Ratsastussafari Botswanassa (mukana laukkavideo)

Ratsastussafari Botswanassa vei minut syvälle afrikkalaiseen luontoon. Villieläimet eivät hahmota ihmistä hevosen selästä, joten olin "ratsukkona" yksi eläin muiden joukossa. Savannitunnelmaa vahvisti yöpyminen teltoissa ja avoimen tähtitaivaan alla. Tämän lähemmäs villiä luontoa harvoin pääsee.

Auringonlasku savannilla

Auringonlaskun oranssi hehku

Mashatun villieläinpuistossa eläimet syntyvät, vaeltavat ja kuolevat vapaina osana luonnon kiertokulkua.  Ratsukot sulautuvat joukkoon, mutta on tiedettävä missä liikkuu, koska luonnossa on omat väistämissääntönsä. Leijonat kierretään, norsuja ihaillaan kauempaa, seeprojen kanssa laukataan kilpaa, ja kirahvilaumassa seisoskellaan pitkäkaulojen kiinnostuneessa tuijotuksessa.

Seepra on savannin yleisimpiä eläimiä

Riitta reissasi keskelle kirahvilaumaa

Vaikka ratsastajat ovat suojattomia, safari on turvallista, sillä oppaat osaavat lukea maastoa ja eläinten käyttäytymistä. Lisäksi he kuulevat vyöhön kiinnitetyistä radiopuhelimista jeeppipartioiden tiedotteet villieläinten liikkeistä, joten he osaavat kiertää vaarat ja johdattaa ratsastajat turvallisille bongauspaikoille. 

Norsun kallo savannilla

Turvallisia safarihevosia

Hevoset lisäävät turvallisuutta. Safareille koulutetaan rauhallisia ja nopeita hevosia, jotka kuuntelevat ratsastajien avuja tunnollisesti. Käytösssä on esimerkiksi afrikkalaisia boerperdeja, irlantilaisia urheiluhevosia sekä erilaisia sekoituksia. 
Safarielämä sopii useimmille hevosroduille, mutta täysveristen ruumiinrakenne ja mieli ovat tehtävään liian herkkiä. Safarihevosemme olivat rutinoituneita eivätkä säikkyneet turhasta - eivät edes silloin, kun gepardi hyppäsi parin metrin päästä juuri kaatamansa antiloopin kimpusta. Luultavasti ohitimme safarillamme tietämättämme muitakin gepardeja, niin huomaamatta nämä ketterät kissaeläimet sulautuivat maastoon. 

Leppoisa iltaratsastus

Savanni on suora, mutta GoPro- kuvaaja ihmettelee pää kenossa

Gepardi ei jäänyt puolustamaan ateriaansa

Koska safarilla voi joutua yllättäviin tilanteisiin, ei reissuun pääse ilman riittävää ratsastustaitoa. 

Testiratsastus ja muita varotoimia 

 Safarimme alkoi yksilöllisellä testiratsastuksella, jossa karautimme yksitellen kaksi tiukkaa käännöstä ja laukanlisäyksen sisältävän laukkaradan, joka paljastaa oppaille ratsastajan tasapainon ja hevosenkäsittelytaidon. Jos rataa ei läpäise, tarjotaan matkailijalle helpompaa ohjelmaa. 

Meille pidettiin myös  turvabriiffaus, jossa kerrottiin, miten toimitaan, jos tarkkaavaisuudesta huolimatta ajaudutaan liian lähelle leijonaa tai norsua. Ensin tiivistetään rivit tiukaksi ryhmäksi, sitten karautetaan vauhdilla karkuun, jos vastassa on norsu, tai peräännytään hitaasti ja rauhallisesti, jos vastassa on leijona. Etuopas asettuu syötiksi harhauttaakseen villieläintä ja takaopas ohjaa ratsastajat turvaan.(Tässä linkki norsupostaukseen ja tässä kerron leijonista)

Iltakävelyllä kukkulan laella

Varusteina oppailla on kivääri ja ruoska, joilla pamautetaan tarvittaessa ilmaan voimakas paukaus. Aseilla ei ole tarkoitus tehdä väkivaltaa, eikä safarioppaamme David ole 13-vuotisen uransa aikana edes vaaratilanteessa käyttänyt kivääriään.  Meidän safarillamme ei vaaratilanteita syntynyt, sillä David luki maaston merkkejä tarkasti eikä antanut meidän jalkautua riskialueilla edes puskatauon ajaksi.

Hyvin koulutetut safarioppaat

Päivä savannilla

Ratsastimme päivittäin viitisen tuntia eri puolilla savannia. Heräsimme aamuviideltä oppaan tuodessa aamukahvin teltalle. Pukeuduimme kahvia hörppien auringon nousua odotellen, sillä turvallisuussyistä kukaan ei saanut astua ulos teltasta pimeän aikaan.
Nousimme ratsaille aamukuuden jälkeen, jotta kohtaisimme villieläimet virkeimmillään ja välttäisimme päivän kuumimmat hetket. Yleensä nautimme pienen hedelmä- ja suolapähkinä-picnickin luonnossa ja palasimme leiriin myöhäiselle lounaalle. Iltapäivällä teimme uuden safarin ratsain tai autolla.

Safarilla kohdatuista eläimistä on tulossa koostepostaus.  Lisäksi juttu norsuista on tässä  ja juttu  leijonista tässä.

Safarievästä

Maaliskuun safarilla satoi kerran... kohta se alkaa

Safarin aamuaurinko on lähes usvainen

Viikon safarille osui useita kohokohtia. Laukkapätkät olivat pitkiä, monen minuutin mittaisia ja ratsastettiin yleensä kootusti keskitempossa, jotta ehtisimme samalla lukea luontoa ja reagoida tarvittaessa. Välillä karautettiin pitkin aavaa savannia, välillä puikkelehdittiin matalien pensaiden lomassa. Saimme laukkaseuraa seeproista, gnu-antiloopeista ja ketterästi loikkivista impaloista, jotka viilettivät ympärillämme (uusi laukkavideo postauksen lopussa).

Savannilla...

Savannilla yhä vaan...

Keskellä villiä luontoa

Safarioppaat ovat luonnon ammattilaisia ja kertovat yksityiskohtaisesti luonnonpuiston eläimistä ja kasveista. Täytyy kuitenkin myöntää osan tiedosta valuneen ohi korvien tuijottaessani norsuja ja kirahveja ihastuksesta mykkänä. Piti välillä nipistää itseä: täällä me Afrikassa katselemme toisiamme, kirahvi, ratsuni ja minä. Kolme luontokappaletta.

Leopardikilpikonnan kuvaushetki

Autolla leijonien luo. Tutustuimme leijoniin ja norsuihin myös iltapäivien jeeppisafareilla. Leijonat päästivät ”autoeläimen” pysähtymään vain muutaman metrin päähän ja jatkoivat raukeina haukotteluaan ja tassutteluaan. Välillä ne piipahtivat pensaiden takana kuikuilemassa saalistusmatkalla olevaa naarasta kotiinpalaavaksi. Kohtasimme myöhemmin myös lauman itsevaltiaan uroksen, joka nukkui kuin tukki pensaan varjossa keräten voimia mahdollisia tulevia reviirinpuolustamistaisteluja varten.

Jeeppisafari kohtaa leijonat

Kurvasimme jeepillä myös kuvaukselliseen elefanttilaaksoon, jossa norsut vaelsivat ruohoa kärsällä hamuten ja valtavia korvia leyhytellen. Näky oli kuin piirretystä elokuvasta, jossa eri kokoiset ja ikäiset norsut etenivät letkassa paikasta toiseen. Osa torahammasjättiläisistä katseli jeeppiämme tarkoin ohi marssiessaan ja pikkunorsut kipittivät keskittyneesti isompien jalanjäljissä.

Jeeppisafari kohtaa norsulauman

Tasokasta ja ekologista leirielämää.

 Safaritunnelma tiivistyi yöpymisleireillä. Yövyimme kahden hengen teltoissa ja nautimme maukkaat kolmen ruokalajin illalliset ulkosalla ruokailukatoksessa tai rehevän puun alla. Illallisen jälkeen meidät saatettiin telttoihin, joista ei saanut pimeän aikaan kurkistaa ulos saati astua pimeyteen, sillä norsut, leijonat ja apinat saattoivat vierailla yöllisessä leirissä. Neuvo oli helppo muistaa, sen verran vilkkaasti öinen luonto äänteli. Kaksi yötä vietimme puupölkyin aidatussa ympyränmallisessa avoleirissä, jonne kaikille oli kannettu sängyt ja yöpöydät. Leijonien karjahtelut, paviaanien urahtelut ja hevosten hörähtelyt sekoittuivat safarivieraiden uniin – mikäli malttoi nukahtaa.

Leiri avoimen taivaan alla

Villin luonnon vastapainona leireillä nautittiin uskomattomista mukavuuksista. Teltoissa mahtui seisomaan ja niissä nukuttiin oikeissa vuoteissa. Pesutilaratkaisut vaihtelivat leireittäin. Välillä teltan takaosaan oli rakennettu vesiklosetti posliinipönttöineen, lavuaareineen ja ämpärisuihkuineen, välillä asioimme kuopassa, jonka päälle oli asennettu posliinipönttö. Hauskin kokemus oli kokonaan ulos liaanien keskelle rakennettu kylpyosasto, jossa suihkuhetki oli kuin modernista Tarzan-elokuvasta.

Viidakon mukavuuksia

Leirielämää

Laadukkuus oli myös ekologisuutta. Aterioidessa käytettiin posliini- ja lasiastioita, vältettiin muovia ja paperiservettejä eikä tuotettu ylimääräisiä roskia.

Leiri-illallista odotellen

Ja loppuun vielä videona reissun kaunein iltalaukka - auringonlaskuun, kuinkas muuten:)

Tässä linkki Botswanan kohteeseen
Tässä linkit aiempiin ratsastussafari-postauksiin:
 norsujen jäljillä ja leijonien jäljillä ja leirielämää

Alla olevasta logosta pääsee Horsexploren ratsastussafarivalikoimaan.

(juttu on pääosin julkaistu aiemmin  - vähemmin kuvin - Hippos-lehdessä nro 3/2017)