Shooting & gambling USA:ssa

Shooting & gambling

Vietin "viime kesän ennen koronaa"  7 osavaltion road trip & hevosajo -loman USA:ssa.  Reissu alkoi San Franciscosta, jota hurautimme vuokra-autolla Nevadan halki Montanaan Yellowstoneen ja sieltä edelleen Idahoon hevosajoon.

Tästä se sheriffin pesti alkoi

Hevosajo päättyi todelliseen ylläriin, paikallisen sheriffin, eli hevosajon järjestäneen perheen sukulaismiehen järjestämään aamupäivän mittaiseen ammuntakurssiin, jonne muutama meistä ilmoittautui. 

Sheriffi oli rakentanut maastoon ampumaharjoitusradan, jossa opeteltiin kivääreillä, pistooleilla sekä revolvereilla ampumista. Kurssin lopuksi jokainen sai leikkiä sheriffiä maastoon lavastetussa ”kylässä”, jossa tehtävänä oli sheriffin tähteen, kivääriin & asevyöhön sonnustautuneina ampua ikkunasta, tynnyrien takaa ja aidanraosta kylää väijyviä metallitaulusta tehtyjä "pahiksia".  

Tuttu tyttö ratissa

Parhaiten osuin vanhanaikaisella revolverilla (tosin en muista onko se tämä)

Pari tuntia kestäneen ampumakurssin nostattaman positiivisen adrenaliinin voimalla jaksoimme ajaa koko päivän Idahosta Las Vegasiin saakka. Pysähdyimme matkalla tienvarren ”cowboy&retkeily&sotilastarvike&kaikkea kotiin -motonettiin” sekä cowboy-boots –ostoksille Vickersiin, josta ostin hevosajossa bongaamani tylppäkärkiset aidot cowboy-bootsit. Onneksi ostin bootsit vasta hevosajon jälkeen, sillä muuten olisin ostanut pikemmin "päheet" kuin sellaiset, joita paikalliset oikeasti käyttävät. Samaa Ariat-länkkäbootsimerkkiä myy mm. Western Spirit Suomessa.

Utahilaisessa "motonetissä" oli mittava hevostarvikeosasto satuloineen

Ajoreittimme Idahosta Las Vegasiin kulki Utahin kautta. Olimme ajatelleet tutustua Salt Lake Cityyn tarkemminkin, mutta koska matka Vegasiin oli pitkä, tyydyimme pysähtymään Cityn laitamalla drive in- lounaalle ja tekemään pienen ekskursion paikallisessa motonetissa, josta löytyi kaikenlaisia cowboyn, sotilasmaastoilun, retkeilyn ja kodin tykötarpeita.

Utahin uhkea vuoristo vaihtui illan tullen Arizonaan. Maantiekyltit loistivat pimeässä yössä, ja yksi niistä  varoitti kahdesta vankikarkurista antaen tuntomerkit karkurien pakoautosta. Päätimme olla liiemmin pysähtelemättä.

Mitä enemmän oli tukea, sen tarkempi osuma

Vaikka yö oli pimeä, oli helppo hahmottaa osavaltion muutos, sillä Nevadassa ei taida olla huoltoasemaa ilman casinoa. Jatkoimme posottamista ja piakkoin edessämme siinsivät Las Vegasin valot. Saapuminen kaupunkiin oli näyttävä: kaupunkiin johtavalla rampilla liekehti palava auto, jota paloauto kiirehti sammuttamaan. 

Las Vegasin yössä

Ajoimme pitkin Vegasin pääkatua ja ihastelimme tuulilasin läpi tarunhohtoisten kasinoiden neonvaloja. Saavuimme hotellille pääkatu Strip:n lähettyville noin puolen yön aikaan, mutta päätimme silti sonnustautua kasinoon. Marssimme suoraan Ballyyn, josta minulla oli hyviä muistoja edelliseltä Vegasin-reissulta 10 vuoden takaa. Voitin tuolloin ruletissa kokonaiset 120 dollaria. Tällä kertaa ruletti nielaisi pienen pesämunani puolessa minuutissa antamatta vastineeksi edes groupierin hymyä. Koska kaupungin rateilla leijui epämääräinen marin tuoksu eivätkä kasinovieraatkaan vaikuttaneet olevan ihan kirkkain silmin liikenteessä, vetäydyimme melko pian yöpuulle muistelemaan reissun kohokohtia, etenkin huikeaa hevosajoa Idahossa. Tästä pari kuvaa:

Tällä porukalla hevosajoon!

Ajoimme kolme päivää monikymmenpäistä hevoslaumaa

Osa laumasta koossa

Mukana matkassa lännenvarusteiden erikoisliike Western Spirit sekä suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajanmerkki House of Horses Helsinki.

Tässä linkki Idahoon hevosajoon.

Kouluratsastaja lännenratsastustunnilla

Olen ratsastanut lännenratsastusta enemmän tai vähemmän säännöllisesti vuodesta 2012. Vuosien aikana länkästä on noussut monta ahaa-elämystä, joista on hyötyä myös kouluratsastuksessa. Tässä muutama havainto.

Peruutustehtävä (kuva: Laura Alatalo)

Lännenratsastus opettaa tarkkuutta. Treenaan Jokirannan ratsastuskoulussa lähinnä all around -lajeja ja siellä western trailia, joka koostuu vaihtelevissa askellajeissa suoritettavasta  puomi-, silta- ja portti- tehtäväradasta. Tehtävät ovat niin vaikeita, ettei niistä selviä ilman saumatonta ja tarkkaa yhteistyötä hevosen kanssa.

Lännenratsastus opettaa kokoamaan hevosen ilman ohjaa. Lännenhevoset kulkevat matalassa muodossa, mutta eivät pitkänä, vaan rennosti itsensä kooten. Pakkokin, sillä ilman kokoamista puomit kolisisivat ja pysähdykset venähtäisivät pitkiksi. Koska länkkää mennään pääsääntöisesti yhdellä kädellä ohjat pitkinä, pitää osata koota hevonen oikeastaan kokonaan ilman ohjaa. Siitä taidosta on hyötyä kaikessa ratsastuksessa.

Portin avaaminen ja sulkeminen (kuva: Laura Alatalo)

Lännenratsastus tehostaa istuntaa, sillä hevosta ohjeistetaan istunnan ja pohkeiden avulla.  Näillä avuilla pitää esimerkiksi pystyä peruuttamaan puomien välistä rataa suoraan ja eri suuntiin kääntyillen, laukkaamaan kaarevien puomien yli, laukkaamaan ja pysähtymään laukasta keskelle pientä puomilaatikkoa, vaihtamaan askellajia tehtävärastilta toiselle, saada hevonen spinnaamaan itsensä ympäri pienessä tilassa, avaamaan ja sulkemaan naruportti ratsain yhdellä kädellä. Jos istunta ja pohkeet eivät toimi jetsulleen, ei homma yksinkertaisesti onnistu. Kolisevat puomit ja pitkäksi menneet pysähdykset kertovat armotta onko istunta kunnossa.

Lännenratsastus opettaa katseen käyttöä. Tiukoissa puomitehtävissä on hyvä käyttää katsetta varmistamaan, että istunta toimii oikein. Samalla oivaltaa katseen käytön merkityksen omaan asentoon. Katseen suuntaaminen seuraavaan etappiin vaikuttaa omaan vartaloon ja auttaa hevosta hahmottamaan minne ollaan menossa. Ohjia voi käyttää apuna ns ”kaulaohjana”, jossa hevonen siirtyy poispäin kaulaa koskevasta ohjasta.

Heppa saisi olla matalammassa muodossa (kuva: Laura Alatalo)

Lännenratsastus opettaa rentoutta. Esimerkiksi laukkapuomit pitää pystyä ylittämään ilman ohjaa niin, ettei hevonen kiihdytä puomien päällä. Se onnistuu kyllä, jos käyttää istuntaa rennosti oikein. Painoa sopivasti jalustimilla ja aavistuksen takamusta keventäen.

All around- ratsastus avaa ratsastajan lonkkia. Oikeaoppisessa istunnassa istutaan takataskujen päällä lonkat auki selkeässä uloskierrossa niin, että jalka asettuu luonnollisesti oikeaan asentoon hevosen kylkeen ja jalka lepää rennosti jalustimessa. Tällöin polvi pysyy alhaalla eikä jalustin hölsky jalassa. On todella antoisaa ottaa centered riding- tunteja lännenhevosella, koska pitkin ohjin ratsastaminen pakottaa istumaan oikein. Näitä tunteja antaa Tosca-tila.

Erityisen tärkeää lonkat auki -istunta on laukassa. Menen tällä hetkellä nuorella quarter-ruunalla, joka protestoi heti, jos istun laukassa takamus tiukkana ja reidet kinnaten. Vastaavasti istunnan rentouttaminen ja lonkkien avaaminen ”päästävät” ruunan rentoon laukkaan.

Tunneilla laukataan monipuolisia tiukkoja puomiratoja

All around- lännenratsastus auttaa pääsemään eroon liiasta ohjien käytöstä. Hevosia ratsastetaan yhdellä kädellä pitkin ohjin ja pidätteet tehdään istunnalla, keskivartalolla ja pohkeilla: vatsa tiukkana pohkeet kiinni ja ”wow”! Vaatii koordinaatiota ja koko kroppaa.  Käsi otetaan avuksi vain tarvittaessa.

Peruutus tapahtuu pitämällä pysähdyksen jälkeen jalat kiinni hevosessa ja pyytämällä pohkeella hevosta astumaan taakse päin. Käsi pysyy edessä ohjat pitkinä. Ylipäätään lännenhevosten kanssa pitäisi koko ajan miettiä kättä eteenpäin.

Lännenhevonen on ihana! Lännenratsastus juontaa maatöistä hevosen kanssa, joten ideana on opettaa hevoset toimimaan ratsastajan kanssa viilipyttyinä. Hevosen pitää malttaa odottaa uutta tehtävää rauhallisesti ja rennosti eikä ottaa kipinää milloin mistäkin. Jokirannassa opettajani Pirjo Marjanen opettaa hevosta mm nousemalla ratsailta ja jättämällä hepan ohjat maassa hetkeksi seisomaan puomilaatikkoon siksi aikaa kun ”lueskelee penkillä lehteä”. Hevosen kuuluu odotella rauhassa, saa vaikka torkahtaa rentouttaan. Puomitehtävä jatkuu, kun Pirjo nousee takaisin ratsaille. Länkkäkisojen palkintojenjaossa ei pääsääsäntöisesti nähdä hermoilevia tai jännittäviä hevosia, vaan kaikki seisovat rauhallisina line up -rivissä koko pitkän seremonian läpi. 

Kiitos kuvista, Laura Alatalo!

Tässä linki Jokirannan ratsastuskouluun. Tallin alueella Hyvinkäällä sijaitsee myös Western Spirit - lännenratsastusvarusteiden myymälä. Ja tässä linkki Tosca Tilalle.

George Maschalanin lännenratsastusklinikalla

Pääsin elokuussa peruutuspaikalle kansainvälisen lännenratsastustuomari George Maschalanin klinikalle Jokirannan ratsastuskouluun Hyvinkäälle, jossa Maschalani oli edellisenä viikonloppuna tuomaroinut lännenratsastuskisoja, mm. Trailin SM-kisat. Maschalanilla on vakuuttava tausta sekä kansainvälisenä tuomarina että kilpailijana. 

Arvuuttelin hieman, mahdanko saada opetuksesta tarpeeksi irti, sillä olen ratsastanut iki-ihanalla 6-vuotiaalla Topi-quarterilla tunneilla vasta vajaa 10 kertaa. Emme siis Topin kanssa vielä tunne toisiamme kunnolla. Topi on herkkä ja viisas hevonen, joka tekee kaiken, jos pyydän oikein, ja huomauttaa selkeästi, jos pyydän väärin. Hieno kombinaatio omanarvontuntoa ja nöyryyttä.

No, arvuutteluni oli turhaa, sillä vaikka klinikkaryhmässäni oli myös kansainvälisen tason kilparatsastajia, Maschalani luki ratsukkoja hyvin ja antoi kullekin oman tason mukaisia tehtäviä ja ohjeita.

Klinikan teemana oli kilparadan ratsastus, eli miten ratsastetaan kisoissa Trailin puomitehtäviä niin, että tuomareilta ropisee plussia. Lännenratsastuksessa normisuoritus saa tuomareilta plus miinus nolla, virheistä ropisee miinusta ja täydellisestä suorituksesta ansaitaan plussaa. 

Ratsastimme kukin ensin näytiksi pätkän puomirataa korotettuine puomeineen, voltteineen, nopeine askellajivaihtoineen, kapeine väylineen ja spineineen, minkä jälkeen Maschalani sijoitutti meidät eri tehtäväpisteisiin ja ohjeista kutakin erikseen.

Näyteratsastuksen perusteella minun ja Topin valmennusteemaksi täsmentyi ”tyytyväinen yhteistyö”. Kävi nimittäin niin, että Topi pyyhälsi näytösratsastuksemme ynseän näköisenä korvat luimussa pitkin päälakea. ”Tuosta ei voi antaa kuin miikkaa”, totesi Maschalani ja lupasi muovata meistä tunnin aikana yhteen hiileen puhaltavan ratsukon. Ja sen hän todellakin teki. 

Avain yhteistyöhön löytyi hevosen suoruudesta ja ulkoavuista. Työstimme etenkin voltteja puomien yli ravissa ja laukassa. Maschalani neuvoi keskustelemaan hevosen kanssa ulkopohkeella ja ulko-ohjalla nopein ja reaktiivisin ottein. Siis ei kovaa, vaan nopeasti reagoiden. Sisäkäsi sai vinkata suuntaa, mutta ulkoavut tekivät päätyön. Huomasin Topin takaosan karkaavan ulospäin aina kun keskityin liikaa sisäkäteen, joten Maschalani pisti minut volttaamaan katse hevosen ulkolapaan keskittyneenä. Se auttoi heti. Topi askelsi voltit oikein, pysyi oikealla tavalla suorana, ei "kaatunut" sisään eikä pullahtanut voltilta ulos.

Toinen niksi löytyi ”läsnäolosta”. Tuppaan käyttämään heikosti pohjetta, mutta nyt keskityimme pitämään pohkeet lähellä, ikään kuin halaamaan heppaa keskeytymättä. Tällöin pohjeavut eivät koskaan tulleet Topille puskasta eikä niistä tarvinnut ärsyyntyä. Minun piti myös muistaa käyttää pohjetta edes himpun verran aina jos käytin kättä.

Kolmas niksi liittyi tahtiin sekä ohjan käyttöön ja siihen miten keskustelen ohjilla hevosen pään kanssa. Nopeus ja reaktiivisuus olivat tässäkin valttia. Kun Topi kiihdytti himpunkaan pois haluamastani tahdista, pidätin pienesti salamannopeasti ja kun Topi himmasi edes sekunnin murto-osan, kiihdytin pohkeella. Samalla muistutin suoruudesta tarpeen mukaan ulko-ohjalla. Ja ennen kaikkea: vapautin paineen aina ja heti kun Topi toimi halutulla tavalla.

Ehkä tärkeimpänä ohjenuorana niksien yläpuolella leijuu se, miksi niksejä annettiin, miten niitä käytettiin ja mitä niillä haettiin: "Ratsastus on keskustelua hevosen kanssa", kiteytti Maschalani. 

Lopputuloksena minulla oli kevyesti ratsastettava, pehmeäselkäinen, tyytyväisenä korskuva ja rento sporttinen Topi, jota oli helppo ja kiva ratsastaa.

Ehdottomasti menen uudestaan klinikalle!

Tässä linkki lännenratsastukseen erikoistuneeseen Jokirannan ratsastuskouluun.

Ratsastuskoulun alueella toimii myös lännenvarusteiden erikoisliike Western Spirit, josta löytyy merkkejä myös muihin lajeihin.

Ratsastuslomalla Gotlannissa, osa 1: Heppaleirielämää ja piipahdus Visbyhyn (mukana video).

Olen sitä ikäluokkaa, jolle Gotlanti tuo ensimmäiseksi mieleen Peppi Pitkätossun ja täplikkään  hevosensa Pikku Ukon.  Ja että ”kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun”.  Niinpä en hämmästellyt gotlantilaisen ratsastusviikonloppuni suurpiirteisyyttä. 

Kulttuurien kirjo: ruotsalainen western ranch, irish cob-quarter - sekoitus ja suomalaisturisti

Oikeastaan pidin siitä, etenkin kun siihen liittyivät ihanat hevoset, taitava opettaja, herkkuja notkuvat ruokapöydät ja merellinen Gotlannin maaseutu.  Oikeastaan kutsuisin ratsastusviikonloppua ratsastusleiriksi, sillä me leiriläiset elimme täyttä heppaelämää: hoidimme ja ruokimme ratsastamamme hevoset, haimme ne laitumelta ja veimme sinne päivän päätteeksi ja pidimme tallin puhtaana. 

Parisataavuotiaan farmin tavarat istuvat myös western-tunnelmaan

Hepat tulivat mielellään laitumelta päivän ratsastushommiin

Opettelimme lännenratsastusta ranchin isolla hiekkakentällä

Riitta reissasi tallihommiin

Leiriohjelma oli täysi, ratsastimme tunneilla ja maastolenkillä, majoituimme vaatimattomasti, söimme itsemme ähkyiksi herkkuja ja osallistuimme oheisohjelmaan lassokouluineen ja varusteoppitunteineen.  

Heidän ylitseen harpattiin saluunaan

Ranchin keittiö&buffa&ruokala = saluuna

Ratsastajat kuistilla kuulemassa päivän ohjelmaa

Oikeastaan kaikki alkoi jo Visbyssä, jonne laskeuduimme aamuseitsemän aikaan. Veimme laukut sataman säilytysbokseihin ja lähdimme tutustumaan runsaan 20.000 asukkaan kaupunkiin, joka uinui vielä aamu-unillaan. Visby vilisee viikinkien ja hanskakaupungin historiaa. Käyskentelin pätkän myötäillen 3,6 km pitkää vanhan kaupungin muuria, joka 27 torneineen on parhaiten säilynyt Pohjois-Euroopassa. Muuri rakennettiin pääosin 1200- ja 1300 –luvuilla suojaamaan kaupunkia tanskalaisilta, maalaisilta ja muilta, joita ei toivottu vauraaseen kaupunkiin. 

Kivestä rakennettu Visby tulvii kaunista historiaa

Muurien suojaama vanha kaupunki on nykyisin Unescon maailmanperintölistalla, joten kapeita nupukivisiä katuja kulkiessa voi ihailla vanhoja, jopa 1100-luvulta periytyviä rakennuksia, kirkkoja ja raunioita.

Tämä 1200-luvulla käyttöön vihitty Pyhän Marian kirkko on selvinnyt vuosisadasta toiseen vihulaisten tuhotöistä

Visby vilisee rakennushistorian eri aikakausia

Vanhan kaupungin ostoskadulla

Vanhan kaupungin reunamilla on näin hiljaista - etenkin aamukahdeksalta

Visby tunnetaan myös ruusuistaan, jotka rönsyilevät talojen edustalla ja kukoistavat kasvitieteellisessä puutarhassa. Jopa paikallisen jäätelöbaarin kymmenien makujen joukkoon mahtuu maku ”ruusu”.  Gotlanti on Ruotsin aurinkoisin paikka ja tänä kesänä ruusut hieman nuukahtelivatkin helteessä. Viikonloppumme päättyikin helteiden käynnistäneen ukkosen nostattamaan tulvaan, joka katkoi useita teitä.

Visbyn ruusuja

Visbyn satamassa tulvi - vettä toivottiin myös rutikuivasta kesästä kärsineellä ranchilla

Erityisen hieno oli Visbyn historiallinen museo, joka on vaikuttava ja tekee historiaa eläväksi. Rautakautisten ja viikinkiaikaisten ”kuvakivien” rinnalla museo esittelee paikallista elämää hautalöytöjen avulla ja havainnollistaa yksittäisten ihmisten elämää – ja kuolemaa. Muinaisten soturien joukkohautalöydöt olivat ehkä koskettavinta katsottavaa.

Kuvakivet ovat gotlantilainen erikoisuus, niitä kirjailtiin myös viikinkiaikoina

Taistelujen joukkohaudat kertovat julmista sodista

Pikkupoika seurasi jänistä, löysi jäniksenkolon ja sieltä viikinkiaarteen!

Ja sitten ratsastusleirille: kurvasimme bussilla Visbystä vajaan tunnin ajomatkan päähän Lisa Tagen Bed&breakfast- & ratsutilalle. Lisa muutti ranchille 21 vuotta sitten ihastuttuaan parisataa vuotta vanhaan maatilaan, jonka kunnosti kodiksi perheelleen ja kolmelle hevoselleen. Vielä tuolloin Lisa harrasti esteratsastusta, mutta vaihtoi lajia tutustuttuaan lännenratsastukseen ”koska se on niin tarkoituksenmukaista työskentelyä hevosen kanssa”. Toiminta kasvoi, Lisan tallilla astelee nyt 45 hevosta ja ratsastuskoulusta on tullut Ruotsin suurin lännenratsastuskoulu.

Lännenratsastaja-Lisalla on 45 hevosta, pari koiraa ja kissa

Lisan kissa

Lisan hevoset ovat herkkiä ja kuuliaisia. Rotuja on monia. Osa hevosista on lännenrotuisia quartereita ja painteja, osa jyhkeitä haflignereja ja ruotsalaisia ratsuponeja, gotlanninrusseja, newforestilaisia sekä sekoituksia, kuten se valtava irish cob-quater, jolla menin osan tunneista. 

Laitumen rauhaa

Irish cob-quarter -sekoitus on ehkä isoin hevonen, jolla olen mennyt - toistaiseksi

Lisa on toiselta ammatiltaan kokki, mikä näkyi ja tuntui. Buffet-pöytä notkui herkkuja kuin Hannu ja Kerttu –tarinassa. Onneksi noita puuttui. Salaatit ja lämpimät nauris-, parsa -, kaali- ja kesäkurpitsapaistokset oli tehty ajatuksella ja pöydässä oli aina useita liha-tai kalavaihtoehtoja. Uudet perunat oli ruotsalaiseen tyyliin muhevoitettu voisulassa ja kaiken kruunasivat maukkaat dipit. Jälkiruuaksi tarjoiltiin pieniä kakku- ja leivospaloja, ja iltapäivällä hörpittiin ”fika”, iltapäiväkahvit kakkupalan tai jäätelön ja mansikoiden kera. Noin 30 asteen helteessä oli juotava paljon, joten saluunan pöydällä oli aina marjamehuja ja minttu-, kurkku- tai sitruunavesiä.

Nyt ei ehdi puhua...

Parisataavuotinen maatila oli täynnä kauniita vanhoja käyttöesineitä ja ”etelässä” kun oltiin, kuistilla rönsyili satavuotias viiniköynnös.  Majoitusolot toivat mieleen riparileirin: WCt ja suihkut olivat yhteiskäytössä ja osa meistä majoittui päätalossa vaatimattomiin, mutta tarkoituksenmukaisin usean hengen huoneisiin, osa pieniin ”jalasmökkimäisiin” kerrossängyllisiin kabiineihin. Alkujärkytyksen jälkeen elämä pikkukopissa alkoi sujua ja kehittyi ”sellisyndroomaan”, sillä aloin mieltyä söpöön kopperooni.

Mitä majoitukseen tulee, vedin lyhimmän korren...

Gotlannin lipussa on paikallinen lammas - niitä kohdattiin myös maastossa

Ranchin päätalo, jossa mukavampia majoitustiloja

Lisa oli taitava kokki, hevosnainen ja opettaja, ja organisointitavoiltaan rento. Leiriläisten ohjeistus oli kevyttä, mutta pikkuhiljaa päivän rutiinit valkenivat kaikille: ensin syötiin aamupala, sitten haettiin hevoset, hoidettiin ne ratsastuskuntoon, ratsastettiin, hoidettiin ja ruokittiin hevoset, siivottiin talli, syötiin… ja iltapäivällä sama uudestaan.

Valmistaudumme tunnille tallin pihalla

Tallin kesäyön rauhaa

Opettelimme monia lännenratsastuslajeja sekä teoriassa että käytännössä. Ratsastimme trail-ratoja, pujottelimme tolppia pole bending-radalla, suoritimme horsemanshipin dressage-radan ja fiilistelimme western pleasure –askellajiluokassa. 

Lännenratsastuksen porttitehtävä: avaa naruportti, ratsasta portin läpi ja sulje naruportti. Yhdellä kädellä.

Lisa selittää puomilaatikkotehtävää

Siellä tehdään mm lävistyksiä ja spinejä

Iltapäivisin vaelsimme laiduntavien lampaiden ja lehmien ohitse varjoisiin metsiin ja sieltä meren rantaan kahlaamaan matalassa rantavedessä. Kerron tunneista ja maastosta lisää myöhemmässä päivityksessä.

Maaston metsätaival...

... josta avautuu merikävely

  
Yhtenä iltapäivänä Lisa esitteli meille eri lännenratsastusvarusteita. Pakkauduimme pieneen satulahuoneeseen kuulemaan eri lännenratsastuslajien satuloista, kapusimme ylös suitsi- ja satulahuopavarastoon, jossa opin muun muassa, että karjalajeissa suitset on tehty niin, että ne irtoavat tarvittaessa nopeasti hevosen päästä. Lopuksi siirryimme Lisan yksityiseen satulahuoneeseen, jossa säilytetään kisa-asuihin sävytettyjä satulahuopia, pinteleitä, suojia ja juhlavia hopealla koristeltuja kuolaimia. Huonetta komisti Gotlannin malliseksi leikattu valtava työpöytä.

Suitset ja satulat haettiin tallivintiltä

Pidin erityisesti laidunvierailuista. Haimme hevoset laitumelta aamuisin ja veimme ne sinne iltaisin. Oli mukava hakea heppoja, jotka kerääntyivät aamuisin valmiiksi portin lähettyville odottamaan ratsastajia. Osa tosin haetutti itsensä laitumen perältä, mutta kukaan ei kätkeytynyt laitumen takametsään. Yksi pinto tökkäisi ystävällisesti epätietoista ratsastajaa ”kaikista näistä kirjavista hevosista minä olen se, jota etsit”.  Kilttien hevosten jäljiltä siivosi mielikseen myös tallia.

Laitumen mukavia heppahetkiä

Opettelimme myös lassoamista. Pyöritimme ilmassa niin suurta lassolenkkiä, että ammattilainen olisi varmaan saalistanut sillä mammutin, mutta minä osuin täpärästi pienen puisen ”vasikan” selkään. Harjoitus varmaan tekisi mestarin sinäkin lajissa.

Lassotunnilla...

... oli tunnelmaa

Ensi kerralla leirikokemusta voisi rikastaa tutustumalla Gotlantiin laajemmin, esimerkiksi syventymällä museoon, hurauttamalla ihmettelemään rannikon kalkkikivitolppia, laskeutumalla tippukiviluolaan, vierailemalla Peppi Pitkätossun Huvikummussa (kyllä, nostalgiasyistä), ja ennen kaikkea tähyilemällä Gotlannin kuuluja villihevosia, gotlanninponeja, joiden 80-päinen villilauma pyydystetään viidesti vuodessa varsojen tarkastusta varten. Niitä on kuulemma tosi vaikea löytää… 

Visby kohoaa kauniisti merestä

Matkalla mukana:  WesternSpiritin matkalaukkuun pakattava stetson (kokeilin: oikenee kapsäkkiin ruttaamisen jälkeen) sekä ratsastusnilkkurit, ratsastusfarkut ja –paita
Tässä linkki ranchille.