Suokkiparatiisissa lokakuukin on parasta aikaa

Taas vierähti viikonloppu suomenhevostilalla Horsexploren ratsastuslomalla! Maastoilimme hapekkaassa syysilmassa, hikoilimme kouluratsastustunnilla ja piipahdimme pihatossa rapsuttamassa varsoja ja tammoja – niitä samoja, joita moikkasimme kesällä ja alkusyksystä valtavilla laitumilla. Joillakin Horsexploren suokkiviikonlopuilla pääsee myös kokeilemaan ratsastusjousiammuntaa – tämä oli juuri sellainen viikonloppu!

Lokakuun aurinko eikä tuulen virettäkään

Viikonlopun vietto alkoi piipahduksella kuntoutusrakennukseen, jossa pääsimme seuraamaan  kuntoutusta vesikävelykoneessa. Heppa katseli hieman ihmeissään, mutta asteli reippaasti sessionsa loppuun samalla, kun kuulimme hevostilan Elina-emännältä miten kävelykonetta käytetään eri kuntoutustarkoitukseen. Kiinnostavaa!

Viikonlopun ratsastussessio alkoi 1,5 tuntia kestäneellä ratsastustunnilla Satu-opettaja johdolla. Satu on napakka ja havainnollistaa oppinsa huumoristisilla kielikuvilla. Kun kuulee siirtyneensä käyntiin ”viikon myöhässä”, ymmärtää laahustavansa eikä ratsastavansa. Sadun opeilla pyöreä ja aavistuksen mukavuuden haluinen suokki muovautui allani rennosti koottuna kulkevaksi kouluratsuksi. Teimme tunnilla paljon erilaisia siirtymisiä sekä laukkaympyröitä ja pohkeenväistöä. KAIKKI tykkäävät Sadun tunneista. Hikeä ja ahaa-elämyksiä!

Suomenhevosilla maastoilu on niin sympaattista, että kavionjäljetkin ovat sydämenmuotoisia. Tällä kertaa maastoilimme 3 tuntia hapekkaassa, aavistuksen usvaisessa syysilmassa. Reitti halkoi varsinaissuomalaista maalaismaisemaa harmaantuvine sänkipeltoineen, maalaistaloineen, hevos- ja lihakarjalaitumineen. Kolme tuntia hujahti hetkessä käynti-  ravi- ja laukkapätkien rytmittäessä kulkuamme. Nämä hevoset tuntevat reitit ja maastot ja tietävät ammattinsa. Terapiamaasto! Seesteistä tunnelmaa ei turmellut edes reitille osunut suurisarvinen hirvi, joka pysäytti letkamme hetkeksi, mutta tajusi tuijotuskilpailun jälkeen vetäytyä pusikkoon. Hevoset pysyivät viilipyttyinä koko episodin ajan.

 

Hirvi vetäytyi pusikkoon

Tämä viikonloppu oli erityinen ratsastusjousiammuntaviikonloppu (muina Horsexploren viikonloppuina on ohjelmassa ”vain” maastoa ja koulua, ei joutskaria). Vietimme koko päivän Katariina Cozmein joutskariopissa ampuen aamupäivällä maasta käsin ja lounaan jälkeen ratsailta. Tällä kertaa tuntui, että oppi on alkanut mennä perille: osumatarkkuus oli viime kerrasta parantunut ja nuolen lento terävöitynyt. Kannattaa harjoitella. Oikeastaan pitäisi osaa oma jousi ja pari nuolta, jotta oppisin nokittamaan varmemmin. Sokkona nokitusta voi treenata vaikka telkkua katsellessa.

Ensin harjoitellaan ampumaan käynnissä

Tässä mennään vielä käynnissä, mutta ampuapasautettiin laukassakin!

Treenin tämänkertaiset oivallukseni: kun ammut, saata nuolikäsi ”nutturaan” (jottei nuoli lörpähdä maahan ennen taulua) ja tähtää alas vasemmalle (koska nuoleni tuppaa suhahtamaan aina oikealta ohi).

Porukassamme oli eri ikäisiä äitejä, tyttäriä ja ratsastuskavereita – ja täytyy sanoa, että tutussa hurtin huumorin porukassa treenaaminen on ihan huippua! Vitsi lentää ja tilannekomiikka loistaa!

Oripojat aterialla

Horsexploren ratsastusloma päättyy aina kierrokseen suokkitilan tiluksille ja pihatoille – vuodenajasta riippuen. On mahtavaa seurata hevosten elämänkiertoa astutuksineen, varsojen syntymisineen, tammojen, varsojen ja orien laitumineen.  Seuraava reissu on jo varattuna!

Varsat ja tammat pihatossa

Tässä ja tässä linkit edellisiin juttuihin suokkitilalta.

tässä juttu ratsastusjousiammunnasta

Horsexplore järjestää tänne viikonloppupaketteja:

Lisätiedot: riitta@horsexplore.com

La-su 12.-13.12. maasto&CMAS

La-su 6.-7.2. maasto&koulu

Reissussa mukana ihana ja laadukas House of Horses Helsinki  – ratsastus&vapaa-ajan vaatemerkki. Tällä kertaa erityisen hyvin pelitti heijastava säänkestävä takki.

Katariina Cozmei opettaa ratsastusjousiammuntaa ja CMASia sekä valmentaa eri puolilla Suomea.

Suokit syystunnelmissa

Olipa ihana viikonloppu taas suokkiparatiisissa Turun tienoolla! Luonto vaihtoi väriä hohtavassa auringon paisteessa. Vaahterat ja haavat loistivat keltaisina ja punaisina vehreiden koivujen seassa. Suokit istuivat maisemaan hyvin, kuten aina – vuodenajasta riippumatta.

Korskeat nuoret suomenhevosorit ja urhea shettis

Tällä kertaa ratsastin lauantaina 1,5 tuntia koulua sekä parin tunnin maastot lauantaina ja sunnuntaina. Tämän viikonlopun ohjelmaan kuului myös sunnuntai-aamupäivän mittainen jousiammuntakurssi, joka sisältyy Horsexploren viikonloppupakettiin vain tiettyinä erikseen mainittuina aikoina. Muulloin Horsexplore-paketeissa keskitytään maastoon ja kouluun. Luonnollisesti pakettiin kuuluivat myös laidunvierailut tammojen&varsojen, nuorten tammojen sekä nuorten orien luo. Varsaterapiaa!

Tamma-varsa -laitumen rauhaa

Koulutunti suomenhevosilla on minulle melko harvinaista herkkua. Sitä hauskempi oli kokeilla, miten oma tekniikka toimii suokin ohjissa, ja mitä suokit minulle opettavat. Opettajana meillä oli tuttuun tapaan Satu, joka ei päästänyt meitä helpolla. Ratsuni oli mukavuudenhaluinen, mutta osaava ja ahkera, kunhan vaan osasin painaa oikeista nappuloista. Sen verran rankkaa treeni oli, että pari kertaa tiputin käyntiin ihan vaan vetääkseni henkeä, ja kerran sössin harjoituksen ihan vaan hataruuttani. Tunti oli kuitenkin erittäin nousujohteinen, ja loppua kohti kuljimme kauniissa muodossa ja reippaassa tempossa – ihan niin kuin pitikin (läpimärkinä hiestä, heppa ja minä).

Maneesissa on tilaa treenata

Satu antoi monta hyvää vinkkiä, joista päällimmäisinä jäivät mieleen nämä: Hevoset on heti alkutunnista saatava reagoimaan ”tässä ja just” sekä pysähdykseen että liikkeelle lähtöön. Muuten työskentelymoodi ei käynnisty kunnolla. Ympyrät ja voltit on ratsastettava tarkasti oikeaa reittiä ja tempoa, ja volttia jatketaan kunnes se onnistuu. Hevonen kunnolla eteen, ulko-ohja pitää ja sisäohja asettaa. Saa läähättää, kunhan voltti onnistuu. Lisäksi keskikäyntiin voi taikoa lisää energiaa heiluttamalla omia pohkeitaan (vähintään mielessään) vuoron perään käynnin tahtiin. Toimii oikeasti! Ehkä kiinnostavin havainto liittyi omaan jaksamiseen: Satu huomasi minun jäävän tuon tuosta hevosesta jälkeen. Eli vaikka pyysin hevosta eteenpäin, en itse seurannut riittävästi mukana. Se oli hevosestakin hämmentävää. Mutta olipa tosiaan tehokas 1,5-tuntinen suokkiopettelua. Tätä lisää!

Tämä tyyni aasi tarhataan mukaan rauhoittamaan toipilasheppaa

Ei suokkilomaa ilman maastoilua! Kävelimme, ravasimme ja laukkasimme varsinaissuomalaisessa maalaismaisemassa pitkin peltojen välisiä hiekkateitä. Sukelsimme kauniiseen metsään ja tupsahdimme sieltä sopivasti sänkipellolle laukkaamaan. Saimme valita hanatetaanko vai mennäänkö leideinä letkassa. Valitsimme jälkimmäisen. Hevoset pysyivät hyvin käsissä, joten ehkä se hanatuskin olisi ollut silkkaa terapiaa!

Halki peltoaukioiden...

.. ja metsien...

Sunnuntai-aamu tarjoili meille ratsastusjousiammuntakurssin. Postasin siitä erikseen jo aiemmin, löydät jutun tästä. Opettelimme ensin tekniikkaa maastakäsin, varustimme sitten hevoset ja siirryimme pellolle rakennetulle radalle. Vedimme ammuntasuoraa käynnissä, ravissa ja laukassa ja ammuimme minkä nokitukselta ehdimme. Tällä kertaa sihtini oli hieman hukassa, sillä nuoli viuhahti tuon tuosta himpun verran taulun ohi. Joko ammuin liian myöhään tai vapautin nuolen liian viipyillen. No, se selvinnee seuraavissa treeneissä. Kivaa kuitenkin oli! Sekä meillä että tammoilla ja varsoilla, jotka kerääntyivät seuraamaan touhuamme turvallisen matkan päässä omalla laitumellaan.

ON nastaaa!

Osuma!

Intopinkeenä seuraavalle kierrokselle

Ja sitten laidunvierailut. Edellisen kerran moikkasin laidunten asukkeja kesäkuussa, joten oli ihana nähdä miten varsat olivat kasvaneet ja keitä oli kesän mittaan tupsahtanut maailmaan! Varsat ja tammat laidunsivat valtavalla laitumella, kuka heinää syöden, kuka päiväunilla torkkuen. Kaikki suhtautuivat meihin positiivisen kiinnostuneina. Osa varsoista suorastaan kiipesi taskuihin. Lempeää porukkaa!

Tunnelmia varsalaitumelta

Nuorten 1-2 -vuotiaiden tammojen laitumella oli astetta enemmän liikettä ja energiaa. Tammat ravasivat tervehtimään meitä portille sellaisella intensiteetillä, että saimme olla tarkkoina ettemme jääneet lauman keskelle. Kaikki hamusivat rapsutuksia ja taputuksia. Tyylikkäitä neitoja!

Kertakaikkisen symppiksiä nuoria hevosia!

Orilaidun näytti alkuun tyhjältä, mutta Juha-isäntä sai houkuteltua orit esiin metsän siimeksestä. Näky oli hulvaton: urheiden tuuheatukkaisten suokkiorien seassa pinkoi pieni shettis, joka ei ollut koostaan moksiskaan. Shettiksellä oli pari hyvää kaveria, jotka tuon tuosta rapsuttivat sen harjaa. Kehuimme ja ihailimme oreja, jotka paistattelivat tyynesti suosiossamme.  Cooleja kundeja!

Cool &the Gang

Syksy on saapunut orilaitumelle

Kaverukset

Suokkiterapiaa on luvassa myös jatkossa. Stay tuned!

Varsinaissuomalaisia pitoherkkuja

Ruokasalin rauhaa

Tässä juttu kesäviikonloppustasuokkiparatiisissa.

Tässä juttu ratsastusjousiammunnasta.

Viikonloppupaketteja järjestää Horsexplore. Kysy lisää päivämääriä riitta@horsexplore.com

Mukana matkassa laadukas House of Horses -vapa-ajan ja ratsastuksen merkki. HoH:lla on muutakin kuin vaatteita, kannattaa käydä nettisivuilla! Itse tykästyin tällä kertaa mustaan Hustle Hoodieen, joka toimii todistettavasti nimensä mukaisesti monessa menossa!

Ratsastusjousiammunnasta tykkäävät hepat ja ratsastajat

Olen nyt osallistunut kahdesti Katariina Cozmein vetämälle ratsastusjousiammuntakurssille, ensin puolen päivän ja sen perään koko päivän kurssille. Niinhän siinä kävi, että tykästyin lajiin oikein kunnolla! Kokosin tähän postaukseen nipun Katariinan oppeja. Näillä on hyvä kuivaharjoitella. Ammuntatyylejä on monia, Katan kanssa treenattiin "soturityyliä".

Nuoli lentää ja suokin harja hulmuaa Kuva: Marianne ja Isabella Hyppönen

Ratsastusjousiammunta on paitsi kivaa, myös antoisaa, koska se harjoittaa mukavalla tavalla asioita, joissa en ole vahvimmillani. Ensinnäkin, nuoli ammutaan kevyessä istunnassa, jota treenataan tunnilla paljon kaikissa askellajeissa. Surkeat reisilihakseni joutuvat töihin ja tasapainokin kehittyy! 
Toiseksi, nuoli ammutaan ohjat hevosen kaulalla, eli laji kasvattaa rohkeutta ja laajentaa mukavuusaluetta.

Mitä varmempi on jousipyssyn käsittelyssä, sitä nopeammin lajissa etenee (ja sitä mukavampaa treenaaminen on). Jousipyssyn pyörittelyyn ja maassa ampumiseen kannattaa siis käyttää kunnolla aikaa, jotta ammunnasta saisi ratsailla enemmän irti – ja ainakin säätäisi vähemmän.

Katariinan kurssipäivä alkoi tutustumisella jousen ja nuolen käyttöön. 
Opettelimme ”kokoamaan” jousipyssyn, eli virittämään jänteen jouseen oikeaoppisesti ja näppärästi (ainakin toistojen myötä). Sitten opeteltiin pitämään jousta oikein päin ja oikeanlaisessa otteessa. Kuulostaa helpolta, mutta ei ole, koska jousipyssy on usein symmetrinen… 

Näyttää vaikeammalta kuin onkaan, kunhan tottuu! Kuva: Marianne ja Isabella Hyppönen

Harjoittelimme ensin ammuntaa maassa seisten. Katariina neuvoo ampumaan jalat hieman eri asennossa kuin ”perusjousiammunnassa” (jossa jalkaterät osoittavat samaan suuntaan). Ratsastusjousiammunnan ”maaharjoittelussa ” sen sijaan seistään jalat maassa rennosti ”kamppailulajiasennossa”, eli kevyessä haara-asennossa niin, että etummainen jalkaterä osoittaa maalitaulun suuntaan ja taaempi jalkaterä eteenpäin.  Tämä on tärkeää, koska ampuvan ratsastajan  täytyy pystyä mukautumaan laukkaavan hevosen liikkeeseen ja yllättäviin tilanteisiin esimerkiksi metsäradalla.

Seuraavaksi totuteltiin jännittämään jousipyssy laukaisuvalmiiksi (tässä vaiheessa emme ymmärrettävästi vielä saaneet nuolia). Tämä tehtiin SEKÄ työntämällä jousta eteenpäin ETTÄ vetämällä jännettä taaksepäin. 
Hartiat pidettiin rennosti paikoillaan (eivät nouse korviin) ja jänteen vetokäsi hipoi tyylikkäästi leukaa. Katariina neuvoi käyttämään vetovaiheessa ”anteroita”, eli lapaluiden lähellä olevia sahalihaksia. Hyvän asennon ja ”anteroiden” löytymistä auttoi, kun ajatteli ylvästä ja rentoa tangotanssijaa. 

Katariina Cozmei opettaa oikeaa asentoa Kuva: Marianne ja Isabella Hyppönen

Kas näin pidetään jousipyssyä

Jousta pitävän käsivarren kanssa piti olla tarkkana, ettei vapautuva jänne pasauta ylitaipuvaan kyynärvarteen mustelmarivistöä. No, sen oppi äkkiä muistamaan. Ranne pidettiin suorana niin, että maalitauluun tähtäsi etusormen ensimmäinen nivel.

Tässä vaiheessa homma tuntui vielä aika yksinkertaiselta, mutta nuolen lisääminen harjoitukseen moninkertaisti liikkuvien osien määrän. 
Opettelimme pitämään nuolta jousessa ”odotusasennossa” etusormen ja keskisormen välissä (ja luonnollisesti palauttamaan sormet jouseen ampumavaiheessa).

Opettelimme myös ottamaan kiinni nuolesta nokin (nuolen peräpään) kohdalta, asettamaan sen jousen kahvalle sormien varaan ja nokittamaan nuolen jänteeseen.  Tätä liikettä treenattiin monta toistoa, jottei nuoli luiskahtaisi käsistä, kun asetta virittää laukkaavan hevosen selässä.

Opettelimme myös tukemaan nuolta nuolikäden etusormella ja peukalolla, jotta se pysyisi napakasti paikallaan. 
Nuoli ammuttiin palauttamalla nuolta tukeva etusormi jänteeseen ja vapauttamalla sitten jännettä virittävä sormet kertalaakista. Ja todellakin kertalaakista, sillä kun vahingossa hivutin sormet auki vähitellen, nuoli ei lentänyt kunnolla, vaan lörpähti maahan lähes hevosen viereen. Sanomattakin selvää, että tämän liikeradan saaminen lihasmuistiin edellyttää paljon toistoja. 

Ja taas mennään! Kuva: Marianne ja Isabella Hyppönen

Täytynee ostaa jousipyssy ja toistella virittämistä kotona, vaikkei turvallisuussyistä ampuisikaan. Katariina nosti turvallisuuskysymykset esiin tuon tuosta, sillä jousipyssy on tappava ase eikä vahinkolaukauksia ja harhanuolia saisi tapahtua.

Kun tekniikka oli hallussa, tai ainakin tiedossa, opettelimme ampumista paikallaan seisten, kävellen ja kevyesti juosten. Jos nokittaminen oli alkanut sujua seistessä, vaikeutui se huomattavasti nuolen hölskyessä juoksuaskelten tahtiin.

Kun maatreenit oli taputeltu, kävimme lounaalla ja sitten satuloimme hevoset. Sain ratsukseni suomenhevostamman, todellisen ratsastusjousiammunnan konkarin. Verryttelimme hevosia kevyesti, minkä jälkeen sidoimme ohjat solmuun ja kiinni satulan kauhukahvaan.

Alkoi mukavuusalueeni ensimmäinen laajennus: kevyen istunnan treeni kaikissa askellajeissa, mieluiten kädet sivulle levitettyinä.

Pikkuhiljaa tasapaino alkoi löytyä. Tunnin edetessä huomasin ammunnan itse asiassa auttavan kevyessä istunnassa pysymistä, koska ampuminen tuntui paljon helpommalta kropan kiertyessä vapaasti tarpeen mukaan.

Horsexploren reissulla treenataan tarpeen tullen maneesissa

Sormet kohillaan! Kuva: Katariina Cozmei

Kun hevoset oli verkattu ja ampujien kevyt istunta kunnossa, alkoi ammuntatreeni suoralla radalla, jonne oli aseteltu muutama maalitaulu n. 10 metrin päähän ratsastusradasta. Ensin ammuttiin käynnissä. Hyödynsimme maalialueelle lähestymisen nokitustreeninä ja virittelimme asetta moneen otteeseen ampumakuntoon ennen laukausta.

Kun käyntiammunta alkoi sujua, siirryttiin raviin. Tässä kohtaa muutama hevonen teetti lisätyötä pyrkimällä vetäisemään suoran laukassa – kuten ratsastusammunnassa oikeaoppisesti kuuluu. Pikku hiljaa kaikki asettuivat ravimoodiin ja treeni jatkui.

Ravirupeaman jälkeen pääsimme ampumaan myös laukasta. Pari ensimmäistä ampumasuoraa hujahti salamannopeasti! Hevosen laukkasi intopinkeänä suoran päähän samalla kun itse ähisin kevyessä istunnassa yrittäen nokittaa nuolta jänteeseen.

Sain onneksi luvan nokittaa aseen valmiiksi ennen laukannostoa, jolloin pystyin treenaamaan laukkaan sopeutumista ja ampumista. Hitsi että oli kivaa! Sitä herkkua olisin voinut jatkaa loputtomiin!

Hevoseni laukkasi reipasta vauhtia ja pää alhaalla, mutta kun totuin siihen ja luotin hevoseen, tuli hommaan imua. Itse asiassa niinkin paljon, että pystyin kerran maalit missattuani laukaisemaan vielä viistosti taaksepäin sen sijaan että olisin tarrannut radan päässä äkkiä ohjiin. Niin se on tässäkin lajissa, että luottamus hevoseen on kaiken a ja o.

Kun päivä alkoi olla pulkassa, ja Katariina jäähdytteli meitä lopuksi ammunnalla käynnissä. Tuntuipa se helpolta säpäkän laukkapätkän jälkeen! Nuolen nokittamiseen tuntui olevan aikaa puoli päivää! Tietenkään en aina osunut tauluun, mutta tekniikka tuntui jo varmemmalta.

Itse asiassa en ollut koko kurssin aikana huolissani osumista, pääasia, että tekniikka varmistui. Luotan siihen, että ampumatarkkuus paranee, kun ei enää tarvitse keskittyä aseen käsittelyyn.

Iloiset kurssilaiset!

Treenaan jousiammuntaa mielelläni kavereiden kanssa Horsexploren suomenhevosviikonloppujen yhteydessä, jolloin ohjelmassa on kaikenlaista: maastoilua, jousiammuntaa ja ratsastustunti, joka kestää 1,5 tuntia.  
Horsexploren jousiammuntaviikonloput pitää varata erikseen, koska ryhmillä on minimikoko 5 ampujaa. Laita yv jos kiinnostaa tai riitta@horsexplore.com. 


Mukavat ja laadukkaat suomalaiset ratsastustamineet löytyvät House of Horses Helsingin valikoimista. Jousiammuntaan on Katariina Cozmei suunnitellut tyylikkäitä ratsastushameitakin. Käytän niitä kyllä kaikessa muussakin, erityisesti viileän kelin ratsastuksessa.

Ja tässä linkki Katariina Cozmein valmennuksiin ja ratsastusjousiammuntavarusteisiin 

Kesäviikonloppu suomenhevosparatiisissa

Suvi on Suomen parasta aikaa, etenkin kun sen saa viettää suomenhevosten parissa. Nautiskelin kesäkuussa iki-ihanasta suomenhevosviikonlopusta Horsexploren uudessa kohteessa Turun tienoolla. Täällä ratsastettiin paljon: noin 10 tuntia perjantai-iltapäivästä sunnuntain lounaaseen! Seikkailimme kolmen tunnin pituisilla maastolenkeillä ja mukaan mahtui myös puolitoistatuntinen ratsastustunti. 

Laitumella tapasin nuoret suomenhevoset ja aasin, joka uskoo olevansa hevonen.

Hurautimme tallille perjantai-iltapäivänä ja sukelsimme heti suomenhevoskasvattajan arkeen: pääsimme seuraamaan tamman astutusta. Tallille tuotiin hieno mustankiiltävä, kouluratsastuksen kansallistasolla ja kenttääkin kisaava suomenhevosori Salmiakki Poika. Salmari talutettiin siemennyspukilla varustetulle oriasemalle, jonne oli aiemmin tuotu boksiin tamma. Emäntämme Elina neuvoi meitä seuraamaan operaatiota varovaisesti nurkan takaa, jottei Salmarille tulisi ramppikuumetta. Kun täysinpalvellut Salmari oli viety pois, astutettiin tamma putken avulla. Näimme viikonloppuna tallissa ja tarhassa muitakin oreja, kuten Jämptin ja Silvolan Hemmingin. On ne vaan hienoja poikia!

Salmiakki Poika paparazzien kohteena 

Oriaseman labrassa 

Tamma valmiina

On se Salmari vaan komea!

Viikonlopulle osui huikea helle, joten normiaikataulusta poiketen nautimme päivällisen ennen ratsastusta, jonka siirsimme illemmaksi. Päivällisbuffaan oli katettu keskiaikainen ateria lihapatoineen, uunissa kypsytettyine kaali- ja lanttulisukkeineen ja jälkkäri-marjarahkoineen. Täällä syötiin hyvin! 
Koska ratsastimme tammoilla, nostimme yhtenä päivänä tamman maljan aidolla tamman maidolla. Kuulimme, miten Elina kehittää tammanmaidosta uusia superfood-tuotteita jo myynnissä olevien pakastetun maidon ja tammanmaito-ihovoiteiden lisäksi.  

Maukasta ja kotoisaa: kalaa, kotijuustoa...

Kaunis buffa

Tammanmaitomaljat

Elina lypsää tammaa

Iltaratsastus osoittautui hyväksi ideaksi. Ilma oli sopivasti viilennyt ja paarmat harvenneet. Reetta-opas johdatti meidät varsinaissuomalaiseen maaseutuidylliin vehreine viljapeltoineen ja hyvin hoidettuine maatiloineen. Pisteenä i:n päällä reitillemme osui useita hevoslaitumia ja -tarhoja, upeimpana pieni metsikkö, jonka uumenista ravasi esiin lauma nuoria oreja. Hassuin reittinähtävyys oli naapuruston vuonohevonen, joka rynni peräämme sellaisella innolla, että pari tammaamme sai tykytyksiä.
Maastolenkin tahti oli leppoisan joutuisa: käyntiä, kevyttä ravia ja rentoja pitkähköjä laukkapätkiä sopivasti jaksotettuina. Tammat viihtyivät maastossa ja laukkasivat rentoina harjat hulmuten. Lenkki oli pitkä, se kesti kolme tuntia. Hengitin syvään kesäillan raikasta ilmaa, ihailin pientareiden niittyleinikkejä, puna-apiloita ja päivänkakkaroita ja katselin miten laskeva aurinko kultasi maisemaa.  Kesäilta oli valoisa lenkkimme loppuun saakka.

Tammat kesäillan valossa

Varsinaissuomalaista siistä maalaismaisemaa

Ilta-aurinko kurkisteli puiden välistä

Seuraavan päivän maastolenkki vei meidät syvälle metsiin. Pujottelimme metsäpoluilla  lehdoissa ja kangasmetsässä, puskimme saniaisten läpi ja tassuttelimme ääneti sammalmattoja pitkin. Välillä nousimme näköalakalliolle katselemaan maisemia. Olisimme saaneet myös kahlata erään lätäkön, mutta tammat eivät halunneet, joten kiersimme sen.  
Tämä metsäreitti oli vetäjälle uusi, joten eksyimmekin kerran, mutta sen hauskempaa, sillä ratsastaessa ”matkalla olet jo perillä”. Tunnin metsäosuuden jälkeen palasimme pariksi tunniksi hiekkateille ja laukkasimme taas monta kivaa pätkää. 

Tammaletka metsälenkillä

Näköalapaikalla

Tällä reissulla sai mukavasti kontaktia hevosiin, sillä harjasimme, satuloimme ja suihkutimme tammat ja haimme ne tarhasta ja palautimme sinne ratsastuksen jälkeen. Satulaan noustiin tallissa ja hyönteissuojat suihkutettiin ulkona ennen starttia. Viikonlopun päätteeksi veimme osan tammoista laitumelle huilimaan. Sille oli oma hauska tekniikkansa: ratsastajat istuivat auton lavalla ja tammat jolkottivat riimunarun päässä vieressä.

Ratsaille noustiin tallikäytävällä

Yhtenä aamupäivänä meillä oli maneesissa ratsastustunnit kahdessa 4-hengen ryhmässä. Satu-Opettaja korjasi istuntaamme ja avujen käyttöä tehokkaasti ja rakentavasti. Teimme perustyöskentelyä, pohkeenväistöjä ja laukannostoja. Osa tammoista oli melko taitavia kouluratsuja, osa kulki mieluummin pidempänä. Oma tammani oli niin ihanan kompakti ja kevyt, että suorastaan nautin harjoitusravista. Harvinainen tunne!

Tilava uusi maneesi

Illat vietimme pihapiirin saunatilassa ja yhtenä iltana meille täytettiin palju. Lauantaina nappasimme saunaillassa pizzat. Helteinen kesäpäivä, monen tunnin ratsastus ja hevosen kanssa puuhailu vetivät mehut niin hyvin, että nukuin Luhtiaitan huoneessani kuin murmeli.

Illalla rupattelimme saunatilassa

Varsinais-Suomi on varsin ”kuivaa” aluetta siinä mielessä, että suuret vesistöt loistavat poissaolollaan. Ratsastusreittimme varrelle osui useita veden täyttämiä sorakuoppia, joiden äärelle oli rakennettu sauna. Järvi-Suomessa paljon lomailleelle näky oli kafkamainen. Lauantaina kävimme itsekin vilvoittelemassa paikallisella uimarannalla, joka osoittautui lähdeveden täyttämäksi entiseksi hiekanottokuopaksi. Lähteet tekivät vedestä raikasta ja puhdasta. Vaikka kyseessä ei ollut järvi, oli alue niin laaja, että sinne mahtui paljon ihmisiä eikä ollut ahdastakaan. 

Uimalaiturilla

Sunnuntaina ratsastimme vielä aamupäivällä, sitten nautimme lounaan ja ennen kotiin lähtöä Elina esitteli meille kolme ihanaa laidunta. Ensin oli vuorossa tamma&varsalaidun, jonne astelimme Elinan taluttaman tamman ja vieressä loikkivan varsan perässä. Laitumella viihtyi kymmenisen tammaa ihanine varsoineen, joista osa nukkui reporankana auringon lämmössä, osa viihtyi emän vieressä, ja osa tuli kiinnostuneena nuuhkimaan ja maiskuttelemaan meitä. Varsoja rapsutellessamme Elina kertoi varsojen kasvatuksesta ja koulutuksesta. Kesäisin täällä näkee pieniä varsoja, talvella pääsee tutustuman varsan koulutukseen.

Tammat ja varsat nauttivat kesäpäivästä

Tämä varsuli tuli tekemään tuttavuutta

Varsa vaihtaa väriä

Seuraavana oli vuorossa laidun, jossa nuorten hevosten joukossa viihtyi Bonus-aasi, joka ”tietää” olevansa hevonen. Hepat taisivat olla samaa mieltä, sillä he nimeävät lauman johtajaksi aina Bonuksen parhaan kaverin. 
Kolmannella laitumella Elina huhuili puiden kätköistä esiin 3-vuotiaat orit. Ne piileskelivät ensin metsässä laitumen takana, mutta ravasivat ja laukkasivat pian luoksemme rapsutuksia hakemaan. Aiemmilla laitumilla olimme muitta mutkitta sukeltaneet lauman sekaan, mutta nuorten orien kanssa olimme turvallisuussyistä tarkempia. 

Bonus-aasi "muiden hevosten" mukana

Orit sukelsivat metsästä hakemaan rapsutuksia

Minä ja lauman pomo

Ratsastuslomapakettiin olisi kuulunut sunnuntainakin aamupäivän maasto, mutta meidän porukkamme oli etukäteen vaihtanut sen lisämaksulliseen Ibericon järjestämään ratsastusjousiammuntakurssiin. Epäilin ensin, saanko jousta edes jännitettyä, mutta se sujui niin hyvin, että pääsimme suihkimaan nuolia myös laukassa. Tykästyin lajiin niin, että taidan opetella sitä lisää ja postaan siitä vielä erikseen.

Ritarinalut kurssin jälkeen

Osa kuvista on reissukavereiden. Kiitos!

Tässä suokkipaikkaan  linkki. Tai ota yhteyttä riitta@horsexplore.com. Jousiammunta ei kuulu perusohjelmaan.

Reissussa mukana laadukas suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajan -vaatemerkki House of Horses Helsinki, jonka ratsastusleggingseihin olen tykästynyt ikihyviksi!