Terveisiä Rauhalasta: lisää Sari Pakulan vinkkejä!

Kävin taas tyttären kanssa Rauhalassa Sari Pakulan istuntatunnilla, jossa muovataan kehon käyttöä fysiologisesti oikeammaksi ratsastajan ja hevosen näkökulmasta. Postasin Sarin tunneista jo aiemmin, voit lukea edellisen Pakula-tunnin vinkit tästä.

Sari Pakulan ja Iivari-suomenhevosen opettavaisessa seurassa

Tällä kertaa keskityimme siirtymisiin. Miksi? Koska siirtymiset ovat ratsastuksen a ja o. Jos ne eivät suju, ei suju mikään muukaan, Sari kertoi. ”Testasin” siirtymisiä aiemmin tällä viikolla maastotunnilla Fagerängissä, jossa posotimme issikoilla puolitoista tuntia vauhtimaastossa ilman satulaa. Huomasin siellä, että Sarin tunneilla opittu pakka piti välillä hyvin, mutta tuppasi hajoamaan siirtymissä, koska satulan puuttuessa issikan innokkuus haastoi keskivartaloni hallinnan moninkertaisesti.

Sari aloitti istuntatuntimme asettamalla takamukseni alle kaksi palloa ja pyysi menemään käynti-ravi-pysähdys -siirtymiä sekalaisessa järjestyksessä niin, että pallot pysyivät liikkumattomina.

Hetken menoani katseltuaan Sari otti vasemmanpuoleisen pallon pois, sillä painoni tuppaa valumaan oikealle, joten minun piti löytää paremmin vasen istuinluu. No, löytyihän se, sillä peilistä katsottuna kroppani suoristui saman tien, kun vasen istuinluu venyi alaspäin kiinni satulaan. Aika huikeaa, että kroppa näytti suoralta, vaikka toisen pakaran alla oli tennispallon kokoinen koroke!

Pallot takamuksen alla

Istunta suoristui: oikean pakaran alla on pallo ja painan vasemman istuinluun satulaan

Hyörin pitkin maneesia pallo toisen pakaran alla ja tein siirtymisiä käynnin, harjoitusravin ja pysähdysten välillä. Kaikkia askellajeja piti valmistella AJATTELEMALLA niitä. Se oli palkitsevaa, sillä huomasin hevosen aika pian lukevan ajatukseni.

Ravista käyntiin -siirtymisissä piti muistaa oikeaoppinen hidastaminen/pysäyttäminen: piti tehdä  koonti työntämällä häntäluuta eteen ja napakoittamalla vatsalihaksia niin, ettei yläselkä nojaa taaksepäin eikä ohjista tarvitsisi välttämättä vetää ollenkaan (check edellinen postaus). Ideana on olla vahvana ja vakaa alaselän ja kuolainten välissä.

Kun Sari otti meiltä pallot pois, yritin ratsastaa koko tunnin tiedostaen vasemman istuinluuni, jotta keho säilyisi suorana. Sari helpotti tehtävää vinkkaamalla, että kannattaa miettiä istuvansa satulassa istuinluiden välisellä alueella. Siis syvemmälle satulaan.

Huomasin palloista olleen muutakin hyötyä: keskivartaloni hiljeni, eli en vispannut satulassa, vaan istuin suorempana ja paremmin hiljaa. (jos pallojen kanssa olisi vispannut, olisivat pallot pudonneet).

Sain vinkiksi myös ”halata hevosta jaloillani”. Etenkin kevyessä ravissa olin jotenkin liian ”irti” hevosesta. Pieni jalkahalaus toi hevosen paremmin kuulolle.

Tällä kertaa sain kehonhallintaan mielikuvaharjoitteeksi marionettinuken, joka on kiinni ylhäältä, jolloin hartiat putoavat tasaisesti ylhäältä alas. En siis hakenut itseeni pituutta alhaalta ylös, vaan pituus tulee päänupista, jolloin painopiste pysyy alhaalla.

Koitan hakea pituutta marionetti-nukke- mielikuvan avulla

Osa kahdeksankulmiosta

Tehtyämme käynti-ravi-pysähdys -siirtymisiä sekalaisessa järjestyksessä suoralla uralla, siirryimme keskiympyrälle, jonne Sari rakensi kahdeksankulmion. Kiersimme kulmiota ensin käynnissä, sitten käyntiä ja ravia vaihdellen, sitten laukassa.

Kahdeksankulmiossa keskityttiin kolmeen asiaan: hevosen ulkokyljen hallintaan, ristikkäisiin avuihin ja suoristukseen. Hevonen viritettiin ulkoavuille ja käännöksissä asetettiin ensin sisäohjalla, sitten hellitettiin ja otettiin käyttöön ristikkäiset avut ’sisäpohje-ulko-ohja’. Hevonen suoristettiin heti kääntymisen jälkeen. 

Sari muistutti, että liian vahva sisäohjasta vetäminen jäykistää hevosta, koska lihakset kiristyvät. Sen sijaan halutaan aktivoida ulkolinjaa kohti pehmeää ulko-ohjan tukea, jolloin sisäohjan käyttö vähenee ja hevonen liikkuu ja taipuu rennommin. Tätä täytyy harjoitella lisää. Tehtävässä tuli hiukka kiire, koska kahdeksankulmiossa on kääntymisiä koko ajan. Tehtävää helpotti, kun muistin kääntää myös istunnalla.

Hevosen ulkoraami on todellakin tärkeä, koska se määrää suunnan ja ohjaa linjaa. Tein töitä jotta ulkopuolen olkapääni, lonkka, jalka ja hevosen kylki olisivat samassa linjassa eikä ylävartaloni kippaa kulmassa pois linjalta.

Ulkoavujen hallinnasta oli selvää hyötyä. Tällä hevosella ulkoavut vähensivät oikeassa kierroksessa hevosen kaatumista sisäänpäin, vasemmassa kierroksessa ulkoavut vähensivät hevosen pullahtamista ulospäin. Ulkoavujen käytössä piti muistaa, ettei ulkokäsi nouse ylös. Jos joku nousi, niin sisäkäsi aavistuksen tukemaan asetusta.

Kahdeksankulmio oli loistava harjoitus myös laukassa, jossa ulkoavujen merkitys korostui entisestään. Hetkittäin sain fiiliksen, jossa ”pidän satulaa paikoillaan”, eli hevonen laukkasi suoraan allani, eikä niin että etujalat kauhovat kroppani edessä ja takajalat rynnivät kroppani takana.

Laukat laukattuamme maneesin ovelta alkoi kuulua rapinaa, eli oli aika antaa tilaa seuraaville oppilaille. Mutta me palaamme taas!

Menossa mukana House of Horses Helsinki, ihanat talvileggingsit, huppari ja heijastava liivi. Kirjoitan blogissani lähiaikoina myös HoH:n kuulumisista!

Opetusmestarini Kuva-suokki

Tyttäreni ratsastama Iivari pääsi tunnin jälkeen tarhaan