Pohjoisen ja etelän eksotiikkaa: Grönlanti, Namibia, Botswana, Costa Rica ja Tanska

 Ratsastusmatkakohteita valitessani mietin aika tarkkaan vuodenaikaa. Kesäisin on kiva nousta pohjoisen raikkaisiin tuuliin. Suomen talvipakkasten ja loskan aikaan mieli halajaa etelän lämpöön.

Viileistä kohteista mieleenpainuvin on Grönlanti, jossa ratsastimme issikoilla, joiden päätyö on lammaspaimennus. Hevoset kulkivat varmoin jaloin tutuilla vuorilla ja jäävuoristen vuonojen rannoilla. Reissu oli keskitempoinen: paljon käyntiä epätasaisessa maastossa ja mukavia töltti- ja laukkapätkiä. Parina yönä hevoset yöpyivät kotitilallaan ja muutaman yönä reissun päällä vuonon rannalla yhden oppaan jäädessä telttaan vahtimaan niiden yörauhaa – esim naapuritalojen issikoiden vierailuilta.

Ratsu jääkimpaleiden täplittämän vuonon rannalla ratsastuspäivän päätteeksi

Bonus-pohjoinen: Länsi-Tanskan Römö, jossa töltätään ja laukataan vinhaa vauhtia vuoroveden tiivistämällä Hattimeren hiekkarannalla. Vaikka lomakeskus ja ratsastusryhmät ovat melko suuria, on rannoilla valtavasti tilaa temmeltää. Myös reitti tallilta rannalle on hauska luikertelevine tölttipolkuineen. Loputtomat rantalaukat löytyvät siis yllättävän läheltä Pohjolasta.

Voit lukea Pohjoisen reissuista tarkemmin näistä linkeistä

Grönlanti

Islanti

Tanskan Römö

Etelän eksotiikan ykkönen on Afrikka, johon voi tutustua joko rohkeasti rajaamattomalla savannilla villissä luonnossa vaeltaen, tai turvallisemmin ratsastuskeskuksesta käsin alueella, jolla ei ole leijonia ja norsuja. Botswanan Tuli-safarilla ratsastimme ja majoituimme savannilla ja kuuntelimme teltoissamme leijonien öistä karjuntaa. Hevosille savanni oli peace of cake. Ne olivat tottuneet villiin luontoon ja osasivat myös  käskystä tarvittaessa singahtaa hallitusti pakoon vihaista norsua. Tuli-safaria ennen kaikille järjestettiin testiratsastus, jossa tarkistettiin hevosen hallinta eri laukkatempoissa käännöksineen. Vaikka reissu oli jännittävä, jäi se mieleen upeana elämyksenä savannilla, jossa villieläimet ovat isäntiä ja ihminen vierailija.

Astetta rennomman savannikokemuksen löytyi Namibiasta, jossa maastoilimme päivittäin savannilla upeasta resortista käsin alueella, jolla ei ollut leijonia ja norsuja. Selfien ottaminen kirahvilaumaa vasten oli siten huomattavasti rennompaa. Norsut ja leijonat kävimme bongaamassa erikseen jeeppisafarilla Etoshan kansallispuistossa. Afrikka on loppujen lopuksi ehkä suosikkikohteeni, sillä en ikinä kyllästy bongaamaan majesteettisia kirahveja ja vilkkaasti loikkivia antilooppeja. Hevosen selässä ratsastaen pääsee lähelle villieläimiä, sillä ne eivät tunnista ihmistä pedoksi ratsun selässä. Seuraava Afrikka-reissu olisi ihana tehdä joskus Etelä-Afrikaan Free State -alueelle.

Resorttimme Kambaku Namibiassa

Bonus-etelä: Costa Rica. Tapasin HIHSissä juuri Costa Rican ridareissulta palanneita tuttavia, joiden kanssa oli ihana vaihtaa kokemuksia tuosta maanmainiosta ticojen maasta. Costa Rican parasta antia ovat rantalaukat palmujen reunustamilla, vuoroveden tiivistämillä rantahiekoilla, joita on kuin helmiä kaulanauhassa. Huikea kokemus on myös laukata viidakkopoluilla apinoiden hyppiessä puiden oksalla ja kirkuessa meille kannustushuutojaan. Ratsuina meillä oli paikallisia criolloja ja criollomixejä, joita ratsastettiin ilman kuolaimia. Ihana kokemus!

Costa Rican loputtomia hiekkarantoja

Hyvin pysyivät criollot hanskassa ilman kuolaimia

Voit lukea Etelän reissuista tarkemmin näistä linkeistä

Namibia

Botswana

Costa Rica

Tanskan Mandö: seikkailu hyljesaarella

Joihinkin ratsastuskohteisiin on ihan pakko päästä uudestaan! Tanskan Römö on juuri sellainen. Kävin siellä ensimmäisen kerran toissasyksynä ja ihastuin Römön merelliseen luontoon ja ihaniin islanninhevosiin niin paljon, että varasin heti uuden matkan seuraavalle vuodelle. 

Ratsastusta laskuveden vapauttamalla rantahiekalla

 

Tanskan länsiranta tunnetaan loputtoman pitkistä hiekkarannoistaan, jotka tarjoavat upeat puitteet laukalle ja töltille. Maasto on muotoutunut tuhansien vuosien aikana Vattimeren viskoessa hiekkaa kivikauden aikaina muotoutuneen kallion päälle. Syvimmillään hiekkadyyni on 50 metriä syvä. Vuorovesi on voimakasta, eli ratsastajien täytyy tietää, milloin hiekkarannoille voi mennä ja millon sieltä täytyy poistua. Toki mukana on ratsastusopas, joka ottaa vastuun aikataulusta. Ratsastusvarusteiden kannattaa olla vedenpitäviä. Itse ratsastin sadetakissa ja kumisaappaissa, sillä kengät kastuvat ihan varmasti.

Tämmöinen ihana issikka Mandö-seikkailulla

Edellisellä kerralla majoituimme tallisaarelle Römöön, josta teimme päivittäin maastolenkkejä rannalle. Tällöin ratsastimme ensin metsän halki saaren länsirannalle, jossa loputon heikkabaana avautui. Valtavalla hiekkarannalla on muitakin vapaa-ajanviettäjiä, muun muassa leijojen lennättäjiä, mutta se ei haittaa, sillä kaikille on tilaa.

Tällä kertaa valitsimme Mandö-saariseikkailun. Majoituimme ensimmäiseksi yöksi Römöön, jossa aamiaisen jälkeen hoidimme hevoset kuljetusautoihin. Hevoset ja meidät vietiin autoilla paikkaan, josta ylitimme merenpohjan laskuveden aikaan Mandön saarelle. Oli huikeaa ratsastaa vuoroveden tahdittamaa reittiä! Vaikka olimme liikkeellä melko hyvissä ajoin, saimme kahlata tosissamme Mandön rantavesissä veden noustessa nopeasti. 

Hevoset Mandön majoitustalon pihatossa

 

Mandössä majoituimme pieneen maataloon, jossa hevoset yöpyivät pihatossa. Meille oli tuotu jääkaappiin viikonlopun ateriat valmiiksi.

Mandö on pienenpieni, runsaan 7 neliökilometrin laajuinen ja non 70 vakituisen asukkaan asuttama saari, josta löytyy kaunis valkokivinen kirkko, kauppa, sieviä pieniä omakotitaloja sekä lampaita. Saari on suosittu matkailukohde, mutta matkailua rajoitetaan muun muassa sillä, ettei saarelle rakenneta siltaa.

Vietimme Mandössä kaksi iltaa ja yhden ratsastuspäivän, jona oli tarkoitus tutustua saaren hylkeisiin. Alkutunteina hyljeretki näyttikin onnistuvan: menimme käyntiä, tölttiä ja laukkaa pitkin loputonta hiekkadyyniä kohti hyljealuetta. Merellinen luonto päätti kuitenkin toisin. Hiekkapohja oli runsaiden sateiden vuoksi poikkeuksellisen pehmeää, joten laukkasimme normaalia vähemmän. Se hidasti matkantekoa ja altisti meidät nousuvedelle. Tyyli yltyi korvissa vinkuvaksi ja merivesi alkoi kuohuten peittää hiekkarantaa. Jossain kohtaa oppaamme totesi, ettemme tule ehtimään hylkeiden luo, vaan meidän on käännyttävä takaisin saarelle. Se ei meitä haitannut, koska otimme reissun seikkailuna. Etenimme hitaana letkana vinkuvassa tuulessa ja hyisessä
vihmassa kohti saarta. Hevoseni pysähtyi välillä ja katsoi taakse ikään kuin tarkastaakseen, miten pitkälle merivesi on noussut. Piiiitkän taivalluksen jälkeen saavutimme saaren ja olimme taas "turvassa".

Tuuli ulvoo jo...

 

Rantaveteen merkitty "tie". Taustalla häämöttää traktoribussi.

Tällaisella hiekalla on ilo töltätä ja laukata

Vaikka hylkeet jäivät näkemättä, totesimme yhteen ääneen, ettei se ollut olennaista, sillä luonnossa ratsastaessa mennään luonnon ehdoilla. Tällä kertaa tansalainen meriluonto päätti näin, ja se sopi meille. Lisäksi ymmärsimme kokemuksen pohjalta poistua saarelta seuraavana päivänä ajoissa ehtiäksemme nousuveden alta illan lennoille Suomeen. 

Menenkö Römöön uudestaan? Kyllä varmasti joku päivä! Vaihtoehtoisia reittejä on monia: maastoilua tallisaari-Römössä, seikkailu Mandön-hyljesaarella tai saarihyppely eli saarille. Römön saari on helpoiten saavutettavissa, sillä sinne kulkee mantereelta kilomerien pituinen töyrästie. Mandö-saarelle pääsee laskuveden aikaan traktorien vetämillä valtavarenkaisilla traktoribusseilla - tai hevosilla, kuten me menimme. 

 

Matkustin Tanskaan suorilla lennoilla Helsingistä Köpikseen, josta vuokrasin lentokentältä auton ajaakseni hyväkuntoisia teitä pitkin ja upeita siltoja ylittäen noin 3,5-4 tunnin päähän Römöön.

Tässä linkki edelliseen Römö-seikkailuumme. Linkissä on lisää perustietoja tallista ja koko alueesta.

Ja tässä linkki Horsexploren ratsastuslomiin Tanskan länsirannalla.

Osa kuvista on omia, osa reissukavereiden. Kiitos kuvista!

 

Tanska: Rantalaukkaa issikoilla

 Olipa kertakaikkisen miellyttävä yllätys löytää täydelliset laukkarannat niinkin läheltä kuin Tanskasta! Olen laukannut rannalla Espanjassa ja Costa Ricassa, ja tähysin jo seuraavaksi Ranskan Aquitaneen, mutta löysinkin huikeat rantalaukkasuorat Länsi-Tanskasta! Ja kun saimme vielä ratsuiksi hulmuharjaiset hauskat islanninhevoset, oli viikonloppu silkkaa mannaa! Tänne menen uudestaan!

Issikkalaukkaa Römön hiekkarannoilla

Lähdimme tälle Horsexploren reissulle kahdeksan naisen hurtilla porukalla. Hurautimme Kööpenhaminasta länsirannikolle vuokraamalla autot lentokentältä. Alun perin meidän piti lentää SAS:lla Helsingistä Köpiksen kautta Billundiin, josta meidät olisi erikseen sovitusti noudettu tallille, mutta kun SAS muutti lentoaikataulunsa sellaisiksi, ettei ratsastukseen olisi juurikaan jäänyt aikaa, peruimme SAS:n lennot ja lensimme Finnairilla Kööpenhaminaan. Ajomatkaa kentältä Römön saarelle oli runsas 300km, ja sen piti taittua noin neljässä tunnissa. Paluumatkalla näin olikin, mutta menomatkalla Tanskan poliisi sulki moottoritien jonkin rosvojahdin johdosta, joten köryttelimme saarelle kiertoteitä pitkin. 

Reitillä Köpiksestä Römöön tulee ajaneeksi Tanskan itärannalta länsirannalle, joten samalla saa läpileikkauksen maasta. Saapuminen Römöön on spektaakkelimainen: saarelle ajetaan 9 km pitkää töyrästietä pitkin meren aaltoillessa auton molemmin puolin.

Hotellin sisäaltaalla (kesällä on myös ulkoallas)

Kahden hengen mökit torneineen ja terasseineen

Perillä vaivannäkömme palkittiin: asetuimme taloksi kahden asuttaviin rantamökkeihin (valittavana on mökki- tai hotellimajoitus), nautimme puolihoitoon sisältyneet illalliset mereneläviä ja lammasruokia notkuvista buffet-pöydistä, rentoutimme lihaksia hotellin uima-altaassa ja ratsastimme sydämen kyllyydestä Römön metsäpoluilla ja rantahiekoilla! Oli niin hauskaa, ettei haitannut vaikka välillä satoi kaatamalla!

Hiekalla käveltiin, töltättiin ja laukattiin!

Ihana hiekkapohja metsäpoluilla!

Ohjelmassamme oli ratsastusta kolmena päivänä. Kaksi kertaa teimme parin tunnin käynti&töltti&laukka-reissun metsässä ja rannalla ja yhtenä päivänä ratsastimme viisi tuntia laukaten ja töltäten piiiiitkät pätkät Römön loputtomilla hiekkarannoilla. Koska kelit olivat huonot (satoi ja tuuli niin että ajattelin öisin lähteekö mökkikin lentoon), korvattiin ensimmäisen päivän rantalaukka metsäpätkillä. Viimeisenä päivänä emme enää välittäneet syysmyrskyn nostamasta merenpinnasta, vaan korvasimme rantatöltit pätkittäin vedessä kahlaamisella. Sadevarusteet kunniaan!

Rankkasateet nostivat merenpinnan tölttireitille

Nousuvesi toi rannalle kuoria ja kotiloita

Tallilla kopsutteli pihatoissa toista sataa islanninhevosta, ”tytöt” oikealla puolella, ”pojat” vasemmalla. Hevoset jaettiin asiakkaille varusterakennuksessa siten, että jokainen asiakas haki seinältä oman hevosen numeroa vastaavan esittelykortin, jossa oli tiedot hevosesta kuvineen, varusteineen ja luonnekuvauksineen. Asiakas haki hevosen pihatosta (jos tunnisti. Jos ei, odotteli henkilökuntaa apuun) ja kiinnitti ratsunsa pihan puomiin harjattavaksi ja satuloitavaksi. Oli kiva ”bondata” hevosen kanssa tunnin aluksi ja lopuksi. Hevoset olivat pääsääntöisesti todella ystävällisiä ja kärsivällisiä. 

Satulointia tallipihalla

Saimme myös kokeilla (ohjelmaan kuulumatta) tölttiä opettajan johdolla ovaaliradalla. Oli kiva opetella siirtymään tölttiin käyntiä vähitellen kiihdyttäen niin, että tunsi hevosen takajalkojen alkavan kerääntyä takamuksen alle tölttäämään.

Sain ratsukseni pari huikeaa mestaritölttääjää. Hevoset paahtoivat pehmoista tölttiä tukka suorana  pitkin luikertelevia metsäpolkuja ja tiivistä rantahiekkaa. Ihanaa! Menin myös ratsulla, jonka töltissä oli passia ja joka rannalla intopinkeänä laukattuaan päätti vetää metsässä laukan sijaa huimaa passia. Sekin oli älyttömän kivaa!

Tämä issikkatamma oli mestaritölttääjä

Ratsastusmaastot olivat vaihtelevia: välillä tölttäsimme ja laukkasimme mäntymetsässä kapeina mutkittelevia hiekkapolkuja pitkin, välillä spurttailimme merenrannan loputtomilla hietikoilla. Siirtymiset alueelta toiselle tehtiin yleensä käynnissä, oli sitten kyseessä maantie tai merellinen ”suomaisema”.  Osa reitistä kulki rannalla muiden ulkoilijoiden seassa. Leijat lensivät, kansa käyskenteli ja autot parkkeerasivat rantahiekalle kaikkein suosituimmilla vapaa-ajan rannoilla. Nyt lokakuussa oli aika rauhallista, mutta keskikesällä rantameno on varmaan aika vilkasta!

Picnic-tauolla nautittiin voileipiä ja viinerisiivuja

Ratsastustempo oli joutuisa. Vaikka porukassamme oli välillä yli 20 osallistujaa yhden oppaan vetämänä, ei tahtia sovitettu hitaimman mukaan. Opas veti letkaa reippaasti töltäten tai laukaten pysähtyen muutaman kerran reissun aikana odottelemaan jälkijunaa. Ratsukon tempo riippui pitkälti hevosesta. Osa hevosista oli erittäin menohaluisia eikä uupunut edes viiden tunnin vaelluksen loputtomista laukoista, osa ratsuista sen sijaan väsyi helpommin. Ratsuja löytyi kaikentasoisille ratsastajille. 

Vattimerellä sijaitseva Römö ja sitä ympäröivät saaret ovat Tanskan läntisimpiä alueita, jotka kuuluivat välillä myös Saksalle. Vaikka saarella asuu nykyisin vakituisesti vain n 500 asukasta,  ovat asutuksen juuret syvällä. Ensimmäiset asukkaat saapuivat saarelle noin 1200-luvulla ja vilkkainta alueella oli 1700-luvulla valaanpyynnin aikaan. Saarella asui aikanaan useita hollantilaisten ja saksalaisten valaanpyyntialusten kapteeneita ja merimiehiä. Nykyisin pääelinkeino on matkailu. Lisäksi alueella koulutetaan sotilaslentäjiä pommittamaan tankkeja. Saarilta on ponnistanut myös kuuluisuuksia, kuten rahtilaivavarustamo Maerskin perustaja.

Meri avautuu dyynien takaa

Välillä kasvillisuus muistutti Lappia

Mäntymetsästä löytyi kiva kapea seikkailupolku

Vattimeren rantahiekat ovat kiinnostava geologinen muodostelma. Eräiden kaivausten mukaan hiekan alta paljastuu kiveä vasta n 50 metrin syvyydessä. Kallioperä on muodostunut jääkauden aikana, minkä jälkeen meri on viskonut alueelle hiekkaa tuhansien vuosien ajan. Kasvillisuus on merellistä. Dyyneillä huojuu syvälle hiekkaan juurtunutta heinikkoa. Metsissä kasvaa mäntyjä ja tammia, jotka on istutettu jossain vaiheessa saaren historiaa. 1920-luvulle saakka saari oli puuton. Saariston eläimistö on rikas merenelävineen, lukuisine lintulajeineen – ja hylkeineen. Ostereita on vaikka muille jakaa. Ne ovat tuontitavaraa ja peräisin Japanista. Nyt pelätään ostereiden vievän elintilan perinteisiltä simpukoilta. Myrskyöiden jälkeen saattaa rantahiekasta löytää meripihkaa.

Oli mukava havainnoida rantahiekan monimuotoisuutta. Välillä astelimme tiukkaakin tiiviimpää hiekkaa pitkin, välillä kaviot upposivat pehmeämpiin hiekkakasaumiin. Osa rannasta näytti lähes suomaiselta vettyneessä maassa kasvavine mättäineen. Hiekkakenttä oli niin pitkä ja laaja, että kaukana etäällä siintänyt laiva näytti seisovan keskellä hiekkakenttää. Römön ranta on aktiivisessa vapaa-ajan käytössä. Hiekalle voi paikoitellen ajaa autolla lähes vesirajaa saakka ja rannat ovat ahkerassa käytössä: surffaajia, leijojen lennättäjiä, kolmipyöräisellä tuulivoimalla kulkevia ”autoja”. Hevoset eivät olleet leijojen lennättäjistä juuri moksiskaan.

Tanskassa syödään hyvin, ja Römössä erityisesti. Illallisbuffet notkui alkupaloja ja lämpimiä ruokia jäätelöbuffet-jälkiruokineen. Lauantain meribuffet äyriäisineen, simpukoineen ja monen sortin kala-aterioineen houkutteli koko ravintolasalin täyteen myös muita kuin hotellin asukkaita. Sama toistui lammasbuffet-iltana. Ilmeisesti saimme lähiruokaa, sillä Vattimeri vilisee mereneläviä ja lampaitakin näimme saarella tuon tuosta.

Vastavalo loi huikeita tunnelmia rannalle

Merta päin!

Tanska on kakkumaa: lauantain ohjelmaan sisältyi lisämaksuton kakkubuffet kahveineen. Laskin tarjoilupöydiltä 21 eri kakkusorttia. Kakkubuffasta nauttivat etenkin aikuiset tanskalaiset – eikä kellään näyttänyt olevan ylipainoa. Tanskalaisilla on varmaan erityinen kakkuaineenvaihdunta.

Römön saarilla on monenlaisia ratsastusvaihtoehtoja viikonlopun rantalaukoista useamman saaren ratsastuskierrokseen. Ryhmiä on aloittelijoista kokeneisiin. Jos raaskii irrottautua hetkeksi issikoista,  Römössä riittäisi muutakin tekemistä: voi tehdä hyljesafarin, osallistua osterinkeräysretkelle tai tutustua valaanpyynnin ja merenkäynnin historiaan, sodanaikaisiin bunkkereihin tutkineen tai tehdä retken Saksan puoleiselle Sylt-saarelle, pyörillä tai  kerätä meripihkaa ja tutustua rantahiekan dyyneihin ja rantaelämään. Mantereen puolella sijaitsee Tanskan vanhin kaupunki, upea viikinkien kauppapaikkana toiminut Ribe. Eikä Legolandkaan ei ole kaukana.

Tässä linkki tähän Horsexploren Tanskan kohteeseen. 

Menossa mukana ihana kotimainen House of Horses Helsinki– ratsastus- ja vapaa-ajan laatumerkki. Tällä kerralla ratsastin koko ajan HoH: sadetakki päällä.

Osa kavereista on reissukavereilta. Kiitos kuvista!