälinen kisaaja on kertonut menneensä ihastuksesta kananlihalle heitä katsellessaan.

Koko tiimi on niin ylpeä ja iloinen João Torrãon ja Equador MVL:n olympiamatkasta, että kehottaa ratsukkoa ennen kaikkea nauttimaan kisasta. Jo kisoihin pääsy on unelmien täyttymys. Onnea kisaan!

João Torrão & Ecuador on esitelty belgialaisen Plattelands TV:n videolla. Osa tämän postauksen faktoista on poimittu tuosta videosta.

Tästä linkistä ratsastuslomalle (esim viikko tai viikonloppu) Monte Velhoon!

Tässä  ja tässä aiempi juttuni ratsastuslomasta Monte Velhosta

Tässä linkki Monte Velhon hevoskasvatukseen.

Tokio, täältä tullaan! (kuva: Monte Velho Equiresort)



lauantai 10. heinäkuuta 2021

Trick riding – täti temppuratsailla

Olen kaikista ratsastuslajeista kiinnostunut harrastaja. Ajattelen, ettei tarvitse olla superhyvä voidakseen saada eri lajien hevoselämyksiä. Niinpä rohkenin myös trick riding-temppuratsastustunnille, vaikken ole ollenkaan akrobaattiainesta. Oivana opettajana toimi Anni Jauhiainen ja paikkana Hestbakki.


 

Sain ratsukseni seesteisen issikan, jolle Anni satuloi lukuisin vöin, tukinaruin ja lenksuin varustetun trick riding -satulan. Hevosen puolesta näytin siis pro:lta! Anni sitoi oikean jalustimen satulaan niin, että jalustin toimi vakaana ”astinlautana”. Satulan etukaaressa oli kiinteä lenksu, johon tuin käsilläni. Sitten selkään. Teimme vaikka mitä! Tässä muutama jippo:

Maailman mukavin tämä pehmustettu trick riding -satula

 Temppu 1: Jalan heitto satulan yli puolelta toisella. Jippona oli irrottaa kädet tukilenksusta jalan tieltä yksi kerrallaan niin, että jalan heivauksesta tuli jouheva. Muutaman heivauksen jälkeen aavistin reisille hallelujaa. Auttoi, kun nojasin tarpeeksi taakse, etteivät nivuset joutuneet liikaa töihin.

Jalan heivautus alkoi sujua mukavasti
  

Temppu 2: Vaaka poikittain satulassa. Tässä auttoi, kun löysi tasapainopisteen, jossa selkä nojasi satulaan. Toinen käsi otti tukea lenksusta, toinen satulan takakaaresta. Oikeaoppisessa liikkeessä yläselkä ja pää laskeutuisivat alas, mutta koska niskassani on pieniä vaurioita, jätin pääni keski-ikäisellä arvokkuudella jäkittämään yläasentoon.

Tästä liikkeestä tehtiin myös dramaattisempi versio, jossa toinen jalka tukee jalustimeen, toinen nousee vaakaan ja vastakkainen käsi kurottaa dramaattisesti taakse tyhjyyteen. Oli henkisesti helpompaa, kun sai tukea edes toiselle jalalle… Kiittelin jalustintukea etenkin, kun teimme liikkeen käynnissä. 

Liikkeet voi tehdä omalla tasollaan...

Olkoon tämä vaikka draamavaaka

Temppu 3: Titanic! Heivautin vasemman jalkani takakautta oikean (jalustin)jalan viereen, nojasin oikealla polvella ja lantiolla hevosen kylkeen, avasin rintakehän ”tuulta vasten” ja levitin kädet Titanic-asentoon. Huikeaa! 
Titanicia teimme myös käynnissä ”kauas ulappaan tuijottaen”. Se sujui mukavasti, kunnes lopputunnista voimat uupuivat ja ”tuulta vasten” kurotuksen sijaan rojahdin hevosen selkää vasten kuin ajopuusta tukea hakien. Tässä vaiheessa Anni tuli apuun pysäyttäen issikkani …

Titanic-pose

 
Titanic-pose käynnissä.. tässä vielä kaikki hyvin...

Titanic... voimat uuvuksissa!

Temppu 4: Seisomaan nousu. Notkeimmat ja vahvimmat nouset seisomaan hyppäyttäen jalat jalustimilta kyykkyyn satulaan ja nousten siitä kerralla seisomaan. Minä ratkaisin tehtävän möngertämällä ensin polvilleni satulaan, nousemalla siitä ”slaavikyykkyyn” ja siitä tukinarusta kiinni pitäen seisaalleen. Sitten vielä toinen käsi voitokkaasti ilmaan!

Suorin jaloin ollaan!

 Temppu 5: Slaavikyykky. Kykimme satulassa kyykyssä myös käynnissä. Se testasi tehokkaasti sekä tasapainoa että polvitaipeen verenkiertoa…

Slaavikyykyssä köröttelyä

 Oli todella mukava tunti! Keskityimme staattisiin liikkeisiin, joten tunti kävi myös voimailusta. Lisäksi liikkeet pystyi tekemään omalla tasollaan. Oli kiva onnistua liikkeissä myös käynnissä – ja se riitti, sillä ravissa olisin todennäköisesti ravistunut alas…

Tunti oli myös nauruterapiaa. Suosittelen trick riding -kokeilua ihan kaikille!

Enpä muista mikä liike tämä oli!