Ratsastusmatkalaukka - paras laukka (osa 2): Unkari, Albania, Viro, Argentiina, Espanja

Albania: reipasta laukkaa vuoristoteillä ja spurtteja niityillä. Albanian vuoristo on Euroopan kauneimpia, koskemattomimpia ja hauskimpia laukkamaastoja. Ihastuin eksoottiseen Albaniaan niin perinpohjin, että olen käynyt siellä ratsastamassa jo kahdesti.

Laukkaa laaksossa (Kuva Kristina Fidhi)

Laukkakisa albanialaisessa laaksossa (Kuva Krstina Fidhi)

Albanian vaelluksilla olen päässyt laukkaamaan hauskasti polveilevilla vuoristoteillä sekä kisaamaan vuorenrinteillä niittykukkien seassa. Kun ratsuina on pieniä ja ketteriä tarpaaneja, ei ”hanatuskaan” ole tuntunut pelottavalta. Albanian laukkapätkät ovat pitkiä ja tuovat mukavaa vaihtelua reitille, joka on muuten pääasiassa vaativaa kiipeilyä ja laskeutumista vuoristopoluilla ja jopa kivikkoisilla ja juurakkoisilla vuorenrinteillä. Kaikkein maukkaimmalta laukka maistui silloin, kun oli juuri laskeuduttu puolitoista tuntia jyrkkää ja luisuvaa vuoren rinnettä alas jalkapatikassa hevosia taluttaen.



Adrianmeren laukkarantaa

Kohta se alkaa: rantakahvilalaukka:)

Albaniassa pääsin myös brassailemaan: rantareitin vakio-ohjelmaan kuuluu pitkä ”cool” laukka rantakahviloiden editse.  Koska ratsastus on Albaniassa uusi ja erittäin harvinainen laji, saa vauhdikkaasti laukkaava ratsukkojoukko ansaitsemansa innostuneen huomion.

Laukkakisa Albanian vuoristossa

Kuka voittaa... Kristina:) (Kuva Kristina Fidhi)

Viro: saaristolaukkaa perinnemaisemassa. Muhun saarella laiduntavat eestinhevoset ovat luomakunnan onnellisimpia hevosia.  Varsat kasvavat vapaasti laiduntavassa laumassa, syövät terveellisesti, opettelevat elämään ryhmässä ja vahvistavat lihaksiaan laitumella leikkien. Ratsastusmatkalla oli hauska seurata, miten hulmuharjainen eestinhevoslauma haettiin aamuisin tallille ja vietiin illalla takaisin avarille laitumille.

Muhun eestinhevoset elävät suuressa laumassa

Varsa lähti mukaan päiväreissulle

Kauniilla niityllä malttaa mennä myös käyntiä

Maastoretki virolaisessa perinnemaisemassa on kuin sukellus sotaa edeltäneeseen suomalaiseen maaseutuun – ruohokattoisilla rakennuksilla rikastettuna. Huomasin kuitenkin, että Muhun reitillä kannattaa olla tarkkana: kantoja ja juurakkoja riittää eivätkä kaikki hevoset ole maailman ketterimpiä. Yleensä päiväretkillä ei myöskään ole mukana takavahtia, joten peräpää on vastuussa omasta turvallisuudestaan. Päätin Muhussa ratsastaessani tasapainottaa laukkaavaa hevostani huolella – ehdin kyllä samalla ihailla niittyleinikkejä ja kuunnella, miten hauskasti laukkaavat kaviot tumpsahtelivat pehmeään metsäpolkuun.

Ja sitten niittyleinikkejä

Argentiina: laukka on gauchon työkalu. Muistan, miten ratsastuksenopettaja aikoinaan neuvoi, ettei hevoselle pidä antaa aikaa ajatella liikaa, koska silloin ratsastaja saattaa joutua pulaan. No, viikon visiitti ”cowgirlinä” argentiinalaisella hacienda-karjatilalla romutti (hetkeksi) tuon neuvon. Tuhatpäisen karjalauman seassa pyöriessä oppi arvostamaan sekä gauchojen että heidän criollo-sekoitteisten ratsujensa uskomatonta ammattitaitoa.

Gauchot karjanerottelupuuhissa (matkakaverin ottama kuva)

”Tähtihetkeni”, karkurilehmän ajaminen takaisin laumaan onnistui täydellisesti, kun annoin hevosen ”ottaa ohjat”. Kokenut karjanajotammani (gauchot työskentelevät vain tammojen kanssa) kaarsi tismalleen oikeassa tempossa ja kulmassa karkurin luo pakottaen lehmän suorinta tietä takaisin laumaan.

Gauchon työasu: huom kangastossut

Hevosten pyydystäminen oli hulvattoman vaikeaa!

Gauchoilla on selkeä suhtautuminen eri askellajeihin. Ravi on täysin turhaa rynkytystä, joten pääaskellajit ovat käynti – pampaa kartoittaessa ja paikasta toiseen siirryttäessä - sekä laukka karjaa ajettaessa ja eroteltaessa. Me turistit saimme kuitenkin karauttaa laukkaan aina kun mieli teki. Gauchot katselivat intopinkeilyämme hymysuin – turistit viitsivätJ.

Taitava karjahevoseni näyttää kohta mallia

Espanjan Katalonia: Uljasta karauttelua.  Vaelluslaukka Espanjassa oli juuri sitä mitä korskeilta P.R.E-hevosilta voi odottaa: vauhdikasta menomeininkiä. Laukkaan singahdettiin vetäjän merkistä välillä ravista, välillä käynnistä, välillä pysähdyksistä, mutta aina maantiehiekka pöllysi ja pikkukivet sinkoilivat edellä menijöiden kavioista.

Opas näyttää siltä, että kohta laukataan

Mikäs on hiekkateillä laukatessa - kohta taas

Onneksi hevoset olivat kuuliaisia ja laukkaan tottuneita, joten ne oli helppo pitää käsissä, vaikka välillä tuntui siltä, kuin alla murisisi formulamoottori. Koin ”pitelemistarvetta” ensimmäisenä vaelluspäivänä, joten sonnustauduin loppumatkaksi varmuuden vuoksi helteestä huolimatta ratsastushanskoihin. Tuskinpa niitä olisi kuitenkaan enää tarvittu.

Rantalaukalle saavutaan aamulla ennen auringonottajia

Kohta hiljaista laukkaa hiljaisella aamurannalla

Vastapainoksi metsä- ja maantiepyrähtelyille rauhoituimme Ruusujenlahdella verkkaiseen rantalaukkaan kaviot tiiviiseen hiekkaan läpsähdellen. (Costa Bravan kohteesta on aiempi postaus tässä)

Unkari: cowboy-laukkaa Euroopassa. Unkarin pusta tunnetaan vauhdinhurmaisena laukkamaastona, mutta löysin Unkarista myös rennonraukean cowboy-laukan fiiliksen. Kiskunsagin kansallispuistossa sijaitsevalla ranchilla kasvatetaan painteja, quartereita ja appaloosia, opetellaan lännenratsastusta ja piipahdetaan maastossa rentoilemassa. 

Laukkasuora aukeaa:)!

Kansallispuiston laukkamaastot, eli metsäpolut, nurmikentät ja kanavarannat eivät sijaitse perinteisellä pustalla, mutta tarjosivat minulle paikoitellen lähes yhtä avaran sielunmaiseman.

Berni-opas veti mukavan vauhdikkaita maastolenkkejä

Laukan tahti on niin leppoisa, että laukatessa ennätin hämmästellä metsikössä rapisevia peuroja sekä olkikattoisten maatalojen pihalla asustelevia vesipuhveleita ja haikaroita.
Laukoilla on myös mukavasti pituutta. Kanavavarren laukkapätkä kesti viitisen minuuttia ja suunnilleen samaan mittaan päästiin metsäteilläkin. Maasto on pääasiassa pehmeää vaaleaa hiekkaa, joten askellus tuntui pehmoisen mukavalta.

Unkari ja rento cowboy-meininki ovat niin erikoinen – positiivisen kafkamainen - yhdistelmä, että palaan ranchille aina uudestaan.

Stay tuned: Unkarin maastoratsastuksista on tulossa vielä erillinen postaus.
 

Tässä linkki toiseen laukkakavalkadi-postaukseen (Mongolia, Ecuador, Costa Rica, Islanti, Botswana)
Tässä linkkejä postauksen kohteisiin:
Albania
Viro (tässä linkki vaihtoehtoon, jossa majoitus kylpylähotellissa) 
Argentiina
Espanja
Unkari
Klikkaa oheista logoa, niin pääset Horsexploren katalogiin

 

Espanjan Katalonia: kohtuuhintainen ratsastusmatka aurinkoon

Costa Bravan ratsastusvaelluksella mennään vain käyntiä tai laukkaa, sillä oppaat eivät pidä ”jonninjoutavasta” ravista. Välillä espanjalaisopas Carlos intoutuu esittämään korskean P.R.E.-ratsunsa kanssa piaffeja ja väistöjä. Ollaan näet ylväässä Kataloniassa.

Kohta laukataan Ruusujen lahdella

Vaelsin Costa Bravassa muutaman päivän ratsastusmatkalla sisämaasta Ruusujen lahdelle ja takaisin.

Taitoimme päivittäin kolmisenkymmentä kilometriä vaihtelevassa maastossa. Reitti kulki kullankeltaisia viljapeltoja, vehreitä maissiviljelmiä, kosteita riisi-istutuksia ja auringonkukkakenttiä reunustavia hiekkateitä pitkin. Sivuutimme meheviä päärynä – ja omenapuuistutuksia ja annoimme hevosten juoda kastelulaitteista valuvaa vettä. Välillä sukelsimme varjoisiin metsiin ja kiipesimme näköalapaikalle tähyilemään pohjoisessa siintävää Pyreneiden vuorijonoa ja edessä avautuvaa Välimerta. Pisteenä i:n päälle koukkasimme Välimeren rannalle kokeemaan Costa Brava-vaelluksen täkyn, rantalaukan Ruusujen lahdella.

Reitti halkoo maaseutua...

..ja metsiä

...ja maanviljelyksiä

Rantalaukoille on herättävä aikaisin, jotta ehditään poistua uimarannalta ennen auringonpalvojien saapumista. Saapuessamme rannalle aamuaurinko herätteli luontoa sinertävän usvan takaa ja hiljaiset laineet lipuivat verkkaisesti rantaan. Pari koiranomistajaa heitteli keppejä lemmikeilleen. Etenimme veden tiivistämää kapeaa hiekkakaistaletta pitkin ja annoimme hevosten kahlata vatsaansa myöten tyyneen mereen.

Laukkasimme rannalla rennosti ja kootusti selkeässä jonossa, sillä jo puolen metrin harha-askel edellisen ratsastajan vanavedestä saattoi humpsauttaa hevosen kainaloa myöten vedenalaiseen hiekka-aukkoon. Rento vauhti sopi raukeaan aamutunnelmaan mainiosti. Kaviot läiskähtelivät rytmikkäästi tiiviiseen rantahiekkaan ja hevoset ahmivat raikasta merituulta sieraimiinsa.


Aamuviristyminen Ruusujen lahdella

Hepat ja koirat piipahtavat rannalla aamuvarhaisella 

Äidin ja tyttären laatuhekti

Rivakoita laukkapätkiä, kisa puimakoneen kanssa ja piipahdus bensikselle.
Laukkoihin singahdettiin oppaan merkistä joko käynnistä tai pysähdyksestä. Hevoset kiihtyivät startista kuin Ferrari ja pilkkasivat mennessään hiekkatien kolmenkymmenen kilometrin nopeusrajoituskylttiä. Ratsut pysyivät kiltisti jonossa ja antoivat säädellä vauhtia, jos ratsastaja halusi väistellä edellä menijöiden kavioista sinkoavia pikkukiviä. Jos vastaan tuli auto, siirryttiin käyntiin, jos maltettiin. Hevoset eivät näet pelänneet autoja.  

Ratsut läpäisivät hermotestin myös silloin, kun laukkasimme paikallisen maanviljelijän puimurin ”jahtaamina” katalonialaista pellonlaitaa seuraavaan kylään asti. Teiden erkaannuttua puimurikuski peukutti meille kiitokseksi hauskasta kisasta.

Ei pelota ei

Ei mitään ongelmia liikenteessä

Ratsastimme letkassa pitkin maanteitä, liikenneympyröitä ja teiden liittymiä autojen sivuttaessa meidät normaalietäisyydeltä. Rentojen hevosten kanssa oli nautinnollista lipua tilanteesta toiseen. Innostuimme myös hetken mielijohteesta bensa-asemalle limppariostoksille ja kyläkauppaan jätskille. Kun yksi haki herkut, muut odottivat kaupan edessä ratsailla paikoillaan seisten.

 

P.R.E.:n huumori kestää bensikset

...ja epämääräiset reittivalinnat

P.R.E. – espanjalaista hevosverta.
Hevosemme olivat pääosin P.R.E- (pura raza española)  ja P.R.E-risteytyksiä jotka on hankittu Alaves Pot:lta, tuttavilta tai peräti pelastettu teurasautoilta. Kotioloissa ne laiduntavat lokoisasti parinsadan hehtaarin kokoisella pittoreskilla holvikaarein koristellulla hevos- ja matkailutilalla ja koulutetaan hitaasti ja rauhallisesti kevyille avuille vaelluskuntoon.

Hevoset kotitallilla

Hevoset yöpyivät matkalla paikallisilla hevostiloilla

Hevoset ovat ratsastusmatkan keskiössä. Ninpä vaelluksen levähdystauoilla hoidimme ensin hevoset. Jokainen ratsastajat harjasi ja satuloi hevosensa itse.  Irrotettavien kuolaimien ja satuloiden riisumisen jälkeen ratsut suihkutettiin – silloin kun suihku oli tarjolla ja hevosille annettiin satulalaukun eväspussista herkkurouhetta välipalaksi. Hevoset juotettiin matkalla joissa ja lätäköissä. Ratsastajille katettiin ruutuliinaiselle picnic-pöydälle leivitettyjä kana-, vihannes- ja juustopalloja sekä hedelmiä viinin ja oluen kera.  Aamupäivän ratsastuskilometrit, maittava välipala ja kesäkuun helle tainnuttivat matkalaiset ja hevoset välillä yhteistuumin päivätorkulle puun varjoon.

Ratsukon siesta

Hevosten picnic-tauko

Lounas historiallisessa varastossa

Katalonilaista mustalaiskulttuuria. Hevoset yöpyivät paikallisissa hevosalan yrityksissä. Ensimmäisenä yönä ratsut lepäsivät päiväretkiä tarjoavan tallin valtavassa pihatossa, jossa oli tilaa laukkailla ja piehtaroida. Toinen yö huilattiin tunnetun katalonialaisen Alaves Pot – hevossuvun monialayrityksessä, joka pyörittää espanjalaisiin lajeihin, kuten doma clasicaan ja doma vaqueraan erikoistunutta ratsastuskoulua, vikellyskoulua, ponikerhoa sekä kasvattaa ja myy hevosia.

Jo neljännessä sukupolvessa yritystä pyörittävän perheen mustalaistausta näkyy erityisesti Veronica-tyttäressä, joka opettaa ratsastuksen lisäksi flamencoa ja yhdistää flamencoa perheen viikottaisiin ratsastusnäytöksiin.

Hevoset yöpyivät Alaves Pot:n ratsutilalla

Koululaiset tuotiin tutustumaan hevosiin

Costa Bravan ratsastusmatkan reitti huokui historiaa. Kataloniaa on asutettu kivikaudelta asti ja sinne ovat jättäneet neandertalilaisten lisäksi jälkensä lukuisat iberiheimot, foinikialaiset, antiikin roomalaiset ja kreikkalaiset, muslimivalloittajat ja frankit. Maasto vilisi satojen vuosien takaisia linna- ja kirkkorakennelmia, joita tarkkaillessa oli helppo ymmärtää muinaisen Katalonia-Aragonian hallinneen alueita myös Italiassa ja Kreikassa. 

Reitin varren vanhoja linnoituksia

Reitti halkoo vanhoja kyliä

Vanhaa Kataloniaa

Myös majapaikat henkivät Costa Bravaa. Ensimmäisen päivän maantiepölyt pyyhimme St. Marti d’Empuries:n merenrantahotellissa, josta oli helppo piipahtaa meressä ja uima-altaassa. Seuraava yöpymiskaupunki, roomalaisajalta periytyvä Castelló d’Empúries, tihkui roomalaista ja keskiaikaista historiaa basilikoineen, synagogineen, synkkine vankityrmineen ja hylättyine luostareineen.

Castello d'Empuries huokuu historiaa

Illallinen nautittiin kaupungin laidalla pikkuisessa tapasravintolassa, jossa paikalliset vaihtoivat äänekkäästi kuulumisia ja piipahtivat koiran kanssa nappaamaan lasillisen miestä väkevämpää. Reittimme ravintolat kutkuttelivat sekä maku- että kuuloaisteja. Voi sitä asiakkaiden, kokkien ja tarjoilijoiden kakofoniaa, joka syntyi, kun kaatosade ryöpsähti lounasterassimme kattopressun läpi!  Kaaoksen seassa pressu jotenkin fiksattiin, ja kohta taas herkuteltiin!

Myös reitin kylät olivat viehättävän alkuperäisiä. Asunnot ja myymälät kätkeytyivät ruskeiden kiviseinien taakse epäsymmetrisesti risteileviä kujia reunustaen. Kivisiä katuja ratsastaessa oli helppo lipua mielessään aikaan, jolloin hevonen oli pääasiallinen kulkuväline.

Reitillä on lukuisia perinteisiä kyliä

Pittoreski kylä reitin varrella

Costa Bravan vaelluksilla on valinnan varaa. Osa reiteistä painottuu Kataloniaan tutustumiseen, osa rantaratsastukseen. Myös reittien pituudet vaihtelevat. Vuoden kaikkina kuukausina ei päästä rannalle laukkaamaan, joten matkan ajankohta kannattaa valita huolella.

Parhaimmillaan Costa Brava melko kohtuuhintainen, sillä viikonlopun ratsastusmatka majoituksineen, täyshoitoineen ja ateriaviineineen maksaa ilman lentoja ja lentokenttäkuljetuksia vajaa viisisataa euroa.

Riitta Reissasi Kataloniassa

Tässä linkki Costa Bravan reitteihin: http://www.horsexplore.com/spain-costa-brava