Isi, mä näin elävän traktorin!

Tällainenkin innostunut traktori-huudahdus kuultiin pienen kaupunkilaislapsen suusta Hevoset Kaivarissa -tapahtumassa. Kaivari-tapahtuma toi hevoset, maaseudun ja hevosurheilun keskelle helsinkiläisten ”viherolohuonetta”. Se räjäytti hevoset 45.000 Kaivari-vieraan tajuntaan ennen näkemättömällä tavalla: esitellen, kuulostellen, kosketellen, osallistaen.

Issikoiden passisuoralla vuoroa odottamassa

Tuloksena oli Suomen menestyneimpiä hevosurheilutapahtumia, joka jää legendaksi historiaan. Mikäs sen sopivampaa, koska tapahtuma oli osa Suomi 100- ja suomenhevonen 110-vuotta juhlavuosia.
Hevoset Kaivarissa –tapahtuma alkoi hevosten esittely- ja PR-tapahtumana, mutta muuttui paikan päällä suoranaiseksi kansanjuhlaksi.

Kaivari houkutteli paikalle 45.000 katsojaa

Olin mukana Riitta Reissaan ja Horsexploren osastolla, juttelin hyväntuulisten asiakkaiden kanssa, kiersin välillä fiilistelemässä pitkin Kaivopuistoa ja jäin miettimään, miksi kaikki meni niin täydellisen nappiin:

Sää: aurinkoinen kevät- ja kesäpäivä saavat suomalaiset liikkeelle jo itsessäänkin ilman festareita tai muuta erityisohjelmaa. Kun Kaivari-viikonloppuna taivaalla hehkui ensimmäinen kunnon kesäaurinko, oli puolet yleisöstä jo motivoitu liikkeelle – etenkin kun kevään surkuhupaisat kelit olivat aiemmin saaneet TV-meteorologinkin nauramaan hirtehisesti kesken säätiedotuksen. Pyytämättä ja yllätyksenä saatu kesäpäivä loi pohjan yleisövirralle.

Sää on aina riski, mutta kaunis kesäpäivä istuu hevostapahtumaan kuin nakutettu. Hanko Sea Horse on kesän jo valjastanut lajin käyttöön, mutta ehkä kesää voisi hyödyntää jatkossa enemmänkin pääkaupunkiseudun hevosalan PR-työssä? Ainakin yleisökommenttien perusteella tilaisuudelle toivotaan jatkoa.

Kesäpäivä helli Kaivaria

Hyvä ohjelma: Kaivarin tapahtumakenttä uhkui toinen toistaan vauhdikkaampia, näyttävämpiä ja sympaattisempia esityksiä. Kaivarissa nähtiin valtava kirjo hevosurheilulajeja, hevosrotuja, keppareita, hevosalan ammattikuntia ja palveluntarjoajia. Yleisö sai valita makupaloja suomalaisen hevosalan menusta kuin seisovasta herkkupöydästä. Näin kattavan kirjon koordinointi on varmasti liian kova urakka vuosittaiseksi tapahtumaksi, mutta yleisön ruokahalu ja järjestäjien hyvä energia kannattaa hyödyntää ja räätälöidä jatkossa pienempiä spektaakkeleja. Ilokseni huomasin, että sekä ratsu- että ravipuolella näyttäisi olevan hyvä tahtotila yhteistyön jatkamiseksi.

Rohan tallin turnajaisritarit

Jerusalemin suutaria perheen pienille

Kaivarissa hyppeli 3000 kepparilaista

Konkreettisuus ja osallistaminen: Kaivarissa ehkä hieman etäiseksi koettu hevonen ja tyyriiksi mielletty hevosharrastus tulivat lihaksi ja vereksi. Helposti tutustuttavaksi, käsikosketeltavaksi ja oman uteliaisuuden kautta fiilisteltäväksi. Lännensatulaan sai istua, polocross-mailoilla sai pallotella, ponikärryillä sai ajella, heppoja sai ihailla ja rapsutella. Osallistavaa konkretiaa löytyi monenikäisille ja oloisille kiinnostuneille.
Mansikkana kermakakussa olivat juontajat. Ravi- ja ratsupuolen tutut juontajaäänet pelasivat yhteen saumattomasti ja hyväntuulisesti sekä tempautuivat mukaan näytösten tunnelmaan. Eikä ollut lajia, jota he eivät olisi osanneet selostaa kansantajuisen mukaansatempaavasti – huolimatta siitä, oliko laji tuttu kummallekaan selostajalle.

Polocrosse-pelijuonnoissa oli lähes lätkämatsin tunnelma

Hevosala pelasi yhteen: Ratsu- ja raviurheilua yhdistää se kaikkein tärkein: hevonen. Molemmilla on paljon yhteisiä intressejä edunvalvonnassa ja toimialojen olosuhteiden kehittämisessä. Kaupungistuminen, ihmisten vieraantuminen luonnosta ja suurista eläimistä on molempien lajien yhteinen huoli. Kaivari näytti, että hevosesta on moneksi, monenlaiselle harrastajalle satulassa, rattailla tai ihan vaan maastakäsin harrastaen. Joka tapauksessa ravi- ja ratsuharrastajat houkuttelivat paikalle yleisöä omista näkökulmistaan, ja molemmat lajit voittivat. Aika näyttää miten yhteistyö kehittää myös uudenlaista yhteistä osaamista.

City-ravi keskellä Kaivaria

Hyvät järjestelyt: Hyvää kannatti odottaa. Telttojen pystyttäminen vähän viivästyi ja telttojen numerointi olisi helpottanut suunnistusta, mutta kaiken kaikkiaan yleisö ja esiintyjät kiittelivät sujuvia järjestelyjä. Talkootyötä tehneet järjestäjät loihtivat eteemme hämmästyttävän taitavasti ja tehokkaasti aina uuden performanssin. Suomalaisissa hevosalan vapaaehtoistyöntekijöissä on valtava osaamisen ja energian reservi, joka kerta toisensa jälkeen kantaa kortensa kekoon suurten hevostapahtumien eteen. Motiivina on yleensä ”pelkkä” hevonen. Tällä kertaa lisämotiivina oli Suomen juhlavuosi.

Erään järjestysnaisen kommentti kiteyttää kaiken: ”tämä on minun, hevosharrastan, tapa kantaa korteni kekoon Suomi 100 - juhlaan”.

Ratsuväen kunniaksi

Ja vielä yksi mittari todistamaan, että yleisö otti tilaisuuden omakseen: olisikohan Hevoset Kaivarissa ollut historian vähäroskaisin kansanjuhla? Niinpä, eihän kukaan omissa juhlissaan sotkeJ?

Riitta Reissaa onnittelee Suomen Ratsastajainliittoa hienosta hevostapahtumasta!