Ja eikun "härkää" seivästämään" (kuva Erica Flinck) |
Opinahjonani oli kartano lusitanokasvatuksen sydänmailla
Portugalin Avisissa. (Tässä linkki
postaukseen, jossa kerron kartanosta laajemmin).
Kartanon terassi kevätillan hämyssä |
Terassin vakioporukkaa |
Working equitation on Iberian niemimaalla kehitetty ratsastuslaji, joka vaalii karjapaimenten työssään tarvitsemia taitoja. Niitä harjoitellaan ratsain esimerkiksi avaamalla portteja, ylittämällä pieni puusilta, ”seivästämällä” härkäfiguuri, peruuttamalla puomikäytävää pitkin, laukkaamalla voltteja ja pujottelua sekä hyppäämällä pienen heinäpaalin yli.
Tämmöinen "härkä" tällä kertaa |
Ja tämmöinen seivässysteemi |
Working
equitationissa on mielestäni hauskinta harjoittelun tarkoituksenmukaisuus. Touhutessani
WE-radan hauskoja tehtäviä en ”suorita” voltteja tai peruutuksia ”teknisinä
tehtävinä”, vaan osana ”temppurataa”. Peruutuksistakin tulee automaattisesti
suorempia, kun keskityn peruuttamaan kopistelematta puomikujan puomeja.
WE-tunnilla Portugalissa
WE-tunnilla Portugalissa
Harjoittelin Portugalissa mukavan kokoisella WE-radalla, josta löytyi monenlaisia
tehtävärasteja. Puuhaa
riitti sillassa, pujottelussa, side passissa, peruutuksessa ja härän seivästyksessäkin.
Sillalla on mukavaa kun heppa ei pelkää (kuva Erica Flinck) |
Ratsukko Erica&Infante peruuttaa kilautettuaan kelloa |
Ratsuksi sain sympaattisen
Caracol-lusitanon, joka osoittautui
raudanlujaksi WE-ammattilaiseksi. Caracol osasi tehtävät kuin vettä vaan,
muttei antanut mitään ilmaiseksi. Minun
oli todellakin ratsastettava teknisesti oikein. Siihen oli hyvät edellytykset, sillä opettajana oli
lajin mestareilta oppia ammentanut kilpailija ja ammattiratsastaja Patricia Palmeiro, joka
suhtautui opettamiseen intohimoisesti. Kaikki oli siis vaan omasta
oppimiskyvystä kiinni.
Aloitin tunnin pujottelemalla, ylittämällä siltaa ja seivästämällä härkää käynnissä ja
ravissa. Ajattelin sen riittävän, mutta tunnelma imikin mukaansa ja
mielessäni väläteli muistikuvia
näkemistäni vauhdikkaista WE-nopeusradoista. Vaihdoin siis askellajin laukkaan ja aloin
seivästellä ja pujotella sieluni kyllyydestä. Caracol nappasi juonesta
kiinni, muttei riehaantunut esittämään liikaa, vaikka ”vetävä meininkini” oli
sen mielestä varmaan noviisin haparointia. (osa oheisista kuvista: Erica Flinck)
Nappasin seipään tynnyristä |
Laukkasin kohti härkää |
Tönäisin seipäällä palikan kumoon härän päälaelta |
Lähestyin tynnyriä, jonne jätin seipään |
nnnäin... |
Mission accomplished: seiväs on tynnyrissä |
WE-tuntini ahaa-elämyksiä.
Tuntini keskeinen avu oli ratsastajan jalat, pohkeet. Hevosta käännettiin pohkeilla, eikä ohjia juurikaan
käytetty. Myös käsityöt oli jätettävä kotiin. Käsien oli oltava siististi hiljaa lähes peukalot toisiaan vasten, sillä
Caracol haahuili tehtävän ohi välittömästi, jos säädin jotain
ylimääräistä käsilläni.
Harjoittelin WE-tehtäviä ensin kahden käden
ohjasotteella ja siirsin ohjat toiseen käteen vasta tunnin edettyä. Working
equitationia ratsastetaan ohjat vasemmassa kädessä oikean käden
vapautuessa ”karjahommiin”, kuten härän seivästykseen (tuikataan seipäällä
palikka nurin tai rengas mukaan härkäfiguurin päältä) tai kupin siirtelyyn tolpan päältä toiselle.
Laukkatreeniä kädet yhdessä (kuva Erica Flinck) |
Caracol ärsyyntyi yliyrittämiseeni side pass –puomitehtävässä, jossa hevonen kulkee sivuttain vatsan alla lojuvaa puomia ”pitkin”. Toin Caracolin puomin päälle, puskin ratsua pohkeilla sivuun, mutten saanut aikaiseksi kuin luikertelua ja puomin kolinaa. Hetken päästä rauhoitimme tilanteen tekemällä puolihuomaamatta side passin ilman puomia, mikä onnistui mainiosti. Seuraavan kerran annoin puomilla Caracolille enää pienen merkin ja annoin sen hoitaa loput.
Side-passia piti toistella, ennen kuin osasin olla yrittämättä liikaa (kuva: Erica Flinck) |
Havaitsin myös, miten
tärkeää on pitää oikeaoppinen
ratsastus”paketti” on kasassa koko ajan, myös laukatessa. Caracol nosti
laukan haluttomasti ja laukkasi huonolaatuista laukkaa, jos istuin ja toimin
väärin.
Perusvirheeni oli jäykkä käsi, joka jäkitti laukannostossa ja piti hevosta liikaa. Laukka parani heti, kun pidin kädet rentoina yhdessä, annoin ohjien tuntua hevosen kaulalla ja istuin hiljaa pohkeet tiiviisti hevosen ympärillä. Tällaisessa paketissa vaikutin hevoseen rauhallisesti ja selkeästi ja hevonen tunsi pohjeavuni välittömästi.
Päätimme käyttää
lopputunnin laukanvaihtoharjoituksiin, sillä
Suomessa treenaan niitä harvoin. Postauksen lopussa on videopätkä
laukanvaihtoharjoituksesta Caracolin ja Patrician opissa.
Perusvirheeni oli jäykkä käsi, joka jäkitti laukannostossa ja piti hevosta liikaa. Laukka parani heti, kun pidin kädet rentoina yhdessä, annoin ohjien tuntua hevosen kaulalla ja istuin hiljaa pohkeet tiiviisti hevosen ympärillä. Tällaisessa paketissa vaikutin hevoseen rauhallisesti ja selkeästi ja hevonen tunsi pohjeavuni välittömästi.
Laukan fiilistelyä (kuva Erica Flinck) |
Laukkatreeniä lopputunti (kuva Erica Flinck) |
Avis on laadukas WE-paikka
Kartano oli mukava ja tehokas paikka working equitationin opetteluun kaikilla osaamisen tasoilla. Opin valtavasti aloittelevana WE-kokeilijana, ja samaan aikaan asiakkaina olleet WE:a harrastavat keski-ikäiset ruotsalaisnaiset kiittelivät opetuksen lisäksi hienoja hevosia, jotka olivat huomattavasti ketterämpiä kuin rouvien omat hevoset Ruotsissa.
Kartanon isännän Nuno San tavoite on korkealla, sillä hän kertoi järjestävänsä working equitation – klinikoita, joissa opettaa lajin mestareita, mukaan luettuna Suomessakin tuttu kouluttaja, maailmanmestari Miguel da Fonseca.
Kartano oli mukava ja tehokas paikka working equitationin opetteluun kaikilla osaamisen tasoilla. Opin valtavasti aloittelevana WE-kokeilijana, ja samaan aikaan asiakkaina olleet WE:a harrastavat keski-ikäiset ruotsalaisnaiset kiittelivät opetuksen lisäksi hienoja hevosia, jotka olivat huomattavasti ketterämpiä kuin rouvien omat hevoset Ruotsissa.
Kartanon isännän Nuno San tavoite on korkealla, sillä hän kertoi järjestävänsä working equitation – klinikoita, joissa opettaa lajin mestareita, mukaan luettuna Suomessakin tuttu kouluttaja, maailmanmestari Miguel da Fonseca.
Jos working equitation
kiinnostaa, kannattaa lukea Terhi Paavolan hyvä ja edullinen working equitation- opaskirjanen, joka valottaa lajin historiaa,
nykypäivää, tulevaisuutta sekä working equitation- tehtäviä ja kilpailuratoja. Kirjaa
voi ostaa alla olevasta linkistä.
Working equitationia opetetaan Suomessa esimerkiksi Ratsureima Ranchilla.
Tässä linkki Portugalin kohteeseen.
Ja tässä videopätkä laukanvaihtotreenistä Caracolin ja koko vartalolla opetuksen eläytyvän Patrician kanssa.
Tässä linkki aiempaan postaukseen portugalilaisesta kartanosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti