Terveisiä Rauhalasta: lisää Sari Pakulan vinkkejä!

Kävin taas tyttären kanssa Rauhalassa Sari Pakulan istuntatunnilla, jossa muovataan kehon käyttöä fysiologisesti oikeammaksi ratsastajan ja hevosen näkökulmasta. Postasin Sarin tunneista jo aiemmin, voit lukea edellisen Pakula-tunnin vinkit tästä.

Sari Pakulan ja Iivari-suomenhevosen opettavaisessa seurassa

Tällä kertaa keskityimme siirtymisiin. Miksi? Koska siirtymiset ovat ratsastuksen a ja o. Jos ne eivät suju, ei suju mikään muukaan, Sari kertoi. ”Testasin” siirtymisiä aiemmin tällä viikolla maastotunnilla Fagerängissä, jossa posotimme issikoilla puolitoista tuntia vauhtimaastossa ilman satulaa. Huomasin siellä, että Sarin tunneilla opittu pakka piti välillä hyvin, mutta tuppasi hajoamaan siirtymissä, koska satulan puuttuessa issikan innokkuus haastoi keskivartaloni hallinnan moninkertaisesti.

Sari aloitti istuntatuntimme asettamalla takamukseni alle kaksi palloa ja pyysi menemään käynti-ravi-pysähdys -siirtymiä sekalaisessa järjestyksessä niin, että pallot pysyivät liikkumattomina.

Hetken menoani katseltuaan Sari otti vasemmanpuoleisen pallon pois, sillä painoni tuppaa valumaan oikealle, joten minun piti löytää paremmin vasen istuinluu. No, löytyihän se, sillä peilistä katsottuna kroppani suoristui saman tien, kun vasen istuinluu venyi alaspäin kiinni satulaan. Aika huikeaa, että kroppa näytti suoralta, vaikka toisen pakaran alla oli tennispallon kokoinen koroke!

Pallot takamuksen alla

Istunta suoristui: oikean pakaran alla on pallo ja painan vasemman istuinluun satulaan

Hyörin pitkin maneesia pallo toisen pakaran alla ja tein siirtymisiä käynnin, harjoitusravin ja pysähdysten välillä. Kaikkia askellajeja piti valmistella AJATTELEMALLA niitä. Se oli palkitsevaa, sillä huomasin hevosen aika pian lukevan ajatukseni.

Ravista käyntiin -siirtymisissä piti muistaa oikeaoppinen hidastaminen/pysäyttäminen: piti tehdä  koonti työntämällä häntäluuta eteen ja napakoittamalla vatsalihaksia niin, ettei yläselkä nojaa taaksepäin eikä ohjista tarvitsisi välttämättä vetää ollenkaan (check edellinen postaus). Ideana on olla vahvana ja vakaa alaselän ja kuolainten välissä.

Kun Sari otti meiltä pallot pois, yritin ratsastaa koko tunnin tiedostaen vasemman istuinluuni, jotta keho säilyisi suorana. Sari helpotti tehtävää vinkkaamalla, että kannattaa miettiä istuvansa satulassa istuinluiden välisellä alueella. Siis syvemmälle satulaan.

Huomasin palloista olleen muutakin hyötyä: keskivartaloni hiljeni, eli en vispannut satulassa, vaan istuin suorempana ja paremmin hiljaa. (jos pallojen kanssa olisi vispannut, olisivat pallot pudonneet).

Sain vinkiksi myös ”halata hevosta jaloillani”. Etenkin kevyessä ravissa olin jotenkin liian ”irti” hevosesta. Pieni jalkahalaus toi hevosen paremmin kuulolle.

Tällä kertaa sain kehonhallintaan mielikuvaharjoitteeksi marionettinuken, joka on kiinni ylhäältä, jolloin hartiat putoavat tasaisesti ylhäältä alas. En siis hakenut itseeni pituutta alhaalta ylös, vaan pituus tulee päänupista, jolloin painopiste pysyy alhaalla.

Koitan hakea pituutta marionetti-nukke- mielikuvan avulla

Osa kahdeksankulmiosta

Tehtyämme käynti-ravi-pysähdys -siirtymisiä sekalaisessa järjestyksessä suoralla uralla, siirryimme keskiympyrälle, jonne Sari rakensi kahdeksankulmion. Kiersimme kulmiota ensin käynnissä, sitten käyntiä ja ravia vaihdellen, sitten laukassa.

Kahdeksankulmiossa keskityttiin kolmeen asiaan: hevosen ulkokyljen hallintaan, ristikkäisiin avuihin ja suoristukseen. Hevonen viritettiin ulkoavuille ja käännöksissä asetettiin ensin sisäohjalla, sitten hellitettiin ja otettiin käyttöön ristikkäiset avut ’sisäpohje-ulko-ohja’. Hevonen suoristettiin heti kääntymisen jälkeen. 

Sari muistutti, että liian vahva sisäohjasta vetäminen jäykistää hevosta, koska lihakset kiristyvät. Sen sijaan halutaan aktivoida ulkolinjaa kohti pehmeää ulko-ohjan tukea, jolloin sisäohjan käyttö vähenee ja hevonen liikkuu ja taipuu rennommin. Tätä täytyy harjoitella lisää. Tehtävässä tuli hiukka kiire, koska kahdeksankulmiossa on kääntymisiä koko ajan. Tehtävää helpotti, kun muistin kääntää myös istunnalla.

Hevosen ulkoraami on todellakin tärkeä, koska se määrää suunnan ja ohjaa linjaa. Tein töitä jotta ulkopuolen olkapääni, lonkka, jalka ja hevosen kylki olisivat samassa linjassa eikä ylävartaloni kippaa kulmassa pois linjalta.

Ulkoavujen hallinnasta oli selvää hyötyä. Tällä hevosella ulkoavut vähensivät oikeassa kierroksessa hevosen kaatumista sisäänpäin, vasemmassa kierroksessa ulkoavut vähensivät hevosen pullahtamista ulospäin. Ulkoavujen käytössä piti muistaa, ettei ulkokäsi nouse ylös. Jos joku nousi, niin sisäkäsi aavistuksen tukemaan asetusta.

Kahdeksankulmio oli loistava harjoitus myös laukassa, jossa ulkoavujen merkitys korostui entisestään. Hetkittäin sain fiiliksen, jossa ”pidän satulaa paikoillaan”, eli hevonen laukkasi suoraan allani, eikä niin että etujalat kauhovat kroppani edessä ja takajalat rynnivät kroppani takana.

Laukat laukattuamme maneesin ovelta alkoi kuulua rapinaa, eli oli aika antaa tilaa seuraaville oppilaille. Mutta me palaamme taas!

Menossa mukana House of Horses Helsinki, ihanat talvileggingsit, huppari ja heijastava liivi. Kirjoitan blogissani lähiaikoina myös HoH:n kuulumisista!

Opetusmestarini Kuva-suokki

Tyttäreni ratsastama Iivari pääsi tunnin jälkeen tarhaan

Rauhalassa Sari Pakulan opissa

Minulla on ollut onnekseni monta hyvää ratsastuksenopettajaa. Yksi heistä on Sari Pakula. Tapasin Sarin ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten, jolloin hän suoristi istuntani niin, että lantio asettui parempaan asentoon ja kas kummaa: jalustimet pysyivät paremmin jaloissa. Tänä talvena menin uudestaan Sarin tunneille, tällä kertaa Rauhalan tallille, jossa ratsastetaan suomenhevosilla.

Tyytäväiset tunnin jälkeen: Sari, Kuva-suokki ja minä

Sari on moniosaaja, jossa yhdistyvät hevos- ja ratsastusosaaminen, personal training - ja valmennusosaaminen sekä pitkä ura fysioterapeuttina. Sari osaa korjata ratsastajan fysiologiaa niin, että ratsastus on tehokasta ja fysiologisesti oikeanlaista sekä ratsastajalle että hevoselle.

Parannamme keskivartalon tukeani

Ennen tuntia Sari opetti minua tallikäytävällä ottamaan keskivartalon käyttöni. Hän pyysi minua painamaan rystysillä oikeaa kämmentään niin, että tunsi voimankäyttöni vasemmassa kädessään, jonka oli asettanut ristiselälleni. Aluksi kuulemma painoin nyrkkiä pelkällä käsivarrella, mutta pikku hiljaa sain mukaan keskivartalon tuen.  Sitten maneesiin soveltamaan samaa ratsailla.

Centered Riding -ohjaajana Sari painottaa keskivartalon tukea, joka vaikuttaa suoraan käsien ja jalkojen käyttöön ratsastuksessa. Kädet ja jalat lähtevät keskikropasta, joten moni käden ja jalan virhe korjaantuu itsestään, kun keskivartaloa käytetään oikein.

Lantio on paljon vartijana. Lantio on ”liikkeen jakaja”, joka ottaa alhaalta vastaan hevosen liikkeen ja suodattaa ylhäältä ratsastajan vartalon liikkeet. On siis todella syytä pitää keskivartalo eli ”core” hallinnassa.

Sari muovasi minut satulaan niin, että istuin suorana keskivartalon voiman hyödyntäen: lantiossa pieni koonti vetämällä häntäluuta alas eteen, rinnan alla pieni ryppy, niska pitkä ”pupunkorvat kattoon ojentuen” (siis EN ”nostanut leukaa” vaan pikemmin ”venyin niskalinjasta”). Nivuset saivat avautua niin, että jalat pääsivät laskeutumaan jalustimiin rennosti.

Minulle on ennenkin sanottu ”Istu suorana!”, mutta kroppaa on vaikea suoristaa, jos ei tiedä miten kropan palikat saadaan kohdilleen jalkapohjista päälakeen saakka. Sarin muovaamina paketista tuli toimiva. Jos hevonen olisi otettu altani pois, olisin jäänyt seisomaan tasapainoisesti jalkapohjieni päälle polvet pehmeästi hieman koukussa.

Istunnan korjaaminen ja keskivartalon käyttö auttoi heti moneen ongelmaan: jalustimet pysyvät paremmin jaloissa eikä polvi noussut ylös, kuten tuppaa käymään silloin, kun en käytä vatsalihaksia, vaan annan ylävartalon repsahtaa liikaa taakse.

Siisti paketti mahdollisti myös paremman mukautumisen hevosen liikkeisiin. Liian suorina tököttävät jalat tai liian alas painetut kantapäät blokkaavat luonnollisen liikkeen ja jäykistävät ratsastusta.

Aiai, kädet eri tasossa... 

Opettelen pysähtymään vetämättä

Sari neuvoi hyödyntämään alkukäynnin hevosen kanssa luonnollisena hierontana, jossa hevosen nelitahtinen käyntiliike rentouttaa lantiota ja auttaa ratsastajaa mukautumaan liikkeeseen ”jäykän toimistopäivän jälkeen”. Kaikkein parasta oli mennä käyntiä ilman jalustimia ja antaa jalkojen venyä nivusista saakka.

Alkukäynnin jälkeen otin hevosen kuulolle ja aktivoin keskivartaloani käynti-pysähdys – harjoituksella.

”Hold, do not pull”! Sari muistutti ja neuvoi minua vaatimaan pysäytystä ensin itseltäni ennen kuin siirrän käskyn hevoseen. Siispä aktivoin keskivartalon lihakset ja puhalsin ulos vetäen aavistuksen napaa sisäänpäin samalla kun pysäytin käden pitäen kyynärpäät kiinni vartalossa. Eihän se heti onnistunut, vaan vanhasta tottumuksesta vedin kättä taakse ja nojasin taaksepäin.

Homma alkoi luistaa paremmin, kun Sari neuvoi miettimään häntäluusta lähtevää narua, joka kulkee haarojen välistä etukautta nyrkkeihini. Kun halusin pysäyttää hevosen, suljin nyrkin ja ajattelin ”vetäväni narua” himpun verran ylöspäin (eli häntäluuta alle koontiin) samalla kun aktivoin keskivartalon. Sujui heti paremmin!

'Kuva' on kyllä ihana suokki!

Ravi paljasti vinouden

Sitten siirryimme kevyeen raviin ja keskityimme ympyrätyöskentelyyn. Ympyrä paljasti armotta vinouteni. Olen kiertynyt vasemmalle niin, että vasen kylki on supussa ja oikea olkapää pyrkii ylös ja eteen. Sari neuvoi korjaamaan ongelmaa ”nopeuttamalla vasenta lonkkaa” eli tavallaan johtamaan liikettä vasemmalla lonkalla, jotta vasen puoli ”saisi kiinni” oikean puolen ja kroppa tasapainottuisi. Tällä tekniikalla voisi kuulemma korjata myös vinoa hevosta.

Laukassa vinous korostui

Laukan kolmitahtisuus korosti vinoutta entisestään. Laukkaympyrällä kroppa kiertyi vasemmalle, vasen kylki meni kasaan, yläkroppa kallistui samaan suuntaan ja vasen käsi painui kiinni reiteen. Hyvin ei mennyt oikeallakaan puolella, sillä oikea hartia nousi ylös ja tunki eteenpäin käsi mukanaan, paino putosi oikealle ja oikea jalka suoristui. Seuraus: hevonen puski ulospäin.

Olin niin vino, että ”oikea hartiani ja hevosen vasen korva olivat samassa linjassa”. Siis korjaamaan.

Apu löytyi ”tarjottimesta”. Aloin miettiä oikean lavan lapatukea vasenta takataskua kohti, jolloin sain kädet paremmin samaan tasoon ja ohjat käsiin kuin tarjotinta pidellen. Toin myös ylävartaloa oikealle, jolloin vasen kylki suoristui ja vasen lonkka putosi paremmin alas. Toinen tapa ajatella korjausta on venyttää kropan sisäistä ”diagonaalia” vasemmasta olkapäästä oikeaan lonkkaan. Tasapainon löytymiseksi katsoin ympyrästä ulos enkä sisään. En tapittaen, mutta kumminkin.

Sari huomasi myös toisen laukkaistuntaongelmani. Yläkroppani tuppaa ”kannustamaan” puskemalla laukkaa takakenossa, jolloin jalka siirtyy liikaa eteen. Tätä korjasimme tuomalla rintalastaani takaisin pystyasentoon ja avaamalla lonkkakulmia. ”Laukka ei ole ylävartaloliike, vaan liike, jossa lonkkakulma aukeaa etu-takasuunnassa”, Sari muistutti. Ja kun lonkat eivät meinanneet aueta kunnolla, Sari neuvoi ”niiamaan polvista alas”. Se avaa lonkat heti.

Asentoon keskittymistä laukassa

Kotiläksyjä

Sain Sarilta monta hyvää kotitehtävää, joiden pitäisi korjata vinouttani. Esimerkiksi sivulankku venyttää ja vahvistaa heikkoa vasenta kylkeäni. Eteenpäin työntyvää oikeaa olkapäätäni voin korjata tekemällä olkanivelen ulkokiertoliikkeitä. Suppuun pyrkivää rintarankaani voin avata myös ennen tuntia työntämällä rintamusta eteenpäin karsinan ovenpielistä kiinni pitäen. Itse asiassa vinkkejä tuli niin paljon, että taidan kirjoittaa niistä erillisen postauksen.

Menossa mukana House of Horses Helsingin ihanat talvileggingsit, joiden alle ei tarvinnut edes kalsareita! Takkina HoH:n heijastava talvitakki.