Terveisiä Unkarista - täyttä hevoselämää! (mukana pari laukkavideota)
Unkarilainen El Bronco -ranch alkaa olla tuttuakin tutumpi, sillä piipahdimme siellä taas ratsastusmatkalla Kavioliiton kanssa ihastelemassa ratsutilan syystunnelmia (Linkit aiempiin postauksiin jutun lopussa).
El Broncon quarterit ovat ystävällistä väkeä (kuva: Annukka Valkama)
El Broncossa syntyi tänä vuonna kahdeksan varsaa
Ratsastusmatka Unkariin on täyttä tavaraa! On käsittämätöntä, miten paljon hevoselämää mahtuu yhteen viikonloppuun: 10 tuntia ratsastusta, lännenratsastustekniikkaa, letkeitä maastolenkkejä, heppojen vientiä yölaitumelle, koikkelehtivien varsojen ihastelua ja kuivaaharjoittelua nuorten hevosten koulutusta seuratessa.
Luonnonpuisto on muinaista merenpohjaa
Tunnilla: Gabor-opettaja näyttää kääntämisen mallia (kuva: Annukka Valkama)
El Bronco sijaitsee runsaan sadan kilometrin päässä Budapestistä vuonna 1975 perustetussa Unescon suojelemassa Kuskunságin kansallispuistossa, joka levittäytyy Tonava ja Tisca-jokien väliselle alueelle.
Suolajärvistään, soistaan ja rikkaasta eläimistöstään kuulussa 53000 hehtaarin suuruisessa luonnonpuistossa on tilaa retkeillä ristiin rastiin kulkevilla ratsastuspoluilla. Maastoratsastukset sijoittuvat aina lounasajan molemmin puolin ja kestävät tunnista kahteen, riippuen siitä, pohjustetaanko maastoreissua tekniikkaharjoituksilla vai ei.
Matkalla tunnille, taustalla talli-, majoitus- ja spa-rakennus
Matkalla tunnille ranchin kentälle
Ratsastimme maastossa välillä peräkanaa, välillä parijonossa, joten reissulla oli helppo vaihtaa ajatuksia muiden ratsastajien kanssa.
Juttu kulkee maastossa (kuva: Annukka Valkama)
Appaloosatamma Panna on paras (kuva: Annukka Valkama)
Laajojen aukeamien ja mutkittelevien metsäpolkujen täplittämä maasto oli omiaan pitkille ihanille laukkapätkille, vaikkei alue olekaan perinteistä unkarilaista "laukkapustaa". Hiekkainen maaperä on pehmeä hevosen astella ja kuivuu nopeasti sateen jäljiltä.
Otetaan alkuun pieni pyrähdys keväiseltä reissultani:
Hiekkamaiden lisäksi kansallipuiston ratsastuspolut johdattavat yli tuhatvuotiselle lintukosteikolle. Kavioliiton reissulla kosteikko suhisi hiljaisena, mutta keväisellä reissullani suokukkojen ja kurmitsojen sekakuoro oli lähes korvia huumaava.
Kansallispuisto on nykyisin harvaan asuttu, mutta siellä täällä ratsastajia ilahduttavat hauskat olkikattoiset maalaistalot pienine kasvitarhoineen ja räkyttävine koirineen. Reittien varrelle osuu myös myös laaja viinitarha. Kiskunságin suolapitoinen maaperä tuottaa kiinnostavia viinejä ja paikallinen Frittman-sukutila valittiin vuonna 2007 Unkarin parhaaksi viinintekijäksi.
Kevätreissulla ihastelimme alueen viiniköynnöksiä
Kansallispuiston eläimistö on rauhallista väkeä kaikkina vuodenaikoina. Lintukosteikon lisäksi alueella mönkii pikkuisia kilpikonnia, jotka kuulemma kerääntyvät säännöllisesti munintaniitylleen. Itse en ole niitä havainnut, mutta bongailin välillä vauhdikkaasti hyppiviä pikkuisia peuroja. Luonnonpuiston eläimistö on runsas, mutta suurpedot puuttuvat - onneksi. Shakaalien, kettujen, mäyrien ja saukkojen lisäksi puistossa saalistaa pari uljasta kotkaa. Flooraa värittävät puutarhoista karanneet ja luonnossa villiintyneet gerberat.
Hevoset suhtautuivat peuroihin suht rennosti, sen sijaan yhdellä reissullamme karjaeläinten yllättävä kohtaaminen aiheutti ratsuille tykytystä. Maastolenkin varrella oli jostain syystä kyhätty uusi naruaitaus ja hetken päästä heinikosta erottui joukko sarvipääälehmiä. Oma appaloosani ohitti lehmät puhisten ja kiemurrellen, mutta pelokkain ratsu oli talutettava "vaaran" ohi. Onneksi pellolla ahkeroinut viikatemies keskeytti ystävällisesti heinänteon ohituksemme ajaksi.
Heinikossa siintää.... sarvipää!
..ovatko kaikki mukana...?
On antoisaa vierailla ranchilla eri vuodenaikoina. Eniten minua ovat puhuttaneet marraskuun värit, joihin matalalla hohtava aurinko taikoo kullanruskean hohdon.
Unkarilaisia syyspuhdetöitä: olkien kuivatusta
Maasto hohtaa kullanruskeana
Syksyinen maalaismaisema
Laidunelämää
El Broncon hevoset ovat huomattavan rentoja ja tyytyväisen oloisia. Ne saavat elää laumassa rauhallista hevosen elämää ja yöpyä ulkona laajoilla kesä- ja talvilaitumilla ja tilavissa tarhoissa.
Hevoset haetaan aamulla laitumelta (kuva: Annukka Valkama)
Tarhassa on tilaa varsojen ja tammojen telmiä
Riitta reissasi laitumelle
Rentoa koulutusta
Olen pari kertaa päässyt seuraamaan myös nuorten hevosten kuluttamista, kun USA:ssa rancheilla työskennellyt Robert on napannut kolmevuotiaita painteja tarhasta ja ryhtynyt toimeen. Koko koulutusrupeaman punaisena lankana on pehmeys ja vapaaehtoisuus. Robert aloitti työskentelyn ottamalla paintin kuulolle maasta käsin: eteenpäin, käännöksiä, etu- ja takaosan väistätyksiä, eri askellajeja. (huom! Robert on sittemmin vaihtanut työpaikkaa, mutta ranchin idea on säilynyt ennallaan hevosia kasvattavana ja kouluttavana lännentilana).
Kun ratsu oli kuulolla, alkoi ratsastusosuus. Suitsitus tehtiin paintille miellyttäväksi tarjoamalla kuolaimia ja odottamalla, että ratsu nappaa ne tyytyväisenä suuhunsa. Robert istuu nuoren hevosen selässä normaalia kevyemmin ja eteneee koulutuksesesa onnistumisten kautta pienin askelin (teen myöhemmin koosteen koulutuksesta).
Kirjava paint ja "tukikaveri" pyöröaitauksessa
Väistätetään takapäätä
Nuoren hevosen selässä istutaan kevyesti
Ylläri-juustola
Normiviikonloppu El Broncossa täyttyy vaivatta hevoselämästä, mutta tilasimme kavioliittolaisille myös visiitin paikalliseen juustolaan, jossa 13 työntekijän voimin loihditaan 40 eri juustosorttia - suurelta osin käsityönä (tässä linkki Katjan juustola-postaukseen).
Perinnevankkureissa matkalla juustolaan
Juustomestari-Otto
Jess: juustoa ja viiniä.
Ja vielä loppuun kaupallinen pläjäys: kunnon reissu ansaitsee kunnon varusteet.Western Spiritmyy varusteita lännenratsastajille ja ratsuille- miksei muillekin. Tässä kekkulehdin matkalukkuun pakattavassa Dakota-stetsonissa, joka on helppo muotoilla kuosiin. Jalkoihin vetäisin hiertämättömät Annie-ratsastusfarkut sekä American Star Lacer Bootsit. Toimii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti