Ratsastusmatkailijan Euroopan Top5

Erilaiset hevorodut ja -kulttuuri ovat ratsastusmatkailun parasta antia. Vaikka kaikki kohteet ovat omalla tavallaan ihania, nousee joukosta  paljon reissaavan  bucket list, eli viisi kohdetta, jotka "kuuluu kokea". Tein Happy Rider -medialle kaksi TOP5 -listaa, toisen Euroopasta ja toisen extreme-matkoilta eri puolella maailmaa. Tässä Euroopan "vitonen".

Ratsastusmatkailijan Euroopan TOP5

Lännenratsastusta ja syyshellettä: Korumies-Arvin kanssa Unkarissa

Hiekka pöllysi ja aurinko paahtoi kasvoihin, kun laukkasin taas maastolenkillä unkarilaisella El Bronco –ranchilla. Tällä kertaa reissasin Korumies-Arvin hauskassa porukassa.

Kiskunsagin ihanat hiekkapojaiset maastot!

Opettelimme lännenratsastustekniikkaa, maastoilimme Kiskunsagin luonnonpuistossa, tutustuimme

läheiseen Kecskemétin kaupunkiin ja kuuntelimme luennon kansallispuiston luonnosta. Tunnelmia ja tietoa!

Quarterini ja ranchin spa&asuinhuoneita

 

Arvi, paintit ja ranchin ravintola ja majoitustiloja

Arvi lassoaa isin

 Postasin jo aiemmin El Broncon toiminnasta, hevoskasvatuksesta, maastoilusta, lännentekniikkatunneista. Sittemmin toiminta on kehittynyt niin, ranchilla koulutetaan nyt myös tulevia lännenratsastusopettajia. Miehistö on siis hieman muuttunut, mutta idea on sama: lännenratsastusta ja paljon maastoilua hiekkapohjaisessa kansallispuistossa. 
Tässi video maastolaukasta.

Ja tässä maisemapaloja.

välillä vehreää..

 

välillä hiekkaista...

 Tekniikkatunteja saisi olla enemmänkin, sillä hevoset toimivat sitä paremmin, mitä matalammassa muodossa niitä osaa ratsastaa. Kun opettelee ratsastamaan pitkin ohjin käännöksiä, peruutuksia, pysähdyksiä, side passeja, pujottelua, spinejä ja muita lännenherkkuja, saa hevosen paremmin kuulolle ja reagoi maastossa oikein.  Tällä kertaa ratsunani oli vitsikäs quarter, joka sakotti heti pukkaamalla liian tiukasta ohjasotteesta. Edellisillä reissuilla ratsastamani tamma oli minulle huomattavasti ymmärtäväisempi.


Tekniikasta tarkka quarter... antoi kuitenkin poimia viinirypäleitä puista

Puomihommissa tekniikkatunnilla

Tässä video spinitreenistä.

Maastoilu Kiskunságin hiekkapohjaisessa kansallispuistossa on aina elämys. Reittejä on useita ja ne vaihtelevat kuivasta hiekkamaasta rehevään metsään, jonka laidalla kasvavan uhkean kaislikon takana avautuu ornitologien unelmaksi kutsuttu Kolon-järvi. Laukkasimme hiekkakenttien halki, painelimme menemään metsäteillä, käyskentelimme kaislikon reunaa, sukelsimme pensaikkoon… Maastolenkkien tahti vaihteli rauhallisesta käynnistä napakkaan laukkaan. Lauantaina nautimme picnic-lounaan valtavan kuusen juurella – tai oikeastaan sisällä.

Picnic-tauolla

Picnic-lounas havupuun katveessa

Olimme räätälöineet erikoisohjelman, johon kuului vierailu läheiseen, noin 100.000 asukkaan Kecskemétin kaupunkiin. Hajaannuimme tahoillemme osan shoppaillessa tuliaisia ja ratsastustarvikkeita, osan tutustuessa museoihin, etenkin Art Nouveau – tyyppisen kaupunkimuseoon, joka esitteli sotien aikaista esineistöä,  sekä paikallisen taitelijan keräämään kokoelmaan, joka esitteli unkarilaista arkea laidasta laitaan: huonekaluja, astioita, kelloja, kirkkotaidetta… Varsinainen sukellus paikalliseen historiaan! Museoiden välissä tankkasimme jättikokoisia italialaisia leivoksia.  

Kecskémet

Art Nouveau-tyylinen museo

Vanha perinnesatula

Olimme pyytäneet ranchille myös luennon kansallispuistosta. Sen piti meille paikallinen luontoaktivisti, joka kertoi järven jääkautisesta historiasta, harvinaisista lajeista sekä taistelusta vieraslajeja vastaan. Paikallinen sudenkorento on niin harvinainen, että sen tuhoamisesta joutuu pulittamaan tuhat euroa sakkoa. Joitakin lajeja on myös onnistuttu palauttamaan luontoon,  kuten  shakaali.

Kolon-järveä ja kaunis vieraslaji



Syksy leimusi värikkäänä

Reissussa mukana Western Spirit (tykkään erityisesti ratsastusnilkkureista ja ratsastusfarkuista)

sekä House of Horses, ratsastusbrandi hyvälaatuista suomalaista suunnittelua.

 

Äijät ratsailla: Korumies-Arvin kanssa Unkarin lännenranchilla

Unkarilainen El Bronco ranch kutsui taas – tällä kertaa Korumies-Arvin äijäreissulle, jonne rohkeni mukaan muutama nainenkin. 

Korumies-Arvin äijäreissulla

Suomen ratsastuksen harrastajasta vain kourallinen on poikia tai miehiä. Se on harmillisen vähän, sillä harrastajien monipuolisuus olisi hyväksi lajille kuin lajille. Niinpä esteratsastusta harrastava Korumies-Arvi rohkaisee poikia ratsaille ja kokosi sanojensa tueksi äijäryhmän länkkäröimään Unkariin.  ”Äijien” iloista ratsastusta seuratessani tuli mieleen, että lännenratsastus voisi innostaa poikia satulaan enemmänkin. Sen verran rentoa oli meno sekä tekniikkatunneilla että maastossa.

Hevoset on jaettu - järjestäydymme tunnille tai maastoon

Korumies ja quarter

Arvin porukka oli hauskan heterogeeninen: ikähaarukka vaihteli 12 vuodesta lähes seitsemäänkymmeneen. Joukkoon mahtui niin kokenut ratsastusvalmentaja, ensimmäistä kertaa satulaan istahtava ja kaikkea siltä väliltä. Olipa joukossa kaksi näkövammaistakin. Reissu pelitti hyvin, sillä El Broncon hevosmiehet valitsivat kaikille sopivat hevoset, räätälöivät sopivat tehtävät ja jakoivat ryhmät sekä tunneille että maastolenkeille. 

Paintit ovat oman talon kasvatteja

Menen yleensä tällä söpöllä appaloosatammalla

Viikonloppu alkoi tekniikkatunnilla, jossa opittiin lännenratsastuksen alkeet: liikkeellelähtö, kääntäminen, pysäyttäminen, peruutus sekä ratsastus kaikissa askellajeissa. (tässä linkissä lisää tietoa ja videoita El Broncon tekniikkatunneista). Äijät istuivat lännenratsujen selässä napakasti ja opettelivat kuuliaisesti uutta ratsastustyyliä. Hankalinta oli kuulemma luopua ohjastuntumasta, nojata rennosti taaksepäin sekä hidastaa ja pysäyttää hevosta cowboy-tyyliin jalkoja eteen ja painoa taakse siirtämällä. Tekniikkatunti oli siis yhtä paljon uuden tekniikan opettelua kuin vanhasta tekniikasta luopumista.

Oppitunnilla..

...kuunnellaan opettajaa...

..välillä kentällä, välillä maneesissa

Maastoon päästiin joka päivä, oli ratsastajan kokemustaso mikä tahansa, sillä meidät jaettiin vauhdiltaan ja askellajeiltaan sopiviin ryhmiin. El Broncon maastoreitit risteilevät hiekkapohjaisessa rauhallisessa kansallispuistossa, jossa riittää käynti-, ravi- ja laukkapätkiä. Pienten alkusäätämisten jälkeen laukat saatiin sujuviksi, kun vekkuleimmat paintit oli siirretty ”omille paikoilleen” ärisemästä takana laukkaaville kavereille. Reissun viimeisessä maastossa pojat päästelivät vauhdikasta laukkaa oksia väistellen hauskaa mäkistä mutkatietä pitkin. (lue lisää El Broncon maastoreiteistä ja katso videoita tästä linkistä). 

Maasto odottaa kesää...

Kansallispuiston rauhassa on kiva ratsastaa

Reitti kulkee kansallispuiston teillä ja poluilla

Erityisen hienoa oli seurata sokean ratsastajan taitavaa menoa sekä tekniikkatunneilla että maastossa, jossa hänen vierellään ratsasti ”hätävaraköydellä” varustettu hevosmies. Köyttä ei taidettu kiristää maastossa missään askellajissa, sillä sokean ratsastus oli hevosmiehen mukaan harvinaisen rentoa, harmonista ja hevosystävällistä. 
Olen ratsastanut joskus Costa Ricassa ja Argentiinassa säkkipimeässä yössä sokkona näkemättä mitään. Kummallakin reissulla hevoset ovat tainneet pitää minusta eniten juuri silloin.

Varmuusnarua ei juurikaan tarvittu

Kevät keikkuen tulevi näköjään Unkarissakin. Vaikka oli jo maaliskuun puoliväli, päättivät ilmojen haltijat ryöpsäyttää niskaamme kaksi päivää vesisadetta, viilentää sormemme hyisessä tuulessa ja kuorruttaa lopuksi maastopolut ohuella lumivaipalla. No, meitä hyisiin juhannuskeleihin tottuneita suomalaisia kelit eivät pidätelleet – semminkin kun tekniikkaakin päästiin harjoittelemaan tilavaan maneesiin.

Maaliskuun kelit vaihtelivat sateesta...

...raikkaaseen pakkaseen...

..ja saimme vähän luntakin...

...joka kuorrutti kivasti kaktukset...

Viikonloppu lännenranchilla sujui muutenkin rentoon äijätyyliin, sillä ranchin ateriat ovat reilua perusruokaa, spa-osastolla lämpiää suomalainen puukiuas, ja lisäohjelmaksi sai halutessaan ostaa ajelun nelivaljakon vetämässä kärryssä. Kuski oli kuulemma ansioitunut kilpailija, joka osaa ohjata valjakkoa myös perinteiseen unkarilaiseen tyyliin taaimmaisen hevosen lautasilla seisten.

Nelivaljakon kyydissä

Viihdyimme hevosten kanssa myös ratsastusten välissä sekä ranchin lokakuussa syntyneitä varsoja ihaillen (tässä erillinen postaus varsoihin) että viedessämme hevosia yölaitumelle. Oli hienoa seistä laitumella hevosten keskellä, seurata niiden chillailua ja rapsutella moikkaamaan tulevia nuuhkijoita.

Varsat tarhassa

Ratsut viettävät yön laitumella (kuva: Marianne Hyppönen)

Montako hevosta lännenmies kuljettaa yhdessä kädessä?
 

Loppuun vielä kaupallista varusteyhteistyötä: testasin reissulla Western Spiritin lännenhenkiset, lännenratsastajien kehittämät  polyester-nahka -sekoitteiset VM Classic – naisten hanskat, joilla voi koskettaa myös kännykän näyttöä. Hanskat olivat mukavan joustavat, ja koska kelit olivat kalseat, on lähes kaikki tämän postauksen kuvat napsittu VM-hanskat kädessä. Elikkäs toimii. 
Hanskoista oli sekin hyöty, että – koska ne eivät ole sateenpitävät – muistin ikivanhan kikkakolmosen prätkäajoilta: kun sujauttaa sormikkaiden sisään ohuenohuet vinyylihanskat, pysyvät sormet kuivina ja lämpiminä myös ohuemmissa hanskoissa. Koitan muistaa!

VM Classic. Western Spiritistä

Western Spiritin kokoon taitettava stetson on myös ratsujen suosikki (kuva: Marianne Hyppönen)

Länkkää voi ratsastaa hyvin farkuissa. Western Spirit.

Saatat olla kiinnostunut näistä El Bronco-jutuista:

Mikä on El Bronco?

Lännenratsastustunneilla El Broncossa

Maastoilu, laukkavideoita ja laidunelämää El Broncossa 
Varsoja ja hevoskasvatusta El Broncossa