George Maschalanin lännenratsastusklinikalla

Pääsin elokuussa peruutuspaikalle kansainvälisen lännenratsastustuomari George Maschalanin klinikalle Jokirannan ratsastuskouluun Hyvinkäälle, jossa Maschalani oli edellisenä viikonloppuna tuomaroinut lännenratsastuskisoja, mm. Trailin SM-kisat. Maschalanilla on vakuuttava tausta sekä kansainvälisenä tuomarina että kilpailijana. 

Arvuuttelin hieman, mahdanko saada opetuksesta tarpeeksi irti, sillä olen ratsastanut iki-ihanalla 6-vuotiaalla Topi-quarterilla tunneilla vasta vajaa 10 kertaa. Emme siis Topin kanssa vielä tunne toisiamme kunnolla. Topi on herkkä ja viisas hevonen, joka tekee kaiken, jos pyydän oikein, ja huomauttaa selkeästi, jos pyydän väärin. Hieno kombinaatio omanarvontuntoa ja nöyryyttä.

No, arvuutteluni oli turhaa, sillä vaikka klinikkaryhmässäni oli myös kansainvälisen tason kilparatsastajia, Maschalani luki ratsukkoja hyvin ja antoi kullekin oman tason mukaisia tehtäviä ja ohjeita.

Klinikan teemana oli kilparadan ratsastus, eli miten ratsastetaan kisoissa Trailin puomitehtäviä niin, että tuomareilta ropisee plussia. Lännenratsastuksessa normisuoritus saa tuomareilta plus miinus nolla, virheistä ropisee miinusta ja täydellisestä suorituksesta ansaitaan plussaa. 

Ratsastimme kukin ensin näytiksi pätkän puomirataa korotettuine puomeineen, voltteineen, nopeine askellajivaihtoineen, kapeine väylineen ja spineineen, minkä jälkeen Maschalani sijoitutti meidät eri tehtäväpisteisiin ja ohjeista kutakin erikseen.

Näyteratsastuksen perusteella minun ja Topin valmennusteemaksi täsmentyi ”tyytyväinen yhteistyö”. Kävi nimittäin niin, että Topi pyyhälsi näytösratsastuksemme ynseän näköisenä korvat luimussa pitkin päälakea. ”Tuosta ei voi antaa kuin miikkaa”, totesi Maschalani ja lupasi muovata meistä tunnin aikana yhteen hiileen puhaltavan ratsukon. Ja sen hän todellakin teki. 

Avain yhteistyöhön löytyi hevosen suoruudesta ja ulkoavuista. Työstimme etenkin voltteja puomien yli ravissa ja laukassa. Maschalani neuvoi keskustelemaan hevosen kanssa ulkopohkeella ja ulko-ohjalla nopein ja reaktiivisin ottein. Siis ei kovaa, vaan nopeasti reagoiden. Sisäkäsi sai vinkata suuntaa, mutta ulkoavut tekivät päätyön. Huomasin Topin takaosan karkaavan ulospäin aina kun keskityin liikaa sisäkäteen, joten Maschalani pisti minut volttaamaan katse hevosen ulkolapaan keskittyneenä. Se auttoi heti. Topi askelsi voltit oikein, pysyi oikealla tavalla suorana, ei "kaatunut" sisään eikä pullahtanut voltilta ulos.

Toinen niksi löytyi ”läsnäolosta”. Tuppaan käyttämään heikosti pohjetta, mutta nyt keskityimme pitämään pohkeet lähellä, ikään kuin halaamaan heppaa keskeytymättä. Tällöin pohjeavut eivät koskaan tulleet Topille puskasta eikä niistä tarvinnut ärsyyntyä. Minun piti myös muistaa käyttää pohjetta edes himpun verran aina jos käytin kättä.

Kolmas niksi liittyi tahtiin sekä ohjan käyttöön ja siihen miten keskustelen ohjilla hevosen pään kanssa. Nopeus ja reaktiivisuus olivat tässäkin valttia. Kun Topi kiihdytti himpunkaan pois haluamastani tahdista, pidätin pienesti salamannopeasti ja kun Topi himmasi edes sekunnin murto-osan, kiihdytin pohkeella. Samalla muistutin suoruudesta tarpeen mukaan ulko-ohjalla. Ja ennen kaikkea: vapautin paineen aina ja heti kun Topi toimi halutulla tavalla.

Ehkä tärkeimpänä ohjenuorana niksien yläpuolella leijuu se, miksi niksejä annettiin, miten niitä käytettiin ja mitä niillä haettiin: "Ratsastus on keskustelua hevosen kanssa", kiteytti Maschalani. 

Lopputuloksena minulla oli kevyesti ratsastettava, pehmeäselkäinen, tyytyväisenä korskuva ja rento sporttinen Topi, jota oli helppo ja kiva ratsastaa.

Ehdottomasti menen uudestaan klinikalle!

Tässä linkki lännenratsastukseen erikoistuneeseen Jokirannan ratsastuskouluun.

Ratsastuskoulun alueella toimii myös lännenvarusteiden erikoisliike Western Spirit, josta löytyy merkkejä myös muihin lajeihin.