Ratsastusretriitti Portugalissa

Ratsastusretriitti on aika erikoinen ilmaus, mutta  mielestäni se kuvaa hyvin ratsastusviikonloppuamme Portugalissa Horsexploren kohteessa Alentejossa, jossa nautimme taas Monte Velho -ratsastuskeskuksen vieraanvaraisuudesta.

Tästä portista sisään paratiisiin

Mutta mitä muuta voisikaan olla ratsastusloma paikassa, jonka arkkitehti-omistaja Diogo Lima Myer Sr piirsi itselleen ja perheelleen rentouttavaksi maaseutuasunnoksi ja hevostilaksi! Monte Velho nimittäin syntyi ja kehittyi nykyiseen muotoonsa Diogon aloitettua ratsastuksen lääkärin määräyksestä.   

Diogo Lima Mayer Jr vei asiakkaita maastolenkille

En tiedä ketään, joka ei olisi Monte Velhoon tultuaan henkäissyt ihastuksesta ja hämmästyksestä jo ennen huoneeseen majoittumista. Koko paikka henkii rauhaa linnunlauluineen, uima-altaan solisevine lähteineen, ulkoilmaporealtaasta avautuvine näkymineen polveilevaan korkkipuumaisemaan. Juuri niille rinteille suunnataan maastoratsastuksille, jos on valinnut kouluratsastuksen ja maastolenkit yhdistävän ratsastusohjelman. "Tämä on vieläkin kauniimpi ja vaikuttavampi kuin kuvissa", on usein vieraiden ensimmäinen lause.

Reissukaveri Marianne vangitsi allasalueen kauniit iltahetket

Modernit asuinrakennukset

Monte Velhossa ratsastetaan kahden hengen ryhmissä, eli jokainen saa juuri itselleen ja alla olevalle hevoselle räätälöityjä ohjeita. Toisinaan tunneilla päästään laukanvaihtoihin ja jopa GP-liikkeiseen piaffeineen ja passageineen. Monte Velhossa olen päässyt sopivalla opetusmestarihevosella kokemaan sarjalaukanvaihtoja, vaikken olekaan ratsastajana kyseisen liikkeen tasoa. On se mannaa! Tällä kertaa reissasin paikalle hieman toipilaana, joten ratsastuksessa keskityttiin ihan perusasioihin: istuntaan ja kevyeen tuntumaan kaikissa askellajeissa ja siirtymissä. Sain tunneista paljon!

Monte Velhoon voi tulla monen tasoisia ratsastajia. Vähemmän ratsastaneiden ratsastus kehittyy kahden hengen tunneilla roimasti, kun alla on mukava-askelinen opetusmestarilusitano ja opettajana hevoset tunteva taitava ratsastaja. Taitaville ratsastajille löytyy myös haasteellisia nuoria, upealiikkeisiä hevosia. Koko ajan hankitaan uusia hevosia, ja päästetään pisimpään palvelleita eläkkeelle.

Itse keskityin perustyöskentelyyn, mutta tytär teki piaffia

Tuntien jälkeen rentouduimme ulkoilmaporealtaassa, saunassa ja joku testasi pienen punttisalinkin. Rentoudun siellä myös ihan vaan portugalilaista sielunmaisemaa ihaillen.

Keskeinen osa retriittiä on majoittuminen ja ateriat. Monte Velho on kaunis, sillä omistaja-arkkitehti on piirtänyt sen itse maiseman pinnanmuotoja säästäen ja noudattaen. Valkeat kivirakennukset kohoavat maisemasta jylhinä ja rauhallisina ja kaikissa huoneissa on myös ulkoilmasuihku. Lounailla ja päivällisillä nautitaan paikallisista raaka-aineista valmistettuja aterioita alkuruokalajitelmineen ja liha- tai kala-painotteisine pääruokineen. Menu on modernia portugalilaista. Viikko-ohjelma hieman vaihtelee sen mukaan, miten omistajat ovat paikalla, mutta yleensä yhtenä päivänä on pieni viininmaistelusessio..

Yksityiskohta alkupalapöydästä

Koska kyseessä on kouluratsastuslusitanoja kasvattava ratsutila, on vierailu tamma- ja varsalaitumella "must". Yleensä oppaaksi lähtee paikan omistavan perheen "hevosvastaava" Diogo Jr., joka tuntee tilan jokaisen hevosen kuin taskunsa. Tälläkin kertaa laitumella pyöri emonsa ympärillä kolmen päivän ikäinen pikkuvarsa, jota emo emo suojeli uteliailta katseilta, mutta toi pienen pian ylpeästi näytille. Varsat elävät emän kanssa seitsemän kuukautta, minä aikana laitumella piipahdellaan totutellen varsaa ihmisiin. Tämän jälkeen varsa otetaan noin kuukaudeksi eroon emästä ja totutetaan riimuun ja ihmisen kanssa toimimiseen.

Kolmen päivän ikäinen varsa emänsä kanssa

"Vauvateemassa" liikuin tällä kertaa itsekin, koska mukanamme oli seitsenkuinen vauva. Tuli siis testattua paikka myös vauvan silmin, ja toimii! Vauva rakasti paikkaa! Nukkui ja söi hyvin ja seurasi innokkaasti hevosia ja ratsastusta.

Hyvin sujuu ensikosketus hevosiin!

Monte Velhon kruununjalokiven, nyt edesmenneen olympiaratsu Equador MVL:n jälkeläisiä on Monte Velhossa viitisentoista. Equador, joka syntyi, kasvoi, kehittyi ja loisti Monte Velhossa, on haudattu kauniille paikalle tilan maille.

Suurin osa Monte Vehlossa käyneistä varaa sinne matkan yhä uudelleen ja uudelleen. Se näkyy nyt tiukkana varaustilanteena. Tälle vuodelle on jäljellä vielä hajapaikkoja, ja ensi vuoden reissut kannattaa varata lähiaikoina. Tässä linkki kohteeseen ja varauksiin:

https://www.horsexplore.com/portugal-dressage-in-alentejo

Portugalin Santaremissa yhdistyvät koulu ja Working Equitation

Ja taas meitä kävi iloinen suomalaisporukka Portugalin Santaremissa oppimassa kouluratsastusta hyvin koulutetuilla laadukkailla ratsuilla – ja vieläpä yhden hengen tunneilla. Kaikki meistä innostuivat testaamaan kouluratsastusavuja myös Working Equitation -tunnilla (WE). Tämä kombo ”dressage&WE” on Santaremin ehdoton valtti. Paitsi, että WE on hauskaa ratsastajalle ja hevoselle, on se myös valaisevaa, sillä WE-radan tehtävät auttavat hahmottamaan ja oivaltamaan ratsastusavujen käyttöä oikein ja oikea-aikaisesti. Tässä muutamia esimerkkejä:

Santaremissa opettaa Pedro Teixeira Farto

Santaremissa treenataan WE-rataa pikku hiljaa ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi laukassa. Ohjat pidetään ensin kahdessa kädessä, ja jos ratsastaja haluaa, kokeillaan rataa ohjat yhdessä kädessä. Radan voi ratsastaa tavallisella enkkusatulalla tai pyytää satuloimaan leveän etu- ja takareunallisen portugalilaisen satulan. Itse pidän kovasti portugalilaisesta satulasta.

Tällainen mukava 5-vuotias palominokin sieltä löytyy

Laukanvaihtoa tolppien välissä. Ensi kerralla pidän kädet matalammalla ja rauhallisempina...

WE-radan pujottelutehtävät puomien ja tynnyrien ympäri auttavat ymmärtämään reitin tarkkuuden merkitystä sekä miten hevosta käännetään ympyräuralla lapoja kontrolloiden. Pujottelutehtävissä on myös laukanvaihtoja, jolloin portugalilaiset laukanvaihtoavut kertaantuvat konkreettisesti: hevosen takajalat alle, kevyt puolipidäte, ulkopohje napsauttaa taakse selkeän nopean merkin omaa sisälonkkaa samalla aavistus keventäen. Täytyy olla tarkkana, ettei oma paino romahda ulos. Santaremin hevoset ovat herkkiä ja kuuliaisia, joten ne vaihtavat kyllä, kunhan avut ovat kohdillaan. WE-radalla oppii myös pitämään hevosen suorana laukkaa tolppien ja tynnyrien välissä vaihdettaessa.

Tällä reissulla omat laukanvaihtohaasteeni kulminoituivat levottomaan käteeni. Olin vähän puolikuntoinen enkä saanut keskivartaloa ja istuntaa riittävän tiiviiksi, joten pakkani hajoili. Kiltit hevoset vaihtoivat kuitenkin kuuliaisesti lähes aina kun piti, joten sain maistaa laukanvaihtomansikkaa.

Tässä treenatan vielä kahden käden ohjalla (käsien pitäisi olla alempana)

Santaremissa maistetaan ratsastusmansikoita muutenkin, sillä opettaja auttaa kokeilemaan piaffeja ja passageja, joskus myös laukkapiruettia tai sen alkeita – ratsastajasta riippuen. Portugalissa aloitetaankin vaativien liikkeiden opettelu jo varhain. Santaremissa toimiva opettaja Pedro, joka käy myös ulkomailla (ml Suomessa) valmentamassa, kertoi ihmettelevänsä pohjoismaalaisia harrastusratsastajia, jotka ovat ratsastaneet vuosikausia, mutteivät koskaan kokeilleet esimerkiksi laukanvaihtoja.

Ratsastustunneilla on yksi oppilas kerrallaan

Santarem on maanmainio paikka yhdistää opettelu ja lomailu. Kannattaa jättää kaikki suorituspaineet kotiin ja nauttia yksityistunnista ja uusien oivalluksen keräämisestä. Ja vaikka kaikki ei onnistuisi, ollaan silti lomalla, ei suorittamassa. Kannattaa säilyttää mieli rentona, kuunnella ohjeita ja tehdä se mihin pystyy. Sitä paitsi, myös epäonnistumiset opettavat asennetta ja avujen opettelua. Siitä saavat nauttia seuraavan tunnin hevoset.

Tälläkin reissulla saimme bonuksena seurata ihanaa tanssi- ja ratsastusnäytöstä, jonka talli järjesti tilauksesta eräälle portugalilaiselle yritykselle, joka toi paikalle koko satapäisen henkilökuntansa. Upeaa katsottavaa!

Rui Salvadorin (toinen vas.) johtama esiintyjätiimi

Ensin tanssi- sitten ratsastusnäytös

Jos ratsastus Santaremissa kiinostaa, tässä linkki kohteeseen.

Tässä ja tässä ja tässä aiempia linkkejä Santarem-ratsastuslomista kertoviin postauksiin.

Uima-allas houkutteli lokakuussakin

Hevostilan rakennuksia

Kouluratsastuksen yksilöopetusta Portugalissa

Tästä ei tehotreeni parane! Ratsastusmatkoilla Portugalissa on tunneilla yhdestä kahteen oppilasta kerrallaan, joten opettaja ehtii perusteellisesti tarkkailemaan ja kommentoimaan menoani. Erityisen tehokasta opettelu on Santaremissa, jossa Pedro-opettaja ottaa tunneille vain yhden oppilaan kerrallaan. Siellä en ratsasta askeltakaan ilman opettajan valvovaa silmää, neuvoja ja kannustusta. 

Tehokasta yksityisopetusta Santaremissa

Otan Santaremissa yleensä sekä kouluratsastusta että Working Equitationia (sekin yhden hengen tunnilla), josta postasin erikseen aiemmin. Working Equitation on niin hauskaa, että ajattelin jossain vaiheessa keskittyä siihen kokonaan, mutta itse asiassa WE herätti lisähalun opetella koulua, erityisesti laukanvaihtotekniikaa, painon käyttöä, kevyttä kättä ja tiivistä istuntaa. WE-tehtävät eivät näet onnistu, jos ei perusratsastus ole kunnossa. Tarvitaan siis juuri niitä asioita, joihin kouluratsastustunnilla paneudutaan. Ensi kerralla hyödynnän ehdottomasti yksityistunnit myös kouluratsastuksessa. Etenkin, koska Santaremin härkätaistelutaustaiset hevoset ovat kuuliaisia ja reaktiivisia, eli tekevät juuri niin oikein tai väärin kuin ratsastaja pyytää. 

Yksityksopetusta myös Working Equitationissa

Mitä koulutunneilla sitten tehdään? Tunnit rakentuvat käynti, ravi ja laukkaosuuksista. Santaremissa tehdään ensin käynnissä ja sitten ravissa erilaisilla urilla paljon taivuttavia liikkeitä, kuten avoja, vastataivutuksia ja sulkuja. Vasta kun hevonen on taipuisasti kuolaimella ja ratsastajan istunta ja painon käyttö kunnossa, alkaa laukkatyöskentely. Siinäkin käytetään taivutuksia ja edetään askel askeleelta niin, että laukka on tasapainoista ja koottua. Ratsukon kehittymisestä riippuen päästään työstämään laukanvaihtoja ja jotkut tapailevat piruettiakin. Tunnin lopussa saatetaan tehdä piaffia ja/tai passagea, riippuen hevosesta ja ratsukosta. 

Ratsukot menossa maastoilemaan

Mitä opin koulutunneilla? Opin ensinnäkin hyvää istuntaa, sillä keskityn jokaisella tunnilla istumaan tiiviimmin satulassa ja pääsemään eroon "vatkaavasta Shakira-lantiosta". Opin myös avujen käyttöä, sillä taivutuksia toistetaan niin kauan, kunnes kädet, istuinluut ja pohkeet toimivat oikein suhteessa toisiinsa ja hevoseen.  Pääsen usein maistamaan mansikkaa, eli opettelemaan laukanvaihtoja. Santaremissa pidän siitäkin, ettei hevonen vaihda, jos pyydän väärin.

Ratsutilalla järjestetään myös erilaisia tapahtumia. Tällä kertaa häät tanssi- ja ratsastusesityksineen

Kyselin Santaremin tuntien antia myös reissukavereiltani. Tässä koottuja kommentteja:

”Avot ja vasta-avot ovat auttaneet hahmottamaan sisä- ja ulkopohkeen paikan tärkeyttä hevosen lapojen hallinnassa. Kun sisäjalka on omalla paikallaan ja ulkopohje aavistuksen takana, estää sisäjalka lapaa siirtymästä liikaa sisään ja paino jakautuu satulassa oikein, koska lantio avautuu liikkeen suuntaan ja sallii taivutuksen”.

”Ohjat yhdessä kädessä ratsastettava Working Equitation pakottaa ja havainnollistaa painoapujen treenaamista. Reissu kannusti ratsastamaan välillä ohjat yhdessä kädessä myös muulloin kun WE-tehtäviä oman hepan kanssa kotona ratsastaessani”.

”Mietin reissun jälkeen korostetusti lantion, ylävartalon ja katseen kääntöä taivutuksen mukaan. Lisäksi sisäpohje eteen ja painoa sille, samalla ulkopohje taakse. Ja on myös tärkeää olla ottamatta yhtään tukea käsillä (mikä käy helposti huomaamatta). On myös muistettava pitää ylävartalo pystyssä, vaikka kääntyy – ja keskivartalo rennon jäntevänä – eli perusasioita, joiden avulla kasaan ”pakettia kuntoon” monta kertaa tunnin sisällä”.

*Istuntaan ja kropan balanssin hallintaan tuli uusia keinoja. Luulin vuosien pilatestreenin saaneen kropan hallinnan hyvälle mallille, mutta Santaremissa kontrolli nousi potenssiin. Herkät ja taitavat hevoset olivat super, ja opin, että joka iässä voi kehittyä ratsastuksessa. Ei tarvitse olla erityisen taitava pärjätäkseen hyvin, kun opetus on ensiluokkaista.

*Pedro sai korjattua istuntaani hyvin. Käsien korjaus muutti jo asiaa, eli kun tunne ja tuntuma olivat kunnossa, se heijastui myös istuntaan. Sillä sitähän pitää kuunnella, mitä kankun alla tapahtuu!

Tuossa potpuri koulutuntien annista. Ja Santaremissa voi tosiaan tehdä muutakin kuin mennä koulua. Nimittäin opetella huippuhauskaa Working Equitationia sekä maastoilla. Me vaihdoimme kaksi oppituntia maastoratsastukseen joen varteen, jossa syötiin runsas picnic-lounas. Maastolenkki polveili peltojen, eukalyptumetsien ja kylän raittien halki. Välillä nousimme ylös, josta avautui upea maisema lähikyliin. Pisteenä i:n päällä polskutimme ja laukkailimme hevosten kanssa joessa.

Maastoretki joelle - tai joKEEN

Ja kyllä: seuraava reissu on jo varattuna!

Tässä linkki kohteeseen.

Tässä juttu working equitation -treenistä Santaremissa

Tässä juttu viime reissusta samaan paikkaan.

Koulua ja Working Equitationia Portugalin Santaremissa

Portugali on yksi suosikkiratsastuskohteistani. Maaliskuinen ratsastusviikonloppu Portugalin Santarémissa muistutti taas kerran, miksi Portugal on best.

Bolero-lusitano osaa show-temppuja, kuten maahanmenon ratsastaja selässä

Ratsastin ja majoituin perinteikkäässä Quinta do Falcaossa, jonka omistaa härkätaistelija Rui Salvador. Quinta sijaitsee kylässä, jossa Ruin suku on asunut jo useita sukupolvia. Menin Quintassa muutaman tunnin kouluratsastusta, kokeilin innolla Working Equitationia ja maastoilin mäkisissä eukalyptusmetsissä. Hyvä setti!

Tällä lusitanolla oli hauska pontevan ketterä laukka

Pedro-opettaja asettaa seivästettävää rengasta

Matkalla maastoon

Quinta do Falcaossa opettaa Pedro Teixeira Farto, ”lusitanojen kehdossa” Ribatejon alueella syntynyt ja kasvanut hevosalan ammattilainen. Pedron opetus on intensiivistä, sillä hän haluaa tunnille vain yhden oppilaan kerallaan. Syyni on tarkka, mutta rakentava ja kannustava. Goooooood!, kaikuu maneesissa tuon tuosta kun on vähänkin aihetta. Pedro on ratsastanut koko elämänsä ja hakenut oppia useilta osaajilta, kuten olympiaratsastajat Daniel Pinto , Juan Muñoz Dias ja Coby van Baalen, Working Equitation -mestari Jorge Sousa ja kansainväliset tuomarit José Paulo Vidigal ja Eddy de Wolff van Westerrode.

Tunneilla on vain yksi oppilas kerrallaan

Pedron tunnit alkavat intensiivisillä taivutuksilla ensin käynnissä, sitten ravissa ja laukassa. Tunteja ei siis aloiteta reippaalla ravilla, joskin yhtenä aamuna Pedro neuvoi houkuttelemaan ratsun ajatukset ensin eteenpäin, sillä ulkona oli alkaaut linnunmetsästyskausi – ja pauke oli sen mukainen. 

Taivutustehtävät ovat monipuolisia, vastataivutusta, avotaivutusta ja sulkua, usein kulmassa tehtävällä voltilla käynnistäen, jotta hevosen takaosa tai etuosa – tehtävästä riippuen – olisivat valmiina oikeassa paikassa.

Koska Quintan lusitanot ovat herkkiä ja reagoivat välittömästi oikein, tuli tunneilta useita oivalluksia esimerkiksi siitä, miten sisäjalka polvineen ja pohkeineen tukee ja taivuttaa hevosta, miten katsetta kohdistamalla vaikuttaa sekä ratsastustiehen että hevosen taipumiseen ja miten painoa pitää vaihdella istuinluilla tehtävän mukaan. Oli hienoa huomata laukkasulun paranevan, kun sain ankkuroitua sisäistuinluuni oikein.

Quintassa nostetaan laukka ulkopohkeella, mikä tuotti ensin hieman ongelmia, mutta toimi hyvin, kun olin saanut hevosen ensin aktiiviseksi. Myös laukanvaihdot onnistuivat kivasti diagonaalilla ja tuntuivat mukavilta, sillä pehmeäaskeliset lusitanot tiesivät tarkalleen mitä tekivät. Mieleeni jäi erityisesti, että ratsun piti antaa ”lentää” vaihdon aikana, kuten laukanvaihdon nimi englanniksikin muistuttaa: ”flying change”.

Tunnit olivat intensiivisiä ja ajatuksia herättäviä. Pedrolle sai toki esittää kysymyksiä tunnin aikana, vaikka Pedro kannustikin kysymään vähemmän ja fiilistelemään enemmän, sillä ”ahaa-elämykset ja ymmärrys tulevat usein toistojen kautta”, etenkin näin herkillä hevosilla.

Otimme tunneilta paljon videoita. Niistä ammensin lisää ahaa-elämyksiä esimerkiksi rauhattomasta kädestäni, joka on aina ollut perisyntini. Näillä hevosilla ratsastajan epämääräisyys johti herkästi pysähdykseen. ”Olen opettanut hevoset mieluummin pysähtymään kuin pakenemaan, jos ratsastajan avut ovat epäselvät. Se on turvallisinta kaikille”, Pedro kertoo.

Tunnin lopussa tehdään – hevosesta riippuen - usein laukanvaihtoja tai piffejä ja paffeja. Yhden tunnin päätteeksi sain yllärin, kun Pedro houkutteli ratsuni laskeutumaan makuulle ja nousemaan takaisin seisaalle ratsastaja selässä. Kunnon show-meininkiä!

"Appelsiinivarkaissa" tunnin jälkeen

Quinta do Falcao on myös Working Equitation -paratiisi. Quintan maille on rakennettu kattava WE-rata portteineen, tolppineen, tynnyreineen, laukka-aitauksineen, härkäfiguureineen, siltoinen, kelloineen ja heinäpaaliesteineen. Otin viikonlopun aikana kaksi WE-tuntia (aidossa portugalilaisessa satulassa!), ja sain kokea miltä tuntuu pujotella tolppien ja tynnyrien välejä laukkaa vaihdellen, napata rengas seipääseen, avata naruportti ja hypätä heinäpaalien yli. Teen myöhemmin erillisen postauksen working equitation -tunneista Santaremissa. Suosittelen niitä ihan kaikille! Eikä todellakaan tarvitse osata etukäteen.

Puomipujottelu laukanvaihtoineen on HAUSKAA!

Onnistuimme seivästämään renkaan

Ja sitten sillan yli kohti seuraavaa tehtävää!

Teimme ensin kaiken käynnissä ja ravissa, jotta osasin ratsastaa tarkat tiet etenkin käännöksissä. Se palkitsi, ja sain laukkaosuuden tuntumaan tanssilta hevosen kanssa. Ihastuin WE-treeniin ikihyviksi, kuten myös reissulla mukana ollut vannoutunut kouluratsastajakaverini, joka kertoi saaneensa WE-tunnilta vinkkejä myös perusratsastukseensa.

Kävin reissullani myös maastossa. Kuljimme rentoa käyntiä pellonlaitaa, kylän raittia ja eukalyptusmetsän polkuja pitkin. Välillä laukkasimme lyhyttä, koottua, tyylikästä laukkaa. Tällä kertaa maastolenkki kesti noin tunnin, mutta kesällä ratsastetaan muutaman tunnin päähän joenrantaan picnicille ja uimaan. Joen vesi on puhdasta, ja siitä saa juomavetensä myös Lissabon.

Maaliskuussa kukki jo

Maastoreissun uhkea kaktuspensas

Maastoon lähdössä

Quintasta löytyy pari näyttävää härkätaistelumuseota, joihin on koottu lajin historiaa, upeita pukuja, varusteita ja lehtileikkeitä Ruin urasta. Pisteenä i:n päällä quintassa on myös vaunumuseo, jonka ylpeys on 270-vuotias Binder-vaunu. Yhtenä aamuna näin Ruin säpäkkää ratsastustreeniä härkäfiguurin ympärillä. Hevonen laukkasi sivuttain eri suuntiin ja teki upeita väistöliikkeitä. Taitavia ratsuja!

Hevosilla oli selvästi useita vaihteita. Sama ratsu, joka chillaili kanssani eukalyptusmetsän maltillisilla laukkapoluilla, korisi ja tepasteli WE-radalla niin terhakkaana, että Pedro avasi ratsun show-asentoon paketoidun hännän, jotta saimme treenistämme rennompaa. ”Ai tää ei olekaan esitys, vaan harjoittelua!”, totesi hevonen ja alkoi opettamaan minua esiintymisen sijaan.

Rui Salvador ja lapsuusajan ratsastuspuku

Quinta do Falcaossa tuntee sukeltavansa syvälle perinteisen ratsutilan elämään. Tila on ollut suvun hallussa useita sukupolvia ja rakennukset sulautuvat kylään sopuisasti. WE-ratakin rajautuu naapurin pihaan, eli treeniäni seurattiin kiinnostuneina naapurin ikkunoista. Yhteisöllisyys tuntuu kylällä vahvana. Kaikki tuntevat toisensa ja ovat sukulaisia keskenään. Kylän raitilla piipahdimme Afrikka-vaikutteisessa tyylikkäässä suuressa baarissa, jota pitää Ruin aikoinaan Mosambikissa asunut ja työskennellyt serkku, ja joka kuulemma houkuttelee asiakkaita pitkin Portugalia.

Quinta do Falcaossa tunsin olevani perinteisellä portugalilaisella hevostilalla, joka sykkii hevostilan arkea osana tiivistä kyläyhteisöä. Tila on kotoisa, ja isäntäväki viettää aidosti aikaa asiakkaiden kanssa. Myös lounaat ja illalliset nautitaan yhdessä.

Tässä linkki ratsutilan lomiin.

Mikä sai minut palaamaan ratsastuslomalle Monte Velhoon?

Taas Monte Velhossa! Vietin taas tammikuussa ihanan ratsastusviikonlopun lusitanoparatiisissa Portugalin Monte Velhossa: opettelin kouluratsastuskiemuroita, maastoilin korkkipuulaaksoissa, herkuttelin lähiruualla ja ihailin tähtitaivasta ulkoilmaporealtaassa. Reissu oli ties kuinka mones samassa paikassa. Olen huomannut myös muiden Monte Velhossa kerran käyneiden palaavan sinne aina uudestaan. Jäin miettimään, mikä saa minut palaamaan Monte Velhoon yhä uudestaan. Keksin vaikka kuinka monta syytä:

Poseerasimme maastoretken päälle Monte Velhon portilla

Saan kouluratsastustehokuurin

Koen oppivani paljon sekä Monte Velhon ihanilta kouluratsastuslusitanoilta että opettajilta, joiden joukossa on Portugalin olympiratsastaja Joao Torrao. Keskityn tunneilla ratsastamaan hiljaa, ja hakemaan tasapainoisen istunnan ja lapatuen käytön kautta rauhallista ratsastusta, jossa myös hevonen muuttuu kevyemmäksi. En tietenkään aina onnistu, mutta joka tunnilla etenen oikeaan suuntaan.

Pääsen välillä myös maistamaan mansikkaa, eli kokeilemaan laukanvaihtoja, passagea ja piaffea – ja joskus jopa laukkapiruetin alkeita – Monte Velhon opetusmestareilla. Huikeat liikkeet eivät  kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan nautin suunnattomasti myös perusratsastuksen kehittymisestä. Edistystä tapahtuu, koska opettajat sopeuttavat hevoset ja tehtävät oppilaan tasoon.

Opetus on yksilöllistä, sillä opettajalla on kerrallaan vain kaksi oppilasta. Kentällä saattaa ratsastaa samaan aikaan sekä kokeneita että vähemmän kokeneita ratsastajia, mutta opettajat kehittävät sopivat tehtävät kaikille. 

Toisinaan on ilo saada opetusta olympiaratsastaja Joao Torraolta

Opettaja eläytyy passage-harjoituksessa

Monte Velhossa on ihania opetuslusitanoja! 

Nautin lusitanoparatiisista

Lusitanot ovat huikean hyvä rotu, sillä kokoaminen on niille luontaista. Ratsastamme kangilla, mitä ensin aristelin, mutta totuin pian, semminkin kun kanget ovat hevosille arkipäivää.

Ratsastusviikonlopun ohjelmaan kuuluu tutustuminen lusitanojen kasvatukseen ja elämään. Monte Velhossa kasvatetaan kouluratsastuslusitanoja. Asiakkaat viedään tammalaitumille rapsuttamaan ystävällisiä tammoja ja varsoja sekä tutustumaan kasvatustyöhön. Välillä oppaana on tilan omistaja Diogo Lima Mayer Jr, mutta viimeksi meitä opasti Joao Torrao, joka kertoili samalla olympiakokemuksistaan ihanan ratsunsa Equador MVL:n kanssa. Monte Velhossa on mukava seurata sivusilmällä Joaon ja Equadorin yhteistä elämää: harjoittelua, harjailua, ja hengailua tilan vehreillä niityillä. Ei ihme, että Equador on niin tasapainonen ratsu.

 

Diogo Lima Mayer Jr ja Equadorin poika

Vierailu tammilaitumelle

Siellä se olympiaratsu Equador nauttii elämästä Monte Velhossa

Nautin kauneudesta

Monte Velho on kaunis. Lima Mayerin pariskunta valitsi ratsutilalle paikan sen kauneuden tähden: kumpuilevaa korkkipuumaastoa, oliivipuulehtoja, solisevia puroja…

Diogo Lima Mayer Sr on arkkitehti ja piirsi ratsutilasta juuri sellaisen, jossa itsekin viihtyy. Tila on tyylikäs, laadukas sekä perinteitä ja luontoa kunnioittava. Pihapiiri koostuu moderneista ja perinteisistä rakennuksista. Allasalueelle on jätetty runsaasti kauniita luonnonkiviä. Saunan lasisesta etuseinästä avautuu maisema vehreään laaksoon lampineen.

Valitsen aina mixed-ohjelman, ratsastustuntien lisäksi käydään luonnossa maastoilemassa. Vetäjä sopeuttaa tempon ryhmän mukaan, pääsääntöisesti edetään leppoisasti käyntiä tai koottua laukkaa maisemista nauttien. Välillä sivuutamme tilan lihakarjalaitumia, välillä kuljemme hevoshakojen halki. Yleensä pysähdymme juottamaan hevoset laitumille rakennetuilla juomakaukaloilla. Viimeksi nousimme rinteiden laelle ihailemaan edessä avautuvaa kumpuilevaa korkkipuumaastoa. Ryhmäkuvan paikka!

 

Uusi ja vanha arkitehtuuri sulautuvat toisiinsa Monte Velhossa

Koen lämmintä vieraanvaraisuutta

Monte Velho ei ole mikään kasvoton ratsastuskeskus, vaan perheyritys, jossa vanhemmat, lapset ja kälytkin tuovat oman panoksensa, liittyi se hevosiin, infraan tai liiketoimintaan. Koko henkilökunta puhaltaa yhteen hiileen, tai kuten Joao sanoo ”olemme pikemminkin tiimi kuin työpaikka”. Myös paikallisuutta arvostetaan: lentokenttäkuljetuksista huolehtii lähikylän ammattiautoilija. Asiakas kokee tiimityön henkilökohtaisena välittämisenä.  Monte Velhossa on helppo rentoutua.

Maastolenkillä tilan mailla

Terasilla on mukava rentoutua tai katsella tunteja

Tästä voit varata loman Monte Velhossa.

Tässä linkkejä aiempiin juttuihin Monte Velhosta:

Monte Velhon kasvatit Joao Torrao & Equador MVL Tokion olympialaisissa

Koulua ja maastoilua vihreän talven Portugalissa

Maastolaukkapotpuri Monte Velhosta

Kouluratsastuslusitanojen kasvatusta Monte Velhossa

Mukana menossa laadukas kotimainen ratsastus- ja vapaa-ajan merkki House of Horses Helsinki.