Kuvapostaus ratsastussafarista Namibiassa

Kamerat lauloivat ratsastusvaelluksellamme Namibian Kambakussa! Reissukaverini Annukka Valkama napsi hyvällä kamerallaan aivan mahtavia otoksia, joista tässä luvalla julkaisen kivan potpurin, semminkin kun kerrankin olen kameran kuvattavalla puolella enkä kuvaajana:). Olen kirjoittanut tältä Horsexploren reissulta useita postauksia esimerkiksi villielämistä tässä ja koko hienosta reissusta tässä.

 

Tässä huikean osaava ja huumorintajuinen eräoppaamme Jeremiah

 

Iltapäiväratsastukset päättyivät auringon laskiessa

Ratsain pääsee hämmästyttävän lähelle villieläimiä. Tässä kirahveja...

... ja gnu-laumaa

Oheistoimintana opettelimme muun muassa jousiammuntaa

Kävimme myös jeeppisafarilla Etoshan kansallispuistossa

Leijonapari Etoshassa

Mustaraitainen hyppyantilooppi elää ainoastaan Etoshassa

Seepralauma Etoshassa

Norsulauma marssii tien yli Etoshassa

Gnu ja hyppyantilooppeja

Safarihevoset asuivat ilmavasti ja saivat vaeltaa yöllä vapaasti savannilla.

Lounas nautittiin ulkona avokeittiön kokkaamista herkuista

Yhden yön asuimme bush campissa yöpyen kolmen metrin korkeuteen rakennetuissa teltoissa

Bush campin avokattoinen kylppäri

Bush campilla kokattiin ja aterioitiin ulkona. Hevoset vapautettiin savannille, josta ne vaelsivat itsekseen tallille

Termiittikeko

Kambakun ulkoilma-allas

Matkamuistoja ostamassa

Kambakussa nautittiin riistaruokaa

Iltapäiväratsastukset päättyivät savannille katettuun sundowneriin

Pääsimme todella lähelle kirahvilaumoja

Kambakun ateriointiterassi

Tässä kuvaan seepralaumaa

Vaellamme gnu-antilooppien ohi

Hevoset satuloitiin avokatoksessa

Talli henkii afrikkaa

Henkilökunta rakastaa hevosiaan

Sänkyjen ympärillä on hyttysverkot

Villieläimiä Namibiassa

Ratsastussafarilla pääsee todella lähelle Afrikan eläimiä niiden omassa ympäristössä, koska villieläimet eivät tunnista hevosen selässä istuvaa ratsastajaa ihmiseksi. Kävin keväällä ratsastusmatkatoimisto Horsexploren järjestämällä ratsastussafarilla Namibiassa, jossa sain ihailla ja ihmetellä savannin elämää sekä Kambaku-matkailutilan 8000 hehtaarin kokoisella savannilla sekä päiväretkellä jeepillä Etoshan kansallispuistossa. Kambakussa luonto tulee lähelle, sillä savanniratsastuksen lisäksi eläimiä sai ihailla terassilta avautuvalla savannilla. Huikea elämys oli myös Kambakun järjestämä yhden yön retki maastoon rakennetulle ”bush camp” -savannileirille, jossa asuimme korkealle rakennetuissa teltoissa. Leirillä teimme muutaman tunnin jalkapatikkaretken, jossa tutustuimme kasveihin ja hyönteisiin.

 

Koimme kirahvien kanssa upean auringonlaskun.

Tein reissulla pieniä muistiinpanoja kohtaamistani eläimistä. Mukana ratsastuksilla oli näet aina asiantunteva luonto-opas, joka kertoi kiinnostavaa tietoa eläimistä sitä mukaa kun niitä bongasimme.

Minä ja loistava safarioppaamme Jeremiah

 

Tykästyin erityisesti kirahveihin, joita näimmekin viikon aikana lukuisia: yksinäisiä uroksia, muutaman aikuisen ja nuoren kirahvin ryhmiä sekä peräti 13 kirahvin lauman, joka käyskenteli savanniratsastuksemme päätteeksi järjestetyn sundowner-drinkkihetkemme maisemissa. Kirahvien seuraksi liittyi myös harvoin näkemämme punalehmäantilooppi, joten sundowner oli ikimuistoihin.

 

Näinkin lähelle pääsin kuvaamaan kirahveja

Kirahvit ovat majesteetillisia ja itsellisiä nisäkkäitä, jotka päästivät meidät välillä todella lähelle ihailemaan ateriointiaan ja vedenjuontiaan. Ne katselivat meitä kuten me niitä ja kyllästyttyään kävelivät verkkaisesti pois. Näimme sekä aikuisia että nuoria ja lapsikirahveja. Kirahvit ovat melko huolettomia vanhempia, jotka jättävät poikasensa roikkumaan perässään hieman etäämmäksikin.  Kirahvinpoikanen juo emän maitoa viisikuiseksi ennen kuin ylettyy syömään puiden lehtiä.

Uroskirahvi kasvaa noin viisimetriseksi ja naaras hieman yli nelimetriseksi. Uroksen tunnistaa päälaella olevasta ”kruunumuodostelmasta”.

Kirahvien ravintoa ovat etenkin akaasiapuut, ja kirahvien paksut ja vähäverisuoniset huulet ja kieli kestävät hyvin akaasioiden piikkejä. Sietääkin, sillä kirahvit syövät lähes koko ajan, noin 300 kiloa päivässä. Akaasiat kehittävät eräänlaista ”karkotetta”, jotta kirahvit eivät kaluaisi puita kuoliaiksi. Kirahvit märehtivät ateriansa neljässä mahalaukussaan niin moneen kertaan, ettei ulosteisiin jää mitään kiinteitä heinä- tai lehtiruokoja. 

Kirahveja juomassa Etoshassa

 

Norsuja näimme Etoshan kansallispuistossa. Kambakussa ei pääsääntöisesti ole norsuja, joskin tilanomistaja kertoi norsujen marssivan tilan halki noin viiden vuoden välein kaatamalla aidat mennen tullen. Norsulaumat ovat naarasvetoisia. Johtajanorsu on vanha naaras ja sukukypsät urokset karkotetaan laumasta. Naaras on sukukypsä kaksivuotiaana, odottaa poikasta 22 kuukautta ja imettää poikastaan pari-kolme vuotta. Näimme norsuja peseytymässä, juomassa ja marssimassa tormakkaasti tien yli. Suurin näkemämme lauma käsitti kymmeniä norsuja. Etoshan norsut ovat afrikannorsuja, joiden korvalehdet muistuttavat muodoltaan Afrikan mannerta. Norsut ovat kasvissyöjiä, jotka ahmivat päivittäin jopa 300 kiloa heinää, lehtiä ja kasviksia – joista tosin yli puolet jää elimistössä sulattamatta - ja juovat päivittäin 40 litraa vettä kärsällään, jossa on kymmeniä tuhansia pieniä lihaksia ja kaksi sormea muistuttavaa tartuntaa helpottavaa uloketta. Kärsään mahtuu vettä 7-9 litraa kerrallaan.  Norsun uloste on kuulemma erittäin ravinnerikasta. Paikalliset heimot liuottavat norsunkakkaa vedessä ja käyttävät sitä hauteena. 

Norsuja Etoshassa

 

Norsut ovat viisaita ja pitkäikisiä nisäkkäitä, jotka voivat elää 60-70-vuotiaksi. Norsut viestivät ihmisille kärsällään, korvillaan ja hännällään heiluttaen sekä tekemällä tarvittaessa valehyökkäyksiä. Norsun eleitä kannattaa totella, sillä muuton verkkaisesti 3-6km/h etenevä norsu pystyy juoksemaan yli 30 km tunnissa ja rusikoida halutessaan auton pieneksi peltipurkiksi. Ratsastusvaelluksilla joudutaan toisinaan karauttamaan norsua pakoon, etenkin jos norsuun ”törmätään” vahingossa kun sitä ei ole havaittu pensaistossa. Safari Kambakussa on rentouttava senkin vuoksi, ettei siellä ole norsuja eikä leijonia.

Savanni vilisee erilaisia antilooppeja. Näyttävä keihäsantilooppi on Namibian kansalliseläin. Keihäsantilooppi  on upea harmaa-valko-musta antilooppi, jonka pitkät sarvet sojottavat komeina pitkälle lähes suorina ylöspäin. Keihäsantilooppihavaintoja saimme odotella monta päivää, kunnes Jeremiah-oppaamme vei meidät ”keihäsantilooppialueelle”. Siellä ne katselivat meitä puiden ja pensaiden seasta ja väistivät nopeasti jos yritimme lähestyä niitä. Luonnollisesti keskeytimme välittömästi laukkapätkämme havaittuamme oryxeja, sillä niin paljon halusimme tuota eläintä ihailla. Keihäsantiloopit ovat melko arkoja eläimiä. Etoshan kansallispuistossakin ne kyttäsivät varovaisina etäämmällä vettä juovasta norsulaumasta ja uskaltautuivat juomaan vasta ison kudu-tai impalalauman perässä. 

Keihäsantiloopit kurkkivat meitä pensastosta

 

Norsu ja antilooppeja Etoshassa

Sööteimpiä näkemiäni antilooppeja oli pikkuinen noin viiden kilon painoinen dik dik, joka katseli meitä suurilla silmillään heinikon seasta. Dik dik pärjää mainiosti kuivallakin savannilla, koska sille riittää juomaksi kasvien aamukaste. Toinen vähällä vedellä elävä tapaamamme antilooppi on Etelä-Afrikan kansalliseläin hyppyantilooppi.

Ihana pieni dik dik

 

Eniten kohtasimme impaloita, joita kutsutaan savannin MacDonaldsiksi, koska impalan takamuksessa on musta M:n mallinen läiskä ja koska saaliseläin impaloita on valtavasti.

Näimme myös antilooppien taistelun, kun lauman johtajauros hääsi voimakkaasti pois nuorta sukukypsää urosta, joka kerta toisensa jälkeen yritti palata laumaan.

Näimme myös useita gnu-laumoja ja kerran ratsastimme sellaisen halki kaikessa rauhassa eläinten hermostumatta. Gnu-laumassa elää nuoria eläimiä ja naaraita, joten kohtaamamme yksinäiset gnut olivat pääsääntöisesti vanhoja uroksia. 

 

Pääsimme lähelle gnu-laumaa

Elämän kiertokulku tulee lähelle savannilla. Mekin näimme ratsastaessamme kuolevan gnun, jolta joku toinen eläin oli tappelun nujakassa puhkaissut vatsan niin että suolet roikkuivat. Gnu läähätti hiljaa maassa ja nousi vaivoin ylös tarkastamaan keitä me olemme. Oli sydäntäsärkevää ratsastaa pois kuolevan gnun katsellessa huojuen peräämme. Oppaamme Jeremiah soitti välittömästi paikalle metsästäjän lopettamaa eläimen, jottei se kituisi pidempään kuiviin vuotaessaan. Myöhemmin näimme hiljattain kuolleen kudun raadon, jonka haaskaeläimet olivat kaluneet ontoksi. 

 

Haavoittunut antilooppi pääsi onneksi pian tuskistaan

Opimme myös linnuista. Pihapiirissä kiiri tuon tuosta kimeä ”go away” -linnun varoituslaulu. Lempilintuni oli keltanokkainen ja pitkäpyrstöinen sarvinokkalintu, joka taitaa esiintyä myös Disneyn Leijonakuninkaassa. En ole varma. Kehrääjälintuja on monenlaisia. Yksi lajike rakentaa puihin pieniä roikkuvia heinäpesiä, toinen lajike rakentaa puuhun kokonaisen tuulettuvan kerrostalon. Paha vaan, että käärmeet ja petolinnut tunnistavat kehrääjälinnun kommuuniasunnon ja käyvät välillä syömässä poikaset. Meillekin kerrottiin käärmeenpesän sijaitsevan lähellä ihailemaamme valtavaa kehrääjälinnun pesää. Emme tosin kohdanneet reissulla ainuttakaan käärmettä, vaikka musta mamba oli kuulemma nähty tiellä aiemmin päivällä.

Upea sarvinokka

 

Näimme myös sööttekjä Tiku&Taku -maaoravia, jotka vilistivät ruohikossa ja luikahtivat tuon tuosta koloihinsa. Kambakussa kasvatetaan savanniruohoa tieten tahtoen, sillä paikka on entinen maatila, jonka lehmät laidunsivat heinistä tyhjäksi. Nyt Kambakussa raivataan pois laiduntamisesta syntyneitä pensaita savannin tieltä. Maaoravien lähellä näimme myös strutseja. Näimme maastossa myös useita eläinten hiekkakylpykuoppia.

Toinen jyhkeä rakennelma ovat termiittien keot, jotka voivat kohota usean metrin korkuisiksi. Kekoja on valtavasti sekä savannilla että maanteiden varsilla. Termiittien geomassa kuulemma ylittää muiden eläinten yhteenlasketun painon. Termiitit rakentavat kekonsa maa-aineksesta ja syljestä ja termiittikeossa on aina tiettyä sienilajia. Keot on rakennettu taiten niin, että niissä toimii myös tuuletus. On siellä kuningattaren hyvä köllötellä! Keon mukaan voi myös suunnistaa, sillä keon kärki kallistuu hieman pohjoiseen.

 

Termiittikeot voivat olla monimetrisiä

Etoshan kansallispuistossa näimme niitä eläimiä, joita ei käyskentele ratsastusalueellamme Kambakun mailla, etenkin leijonia, norsuja, gepardeja. Heti Etosha-kiertoajelumme alkajaisiksi näimme gepardiemon nuoren poikasensa kanssa käyskentelevän verkkaisesti pitkin savannia perässään shakaali, joka kyttäsi gepardien mahdollista tulevaa saalista. Tällä kertaa gepardit käyskentelivät hissukseen, mutta saalistaessaan gepardin vauhti kiihtyy jopa 103 kilometriin tunnissa. Tuota vauhtia eläin jaksaa tosin painella vain muutaman minuutin. Päivämme Etoshassa päättyi puun alla varjossa lekottelevaan leinojapariskuntaan.

 

Leijonapari Etoshassa

Näimme Kambakussa myös Timonin ja Pumban eli mangusteja ja pahkasikoja. Yleensä pahkasiat hölkkäsivät häntä antennina pois heti meidät nähdessään, mutta kerran yksi nelihenkinen pahkasikaperhe jäi eteemme ruokailemaan kaikessa rauhassa. Pahkasian hännännosto on tahaton, eli pahkasian häntä nousee aina sian juostessa, jotta poikaset näkevät heinikossa, missä emo viilettää.

Pahkasikaperhe ruokaili meistä häiriintymättä

 

Sarvikuonoja emme nähneet edes Etoshassa, sillä ne vaelsivat muualla kuin meidän vierailualueellamme. Näimme kuitenkin muutamia helikoptereita, joista ammuttiin sarvikuonoihin nukutusnuolia, jotta niiltä saatiin sahattua pois sarvet. Miksi? Koska salametsästäjät olivat hiljattain tappaneet viisi sarvikuonoa niiden sarvien vuoksi. Sarvet kasvavat takaisin, joten niiden sahaus ei vahingoittanut sarvikuonoja vaan pelasti ne mahdollisilta uusilta salametsästäjiltä.

Osa kuvista on omia, osa reissukavereiden, etenkin Annukka Valkaman. Kiitos kovasti kuvista! Teen myös erillisen kuvapostauksen reissusta, sillä upeita kuvia on niin paljon!

Tässä linkki Namibian Kambakuun, jossa voi oppaan avulla tutustua villieläimiin ratsain, patikoiden, polkupyörällä ja jeepillä.

Ja tässä linkki aiempaan postaukseeni Kambakusta

Tämä appaloosa-mix oli suosikkisafariheppani