Hakkaa päälle! Hakkapeliitat ja suomenhevoset sotivat maailmalla

”Hakkaa päälle” – kannustushuudon tietävät varmaan kaikki suomalaiset. Ehkä myös sen, että huudon lanseerasivat 1600-luvulla suomalaiset Hakkapeliitta-ratsujoukot vihollisen kimppuun hyökätessään. 

Opetustaulu v. 1935: Hakkapeliittoja. Turun museokeskus

Kiinnostuin Hakkapeliitoista vietettyäni ratsastusviikonlopun Kylämäen suomenhevostilalla Marttilassa. Sieltäkin nimittäin lähti aikoinaan Hakkapeliitoja Hämeen härkätietä pitkin Eurooppaan 30-vuotiseen sotaan. Päätin surffailla mitä Hakkapeliitoista netistä löytyy. 

Hakkapeliitat tulivat kuuluisiksi vuonna 1618 alkaneessa Euroopan 30-vuotisessa sodassa, jossa katoliset ja protestantit ottivat mittaa toisistaan. 

Hakkapeliitat lähtivät Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin luterilaisissa joukoissa Saksaan, aina Tonava-joelle saakka, ”taistelemaan puhtaan uskon ja voiton puolesta”. 

Tosin väitetään, ettei uskonto motivoinut suomalaissotureita, jotka ruotsinkielisen jumalanpalveluksen aikana keskittyivät lähinnä terottamaan miekkojaan.

30-vuotisen sodan lähtölaukauksena pidetään välikohtausta Prahan linnassa, jossa uskonväittelystä suivaantuneet protestanttiset aateliset ja heittivät kaksi katolisen kuninkaan virkamiestä ulos ikkunasta. Virkamiehet pelastuivat pudotessaan lantakasaan, mutta se ei auttanut, vaan Eurooppa räjähti 30-vuotisen sotaan, jossa myllersivät keskieurooppalaisten ja ruotsalaisten lisäksi Tanska, Ranska ja suomalaiset sotilaat. 

Olen nähnyt netissä erilaisia lukuja, joiden mukaan arviolta 40% Ruotsin joukoista oli suomalaisia, ja vakinaisesta jalkaväestä 2/5 ja ratsuväestä 3/7 tuli Suomesta. 

Suomalaiset palvelivat pääasiassa omissa joukkoyksiköissään, joissa komento- ja käyttökieli oli suomi, vaikka Ruotsin armeijan hallintokieli oli ruotsi. Kielimuuri sai hakkapeliitat pysyttelemään omissa porukoissaan. Ilmeisesti se loi pohjaa hyvälle yhteishengelle ja kurinalaisuudelle. Kaveri tuki toiseen. 

Hakkapeliittalippu. Lappeenrannan museot, Ratsuväkimuseo.

Eksoottisuutta ja erityisyyttä lisäsi hakkapeliittojen vaatimaton habitus: pienillä takkuisilla suomenhevosillaan ratsastavat, huonosti varustetut, lähes haarniskoimattomat hakkapeliitat näyttivät kovin vaatimattomilta eurooppalaisten, hyvin haarniskoitujen, lettiharjaisilla sotaratsuilla taistelleiden keskieurooppalaisten rinnalla.

Kaiken lisäksi Hakkapeliitat taistelivat omituisesti: sotatantereella oli totuttu jatkuvaan taisteluhuutoon, mutta hakkapeliitat karjaisivat ilmoille vain hakkaa päälle –lähtöhuudon ja keskittyivät sen jälkeen äänettömästi silpomaan vastustajaa. 

Osan menestystä loi Ruotsin ratsuväen uusi taistelutekniikka, jonka Kustaa II Adolf:n joukot olivat kehittäneet puolalaisilta, jotka puolestaan olivat omaksuneet sen mongoleilta.

 Ruotsalaiset hylkäsivät karakolli-yhteislaukaustekniikan, jossa ratsuväkirivistö ratsasti vuorotellen vihollisen eteen, laukaisi pistoonsa ja vetäytyi taakse lataamaan aseitaan uutta etenemistä odotellen. 

Uudessa taktiikassa yhdistettiin hevosen liike tulivoimaan ja rynnäköitiin tiiviinä kiilana polvet vieruskaverin polvitaipeeseen painettuina täyttä vauhtia vihollista päin, ammuttiin yhteislaukaus lähietäisyydeltä ja jatkettiin nujakointia miekoin ja tikarein, tosin hakkapeliitoilla tikarin korvasi kotitekoinen puukko. Pistoolit oli kiinnitetty satulaan kahvat eteenpäin, joten ne oli helppo tempaista ”ristiin” täydessä laukassa.

Lech-virran ylitys 30-vuotisessa sodassa v 1632. Liittyy Hakkapeliittojen käymiin taisteluihin. Kuva: Lappeerannan museot, Ratsuväkimuseo

Hakkapeliitat olivat eittämättä sotasankareita, joita ylistettiin kirkossa osana protestanttisen sodan menestystä ja jotka Sakari Topelius nosti jalustalle Maamme-kirjassa kertoen heidän ”herättäneen Berliinissä, Wienissä ja monissa muissa kaupungeissa ja maissa sellaista kauhua, että heitä verrattiin luonnon alkuvoimiin, joita ei kukaan voinut vastustaa.”

Porilaisten marssissa sankareita ovat hakkapeliitat, eli ”Pojat kansan urhokkaat, mi Puolan, Lutzin, Leipzigin ja Narvan mailla vertaan vuoti, viel on Suomi voimissaan, voi vainolaisen hurmehella peittää maan.” 

Hakkapeliitat herättivät vihollisissa kauhua. Ranskalainen palkkasoturi kuvaili aikanaan hakkapeliittoja lyhyiksi, mutta rohkeiksi raudansyöjiksi, jotka eivät pelänneet mitään asetta eivätkä paenneet kääntäneet selkäänsä viholliselle. Rumpujen päristäessä lähtökäskyä hakkapeliitat alkoivat välittömästi hioa miekkojaan näyttäen teurastajajoukolta tai niittoporukalta.

Joku on väittänyt, että Ruotsin armeijaan lähetettiin sotilaiksi yksinkertaisia naimattomia ja viinaanmeneviä räyhääjiä, ja kunnostautuipa tunnettu hakkapeliittapappi kirkkoherra Pacchalenius sodasta kotiinpalattuaan tappelijana ja rähisijänä. Munchenin keskustorilla on kuulemma muistomerkki hakkapeliitoista eroon pääsemisen kunniaksi.

Hakkapeliittojen raakuudesta on erilaisia näkemyksiä: osa dokumenteista epäilee, ettei vieraalla maalla taistelleilla suomalaisilla varmaan ollut imperialistisia ajatuksia, mutta toisaalta kerrotaan hakkapeliittojen ryöstelleen luostareita ja ahdistelleen siviilejä. Ilmeisesti sotilaat saivat palkkionsa ryöstösaaliina.

 Historioitsija Langer väittää Ruotsin armeijan tuhonneen linnoja, kyliä ja kaupunkeja peräti kolmanneksen Saksan asuinkannasta. Suomalaiset ja ruotsalaiset ryöstelivät Prahaa kolmen kuukauden ajan.

Saksassa elää yhä lastenlaulu, jossa lapsosia pelotellaan ruotsalaisilla ja kehotetaan rukoilemaan sillä ”huomenna saapuu Oxenstierna” (Kustaa II Adolfin valtakunnankansleri). 

Joka tapauksessa Hakkapeliitat taisivat olla sitkeitä sotureita, mistä juontunee sanonta ”Ruotsin kuningas sotii viimeiseen suomalaiseen”. Aselepo tehtiin vasta kun Hakkapeliitat loppuivat ja odotettiin täydennyksiä Suomesta.

Melkoisen menestyksekkäitäkin Hakkapeliitat olivat. Yhtään 30-vuotisen sodan ratkaisutaistelua ei voitettu ilman hakkapeliittoja, eivätkä suomalaisen Torsten Ståhöhandsken johtamat hakkapeliitat hävinneet 14 vuoden aikana kertaakaan.

Joskin hinta oli kova: 30-vuotisessa sodassa kaatui 50.000-60.000 suomalaismiestä eli saman verran kuin jatkosodassa 300 vuotta myöhemmin. Se oli valtava lovi tuolloin vajaan puolen miljoonan asukkaan Suomessa.

Vaclav Havel kyseli vuonna 1990 mahdollisuuksia saada takaisin 30-vuotisessa sodassa Pohjolaan ryöstettyjä historiallisia käsikirjoituksia, veistoksia ja koristeastioita, mutta ruotsalaiset kieltäytyvät palauttamasta aarteita 30-vuotisen sodan aikaisiin normeihin vedoten. 

Suomessa tuon ajan sotasaalista lienee kirkoissa ainakin Riihimäellä, Jokioisissa, Sammatissa ja Askolassa.

Suomenhevonen niitti sotamainetta 30-vuotisessa sodassa siinä missä suomalaiset soturitkin. Olen postannut aiemmin jutun suomenhevosesta itsenäisyytemme pelastajana toisessa maailmansodassa. Linkki tässä. Nyt oli Hakkapelittain ratsujen vuoro nousta esiin.

Hakkapeliitat näkyviät Suomen armeijassa myös myöhemmin, mm Hakkapeliitta-nimisenä lehtenä. Suomen viimeinen ratsuväkirykmentti jalkautettiin jatkosodan jälkeen vuonna 1947 ja vaikka puolustusvoimat käytti hevosia 1960-luvun loppuun saakka, myytiin viimeiset hevoset Niinisalosta vuonna 1993 ja Kadettikoulusta vuonna 1994. 

Tämän jälkeen ratsumiesten perinteitä on pitänyt esillä vuonna 1926 perustettu Hakkapeliittayhdistys. Yhdistykseen voivat liittyä nykyisin jäseneksi kaikki ratsastuksesta kiinnostuneet.

Vangittu luutnantti tutkii Hakkapeliitta-lehteä v 1941. Kuva Erkki Viitasalo, Sotamuseo

Rj.P. 4 Rajajääkäreitä seuraamassa Hakkapeliittain muistojuhlaa v 1942. Kuva: Sot.virk Niilo Helander, Sotamuseo

Panssarilaiva Ilmarisen ylikersantti lukemassa Hakkapeliitta-lehteä. Kuva: Tuntematon, Sotamuseo

Nuorisoa Hakkapeliitta-olutmainoksen vieressä Porthaninkadun ja Siltasaarenkadun kulmassa 1971. Kuva: Rista Simo,  Helsingin kaupunginmuseo.

Tässä käyttämiäni lähteitä:

Alberto Politi, Ruotuväki-lehti 14.11.2016: Ratsumiehiä koulutettiin kuin laskuvarjojääkäreitä

Petri Laukka ja Ari Turunen, Suomen Kuvalehti 23.12.2018: Ruotsalaisilla pelotteleva lastenlaulu muistetaan Saksassa yhä – vihapuhe ja valeuutiset lietsoivat 30-vuotista sotaa.

Tiede-lehden keskustelupalstan keskustelu Hakkepeliitoista 18.2.2006

Mirkka Lappalainen, Pohjolan Leijona.

Kaleva, Suomalaiset alkuvoimaiset ratsumiehet 18.2.2020

Reino Rasilainen: Hakkapeliitat – Ruotsinsalainen ase www.rd.fi/hakkapeliitat-ruotsin-salainen-ase

Raimo Myöhänen, Uusi Suomi 4.11.2009 Suomalaiset 30-vuotisessa sodassa

Kylämäen suomenhevosilla maastoon ja katrilliin

Ratsastusviikonloppu Kylämäen hevostilalle on sukellus suomenhevoshistoriaan. Ei ainoastaan siksi, että Kylämäessä maastoillaan suomenhevosilla, vaan myös siksi, että hevostila sijaitsee 600-vuotiaassa Marttilassa, josta suomenhevosilla ratsastaneet hakkapeliitat lähtivät 1600-luvulla Hämeen härkätietä pitkin kolmikymmenvuotiseen sotaan.

Kesänäkymä Kylämäen suomenhevostamma- ja varsalaitumelle (kuva: Annukka Valkama)

Vietin Kylämäessä helmikuisen ratsastusviikonlopun. Vaikka ennakko-odotusten lumivalkoinen talvimaastoilu vaihtui kasvoja piiskaavaan sateeseen, oli reissu mahtava!

Maastoilimme lauantaina käyntiä, ravia ja hulmuharjalaukkaa runsaat 3 tuntia varsinaissuomalaisessa metsä- ja maalaismaisemassa. Kaikki ratsumme olivat helposti käsiteltäviä eteenpäinpyrkiviä suokkitammoja, joilla oli sopivasti luonnetta ja huumoria.
Hepat olivat maastoammattilaisia, ja pysyivät hyvin käsissä kaikissa askellajeissa, vaikka muutama intoutuikin laukassa potkaisemaan ilmaa takajaloillaan.

Helmikuinen lumeton maastolenkkimme

Tällaista Kylämäen vaelluksilla on kesäisin (kuva: Annukka Valkama)

Sunnuntaina pakenimme myrskyisää sadetta maneesiin, jossa opettajamme Reetta Korpi ratsastutti meillä katrillin. Se oli järjettömän hauskaa!
Hevoset suhtautuivat tyynesti koreografiakömmähdyksiimme ja intoutuivat esiintymään, kun maneesiin kiikutettiin mankka, josta valitsimme ”Ring of Fire”- countybiisin katrilliamme tahdittamaan (katrillimme löytyy muuten Kylämäen facebook-sivulta).

Katrilliporukkamme Kylämäen uudessa maneesissa

Minä ja katrillisuokkini Lulu

Ratsastuksen päätteeksi veimme hevoset pihattoon varsin persoonallisella tavalla: istuimme auton takalavalla ja pidimme kiinni riimunaruista, joiden päässä hevoset jolkottivat tottuneesti kohti pihattoa.

Hevoset vietiin pihattoon autolla!

Kylämäessä ei tarvitse nähdä nälkää. Unki-ravintolan seisova pöytä notkui maukasta kotiruokaa ja ateriat kruunasi kotitekoinen kakku. Illalla heitimme makoisat löylyt Mutteri-rakennuksen saunassa, lilluimme terassilla paljussa ja nautimme nacho-vuokaa. Päivän päätteeksi kallistimme pään tyynyyn luhtiaitan kahden hengen huoneissa.

Kotimatkalla kurvasimme Reetan kotitilalle ostamaan pakastettua naudanlihaa ja kananmunia suoraan tilalta. Kylämäeltä mukaan tarttuivat kotitekoiset villasukat sekä tammanmaitovoidepurkki.

Saunarakennus Mutteri

Maukasta ja kotoisaa murkinaa

Kylämäen tunnelmallinen ruokasali

Kylämäki on niin kiinnostava, että oli ihan pakko selvittää vähän taustojakin. Soitinkin reissumme jälkeen Elina-emännälle ja sain aimo annoksen tilan historiaa ja nykypäivää:

Kylämäen tilan juuret ulottuvat kauas 1300-luvulle, jolloin tilaa isännöi muudan Heikolan Heikki. Nykyiselle suvulle tila päätyi vuonna 1703 ja Kylämäeksi tilaa alettiin kutsua 1800-luvulla. Sisarukset Elina ja Juha Kylämäki ovat suvun kymmenettä sukupolvea eli tilan 11. omistajat.

Kylämäen tilalla kopsuttelee nyt yli 50 hevosta, ja kesäisin määrä kasvaa, sillä Kylämäellä tarjotaan talli- pihatto- ja laidunpaikkoja myös vieraille.
1960- luvulla tilaa alettiin pyörittää ilman hevosia, kun traktorit syrjäyttivät viimeisen työhevon juuri ennen Elinan syntymää.
Vuonna 1980 Elina sai kuitenkin ensimmäisen oman hevosen, Vetovirma-nimisen suomenpienhevosen, jonka Elina opetti ajolle ja ratsuksi. Hevosala kutsui ja Elina kouluttautui Ypäjällä hevostenhoitajaksi ja ravivalmentajksi.

Suokit odottavat tallikäytävällä tunnin ja maastolenkin alkua

Selkään noustaan tallissa

Elina käynnisti omaa valmennustoimintaa kotitilalla vuoraamalla ja muuntamalla vanhempiensa munituskanalan talliksi. Vuonna 1992 toiminta sai uuden vaihteen, kun Juha-veli palasi Kylämäelle ja liittyi mukaan yritykseen. 

Nyt tilalla keskitytään suomenhevosten kasvatukseen, siittolatoimintaan, hevosten kuntoutukseen (tilalla on mm. vesimatto ja infrapunasauna), ratsastuskoulutoimintaan, broilerintuotantoon sekä matkailu- ja juhla- ja kokouspalveluihin. Kylämäen hevostilalta voi tilata myös juhla-ajeluja, sillä tallilla on uudet hienot juhlavaunut.

”Suurin työmäärä tulee hevosista, mutta tulot broilereista”, naurahtaa Elina.

Tunnelmaa varsapihatossa

Tilanpyörittämisen ohella Elina ja Juha koettava edistää suomalaista hevoskulttuuria ja -tietoutta. Kylämäen hevoset esiintyvät hevosmessuilla Tampereella ja Helsingin GoExpossa.
Helsingin edesmenneillä Elävä maaseutu –messuilla Kylämäen hevoset opettivat kaupunkilaislapsille, mikä on hevosen ja lehmän ero  (”harmi, että maaseutumessut lopetettiin, sillä ne opettivat kaupunkilaisille paljon”, Elina harmittelee).

Kylämäen hevosia käytetään myös talutusratsastukseen sekä lapsille että aikuisille, kuten isille isänpäivänä.
Viime vuosina Kylämäellä on järjestetty ratsastusjousiammuntaa yhteistyössä Katariina ja Mihai Cozmein kanssa.

Kylämäessä voi treenata ratsastusjousiammuntaa (kuva Annukka Valkama)

Kylämäen hevoskasvatus tähtää hyväluonteisiin, helposti käsiteltäviin harrasteratsuihin. Viime vuonna syntyi 10 varsaa.
Hevoset koulutetaan ajolle 1,5-vuotiaina ja ratsukoulutus aloitetaan 3-vuotiaille. Tammavarsat pääsääntöisesti pidetään itse ja orivarsat myydään. Toistaiseksi hevosia on myyty yksityisille harrastajille. Tulevaisuudessa myyntitoiminta tullee kasvamaan.

Kylämäen uusi aluevaltaus ovat tammanmaitotuotteet. Tilalla tuotetaan tammanmaidosta palasaippuaa ja atoopikoillekin sopivaa tammanmaitovoidetta. Kohta käynnistetään pakastetun tammanmaidon sekä tammanmaitojogurtin myynti.

Tämän päivän Marttila on hyvä kunta yrittää, kertoo Elina Kylämäki, sillä kuntalaiset suhtautuvat hevosiin ja hevosalan yrittäjyyteen positiivisesti, huomioivat maastoilevat ratsukot liikenteessä, ja keskeyttipä kunnan rakennustarkastaja lomansakin tarkastaakseen Kylämäen upouuden maneesin ”jottei toimintaan tule turhia viivästyksiä”.

Samiksia

Tässä linkki Kylämäenhevostilalle

Mukana menossa laadukas suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajan vaatemerkki House of Horses Helsinki.