tiistai 27. maaliskuuta 2018

Äijät ratsailla: Korumies-Arvin kanssa Unkarin lännenranchilla



Unkarilainen El Bronco ranch kutsui taas – tällä kertaa Korumies-Arvin äijäreissulle, jonne rohkeni mukaan muutama nainenkin. 
Korumies-Arvi, Riitta reissaa, El Bronco
Korumies-Arvin äijäreissulla
Suomen ratsastuksen harrastajasta vain kourallinen on poikia tai miehiä. Se on harmillisen vähän, sillä harrastajien monipuolisuus olisi hyväksi lajille kuin lajille. Niinpä esteratsastusta harrastava Korumies-Arvi rohkaisee poikia ratsaille ja kokosi sanojensa tueksi äijäryhmän länkkäröimään Unkariin ”Äijien” iloista ratsastusta seuratessani tuli mieleen, että lännenratsastus voisi innostaa poikia satulaan enemmänkin. Sen verran rentoa oli meno sekä tekniikkatunneilla että maastossa.
Hevoset on jaettu - järjestäydymme tunnille tai maastoon
Korumies ja quarter

Arvin porukka oli hauskan heterogeeninen: ikähaarukka vaihteli 12 vuodesta lähes seitsemäänkymmeneen. Joukkoon mahtui niin kokenut ratsastusvalmentaja, ensimmäistä kertaa satulaan istahtava ja kaikkea siltä väliltä. Olipa joukossa kaksi näkövammaistakin. Reissu pelitti hyvin, sillä El Broncon hevosmiehet valitsivat kaikille sopivat hevoset, räätälöivät sopivat tehtävät ja jakoivat ryhmät sekä tunneille että maastolenkeille
El Bronco, riitta reissaa, horsexplore
Paintit ovat oman talon kasvatteja

Riitta reissaa, El Bronco, Korumies-Arvi, Horsexplore
Menen yleensä tällä söpöllä appaloosatammalla
Viikonloppu alkoi tekniikkatunnilla, jossa opittiin lännenratsastuksen alkeet: liikkeellelähtö, kääntäminen, pysäyttäminen, peruutus sekä ratsastus kaikissa askellajeissa. (tässä linkissä lisää tietoa ja videoita El Broncon tekniikkatunneista). Äijät istuivat lännenratsujen selässä napakasti ja opettelivat kuuliaisesti uutta ratsastustyyliä. Hankalinta oli kuulemma luopua ohjastuntumasta, nojata rennosti taaksepäin sekä hidastaa ja pysäyttää hevosta cowboy-tyyliin jalkoja eteen ja painoa taakse siirtämällä. Tekniikkatunti oli siis yhtä paljon uuden tekniikan opettelua kuin vanhasta tekniikasta luopumista.
Oppitunnilla..

...kuunnellaan opettajaa...
..välillä kentällä, välillä maneesissa
Maastoon päästiin joka päivä, oli ratsastajan kokemustaso mikä tahansa, sillä meidät jaettiin vauhdiltaan ja askellajeiltaan sopiviin ryhmiin. El Broncon maastoreitit risteilevät hiekkapohjaisessa rauhallisessa kansallispuistossa, jossa riittää käynti-, ravi- ja laukkapätkiä. Pienten alkusäätämisten jälkeen laukat saatiin sujuviksi, kun vekkuleimmat paintit oli siirretty ”omille paikoilleen” ärisemästä takana laukkaaville kavereille. Reissun viimeisessä maastossa pojat päästelivät vauhdikasta laukkaa oksia väistellen hauskaa mäkistä mutkatietä pitkin. (lue lisää El Broncon maastoreiteistä ja katso videoita tästä linkistä). 
Maasto odottaa kesää...

El Bronco ranch, riitta reissaa, horsexplore, Korumies-Arvi
Kansallispuiston rauhassa on kiva ratsastaa

Reitti kulkee kansallispuiston teillä ja poluilla
Erityisen hienoa oli seurata sokean ratsastajan taitavaa menoa sekä tekniikkatunneilla että maastossa, jossa hänen vierellään ratsasti ”hätävaraköydellä” varustettu hevosmies. Köyttä ei taidettu kiristää maastossa missään askellajissa, sillä sokean ratsastus oli hevosmiehen mukaan harvinaisen rentoa, harmonista ja hevosystävällistä. 
Olen ratsastanut joskus Costa Ricassa ja Argentiinassa säkkipimeässä yössä sokkona näkemättä mitään. Kummallakin reissulla hevoset ovat tainneet pitää minusta eniten juuri silloin.
Varmuusnarua ei juurikaan tarvittu
Kevät keikkuen tulevi näköjään Unkarissakin. Vaikka oli jo maaliskuun puoliväli, päättivät ilmojen haltijat ryöpsäyttää niskaamme kaksi päivää vesisadetta, viilentää sormemme hyisessä tuulessa ja kuorruttaa lopuksi maastopolut ohuella lumivaipalla. No, meitä hyisiin juhannuskeleihin tottuneita suomalaisia kelit eivät pidätelleet – semminkin kun tekniikkaakin päästiin harjoittelemaan tilavaan maneesiin.
Maaliskuun kelit vaihtelivat sateesta...
...raikkaaseen pakkaseen...

..ja saimme vähän luntakin...

...joka kuorrutti kivasti kaktukset...
Viikonloppu lännenranchilla sujui muutenkin rentoon äijätyyliin, sillä ranchin ateriat ovat reilua perusruokaa, spa-osastolla lämpiää suomalainen puukiuas, ja lisäohjelmaksi sai halutessaan ostaa ajelun nelivaljakon vetämässä kärryssä. Kuski oli kuulemma ansioitunut kilpailija, joka osaa ohjata valjakkoa myös perinteiseen unkarilaiseen tyyliin taaimmaisen hevosen lautasilla seisten.
Nelivaljakon kyydissä


Viihdyimme hevosten kanssa myös ratsastusten välissä sekä ranchin lokakuussa syntyneitä varsoja ihaillen (tässä erillinen postaus varsoihin) että viedessämme hevosia yölaitumelle. Oli hienoa seistä laitumella hevosten keskellä, seurata niiden chillailua ja rapsutella moikkaamaan tulevia nuuhkijoita.

El Bronco ranch, riitta reissaa, horsexplore, Korumies-Arvi
Varsat tarhassa

Horsexplore, El Bronco
Ratsut viettävät yön laitumella (kuva: Marianne Hyppönen)
Montako hevosta lännenmies kuljettaa yhdessä kädessä?
 
Loppuun vielä kaupallista varusteyhteistyötä: testasin reissulla Western Spiritin lännenhenkiset, lännenratsastajien kehittämät  polyester-nahka -sekoitteiset VM Classic – naisten hanskat, joilla voi koskettaa myös kännykän näyttöä. Hanskat olivat mukavan joustavat, ja koska kelit olivat kalseat, on lähes kaikki tämän postauksen kuvat napsittu VM-hanskat kädessä. Elikkäs toimii. 
Hanskoista oli sekin hyöty, että – koska ne eivät ole sateenpitävät – muistin ikivanhan kikkakolmosen prätkäajoilta: kun sujauttaa sormikkaiden sisään ohuenohuet vinyylihanskat, pysyvät sormet kuivina ja lämpiminä myös ohuemmissa hanskoissa. Koitan muistaa!
Western Spirit
VM Classic. Western Spiritistä

Western Spirit
Western Spiritin kokoon taitettava stetson on myös ratsujen suosikki (kuva: Marianne Hyppönen)

Länkkää voi ratsastaa hyvin farkuissa. Western Spirit.

Saatat olla kiinnostunut näistä El Bronco-jutuista:


https://www.horsexplore.com/



maanantai 12. maaliskuuta 2018

Andalusia: Valokuvauskurssilla espanjalaisella ratsutilalla



Hevosten ja ratsastustunnelmien valokuvaaminen on haastavaa hommaa. Eläin liikkuu, valo tulvii mistä sattuu ja otolliset tilanteet ja kuvakulmat ovat ohi ennen kuin saan kaivettua kameran vyölaukusta esiin. Haluan kuitenkin kehittyä kuvaajana teknisesti ja näkemyksellisesti niin, että kuviani katsottaisiin mielellään useampaankin kertaan. 
Cortijo Uribe, Riitta Reissaa, Horsexplore
Ratsastus- ja valokuvauslomalla Andalusiassa
Koska uskoin muidenkin hevosihmisten kaipaavan vinkkejä kuvaamiseen, pyysin Horsexplore-ratsastusmatkatoimistoa järjestämään valokuvaus & ratsastusviikonlopun Espanjaan. Opettajaksi lähti mukaan ammattivalokuvaaja ja Jau Jau -islanninhevostallin omistaja Heli Hirvelä.

Heli Hirvelä, valokuvauskurssi, Espanja, Horsexplore
Heli opettamassa. Onnistuin kaappaamaan poskeen Rembrandtin kolmionkin!
Kurssille sai osallistua millaisen kameran kanssa vaan järkkäristä kännykkään. Suomalais-norjalaisella kurssiporukallamme olikin kameroita joka lähtöön ja kaikki saivat opastusta juuri omaan välineeseensä. Itse keskityin kuvaamaan kännykällä, sillä olen vuosien varrella huomannut, ettei pitkillä ja osin vaikeakulkuisilla vaellusreissuillani voi pakata satulalaukkuun mitään järeää.
Kurssipaikka, englantilaisen Hartfieldin pariskunnan pyörittämä andalusialainen ratsutila oli mitä sopivin sekä ratsastukseen että kuvaamiseen. Tilan historia ulottuu 1500-luvulle ja se on restauroitu moderniksi lomakohteeksi historiaa vaalien. 
Horsexplore, Riitta Reissaa
Ratsutilan sisäpiha ilta-auringossa
Komea sisäänkäynti 1500-luvulta periytyvälle tilalle

Tilan erikoisuus ovat rescue-hevoset ja –koirat. Christine Hartfield ostaa lähitienoilta hyviä, mutta jostain syystä pois pantavia ratsuja ja kouluttaa ne rennoiksi maastoiluun ja koulutunneille. Paikkakunnan kulkukoirat puolestaan tulevat itse notkumaan porttien taakse, kunnes ne otetaan suojiin ja hoidetaan uusille omistajille luovutettaviksi. 
riitta reissaa, riitta kosonen, horsxplore
Rescue-koiria sylin täydeltä. Yhden meinasin sujauttaa matkalaukkuun.
Kuvaan kun hän kuvaa: kurssilaiset asian ytimessä
Ratsastuksellisesti reissu oli rentouttava ja vauhdikas ratsastustunteineen ja maastoratsastuksineen. Tunneilla tehtiin perustyöskentelyä avotaivutuksineen ja pohkeenväistöineen. Oliivi-, manteli- ja viinitarhoja halkovat maastolenkit kestivät parista tunnista puoleen päivään ja sisälsivät ihania laukkapätkiä oliivipuiden katveessa. Yhtenä päivänä ratsastimme luonnon helmaan katetulle picnic-lounaalle.
Kirjoitan lähiaikoina ratsutilasta, hevosista ja ratsastuksesta myös erillisen postauksen.
Andalusia, Horsexplore, riitta reissaa,
Maastolenkillä sateisena lauantaina - takana useita laukkaspurtteja
riitta reissaa, riitta kosonen, horsexplore, Andalusia
Paluu viileältä  iltaäivälenkiltä kunnon suomalaisissa  House of  Horses -varusteissa
;un lemppari-P.R.E. picnic-tauolla
Valokuvaus lomittui päiviin luontevasti. Suomalais-norjalainen kurssiporukkamme kuunteli tarkkaan ja ajatuksella Helin ”teorialuennot”, joita varten kokoonnuimme hauskoihin paikkoihin, kuten historiallisen ratsutilan tunnelmalliseen salonkiin ja iltapäiväretkelle lähikaupunki-Antequeran elintarvikeliikkeen tilavaan kahvioon. 
Potretin kuvausharjoitus. Mallina kuvauksellinen kurssilainen
Myös Antequera osoittautui kuvaajan paratiisiksi.  Kaupungin historia ulottuu 5000 vuoden taakse ja sen katukuva linnavuorineen vilisee antiikin-, maurilaisen-, goottilaisen -, renessanssin- ja barokkiaikakauden raunioita, palatseja, kirkkoja ja kellotorneja. Antequeran linnavuorelle juutuimme ihastuneina kuvaamaan ilta-auringon värjäämää valkoista tiilikattoista kaupunkia. Antequerastakin postaan myöhemmin lisää.
Antequera, Andalucia, Espanja, Spain, Riitta Reissaa
Antequeran katot iltavalossa

Antequera, Horsexplore, Andalucia
Portaat Antequeran vanhalle kirkkovuorelle, jossa roomanaikaisen kylpylän rauniot

Opimme kurssilla valokuvauksen perusasioita ja saimme vinkkejä valon käytöstä, ihmisten, eläinten ja liikkuvien kohteiden kuvaamisesta, eri perspektiiveistä ja sommittelusta. Viikonloppu oli siis täyttä tohinaa ratsastuksen, koirien rapsuttelun, teoriatuntien ja kuvaamisen pyörteissä! Joka puolella ratsutilaa hiippaili kurssilaisia kuvaustehtäviään suorittamassa. Itsekin myöhästyin aamiaiselta yrittäessäni saalistaa kännykkääni aamuauringossa kylpevää tallipihaa.
Saimme kaikki hyviä neuvoja omien kameroidemme käyttöominaisuuksista
Kurssilainen keskittyy ja päätyy malliksi

Kurssilainen mallina...
Opimme myös toisiltamme, sillä istuimme kurssin lopussa Helin johdolla katselemaan toistemme kuvia ja miettimään niiden työstämistä.  Saimme kurssilla lukuisia vinkkejä myös kuvien käsittelyyn. Työstimmekin kukin ”lopputyönä” reissusta kuva-albumit.
Tiukkaa keskittymistä
Valokuvaaja Heli Hirvelä kannustaa kaikkia löytämään kuvaajana oman tyylinsä. Itse hän kertoo tavoittelevansa ennen kaikkea kauneuden kuvaamista. Yksi kurssitehtävistämme olikin kauniiden yksityiskohtien kuvaaminen. 
Kaktuksen karua kauneutta. Taustalla oliivipuita
Tässä muutamia kurssivinkkejä, joita koitan jatkossa hyödyntää kuvaamisessa:
Leikin valolla. Mietin, miten valo osuu kohteeseen. Varon räikeää, silmiä häikäisevää auringonvaloa ja hyödynnän kuvauspaikan varjokohtia sekä luonnollisia heijastinpintoja, kuten valkeita seiniä tai muureja.
Tavoittelen aamu- ja iltapäivän pehmeää valoa. Myös sateiset ratsastuspäivät luovat kuviin omaa tunnelmaansa ja houkuttavat nyt uudella tavalla.
Opin myös metsästämään potrettiin poskivaloa ja asettelemaan mallin otollisesti suhteessa valoon. 
Kuvasin vastavaloon Christine Hartfieldin ja opettajansa Jemma Goodingin.
Vangitsen kuviin liikettä. Vaikka hevonen on kaunis paikallaan poseeratessaankin, on hienoa vangita valokuvaan laukkaavan ratsun harjan hulmahdus ja passagen korskea noste. Sain vinkkejä hevosen etu- ja takajalkojen liikkeen kuvaamiseen ja otollisiin kuvakulmiin.
Kiinnostuin heijastumista, joiden avulla luon kuviin lisää säteilyä sekä hauskoja yksityiskohtia esimerkiksi hevosen silmästä tai tallin kiiltävästä ilmoitustaulusta heijastuen.
Heijastuma kypärässä
Täytän kuvan kiinnostavasti. Mietin, mikä on kuvan pääkohde ja mikä sille sopivaa taustaa. Koitan jo kuvaustilanteessa rajata pois epämääräiset roikkuvat sähköjohdot, ratsastajan ”päästä nousevat” maneesin tolpat sekä kentän aidat, joihin ratsukko tuntuu sulavan. Pidän mielessä myös sommittelun perussääntöjä, joita noudattamalla kuvasta saa tasapainoisen.
Kiinnostuin vastavalosta, sillä sen avulla pystyn loihtimaan tyylikkäitä silhuetteja ja hauskoja valoilmiöitä. Hevosen takaa tuleva valo pörheyttää myös kivasti turkkia ja harjaa.
Heli Hirvelä, Horsexplore, riitta reissaa, Andalusia, Cortije Uribe
Heli-ope ja ihana P.R.E. vasten aurinkoa kuvattuina
Mietin kuvauskorkeutta, sillä perspektiiveillä saa nostettua esiin kohteen parhaita ja huonoimpia puolia. Se mikä toimii ylvästä hevosta kuvatessa, ei toimi kaksijalkaisen ihmisen kuvaamisessa. Kokeilimme perspektiivejä toistemme, hevosten sekä selfie-kuvien otossa.
Hevosen potrettiin saan valppautta kätevällä hirnunta-applikaatiolla, jossa kännystä kuuluva hirnunta saa hevoset kääntämään korvat kameraan.  
Ammattilainen työssään ratsastilan väkeä kuvaamassa. Apuri käyttää hirnunta-applikaatiota

Heli neuvoi kännykästäni myös näppärän kuvankäsittelysovelluksen, jota koetan opetella käyttämään kunnolla.  Harjoitus tekee mestarin. Aina voi mennä tallille kuvaamaan uusia reissuja odotellessa!
Tässä kootusti jutun keskeiset linkit: 
Mukana reissussa laadukas suomalainen ratsastusvaatemerkki: 
www.houseofhorses.fi

https://www.horsexplore.com/