Gaucho-karjapaimenen arkipäivä Argentiinassa

Toteutin jokunen vuosi sitten cowgirl- haaveeni ja vietin viikon Argentiinassa Corrientesin alueella  working ranch –lomalla tutustuen karjapaimenten –eli gauchojen – arkeen ja ”auttaen” päivän töissä.

Gauchot matkalla pampalle karjahommiin

Gauchot työskentelevät pitkää päivää. Kömpiessäni aamuyhdeksän aikaan terassille aamukahville, olivat gauchot ahkeroineet jo monta tuntia karjaa hoitaen ja tilan infraa kohentaen. Tilan 1200 lehmässä ja kymmenissä hevosissa riittikin hoidettavaa.

Karjahevoset satuloidaan pihalla

Heinikkoon on syntynyt varsa, jota täytyy hoivata

Karja vaeltaa pampalla vapaana

Karjatilalla syntyy vuosittain parikymmentä varsaa. Ne laiduntavat pampalla vapaina emonsa kanssa kolmekuisiksi saakka. Sitten tamma ja varsa haetaan pihaton työskentelyaitaukseen, jossa varsaa aletaan totuttaa ihmisiin. Katselin, kun gauchot lassosivat koulutukseen kaksi kolmikuista varsaa. Varsat riehuivat ensin lassoissa kuin taimenet ongessa, mutta luovuttivat pian lassojen kiristettyä liikkumavaran minimiin.

Varsa ja emo tunnistavat kyllä toisensa

Rauhoittunut varsa totutettiin kosketukseen ensin hiljaisen vesisuihkun avulla. Kun varsan molemmat kyljet, pää ja jalat olivat tottuneet suihkuun, alkoi varovainen koskettelu. Kevyttä kosketusta tiivistettiin pikku hiljaa silitykseksi, rapsutteluksi ja taputteluksi. Varsat kimpaantuivat välillä sinkoamaan kinttujaan eri suuntiin, mutta totuttamista jatkettiin, kunnes varsa hyväksyi ihmisen käden. Tammat seurasivat tapahtumaa varsan lähettyvillä  liikehtien ja hirnuen.
Rituaalin jälkeen varsat vapautettiin ja ne ravasivat emonsa luo ihmettelemään tapahtunutta. Kosketuskoulutusta toistetaan usein. Vähitellen varsojen vastustelu vähenee ja ne alkavat luottamaan ihmiseen. 

Turistikarjatytön huomio: laiduntavia hevosia oli järkyttävän vaikeaa paimentaa

Viikon reissuun mahtui myös karjanhoitoa maasta käsin. Yhtenä aamuna meidät haettiin pihattoon, jonne olimme edellisenä päivänä ajaneet kaksisataa lehmää (linkki edelliseen juttuun). Alkoi punkkikylvetys. Lehmät usutettiin ensin kapeaan lautakäytävään, jossa ne lukittiin kaulastaan puisella lautakehikolla, jotta gauchot pääsivät tutkimaan niiden iän hampaista. Nuoret lehmät jatkoivat lautakäytävää eteenpäin ja molskahtivat punkinestoainetta sisältävään kylpyyn. Kahdensadan lehmän käsittely vei koko päivän.

Karja on saatu punkkikylpykarsinaan

Punkkikylpykäytävä johtaa "rokoteveteen"

Ikä tarkistetaan hampaista

Lehmä lukitaan paikoilleen tarkastuksen ajaksi

Minäkin sain kokeilla

Aikataulua pitkitti myös odottamaton perhetapahtuma, kun mylvivän lehmälauman keskeltä löytyi yhtäkkiä vastasyntynyt vasikka. Emo oli helppo tunnistaa, mutta sepä ei halunnutkaan vasikkaansa. Apuun riensivät sekä gauchot että muut lehmät.

Lehmät nuuhkivat ja nuolivat maassa makaavaa vasikkaa ja tuuppivat sitä pehmeästi emoa kohti heti kun vasikka kykeni seisomaan jaloillaan. Vasikka hamusi emokseen ketä tahansa, jopa vaivautunutta sonnia. Lopulta gauchot pyydystivät emon lauta-aitaukseen ja opettivat vasikan utareille. Iltaan mennessä lehmästä ja vasikasta oli tullut pari.

Pihattoon syntyi vasikka...

...josta pidetään heti hyvää huolta

Emokin löytyi

Karjaa syntyy ja kuolee pampalla

Gaucho-kulttuuri on rikasta Corrientesin maakunnassa, jossa meidänkin karjatilamme sijaitsi. Gauchomme olivat ylpeitä taustastaan ja ammatistaan. Kaikkien työasuna oli tyypillinen leveälierinen hattu, raidalliset kankaiset chapsit, nahkaessu ja – kumma kyllä – ohuet sirot kangaskengät. Ilmeisesti gauchot eivät jätä vahingossa varpaitaan hevosen kavion alle. Kangaskengissä törröttävät lännenratsastukselle tyypilliset pyörivät kannukset.

Pieni huilitauko

Ja uusi vasikka lassoon

Myös hevoset varustellaan perinteiseen tyyliin. Nahkaisten satuloiden alla on kasa satulahuopia ja päällä pehmusteena lampaankarva tai vastaava. Gauchot muotoilevat pehmusteet tiiviisti omaa istuntaansa tukeviksi. Meidän pehmusteemme tehtävä oli lähinnä varjella istuinluita väsähtämästä. Suitset ovat usein turparemmittömät. Toistakymmentä metriä pitkä lasso lepää rullalla satulaan kiinnitettynä. 

Turistigauchon pehmuste

Karjatilamme gauchojen käyttämät hevoset olivat sekoituksia, joissa on mukana alueen alkuperäistä criollo-rotua ja englannin täysverihevosta. Criollot periytyvät espanjalaisten valloittajien 500 vuotta sitten Argentiinaan tuomista hevosista, jotka levisivät vähitellen koko maahan. Criollot ovat pienehköjä, ketteriä ja kestäviä, luonteeltaan taipuisia, älykkäitä ja järkeviä. Siis kerrassaan täydellisiä nopeita tilanteita vilisevään karjanajoon. 

Karjahevosen varustusta

Hevosia ratsastettiin argentiinalaisittain yhdellä kädellä. Laukka nostettiin heilahtamalla nopeasti etukenoon ja heilauttamalla vapaata kättä ilmassa. Osa gauchoista rytmitti laukkaa vapaalla käsivarrellaan kyynärpää koukussa. Suomalaisen ratsastuskoulun kasvatin näkökulmasta ratsastustyyli oli siis huomattavan vapaa: tehokkuus ratkaisi.

Hevosemme olivat erittäin nöyriä ja tottelevaisia, mutta selvästi tottuneita kannuksiin ja raipan virkaa toimittavan nahkapalan läimäytyksiin. Hevoset pysyivät hyvin käsissä vauhdikkaissakin tilanteissa ja niitä saattoi rentoutuneesti ratsastaa myös pitkin ohjin. Ohjat lyhennettiin lähinnä karjanajon nopeissa tilanteissa. Jo pelkkä ohjien lyhentäminen herkisti hevoset kuulolle.

Gaucho puuvillaisessa työasussaan

Karjan erottelua

Gauchojen istunta vaihteli miehestä toiseen. Kaikki istuivat kuitenkin kuin liimattuina satulaan, vaikka ylävartalon asento ja ryhdikkyys vaihtelivatkin melkoisesti.  Istuntaan muokattiin myös maaston mukaan.  Teillä, poluilla ja tasaisilla pelloilla nousimme välillä kevyeen istuntaan laukkaa vauhdittaaksemme, mutta korkeiden heinämättäiden seassa laukkasimme takanojassa, jolloin hevosten etuosa keveni loikkimaan mättäiden yli.

Matkalla karjanajoon

Edessä työmaa...

Argentiinan karjatalousalueilla on värikkäitä gaucho-kulttuurin keskittymiä, joissa järjestetään vuosittain vauhdikkaita tapahtumia gaucho-näytöksineen, kilpailuineen ja myyjäisineen. Lisäksi kauniita gaucho-vaatteita ja –tarvikkeita myydään liikkeissä ympäri Argentiinaa. Eri puolilla maata on myös ryhdytty valjastamaan karjatiloja matkailukäyttöön. Argentiinasta löytyykin nykyisin useita working ranch- tyyppisiä maatilamatkailukohteita.

Gauchojen työglamouria ja ergonomiaa

Turistigauchottaren välipala

Gauchot ovat luovineet Argentiinan historiassa näkyvinä vaikuttajina, yleensä valtaapitäviä uhmaten. Alun perin gauchot elivät vapaina paimentolaisina puolivilliä karjaa paimentaen. 1800-luvulla vapaus päättyi, kun maata alettiin jakaa suuriksi creoli-aristokraattien hallitsemiksi karjatiloiksi. 

Gaucho-apuri-gaucho

Gauchot nousivat vuosisatojen saatossa verisiin kapinoihin eri puolilla Argentiinaa. Heidän joukostaan kasvoi useita kansallisia legendoja, vaikkeivät gauchot ylläkään kahden muun argentiinalaislegendan, ”Evita” Eva Peronin ja Ernesto ”Che Guevaran” maailmanmaineeseen. 
Legendaarisimmat gauchot ovat kuitenkin nousseet kansallisen identiteetin rakentajiksi, kansalliseepoksen sankareiksi ja jopa pyhimyksiksi. 
Tässä linkki argentiinalaiseen working ranch -kohteeseen.
Ja tässä linkki edelliseen postaukseeni Argentiinan ranch-lomasta. 

Kiinnostaako lännenratsastus? Tässä ja tässä linkki lännenratastuskohteeseen Unkarissa.
 

Matkalla päivän töihin

Andien ketterät criollot

Ratsastusmatkailun suola ovat erilaiset hevosrodut ja –kulttuurit. Etelä- ja Väli-Amerikan reissuilla Argentiinassa, Costa Ricassa ja Ecuadorissa sain ratsukseni criolloja ja niiden sekoituksia. Ihastuin näihin nöyriin, ketteriin ja kestäviin hevosiin ikihyviksi!

Criollon ja arabin sekoitusori Ecuadorin tulivuorilta

Criollot ovat kestäviä, varmajalkaisia, vahvoja sekä luonteeltaan helposti koulutettavia. Puhtaat criollot ovat melko pienikokoisia, säkäkorkeudeltaan noin 145cm, mutta erittäin monipuolisia. Niitä käytetään karjahevosina, rodeossa, harrasteratsuina sekä maastossa ja matkaratsastuksessa.  

Criollot periytyvät 1500-luvulta espanjalaisvalloittajien tuomista andalusialaisista ja berberihevosista, joista osa eli vapaina luonnossa mustangeihin sekoittuen kolmisensataa vuotta, kunnes rotua alettiin kehittää 1800-luvulla.

Ecuadorissa hevoset viedään laiduntamaan korkealle tulivuorille. Sieltä ne haetaan töihin laaksoon.

Criollot ovat levinneet ympäri Latinalaista Amerikkaa ja niille on kehittynyt maakohtaisia ominaispiirteitä. Ratsastusoppaamme kertoi, että Ecuadorin kevyet criollot soveltuvat hyvin vuoristoon, Argentiinan criollot karjanajoon. Maatalouteen erikoistuneen Uruguayn criollot ovat vantteria ja voimakkaita. Uudempia risteytyksiä ovat maailmankuulut argentiinalaiset criollon ja englantilaisen täysverisen poolohevoset. 

Monessa kohtaamassani Ecuadorin criolloissa oli ripaus pohjoisamerikkalaista appaloosaa sekä lihaksikasta quarteria.

Argeniinalaisella ranchilla ratsastimme criollosekoituksilla. Raudanlujia karjanajon ammattilaisia!

Kirjava gaucho & kirjava ratsu argentiilalaisella karjatilalla

Ratsuni valmistautuu karjanajohommiin

Ratsastin Ecuadorin tulivuorireissullani criollon ja appaloosan sekä criollon ja arabin risteytyksillä, joiden hyvä kunto ja nopea palautumiskyky hämmästyttivät. Hevoset uurastivat väsymättä 5-6 tuntia kestävillä vuoristoretkillä noin 3-4 km korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Ratsut puuskuttivat jyrkimmissä nousuissa, mutta hengittivät rauhallisesti rinteen laella haukaten tyynesti purtavaa heinämättäistä.

Tulivuorilla hevosilta vaaditaan kestävyyttä, rohkeutta, ketteryyttä...

Tässä mennään yli 4 km korkeudessa Ecuadorin tulivuorella. Ratsuni oli huomattavasti paremmassa hapessa kuin minä.

Tässä toinen ratsuni Ecuadorissa: criollon ja appaloosan sekoitus. Tostado oli hänen nimensä.

Legenda kertoo argentiinalaisesta ratsastajattaresta, joka vaelsi kahdella criollolla kolmessa vuodessa yli 20.000 kilometriä viidakkojen, vuorien ja erämaiden halki Buenos Airesista Manhattanille.  Criollot eivät uupuneet tästäkään, sillä niiden väitetään eläneen reissunsa päälle 36- ja 40-vuotiaiksi.

Criollojen ylväyttä Costa Ricassa

Matkaseurueessani askelsi myös Perun paso, jonka kulku on pehmeää kuin sametti.  Eri puolille Latinalaista Amerikkaa levinneet pasot periytyvät Iberian niemimaalta tuoduista andalusialaisista, berbereistä ja jenneteistä. Berbereiltä pasot ovat saaneet kestävyyttä, andalusialaisilta ylvästä ulkomuotoa ja jenneteiltä ratsastajalle miellyttävän passikäynnin. Monipuolisia pasoja käytetään matkaratsuina, harrastehevosina, karjanajossa ja vaunuhevosina.

Ecuadorn gauchot ovat sanoinkuvaamattoman ylpeitä ratsuistaan

Ecuadorilaiset arvostavat hienoja hevosia. Suurtilojen komeita andalusialaisia ja pasoja ihailevat sekä talon isäntä että kiinnostuneet naapurit. Kun isännät poistuvat viikonlopuksi kaupunkiin, tuovat naapurit tammansa kylään, ja pikku hiljaa alueella käyskentelee yhä enemmän hyvärotuisia hevosia. Myös matkakumppanini ratsuna palvellut Perun paso oli aikallisilta talonpojilta ostettu niin sanottu ”viikonloppu-hevonen”.

Saatat olla kiinnostunut lukemaan reissuistani Ecuadorissa, Argentiinassa ja Costa Ricassa:
Rantalaukkaa Costa Ricassa
Karjanajohommissa Argentiinassa
Ratsastusseikkailu Ecuadorin tulivuorilla

Tässä juttu Argentiinan karjapaimenista